Miten muissa kolmikielisissä perheissä lapse ovat oppineet puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Eiei ei, ei kolmikielisyyttä pikkulapsiperheeseen! Tiputatte nyt ensimmäiseksi yhden kielen pois. Miksi edes opetatte lapsille englantia, jos asutte Suomessa ja lasten isovanhemmat Hollannissa?

Jos syy on niin juntti ettei jompikumpi teistä osaa puolison äidinkieltä, niin sitten mars mars jompikumpi kielikurssille. Sun on helpointa oppia hollantia, mutta jos suomessa asutte niin miehen kielitaito ehdottomasti kuntoon. 

Lapset ovat jo aika isoja ennen kuin Ap:n miehen suomi on kurssitettu riittävälle tasolle.

Tuohon neuvoon ”heivatkaa hollanti” ei voi muuta sanoa kuin että huh huh. Kyseessä on kuitenkin toisen vanhemman äidinkieli. Miltä teistä tuntuisi jos joku sanoisi teille ettei teidän pidä enää puhua suomea, koska se on täysin turha kieli? Mikään kieli ei ole turha. Kieli avaa oven kulttuuriin. Jos tietyn kielen piiriin syntynyt lapsi ei tuota kieltä opi, se ovi ei hänelle koskaan kokonaan aukea.

Minun mieheni äidinkieli on heprea. On täysin itsestäänselvää, että jos meillä on joskus lapsia, mies puhuu heille hepreaa, minä suomea ja miehen kanssa keskenämme puhumme englantia. Meillä on kummallakin sukulaisia jotka eivät puhu juurikaan englantia (mukaanlukien omat vanhempani), joten meille on ehdottoman tärkeää, että lapsi oppisi kommunikoimaan kummankin suvun jäsenten kanssa. Meistä kumpikaan ei ole toistaiseksi opiskelemassa toisen äidinkieltä, sillä heprea ja suomi ovat harvinaisen haastava kielikombo. Toisen vanhemman äidinkielen opiskelu ei ole mikään patenttiratkaisu, sillä aikuinen ihminen ei voi lähes nollasta aloitettuaan saavuttaa hetkessä täysin toimivaa kielitaitoa. On selvää, että englanti helposti jyrää, mutta lapselle ei pidä antaa periksi. Myöhemmin hän kiittää teitä.

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää hollanti pois, on nykyään sen verran kuoleva kieli kun edes paikalliset ei tykkää sitä käyttää vaan koko maa käyttää mieluummin englantia. Mikä on käytännön ongelma jos lapset eivät osaa hollantia kun isovanhemmatkin puhuvat ilmeisesti sujuvaa englantia?

Eihän tämä ole millään muotoa totta. Terveiset Alankomaista.

Miten muuten tällaisissa monikielisissä perheissä puhutaan "koko perheelle". Kun vanhemmat puhuvat äidinkieltään lapselle, mutta millä kielellä vaikka huikataan kaikki syömään tai kysytään, lähdetäänkö jäätelökioskille? Varsinkin isompien lasten perheessä, jolloin lapset ovat tasavertaisia keskustelukumppaneita, eikä asioista sovita heidän päänsä yli aikuisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota ei todellakaan suositella.

Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.

Suositellaan kyllä. On eri asia jos kaksi supisuomalaista opettavat lapselleen englantia huvin vuoksi huonosti, mutta yhteinen kotikieli ei ole "huonoa englantia".

Varsinaisia eksperttejä taas äänessä. Koti voi hyvin olla kolmikielinen eikä siitä ole lapsille mitään haittaa. Mikään tutkimus ei vaadi että vanhemmat eivät saisi puhua keskenään kolmatta kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiei ei, ei kolmikielisyyttä pikkulapsiperheeseen! Tiputatte nyt ensimmäiseksi yhden kielen pois. Miksi edes opetatte lapsille englantia, jos asutte Suomessa ja lasten isovanhemmat Hollannissa?

Jos syy on niin juntti ettei jompikumpi teistä osaa puolison äidinkieltä, niin sitten mars mars jompikumpi kielikurssille. Sun on helpointa oppia hollantia, mutta jos suomessa asutte niin miehen kielitaito ehdottomasti kuntoon. 

Jos kyseessä olisi mikä tahansa kieli niin antaisin saman ohjeen, mutta tässä tapauksessa sanoisin että AP:n on ihan turha opiskella hollantia. Miksi? Hollannin toinen virallinen kieli on englanti ja hollanti on nykyään ihan ihme sotkua alkuperäisen kielen + englannin välillä. Kuoleva kieli, paikallisilla ei mitään intressiä suojella äidinkielensä alkuperäisyyttä vaan nuoret ihmiset puhuvat mieluummin englantia tai "dutchlingia"

Höpö höpö. Hollantilaisilla on pragmaattinen suhtautuminen kieleen, ne ei ”jäädytä” sitä.

Onpas omituisia vastauksia. Jatkatte samaan malliin, kyllä se sieltä tulee. Enemmän vaikuttaisi siltä että teidän vanhin kyllä osaa, mutta ei halua kun on huomannut että voi tanssittaa isäänsä ja isovanhempiaan oman pillinsä mukaan. Eli nyt mies ja isovanhemmat puhumaan äidinkieltään vaikka tuntuisi kuinka hölmöltä, ei se lapsi siitä rikki mene. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että suomimuijat käyvät niin kiimaisina hollantilaisia kohtaan? Tosi moni seurustelee/pariutuu hollantilaisen kanssa.

Moi persui !  Katsos kun sinä et kiinnosta kun Hollannista saa komeampia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanti pois, tämä on jo lasten kiusaamista ja ammattilaislausuntojakin on siitä miten vahingollista tälläinen sekoilu on lasten kehitykselle. Ihme ettei lastensuojelu ole jo puuttunut asiaan. 

Jos ette ymmärrä toistenne äidinkieltä, niin miksi helvetissä te olette yhdessä ja teitte vielä lapsiakin??

Aika sairaaksi mennyt maailma näiden huolihullujen päässä kun englannin puhuminenkin on jo vakavaa lasten kaltoinkohtelua...

Lasten päitä ei tarvitse sekoittaa monikulttuurisuushihhuloinnilla. Suomessa puhutaan suomea. Ei hollantia. Ei Englantia. Piste.

Hyvää aikamatkaa sinne menneisyyteen vaan. Yhtenäiskulttuuri meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten tällaisissa monikielisissä perheissä puhutaan "koko perheelle". Kun vanhemmat puhuvat äidinkieltään lapselle, mutta millä kielellä vaikka huikataan kaikki syömään tai kysytään, lähdetäänkö jäätelökioskille? Varsinkin isompien lasten perheessä, jolloin lapset ovat tasavertaisia keskustelukumppaneita, eikä asioista sovita heidän päänsä yli aikuisten kesken.

Yleensä yhteisellä kotikielellä, eli useimmiten englanniksi. Vanhempien äidinkieltä puhutaan silloin kun toinen vanhemmista puuhailee jotain lasten kanssa eikä ns. koko perheen voimin. Esimerkiksi jos isä lukee iltasadun, satu luetaan hollanniksi. Jos äiti katsoo lasten kanssa piirrettyjä, piirretyt suomeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla särähti korvaan tuo, että mies pyrkii ensisijaisesti käyttämään lapsen kanssa hollantia. Jos mies haluaa, että lapsi oppii ja puhuu hollantia, niin hänen pitää aina puhua lapselle ainoastaan hollantia, ei vain pyrkiä ensisijaisesti käyttämään sitä.

Sisareni asuu USAssa ja hänen tuttavapiiriinsä kuuluu paljon suomalais-amerikkalaisia pariskuntia. Suomea näiden pariskuntien lapsista kouluikäisinä puhuvat vain ne, joiden suomalainen vanhempi on johdonmukaisesti puhunut lapselle aina vain suomea.

Mies antaa etenkin tytölle herkemmin periksi ja vaihtaa englantiin jos tyttö niin haluaa. :/ Olen koittanut sanoa että puhuisi vain sinnikkäästi omaa äidinkieltään. 

AP

Vaikka tyttö vastaisi englanniksi, miehen kannattaa jatkaa omaa puhettaan hollanniksi. Muuten lapsi ei rupea missään vaiheessa puhumaan hollantia, kun se ei ole muun ympäristön kieli. Olen nähnyt tämän saman todella monessa USAssa asuvassa suomalais-amerikkalaisessa perheessä. Jos suomalainen vanhempi antaa periksi ja käyttää lapsen kanssa englantia, käyttää hän vähitellen sitä yhä enemmän ja kohta lapsi ei osaa enää juuri lainkaan suomea.

Se, jonka sisko asuu USAssa

Enpä tuosta stressaisi liikaa. Ite oon ihan normaalista suomenruotsalaisesta perheestä enkä mäkään alkanut puhumaan ruotsia faijan kanssa kun vasta joskus 7 vuotiaana. Pikkuveljet taas siitä asti kun oppivat puhumaan. Ehkä tytöt ottaa enemmän mallia äidiltään ja pojat isältään? :D

Sun ei kannata huolestua, koska lapset oppivat käyttämään kolmeakin kieltä varsin helposti. Esimerkiksi mun kotona puhuttiin venäjää, puolaa, suomea ja englantia. Venäjän ja puolan opin ennen mun kolmatta ikävuotta, kun taas suomen ja englannin kanssa mulla kesti huomattavasti kauemmin. Nyt ne hieman yli 20-vuotiaana sujuvat molemmat tosi hyvin:)

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten tällaisissa monikielisissä perheissä puhutaan "koko perheelle". Kun vanhemmat puhuvat äidinkieltään lapselle, mutta millä kielellä vaikka huikataan kaikki syömään tai kysytään, lähdetäänkö jäätelökioskille? Varsinkin isompien lasten perheessä, jolloin lapset ovat tasavertaisia keskustelukumppaneita, eikä asioista sovita heidän päänsä yli aikuisten kesken.

Sillä lailla, että mä ehdotan kaikille suomeksi tai sit miehellä erikseen englanniksi ja sit lapsille suomeksi erikseen. Mies saattaa ehdottaa joko suomeksi tai hollanniksi kaikille. Tai enkuksi mulle ja lapsille suomeksi/hollanniksi.

Kieli vaihtuu lennosta ja meillä sekoittuu välillä englantiin paljon hollannin kielisiä sanoja, samoin kuten suomeen. Sekoittuvat sanat on aina tiettyjä, vaikka juustohöylä (en tiedä miksi juuri tuo).

Lapset ei sekoita englantiin suomea tai hollantia.

Monikielisessä perheessä oppii nopeasti konkreettisen arkikielen toisen kotikielellä, lapsiperheessä fraasit toistuu.

- se toinen hollanti/suomi/enkku-perhe

Vierailija kirjoitti:

Onpas omituisia vastauksia. Jatkatte samaan malliin, kyllä se sieltä tulee. Enemmän vaikuttaisi siltä että teidän vanhin kyllä osaa, mutta ei halua kun on huomannut että voi tanssittaa isäänsä ja isovanhempiaan oman pillinsä mukaan. Eli nyt mies ja isovanhemmat puhumaan äidinkieltään vaikka tuntuisi kuinka hölmöltä, ei se lapsi siitä rikki mene. 

Miltä sinusta tuntuisi jos koittaisit puhua ja sulle vastataan kielellä jota et ymmärrä?

Meillä mies puhuu lapselle italiaa, minä suomea ja yhteinen kieli kotona on englanti. Lisälusikan soppaan tuo miehen espanjankielinen äiti.

Lapsemme ovat nyt 17v ja 13v. Oppivat kaikki neljä kieltä, mutta vähän eri aikaan. Tärkeintä on yhteneväisyys. Pidimme tarkkaan kiinni siitä, että jokaiselle aikuiselle puhuttiin sillä oikealla kielellä. Pienestä asti! Jos lapsi puhui minulle italiaa, pyysin sanomaan suomeksi. Jos lapsella oli sana hukassa, tietekin autoin koska ymmärsin mitä hän etsi. Emme koskaan esim lukeneet satuja "väärällä kielellä".

Ensimmäinen lapsemme puhui jo italiaa, englantia ja suomea suurin piirtein yhtä vahvasti viisivuotiaana. Hän oppi kuitenkin selkeästi englantia ja italiaa nopeammin kuin suomea, mutta pidimme suunnitelmasta kiinni ja se kannatti!

Toisen lapsen synnyttyä kielidynamiikka muuttui. Oletin jotenkin automaattisesti, että lapset puhuisivat italiaa tai englantia toisilleen kun kerran nämä kielet olivat esikoisen vahvimmat kielet. Hän kuitenkin puhui alusta asti veljelle suomea. Sen kautta nuoremalle pojalle suomi nousi nopeasti vahvimmaksi kieleksi.

Molemmat lapset alkoivat puhumaan hieman ikätasoaan myöhemmin, mutta kun kerran alkoivat puhumaan, ei puheesta tullut loppua!

Nopeasti nappasivat myös espanjan käyttöön kun kesät vietettiin mummolassa Italiassa, jossa isoäiti puhui espanjaa.

Koulussa lukivat vielä ranskaa ja ruotsia, vanhempi pärjäsi ihan hyvin muttei kauheasti kiinnostanut opiskella, nuorempi oppi molempia todella hyvin ja onkin innostunut lähtemään vaihtoon Ranskaan kun korona hellittää oppiakseen vielä enemmän.

Kielten osaaminen on rikkaus. Se vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa ja tarkkoja sääntöjä ja tätä moni kritisoi jos ei itse ole asiaa kokenut. Meillekin päiviteltiin päiväkodissa ja leikkipuistossa miten stressaavaa varmaan on lapselle ja hui kuinka tarkkoja sääntöjä meillä on. Lapsilta kysyessä he eivät ole kokeneet ainakaan tuohon ikään mennessä kielten oppimista kotona mitenkään negatiivisesti, päinvastoin. Vanhempi jo vitsaileekin, että jos itse joskus hankkii lapsia, niin mitäs sitten kun itse puhuu neljää kieltä niin minkö valitsee lapselleen.

Tsemppiä teille, pyrkikää vain olemaan tarkkoja kielestä ja kenelle puhutaan mitä, niin kyllä se siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota ei todellakaan suositella.

Jompikumpi opettelee toisen kielen ja se on sitten perheen yhteinen kieli! Ei huono englanti.

Englanti on Alankomaiden virallinen kieli. Eli mikä nyt lasketaan "toisen kieleksi"? 

Alankomaiden virallinen kieli on hollanti, ei englanti.

Lapsenlapseni on kasvamassa 2 kieliseksi (suomi ja espanja) ja vanhempien yhteinen kieli on englanti. 2v3kk on oppinut todella paljon sanoja englanniksi ihan itse ja käyttää niitä joka päivä:) Luultavasti lastenohjelmista tms koska vanhemmat puhuvat hänelle vain omaa kieltään.

Lapset on kuin pesusieniä, imevät kaiken tiedon itseensä.

Oma kuopus oli saman ikäinen kun kesken lauseen vaihtoi kieltä kuulijan mukaan. Ei ole ollut ongelmia kielten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten tällaisissa monikielisissä perheissä puhutaan "koko perheelle". Kun vanhemmat puhuvat äidinkieltään lapselle, mutta millä kielellä vaikka huikataan kaikki syömään tai kysytään, lähdetäänkö jäätelökioskille? Varsinkin isompien lasten perheessä, jolloin lapset ovat tasavertaisia keskustelukumppaneita, eikä asioista sovita heidän päänsä yli aikuisten kesken.

Loppupeleissä siinä vaiheessa ei kielellä ole väliä, koska kaikki kuitenkin ymmärtää kaikkia kieliä. Ei kaksi- tai kolmikielisessä perheessä ole sellaista tilannetta, että jokin kieli olisi salainen kun ehkä ihan aluksi.

Itse olen oppinut ranskaa mieheni kautta. Yhteinen kielemme on englanti, mutta ranskankanadalaisena mies halusi puhua lapsellemme ranskaa. En osannut sitä ollenkaan ennen lapsen syntymää, mutta olen jo kahdessa vuodessa oppinut ymmärtämään ranskaa täysin. Toki ymmärtämiseni pyörii lapsiarjen ympärillä, joten vaippa tai ruoka-asiat sujuu, politiikkaa en varmasti ymmärrä ollenkaan😁 Sitä oppii helposti itsekin uuden kielen kun kummasti kuuntelee joka päivä miehen puhuessa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Jos kieliä on liikaa niin helposti lapsi ei opi yhtään kieltä kunnolla. Se haittaa sitten koulunkäyntiä ja koko loppuelämää.

Tää on aika vanhanaikainen ajatus, jolle ei ole varsinaisesti näyttöä. Mikään tietty määrä kieliä ei tarkoita sekoittamista, varsinkaan automaattisesti.

Monta kieltä voi tarkoittaa sitä, että äidinkielessä sanavarasto on jonkin verran suppeampi kuin siinä tilanteessa että kieliä olisi yksi. Kielen oppiminen ei pääty onneksi tiettyyn päivään, vaan sitä voi kehittää jatkuvasti. Siksi on hyvä että lapsille luetaan ja että he lukevat itse.