Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia sanomaan ei ajoissa?
Minun pitäisi oppia sanomaan ei _ajoissa_. Suostun asioihin, mitä en halua tehdä, kun niihin on vielä pitkä aika, esimerkiksi pari kuukautta. Kai ne eivät silloin oikein tunnu todellisilta, mutta kun aika kuluu ja ne tulevat kohdalle oikeasti, ahdistun hirveästi ja alan tuntea voimakasta vastarintaa niitä kohtaan ja tulen ärtyneemmäksi ja ärtyneemmäksi. Lopulta sitten perun, kun tuntuu, etten millään halua ja pysty tekemään niitä.
Onko muilla tällaista? Teettekö asioita, mitä ette millään haluaisi tehdä (esim menette jonkun mökille, vaikette kertakaikkiaan haluaisi), vai osaatteko kieltäytyä ajoissa ja asiallisesti? Minä en näköjään osaa ja sitten kun lupaan ja perun, se suututtaa tietenkin muita ja on pettymys heille. Esimerkiksi mieheni pitää nyt jo toista päivää mykkäkoulua, kun peruin viime tingassa asian, mihin minun ei olisi alunperinkään pitänyt mennä suostumaan.
Kommentit (64)
Periaatepäätöksillä. Kun kysytään, että ottaisinko hoitaakseni jonkun homman, Vastaan: Olen päättänyt, että en enää ota näitä tehtäviä enää hoitaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sinua kysytään johonkin, mieti heti haluatko vastata kyllä koska haluat miellyttää. Esim jos et ole koskaan väiittänyt vaikkapa mökillekutsuista, sano heti että sulla on muuta sovittuna tjsp. Älä anna itsesi myöntyä että sinusta muka pidettäisiin sitten enemmän.
Toisaalta on niinkin että se kutsu tms saattaa määräpäivän lähestyessä tuntua pahemmalta koettelemukselta kuin se itse asiassa onkaan. Monesti olen itse lähtenyt mukaan pitkin hampain ja todennut jälkeenpäin että olipa kivaa. Mutta jos varmasti tiedät että ei oo sun juttu niin sano se ei. Kutsut sun muut harvenee tietysti ajan kanssa mutta sehän on sitten vain hyvä juttu.
Miehesi on kyllä ihan aiheesta suuttunut. Tuollainen viime tingan peruminen on ihan vihoviimeistä, kun enää ei ehdi saada tilalle ketään toista. Ja muille jää sitten enemmän maksettavaa ja muutenkin mahdollisesti monen ihmisen suunnitelmat menee uusiksi.
Mykkäkoulu ei edistä asian ratkaisemista. Mutta yhtä jääräpäiseltä vaikuttaa myös ap.
Vierailija kirjoitti:
Kun sinua kysytään johonkin, mieti heti haluatko vastata kyllä koska haluat miellyttää. Esim jos et ole koskaan väiittänyt vaikkapa mökillekutsuista, sano heti että sulla on muuta sovittuna tjsp. Älä anna itsesi myöntyä että sinusta muka pidettäisiin sitten enemmän.
Toisaalta on niinkin että se kutsu tms saattaa määräpäivän lähestyessä tuntua pahemmalta koettelemukselta kuin se itse asiassa onkaan. Monesti olen itse lähtenyt mukaan pitkin hampain ja todennut jälkeenpäin että olipa kivaa. Mutta jos varmasti tiedät että ei oo sun juttu niin sano se ei. Kutsut sun muut harvenee tietysti ajan kanssa mutta sehän on sitten vain hyvä juttu.
Entä jos kyseessä on puoliso, joka pitkäjänteisesti painostaa esim harrastamaan jotakin, mitä en haluaisi harrastaa? Siihen lupautuu helpommin lopulta ja sitten kun se aika lähenee, ahdistus ja stressi kasvaa. Ja kun nyt tein ne oharit, enkä lähtenytkään, niin mies on mykkäkoulussa.
Tiedän että ei pitäisi alunperinkään luvata, jos ei halua, ja että jos lupaa, niin pitäisi pitää lupauksesta kiinni. Ja tiedän myös, että on normaalia ja kannatettavaa ottaa osaa puolison harrastuksiin, mutta mietin, että tekevätkö ihmiset niin vain silloin, jos se ei vähän vaan huvita, vai silloinkin, jos ei millään kertakaikkiaan halua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ota vastuuta päätöksistäsi. Toimit ensin hyvin vastuuttomasti lupailemalla asoita, joita et aiokaan pitää tai joita et ole harkinnut.
Sitten myöhemmin toimit taas vastuuttomasti, kun et seiso jo tekemäsi päätöksen takana.
Sinun pitää oppia ottamaan vastuu tekemistäsi päätöksistä ja lupauksista.
Silloin kun lupasin, luulin tietenkin pystyväni pitämään siitä kiinnikin. Se tuntuu siltä oikeasti nimenomaan silloin, kun tapahtumaan on vielä pitkä aika. Sitten vasta kun se tulee lähelle, alkaa tulla tunne, ettei millään halua ja pysty.
Ap
Entäs jos opettelet ensin sanomaan tuon? Että en osaa vielä sanoa, on niin pitkä aika tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet autollinen, niin ryhdy pikapyrähtäjäksi. Menet paikalle, mutta viivyt vain tunnin kaksi. Lähdet sitten, kun alkaa kyllästyttää ja ahdistaa.
"En taida lähteä elokuviin, mutta voin tulla kahveille sitä ennen."
"Minun on tästä pian jouduttava, mutta kerkiin kyllä pari sanaa vaihtaa."
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaako tämä niin vakavalta vai? Eikö muilla ole samanlaista ollenkaan?
ApEi ole samanlaista.
Mutta on minulla yksi sinunlainen kaveri. Ja sen kanssa kaikki on ennenkokemattoman vaikeaa. Mitään ei voi suunnitella, kun hän ei halua sitoutua mihinkään suunnitelmiin. Sitten jos jotain lupaakin, niin siihen lupaukseen ei voi yhtään luottaa, yleensä lupaukset rikotaan. Jos sanoo jotain, niin ei kuitenkaan toimi sanomansa mukaisesti. Jos tästä huomauttaa, niin väittää, ettei sanonut. Tai sitten sanoi, mutta ei luvannut.
Tämän ihmisen kanssa eivät päde mitkään vuorovaikutuksen käytänteet, joiden avulla muita ihmissuhteita rakennetaan ja ylläpidetään. Hyvin vaikea ihminen ja hänellä onkin nolla ystävää. Minä olen jonkinlainen kaveri. Ja muuten pyörii sukulaisten kanssa.
Hän käy ammattiauttajalla. Suosittelen samaa sinullekin.
Miksette sitten voi lopettaa painostamasta sitä kaverianne tekemään asioita, joita hän on sanonut, ettei halua tehdä?
Kukaan ei painosta. Eikä kaveri sano, ettei halua tehdä. Tätä ei nyt voi kääntää muiden viaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä ihan aiheesta suuttunut. Tuollainen viime tingan peruminen on ihan vihoviimeistä, kun enää ei ehdi saada tilalle ketään toista. Ja muille jää sitten enemmän maksettavaa ja muutenkin mahdollisesti monen ihmisen suunnitelmat menee uusiksi.
Mykkäkoulu ei edistä asian ratkaisemista. Mutta yhtä jääräpäiseltä vaikuttaa myös ap.
Se mökkeily oli vaan esimerkki. Kyse on siitä, että mies yrittää saada minut harrastamaan omaa harrastustaan. Rahanmenoa siihen ei liity ja hän voisi hyvin tehdä sen yksinkin tai jonkun muun kanssa. Ehkä lähti tekemäänkin, kun lähti kotoa aamulla jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekevätkö ihmiset yleensä ihan normaalisti vapaa-ajallaan tai parisuhteissaan asioita, joita eivät millään halua tehdä?
ApEivät tee. Eivät halua tehdä, ja siksi eivät alunperinkään edes lupaa tehdä.
Sinä haluat nyt unohtaa sen, että sinä lupasit jo. Ei sen jälkeen enää mietitä haluanko vai en. Luvattu mikä luvattu.
Ja jos oikein harmittaa, niin seuraavalla kerralla kannattaa jättää lupaamatta.
TAI tekevät, jos haluavat tehdä palveluksen, olla ystävällisiä tai siitä ei ole varsinaista haittaakaan itselle. Se riippuu ihan asiasta.
En varmasti suostuisi benji-hyppyyn enkä edes lupaisi, se olisi ylivoimaista. En lähtisi kapakkaan, koska se olisi liian tylsää.
Lähtisin mökille seuraksi, vaikka ei kiinnostaisi. Voisin luvata tiskata, vaikka en millään jaksaisi. Voisin lähteä kävelylle, vaikka ei huvittaisi.
Ne ovat minun rajojani. Väsyneenä tai stressaantuneena minun on vaikea olla joustava, muuten helpompi. Ja se on vastavuoroista mutta ei pakollista.
Vierailija kirjoitti:
, mutta mietin, että tekevätkö ihmiset niin vain silloin, jos se ei vähän vaan huvita, vai silloinkin, jos ei millään kertakaikkiaan halua.
Ap
Tekevätkö ihmiset mitä? Rikkovat lupauksia?
Useimmat kyllä pitävät lupauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä ihan aiheesta suuttunut. Tuollainen viime tingan peruminen on ihan vihoviimeistä, kun enää ei ehdi saada tilalle ketään toista. Ja muille jää sitten enemmän maksettavaa ja muutenkin mahdollisesti monen ihmisen suunnitelmat menee uusiksi.
Mykkäkoulu ei edistä asian ratkaisemista. Mutta yhtä jääräpäiseltä vaikuttaa myös ap.
Se mökkeily oli vaan esimerkki. Kyse on siitä, että mies yrittää saada minut harrastamaan omaa harrastustaan. Rahanmenoa siihen ei liity ja hän voisi hyvin tehdä sen yksinkin tai jonkun muun kanssa. Ehkä lähti tekemäänkin, kun lähti kotoa aamulla jonnekin.
Niin että sitten viime tingan peruminen onkin ihan ok, kun kyse on harrastuksesta eikä mökkeilystä. Niinkö haluat sanoa?
Ongelma menee ohi itsestään ajan myötä. Ei kukaan viitsi kutsua perujaa ja paskanpuhujaa monta kertaa mihinkään. Pyynnöt kyllä harvenevat itsekseen kun jaksat muutaman vuoden vielä valehdella ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä ihan aiheesta suuttunut. Tuollainen viime tingan peruminen on ihan vihoviimeistä, kun enää ei ehdi saada tilalle ketään toista. Ja muille jää sitten enemmän maksettavaa ja muutenkin mahdollisesti monen ihmisen suunnitelmat menee uusiksi.
Mykkäkoulu ei edistä asian ratkaisemista. Mutta yhtä jääräpäiseltä vaikuttaa myös ap.
Se mökkeily oli vaan esimerkki. Kyse on siitä, että mies yrittää saada minut harrastamaan omaa harrastustaan. Rahanmenoa siihen ei liity ja hän voisi hyvin tehdä sen yksinkin tai jonkun muun kanssa. Ehkä lähti tekemäänkin, kun lähti kotoa aamulla jonnekin.
Niin että sitten viime tingan peruminen onkin ihan ok, kun kyse on harrastuksesta eikä mökkeilystä. Niinkö haluat sanoa?
En halua sanoa niin. Kuulostat vähän vihamieliseltä. Minähän olen koko ketjun ajan ollut täysin avoin sille, että vika on minussa.
Ehkä tämä pitäisi yksinkertaisesti selvittää kerralla niin, että sanoisin, että kynnyskysymys avioliiton jatkumiselle on se, ettei minun ikinä enää tarvitse osallistua siihen harrastukseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä ihan aiheesta suuttunut. Tuollainen viime tingan peruminen on ihan vihoviimeistä, kun enää ei ehdi saada tilalle ketään toista. Ja muille jää sitten enemmän maksettavaa ja muutenkin mahdollisesti monen ihmisen suunnitelmat menee uusiksi.
Mykkäkoulu ei edistä asian ratkaisemista. Mutta yhtä jääräpäiseltä vaikuttaa myös ap.
Se mökkeily oli vaan esimerkki. Kyse on siitä, että mies yrittää saada minut harrastamaan omaa harrastustaan. Rahanmenoa siihen ei liity ja hän voisi hyvin tehdä sen yksinkin tai jonkun muun kanssa. Ehkä lähti tekemäänkin, kun lähti kotoa aamulla jonnekin.
Voitko kertoa mistä asiasta tässä oli kyse? Selventäisi ongelmaa todellisella esimerkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä ihan aiheesta suuttunut. Tuollainen viime tingan peruminen on ihan vihoviimeistä, kun enää ei ehdi saada tilalle ketään toista. Ja muille jää sitten enemmän maksettavaa ja muutenkin mahdollisesti monen ihmisen suunnitelmat menee uusiksi.
Mykkäkoulu ei edistä asian ratkaisemista. Mutta yhtä jääräpäiseltä vaikuttaa myös ap.
Se mökkeily oli vaan esimerkki. Kyse on siitä, että mies yrittää saada minut harrastamaan omaa harrastustaan. Rahanmenoa siihen ei liity ja hän voisi hyvin tehdä sen yksinkin tai jonkun muun kanssa. Ehkä lähti tekemäänkin, kun lähti kotoa aamulla jonnekin.
Niin että sitten viime tingan peruminen onkin ihan ok, kun kyse on harrastuksesta eikä mökkeilystä. Niinkö haluat sanoa?
En halua sanoa niin. Kuulostat vähän vihamieliseltä. Minähän olen koko ketjun ajan ollut täysin avoin sille, että vika on minussa.
Ehkä tämä pitäisi yksinkertaisesti selvittää kerralla niin, että sanoisin, että kynnyskysymys avioliiton jatkumiselle on se, ettei minun ikinä enää tarvitse osallistua siihen harrastukseen.
Ap
Mistä harrastuksesta on kyse? Millainen mies muuten on, onko pomottajaluonne yleisestikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä ihan aiheesta suuttunut. Tuollainen viime tingan peruminen on ihan vihoviimeistä, kun enää ei ehdi saada tilalle ketään toista. Ja muille jää sitten enemmän maksettavaa ja muutenkin mahdollisesti monen ihmisen suunnitelmat menee uusiksi.
Mykkäkoulu ei edistä asian ratkaisemista. Mutta yhtä jääräpäiseltä vaikuttaa myös ap.
Se mökkeily oli vaan esimerkki. Kyse on siitä, että mies yrittää saada minut harrastamaan omaa harrastustaan. Rahanmenoa siihen ei liity ja hän voisi hyvin tehdä sen yksinkin tai jonkun muun kanssa. Ehkä lähti tekemäänkin, kun lähti kotoa aamulla jonnekin.
Voitko kertoa mistä asiasta tässä oli kyse? Selventäisi ongelmaa todellisella esimerkillä.
Olisi varmaan pitänyt tehdä niin heti, ajattelin että joku muu esimerkki tekisi siitä yleispätevämmän tilanteen.
Kyse on miehestäni, jolla on intohimoinen harrastus, jota jän harrastaa melkein joka päivä, ja hän haluaa, että minäkin alan harrastaa sitä. En millään halua ja koko harrastuksesta on tullut vielä vastenmielisempi tuon vuosien painostuksen myötä. Nyt sitten kuitenkin lupauduin, kun se ajankohta oli silloin niin kaukana, mutta kun se läheni, aloin jo pari päivää aikaisemmin tulla hirveän ärtyneeksi ja vihaiseksi ja ahdistuin, enkä sitren lopulta mennyt. Mies on toista päivää sen takia mykkäkoulussa ja häippäsi aamulla jonnekin.
Ap
Minä harrastan käsitöitä, eikä tulisi mieleenkään edes pyytää puolisoa mukaan minun harrastukseeni. Ja mies harrastaa pyöräilyä, eikä tietenkään ehdota, että minä tulisin mukaan hidastamaan, vaikka osaankin mummofillarillani polkea.
Ap sanoo, että puolison harrastukseen pitää tietenkin osallistua. Kuin se kuuluisi avioliitossa toisen tukemiseen. En ole ennen moisesta kuullut. Eikä tule mieleen pareja, joissa toinen olisi väkisin raahattu omaan harrastukseen.
Toki on niitä pareja, jotka ovat tavanneet vaikkapa koiranäyttelyssä. Jolloin totta kai koiraharrastus jatkuu sitten pariskunnan yhteisenä juttuna. Mutta siinä on sitten ihan eri lähtökohta kuin ap:n väitteessä, että puolison harrastusta pitäisi alkaa harrastamaan. Ihan outo väite ja uskomus.
Ap johtaa keskustelua harhaan otsikkoa myöten niin paljon, että ei ihme, jos ei tule mieleisiä neuvoja.
Ongelmahan ei näytä olevan ei:n sanominen eikä miehen harrastus. Mies ajattelee, ettei ap rakasta häntä, koska ei ole kiinnostunut lainkaan hänelle tärkeästä elämänalueesta.
Ja tottahan se on, että rakastunut nainen nojailisi puoli päivää vaikka auton lokasuojaa vasten, jos siten saisi viettää aikaa miehen kanssa.
Ja ap vuorostaan ajattelee, että mies ei rakasta häntä, kun kaikki pyörii vain miehen harrastuksen ympärillä eikä ap:n tarpeita huomioda yhtä paljon.
Arvaas mikä perinteinen neuvo tähän pätee: Keskustelkaa ja keskustelkaa. Syyttämättä keskustelkaa.
Alue: Aihe vapaa
Miksette sitten voi lopettaa painostamasta sitä kaverianne tekemään asioita, joita hän on sanonut, ettei halua tehdä?