Oletteko kuunnelleet sen Estonian onnettomuusyön radioliikennenauhoituksen? Minusta se on pahempi kuin kamalin kauhuelokuva :(

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli kyllä aika hirveää kuunneltavaa. Tässä puhuttiin suomea kun alussa pyydettiin. Minusta oli kamalaa, että joku pölötti sitä ruotsia koko ajan; eikö hän ymmärtänyt, että englanti olisi ollut hätäkieli?

Varsinkin kun ensimmäiset hätäviestit olivat suomeksi

Pan Pan annettiin englanniksi, kuten kuuluukin. Paikallisella työkielellä ei ole mitään väliä, kunhan kaikki käskyt menee perille. Suomenlahdella ja Saaristomerellä käytännössä kaikki kipparit ovat joko Ahvenanmaalta tai Turun alueen saaristosta, joten ruotsi on ihan luonnollinen työkieli heille.

Miehet ovat psykoja. Tappavat toisiaan ja masturboivat naisten ja lasten kärsimykselle. Koita sisäistää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli kyllä aika hirveää kuunneltavaa. Tässä puhuttiin suomea kun alussa pyydettiin. Minusta oli kamalaa, että joku pölötti sitä ruotsia koko ajan; eikö hän ymmärtänyt, että englanti olisi ollut hätäkieli?

Varsinkin kun ensimmäiset hätäviestit olivat suomeksi

Ihan selkeäähän tuo oli käyttää sitä kieltä mikä parhaiten sujui sen sijaan, että olisi väännetty väkisin tankeroenglantia. Mitään olennaista ei varmastikaan jäänyt ymmärtämättä, vaikka kieli vaihteli suomen ja ruotsin välillä.

Puhetta kuunteli myös muut, jotka ei ehkä osanneet ruotsia. 

Sillä ei ole mitään merkitystä. Europan, Mariellan, Isabellan, Symphonyn ja Finnjetin kipparit puhuivat kaikki sujuvaa ruotsia, MRCC Turku ja OH-HVG taas suomea. Englantiin vaihdettiin neljän aikaan aamuyöstä kun Ruotsin merivartioston kopterit liittyivät pelastustehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat psykoja. Tappavat toisiaan ja masturboivat naisten ja lasten kärsimykselle. Koita sisäistää

Sellaiset psykoosit siellä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sairaalassa töissä ja kyllä kriittisessä tilanteessa juuri rauhallisuus on kaiken perusta. Mielestäni se on osa ammattitaitoa. Ei siinä panikointi auta yhtään ketään.

Siinä on pieni ero: sinä et ole minkäänlaisessa

vaarassa.

Estonian sähköttäjä tiesi kuolevansa pian, silti hän teki työtään yhä.

Miltähän tuntuu siinä vaiheessa kun tajuaa, ettei selviä hengissä, mutta jatkaa kuitenkin velvollisuuksiensa täyttämistä viimeiseen asti? Vai keskittyykö siinä niin hommiinsa, että sulkee moiset ajatukset mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli kyllä aika hirveää kuunneltavaa. Tässä puhuttiin suomea kun alussa pyydettiin. Minusta oli kamalaa, että joku pölötti sitä ruotsia koko ajan; eikö hän ymmärtänyt, että englanti olisi ollut hätäkieli?

Varsinkin kun ensimmäiset hätäviestit olivat suomeksi

Ihan selkeäähän tuo oli käyttää sitä kieltä mikä parhaiten sujui sen sijaan, että olisi väännetty väkisin tankeroenglantia. Mitään olennaista ei varmastikaan jäänyt ymmärtämättä, vaikka kieli vaihteli suomen ja ruotsin välillä.

Puhetta kuunteli myös muut, jotka ei ehkä osanneet ruotsia. 

Sillä ei ole mitään merkitystä. Europan, Mariellan, Isabellan, Symphonyn ja Finnjetin kipparit puhuivat kaikki sujuvaa ruotsia, MRCC Turku ja OH-HVG

Ja näistäkin esim. MRCC Turussa kyllä ymmärsivät ja puhuivat ruotsia. Luulisi, että on ihan työn edellytyksenäkin. Tuossa jonkun linkkaamassa dokumenttissakin ihan alussa puhuvat Turun Meripelastuskeskus ja Tukholman Meripelastuskeskus keskenään ruotsia.