Miten oppia sanomaan ei ajoissa?
Minun pitäisi oppia sanomaan ei _ajoissa_. Suostun asioihin, mitä en halua tehdä, kun niihin on vielä pitkä aika, esimerkiksi pari kuukautta. Kai ne eivät silloin oikein tunnu todellisilta, mutta kun aika kuluu ja ne tulevat kohdalle oikeasti, ahdistun hirveästi ja alan tuntea voimakasta vastarintaa niitä kohtaan ja tulen ärtyneemmäksi ja ärtyneemmäksi. Lopulta sitten perun, kun tuntuu, etten millään halua ja pysty tekemään niitä.
Onko muilla tällaista? Teettekö asioita, mitä ette millään haluaisi tehdä (esim menette jonkun mökille, vaikette kertakaikkiaan haluaisi), vai osaatteko kieltäytyä ajoissa ja asiallisesti? Minä en näköjään osaa ja sitten kun lupaan ja perun, se suututtaa tietenkin muita ja on pettymys heille. Esimerkiksi mieheni pitää nyt jo toista päivää mykkäkoulua, kun peruin viime tingassa asian, mihin minun ei olisi alunperinkään pitänyt mennä suostumaan.
Kommentit (64)
Riippuu nyt vähän siitä harrastuksesta ja millaista osallistumista on kyse ja mitä on pyydetty. Onhan se yleisesti ottaen kiva, jos puoliso vähän olisi kiinnostunut omasta tärkeästä tekemisestä. Toisen harrastusta ei tietenkään ole pakko edes kokeilla jos ei todella halua.
Inhoatko miehen harrastusta ja hän kokee ettei saa arvostusta? Yleisesti ottaen olisi hyvä kuitekin suhtautua toisen harrastukseen myönteisellä tavalla ja arvostaa siten kumppania ja hänen valintojaan.
Ikävää kyllä on, jos lupaa jotakin ja toinen odottanut sitä, ja sitten viimehetkellä peruu. Mikset halunnut edes kerran kokeilla miehen harrastusta kun olit kuitenkin luvannut? Mikä harrastus tämä on? Ei varmaan olisi ollut kovin kamalaa kerran käydä pelaamassa sulkapalloa tms.
42 vielä lisää:
Ettei tietenkään sun tarvi alkaa harrastaa mitään mitä et halua, eikä sellaiseen pitäisi painostaa. Miksi mies haluaa näin? Näettekö muuten todella vähän toisianne tms?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu nyt vähän siitä harrastuksesta ja millaista osallistumista on kyse ja mitä on pyydetty. Onhan se yleisesti ottaen kiva, jos puoliso vähän olisi kiinnostunut omasta tärkeästä tekemisestä. Toisen harrastusta ei tietenkään ole pakko edes kokeilla jos ei todella halua.
Inhoatko miehen harrastusta ja hän kokee ettei saa arvostusta? Yleisesti ottaen olisi hyvä kuitekin suhtautua toisen harrastukseen myönteisellä tavalla ja arvostaa siten kumppania ja hänen valintojaan.
Ikävää kyllä on, jos lupaa jotakin ja toinen odottanut sitä, ja sitten viimehetkellä peruu. Mikset halunnut edes kerran kokeilla miehen harrastusta kun olit kuitenkin luvannut? Mikä harrastus tämä on? Ei varmaan olisi ollut kovin kamalaa kerran käydä pelaamassa sulkapalloa tms.
Kyseessä on golf. Olen ollut hyvin kannustava miehen golfharrastusta kohtaan, eli että mies harrastaa sitä jakäyttää siihen paljon aikaa. En ole yrittänyt koskaan rajoittaa sitä ja olen kuunnellut hänen juttujaan siitä mielestäni kannustaen. Olen itse aikoinani hyvin monta vuotta sitten hieman golfannut itsekin, mutta lopetin, kun en vaan yksinlertaisesti pidä siitä. Mies ei suostu hyväksymään, etten pidä siitä ja etten halua harrastaa sitä, hän painostaa minua jatkuvasti golfaamaan. Tänä kesänä kävin kerran hänen mielikseen pitkästä aikaa sitä pelaamassa ja hän otti sen niin, että nyt se on meidän yhteinen harrastuksemme ja yrittää pakottaa mukaan uudelleen ja uudelleen. En kertakaikkiaan halua mennä. Mitä enemmän hän painostaa harrastamaan sitä, sitä enemmän inhoan koko ajatustakin.
Ap
Minulla oli elämässäni yksi sukulainen joka painosti ja jankkasi niin kauan että sai tahtonsa läpi. Ei ole enää , poliisi poisti hänet elämästäni. Työterv.huollon psykiatri totesi henkilön olevan voimakkaasti narsistisia piirteitä omaava. ohis
Miehellä on haave, että olisitte sellainen söpö pari, joka yhdessä golfaisi. Mieti, että mies haluaisi mieluiten golfparikseen sinut. Onhan se söpöä!
Oletko sanonut miehelle (hänen kielellään, niin että hän ymmärtää), että koet hänen puheensa painostuksena. Ja että painostus ajaa hänen agendaansa vastaan.
Mun kaverin mies käy golfaamassa. Ei mun kaveri kyllä koskaan ole mukana. Mies käy siellä kaverinsa kanssa.
Sujuuko teillä kommunikointi muuten (syvällisemmälläkin tasolla) vai korvaako golfista jankkaaminen sen yhä enenevässä määrin? Jankuttaminen ei kyllä kertoisi siitä, että on kuunnellut tarkasti toista. Voisit ilmaista selkeän varmasti, mitä olet päättänyt, etkä jatka keskustelua aiheesta. Kyllä aikamies selviää. Ujosteleeko hän hankkia harrastuskaverin? Eipä vaikuta ainakaan golfpakolaiselta. Pääsetkö itse harrastamaan kodin ulkopuolella yhtä paljon?
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on haave, että olisitte sellainen söpö pari, joka yhdessä golfaisi. Mieti, että mies haluaisi mieluiten golfparikseen sinut. Onhan se söpöä!
Oletko sanonut miehelle (hänen kielellään, niin että hän ymmärtää), että koet hänen puheensa painostuksena. Ja että painostus ajaa hänen agendaansa vastaan.
Olen tietenkin sanonut.
Joku kysyi, että miksen pidä golfista. Miksi nyt eri ihmiset pitävät eri asioista ja inhoavat eri asioita? Lisäksi kärsin pitkäaisesta unettomuudesta ja stressasin suunnattomasti jo etukäteen sitä, että en nukkuisi koko yönä, kun pitäisi herätä todella aikaisin aamulla golfaamaan. Ihan kaikki siinä oli minulle ahdistavaa ja vastenmielistä. Edes se, että li luvattu sadetta, ei ollut siis pahinta siinä. En halua sitä tehdä ja suututtaa, että joku yrittää jatkuvasti siihen pakottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sujuuko teillä kommunikointi muuten (syvällisemmälläkin tasolla) vai korvaako golfista jankkaaminen sen yhä enenevässä määrin? Jankuttaminen ei kyllä kertoisi siitä, että on kuunnellut tarkasti toista. Voisit ilmaista selkeän varmasti, mitä olet päättänyt, etkä jatka keskustelua aiheesta. Kyllä aikamies selviää. Ujosteleeko hän hankkia harrastuskaverin? Eipä vaikuta ainakaan golfpakolaiselta. Pääsetkö itse harrastamaan kodin ulkopuolella yhtä paljon?
Mies ei ujostele mitään ja hänellä on vaikka kuinka paljon golfkavereita. Minulla on omat harrastukseni ja hänellä tuo golf. Hän on kaiket päivät jossain, en tiedä nytkään, missä on, varmaan golfaamassa ja se on minulle aivan ok.
Jos pariskunnalla pitää olla yhteinen harrastus, niin sen pitäisi olla mieluinen molemmille.
Ap
Ei ole millään muotoa kilttiä sanoa kyllä ja viime hetkellä pyörtää päätös. Se on todella rasittavaa muille. Joku voi joutua laittamaan suunnitelmansa uusiksi puolen tunnin varoajalla tällaisen tuuliviirin takia. Jos on mielestään kiltti ihminen, voisi olla kiltti ja olla lupailematta juttuja turhaan.
Todella hyviä neuvoja tullut ketjussa. Sano että harkitset asiaa, tai että katsotaan lähempänä.
PS: Minua välillä alkaa ahdistaa menot juuri ennen, mutta kun menen, onkin kivaa. Ahdistus pitää joskus kylmästi lykätä taka-alalle, eikä antaa sille valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu nyt vähän siitä harrastuksesta ja millaista osallistumista on kyse ja mitä on pyydetty. Onhan se yleisesti ottaen kiva, jos puoliso vähän olisi kiinnostunut omasta tärkeästä tekemisestä. Toisen harrastusta ei tietenkään ole pakko edes kokeilla jos ei todella halua.
Inhoatko miehen harrastusta ja hän kokee ettei saa arvostusta? Yleisesti ottaen olisi hyvä kuitekin suhtautua toisen harrastukseen myönteisellä tavalla ja arvostaa siten kumppania ja hänen valintojaan.
Ikävää kyllä on, jos lupaa jotakin ja toinen odottanut sitä, ja sitten viimehetkellä peruu. Mikset halunnut edes kerran kokeilla miehen harrastusta kun olit kuitenkin luvannut? Mikä harrastus tämä on? Ei varmaan olisi ollut kovin kamalaa kerran käydä pelaamassa sulkapalloa tms.
Kyseessä on golf. Olen ollut hyvin kannustava miehen golfharrastusta kohtaan, eli että mies harrastaa sitä jakäyttää siihen paljon aikaa. En ole yrittänyt koskaan rajoittaa sitä ja olen kuunnellut hänen juttujaan siitä mielestäni kannustaen. Olen itse aikoinani hyvin monta vuotta sitten hieman golfannut itsekin, mutta lopetin, kun en vaan yksinlertaisesti pidä siitä. Mies ei suostu hyväksymään, etten pidä siitä ja etten halua harrastaa sitä, hän painostaa minua jatkuvasti golfaamaan. Tänä kesänä kävin kerran hänen mielikseen pitkästä aikaa sitä pelaamassa ja hän otti sen niin, että nyt se on meidän yhteinen harrastuksemme ja yrittää pakottaa mukaan uudelleen ja uudelleen. En kertakaikkiaan halua mennä. Mitä enemmän hän painostaa harrastamaan sitä, sitä enemmän inhoan koko ajatustakin.
Ap
Aikamoinen jääräpää taitaa tosiaan miehesi olla. Pyydä siltä anteeksi että peruit viimetipassa (ja laita vaikka sen jotakin lempiruojaa/herkkua?), mutta samalla sano todella selvästi ja rauhallsesti, ettet pidä golfin pelaamisesta etkä meinaa alkaa sitä harrastamaan. Ja että painostus siihen ei ole tuntunut kivalta. Kerro samalla että mielestäsi on kuitenkin hienoa että miehellä on tuollainen tervehenkinen harrastus josta tykkää, mutta se ei vaan ole sun laji. (Ehkäpä voit keksiä ehdottaa teille jotakin muuta yhteistä tekemistä, josta molemmat pitävät? Kerro että olisi mukava joskus tehdä yhdessä, jos siis olet sitä mieltä.)
Onkohan teille muutenkin ongelmana, ettei mies tahdo kuunnella tai uskoa sitä mitä sanot?
Opettele jotain sinulle sopivia helppoja ”fraaseja”, jotka saat helposti sanottua.
”Kuulostaa kivalta, mutta en tiedä vielä kesän aikataulustani. Voi olla, että olemme juuri silloin äitini luona Kuhmoisissa.”
”Huomenna/tiistaina ei kyllä sovi, minulla muuta menoa. ( ei tarvitse sanoa mitä. Moukille jankkaajille sanotaan sama asia eri sanoin ”nyt on sellainen tilanne, että huominen/tiistai ei käy, katsotaan joku päivä joku toinen aika nyt minun pitää mennä”)
Minäkin olen joutunut tämän opettelemaan. Tein kaikkea mitä en halunnut tehdä siksi että en kehdannut sanoa ei. Luulin, että ihmiset loukkaantuvat ja suuttuvat. Oli mahtava huomata, että ihmiset ottivat ”eini” ihan tyynesti ”okei” eikä kukaan lakannut olemasta ystäväni tai suuttunut eikä minulle tapahtunut mitään kamalaa vaikka sanoin ei asioille, joita en halunnut tehdä. Tärkeää tässä on ajoitus, sanoa se heti ettei käy tai sanoa, että pitää miettiä esim aikatauluja eikä ikinä luvata mitään muuta kuin korkeintaan harmita.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, että miksen pidä golfista. Miksi nyt eri ihmiset pitävät eri asioista ja inhoavat eri asioita?
Et vastaa lainkaan miksi et pidä golfista. Ehkä kyseessä on jokin juttu, jonka voi korjata, ja sen jälkeen voisitkin pitää siitä. Onko mahdollista, että miehesi ajattelee näin?
Usein asioista myös alkaa pitämään enemmän, kun niihin paneutuu paremmin. Voisiko miehesi kenties ajatella, ettet ole antanut hänelle tai lajille kunnon mahdollisuutta?
Ja jos sinulla ei ole mitään tiettyä syytä miksi et pidä golfaamisesta, niin ehkä miehesi vain odottaa, että suhtautuisit harrastukseen avoimin mielin.
Jos kysyttäessä tiedät ettet haluaisi tehdä asiaa huomenna et taatusti halua kuukaudenkaan päästä, vastaa siis heti ei.
On huomattavasti tökerömpää käytöstä luvata ja perua viime tingassa kuin sanoa heti ei kiitos. Myös jonkun aiemmin ehdottama katsotaan sitten lähempänä ajankohtaan on huono vastaus koska saa kutsujan tuntemaan itsensä kakkosvaihtoehdoksi jonka kutsuun suostutaan jos ei mitään parempaakaan ole tarjolla.
Kuulostaa, että et uskalla laittaa rajoja. Luulet, että sinun pitää miellyttää... mitä sinun pitää mielestäsi miellyttää?
Muita.
Entä, jos alkaisit miellyttää itse omaa itseäsi?
Kyllä se ei-sana on tärkeä oppia sanomaan ihan hyvällä omalla tunnolla. Suosittelen sinulle psykologia.
Ne ahdistukset olisi hyvä käsitellä. Ne eivät välttämättä liity lupailuun.
Hae apua.
Olen tuon kokenut ja saan apua.
”Ehkä tämä pitäisi yksinkertaisesti selvittää kerralla niin, että sanoisin, että kynnyskysymys avioliiton jatkumiselle on se, ettei minun ikinä enää tarvitse osallistua siihen harrastukseen.”
Otan avioeron koska mieheni painostaa minua harrastamaan golfia. Kommunikaatio hukassa?
Jätin tämän vain tähän, en viitsi avata ajatuksiani sen enempää...
Aikamoista ylianalysointia nyt. En minä ajattele, ettei mies rakasta minua, enkä usko miehen ajattelevan, etten minä rakasta häntä. Hän vain haluaisi, että harrastaisimme sitä lajia yhdessä. Ja tottakai tästä on keskusteltu vuosien mittaan monestikin, se ei vaan vaikuta mitään.
Toiselle kommentoijalle, en minä koe, että olisin saanut jotenkin epätoivottavia neuvoja. Päinvastoin monrt neuvot ovat olleet ihan hyviä. Ei pitäisi alunperinkään mennä suostumaan johonkin, jota ei halua. Menin silloin suostumaan, kun tosiaan aikajänne oli niin pitkä, että jotenkin pystyin huijaamaan itseäni, ettei sitä ihan oikeasti tapahtuisikaan. Eli aloitus kuvaa ongelmaa minusta ihan hyvin.
Ap