Minulla on HIV, kysy mitä vain...

Hei ap, 

Luin kaikki kysymykset ja vastauksesi niihin. Kiitos siitä, että olet avannut omaa maailmaasi meille. Joku ehdotti, että kirjottaisit kirjan ajatuksistasi ja siitä, miltä tuntuu elää HIV:n kanssa. Olen samaa mieltä, sinulla olisi annettavaa! Vaikka kirjoitat, että sinulla ei ole voimia, näistä vastauksista piirtyy kuva ajattelevasta ja vahvasta naisesta, jonka elämä  ehkä odottelee muutosta parempaan suuntan. Eityisesti tämä seuraava lause kosketti minua:

"... Kun viikon kohokohdaksi muodostuu se että joku istuu sinun viereen bussissa että saat vähän aikaa tuntea jotain inhimillistä"

Siinä on meille ajateltavaa. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2013 klo 12:46"]Itse olen hoitanut näkyvästi viimeisilläni raskaana potilasta, joka ei sairauksia kysyttäessä tullut maininneeksi c-hepatiittiaan. Asia tuli ilmi vasta myöhemmin muussa yhteydessä lääkkeiden yhteisvaikutuksia selvitettäessä. Hän siis oli altistanut minut ja syntymättömän lapseni vakavalle sairaudelle (raskaana ollessa estohoidot eivät kai ole mahdollisia). Tämä on mielestäni välinpitämätöntä. Itse en kuitenkaan koskaan ole kieltäytynyt hoitamasta veritautia sairastavaa potilasta tai kohdellut mitenkään poikkeavasti. Olen vain suojannut itseni suositusten mukaan tekemättä mitään erityistä numeroa siitä.

[/quote]

Oletpas hölmö hoitaja. Minä ainakin hoidan kaikkia potilaita suojautuen niin, että jos heillä on veritauti, riski sen saamiseksi on mahdollisimman pieni. Ei todella potilas ole sinua vaaraan saattanut, vaan sinä itse.

Sairaanhoitaja

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:28"]

Olen nainen ja sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa vastuu omista teoistaan. Mielestäni on jokaisen moraalinen velvollisuus kertoa (ja kenties juridinenkin?) Itse ainakin tuossa tilanteessa kertoisin. Sitten jokaisella kumppanilla olisi mahdollisuus päättää itse riskien ottamisesta, olkoon ne kuinka pieniä hyvänsä. Kumikin voi mennä rikki. Silloin seuraukset voi olla tuhoisat. Mun mielestä oma oikeus saada olla "leimautumatta" ei olisi tuota kumppanin tiedonsaantioikeutta tärkeämpi. Samoin jos jotain loukkaa että terveydenhoitohenkilökunta suojaa itsensä tehokkaammin (niin kuin täällä oli joku esimerkki) niin kyllä mun mielestä se on ihan ok suojautua tuollaisissa tilanteissa paremmin.

Kuten huomaat tässäkin ketjussa, niin pelkkä pelko siitä, että on saattanut altistua hiville saa ihmiset aivan suunniltaan. Se ei ole mitenkään epäluonnollista, vaan aika yleinen reaktio. En ota siihen kantaa onko se oikein vai ei, mutta sulta ei kyllä siihen heru tippaakaan ymmärrystä tuota sairastumisen pelkoa kohtaan. Kaikilla meillä on puuttemme ja vajavaisuutemme. Kuten aiemmin kirjoitin, niin on aivan eri asia, jos on saanut enemmän tietoa asiasta ja kypsytellyt asiaa jo pidemmän aikaa.

Juuri tämänlainen mielipide on se pointti. Luulojen perusteella varmuudenvuoksi potilaan oikeuksia voidaa polkea. jos jonkun ihmisen luonnollinen reaktio on pelko ja sen varjolla voidaan eristää, syrjiä ja osoittaa potilaalle, että hän on pelottava ja äärinmäisen tartuttava. Arvaan, että olet myös vastaan hiv-positiivisten hankiutumista raskaaksi. Arvaan myös, että et aja kaikkien sairauksien kohdalla samanlaista vastuuta vain niiden jotka ajattelet olevan pelottava. Kissan levittämään toksoplasmoosiin kuolee ihmisiä. Et vaadi vastuuseen kissojen omistajia. Flunssaa kuolee ihmisiä. Et vaadi flunssaa tartuttaville vastuuta? Minua pelottaa tuollaiset ihmiset, vaadin rintapieleen merkintää syrjivästä mielipiteestä. No hermostuin, kun ihmiset ovat niin varmoja asiasta luulojen perusteella ja kapeasti ajatellen. Pelko on yleensä aina se joka saa syrjintää aikaisksi asiassa jos toisessa. En siis ole viestiketjun aloittaja vaan sivusta seuraaja.

[/quote]

Voi taivas näitä typeriä kommentteja täällä! Toisaalta vaaditaan hiv:ta sairastavilta avoimuutta kertoa sairaudestaan ja jo seuraavassa lauseessa ollaan lynkkaamassa kokonaan! :O Kuinkahan moni teistäkin on edes kerran elämässä harrastanut suojaamatonta seksiä ja vieläpä ihan omalla suosumuksella, toisin kuin ap ;)

Ap:lle tsemppiä! Muista huolehtia itsestäsi! :)

Ps. Opiskelen itse sairaanhoitajaksi, eikä tulisi mieleenkään kartella tai suhtautua nurjasti työssäni vastaan tulevaan hiv-potilaaseen!

-Tiina

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:28"]

Olen nainen ja sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa vastuu omista teoistaan. Mielestäni on jokaisen moraalinen velvollisuus kertoa (ja kenties juridinenkin?) Itse ainakin tuossa tilanteessa kertoisin. Sitten jokaisella kumppanilla olisi mahdollisuus päättää itse riskien ottamisesta, olkoon ne kuinka pieniä hyvänsä. Kumikin voi mennä rikki. Silloin seuraukset voi olla tuhoisat. Mun mielestä oma oikeus saada olla "leimautumatta" ei olisi tuota kumppanin tiedonsaantioikeutta tärkeämpi. Samoin jos jotain loukkaa että terveydenhoitohenkilökunta suojaa itsensä tehokkaammin (niin kuin täällä oli joku esimerkki) niin kyllä mun mielestä se on ihan ok suojautua tuollaisissa tilanteissa paremmin.

Kuten huomaat tässäkin ketjussa, niin pelkkä pelko siitä, että on saattanut altistua hiville saa ihmiset aivan suunniltaan. Se ei ole mitenkään epäluonnollista, vaan aika yleinen reaktio. En ota siihen kantaa onko se oikein vai ei, mutta sulta ei kyllä siihen heru tippaakaan ymmärrystä tuota sairastumisen pelkoa kohtaan. Kaikilla meillä on puuttemme ja vajavaisuutemme. Kuten aiemmin kirjoitin, niin on aivan eri asia, jos on saanut enemmän tietoa asiasta ja kypsytellyt asiaa jo pidemmän aikaa.

[/quote]

Minä ymmärrän tuon sairastumisen pelon oikein hyvin. Kondomi on hyvin vaikea saada rikki. Monet jotka menevät testeihin tai hakevat jälkiehkäisypillerin sanovat että kumi on mennyt rikki ja sen takia ovat siellä mutta tosiasiassa heillä ei ole kumia edes ollut käytössä.

Kun sanot että jokaisella on oikeus päättää riskien ottamisesta. Se on totta. Mutta se riskin ottaminen on päätetty jo siellä baaritiskillä eikö? Kun vaadit toiselta taustoja ja perustelet sitä oikeudesta tietää, niin minusta se on vain extra "Vapaudut Vankilasta" kortin etsintää omaan pussiin. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat tietää kumppaninsa statuksen, sen voi kysyä ihan itse. Mutta eivätpä he taida. Kun menee tunnelma pilalle ja kaikki. Entä käyvätkö nämä ihmiset testaamassa itseään säännöllisesti? Eivät taida sitäkään tehdä.

Mutta ymmärrän kyllä että ihmiset pelkäävät ja se on ihan okei. Terveissä rajoissa pysyvä pelko on ihan järkevää itsesuojeluvaistoa. Minäkin pelkään monia asioita ja eniten muita ihmisiä. Kumman pelko on perusteltua, minun vai teidän?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:55"]

Voi taivas näitä typeriä kommentteja täällä! Toisaalta vaaditaan hiv:ta sairastavilta avoimuutta kertoa sairaudestaan ja jo seuraavassa lauseessa ollaan lynkkaamassa kokonaan! :O Kuinkahan moni teistäkin on edes kerran elämässä harrastanut suojaamatonta seksiä ja vieläpä ihan omalla suosumuksella, toisin kuin ap ;)

Ap:lle tsemppiä! Muista huolehtia itsestäsi! :)

Ps. Opiskelen itse sairaanhoitajaksi, eikä tulisi mieleenkään kartella tai suhtautua nurjasti työssäni vastaan tulevaan hiv-potilaaseen!

-Tiina

[/quote]

Tiina, olet ihana! Ahdistukseni väheni taas hieman kun sain muistutuksen että on olemassa ihaniakin terveydenhuoltoalan ihmisiä. Se monelta alan ihmiseltä unohtuu että potilas on harvoin potilas omasta halustaan. Tietty niitäkin tilanteita on. Esimerkiksi synnytysosastolle moni hankkituu ihan vapaaehtoisesti ja yrittää päästä sinne moniakin vuosia :D

Sinä sanoit paremmin kuin minä. Monet vaativat avoimuutta ja heti perään lynkkaavat samaisesta avoimuudesta. Ja joku toinen ennen sinua listasi monia vaarallisia sairauksia ja miten niiden kantajia ei vaadita vastuusen mitenkään. Johdonmukaisuus on oikeudenmukaisuutta.

Hei ap!

Olen todella pahoillani puolestasi, että asioitasi on "huudeltu" terveydenhuollon yksikössä. Erittäin epäammattimaista. Meillä Pirkanmaalla on tapana, että HIV-positiivisuutta ei tavallisiin sairauskertomuksiin merkitä, juuri tuon takia. 

Pyytämällä saat varmasti tuon heti esiin ponnahtavan tiedon pois. Ylilääkäriin yhteys vain, kirjallisesti paras.

terveisin,

Linda

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:33"]

Hei ap, 

Luin kaikki kysymykset ja vastauksesi niihin. Kiitos siitä, että olet avannut omaa maailmaasi meille. Joku ehdotti, että kirjottaisit kirjan ajatuksistasi ja siitä, miltä tuntuu elää HIV:n kanssa. Olen samaa mieltä, sinulla olisi annettavaa! Vaikka kirjoitat, että sinulla ei ole voimia, näistä vastauksista piirtyy kuva ajattelevasta ja vahvasta naisesta, jonka elämä  ehkä odottelee muutosta parempaan suuntan. Eityisesti tämä seuraava lause kosketti minua:

"... Kun viikon kohokohdaksi muodostuu se että joku istuu sinun viereen bussissa että saat vähän aikaa tuntea jotain inhimillistä"

Siinä on meille ajateltavaa. 

[/quote]

Kiitos sinullekin.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:28"]

Olen nainen ja sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa vastuu omista teoistaan. Mielestäni on jokaisen moraalinen velvollisuus kertoa (ja kenties juridinenkin?) Itse ainakin tuossa tilanteessa kertoisin. Sitten jokaisella kumppanilla olisi mahdollisuus päättää itse riskien ottamisesta, olkoon ne kuinka pieniä hyvänsä. Kumikin voi mennä rikki. Silloin seuraukset voi olla tuhoisat. Mun mielestä oma oikeus saada olla "leimautumatta" ei olisi tuota kumppanin tiedonsaantioikeutta tärkeämpi. Samoin jos jotain loukkaa että terveydenhoitohenkilökunta suojaa itsensä tehokkaammin (niin kuin täällä oli joku esimerkki) niin kyllä mun mielestä se on ihan ok suojautua tuollaisissa tilanteissa paremmin.

Kuten huomaat tässäkin ketjussa, niin pelkkä pelko siitä, että on saattanut altistua hiville saa ihmiset aivan suunniltaan. Se ei ole mitenkään epäluonnollista, vaan aika yleinen reaktio. En ota siihen kantaa onko se oikein vai ei, mutta sulta ei kyllä siihen heru tippaakaan ymmärrystä tuota sairastumisen pelkoa kohtaan. Kaikilla meillä on puuttemme ja vajavaisuutemme. Kuten aiemmin kirjoitin, niin on aivan eri asia, jos on saanut enemmän tietoa asiasta ja kypsytellyt asiaa jo pidemmän aikaa.

[/quote]

Minä ymmärrän tuon sairastumisen pelon oikein hyvin. Kondomi on hyvin vaikea saada rikki. Monet jotka menevät testeihin tai hakevat jälkiehkäisypillerin sanovat että kumi on mennyt rikki ja sen takia ovat siellä mutta tosiasiassa heillä ei ole kumia edes ollut käytössä.

Kun sanot että jokaisella on oikeus päättää riskien ottamisesta. Se on totta. Mutta se riskin ottaminen on päätetty jo siellä baaritiskillä eikö? Kun vaadit toiselta taustoja ja perustelet sitä oikeudesta tietää, niin minusta se on vain extra "Vapaudut Vankilasta" kortin etsintää omaan pussiin. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat tietää kumppaninsa statuksen, sen voi kysyä ihan itse. Mutta eivätpä he taida. Kun menee tunnelma pilalle ja kaikki. Entä käyvätkö nämä ihmiset testaamassa itseään säännöllisesti? Eivät taida sitäkään tehdä.

Mutta ymmärrän kyllä että ihmiset pelkäävät ja se on ihan okei. Terveissä rajoissa pysyvä pelko on ihan järkevää itsesuojeluvaistoa. Minäkin pelkään monia asioita ja eniten muita ihmisiä. Kumman pelko on perusteltua, minun vai teidän?

[/quote]

Luuletko oikeesti ettei ihmiset halua tietää tuollaista asiaa? Mut varmaan ymmärrät, että on paljon käytännöllisempää, että se, jolla on se tieto, kertoo asiasta oma-aloitteisesti. Ihan sama kuin muidenkin asioiden kohdalla. No, en itse harrasta tuollaisia yhden illan juttuja, joten en tiedä miten ne etenee..

Oletko tullut ajatelleeksi, että tuollainen salaaminen voi myös vaikuttaa niinpäin, että tuo aiheuttaakin myös ennekkoluuloja ja pelkoja? Jos joku lukeekin näitä keskusteluja ja alkaa miettimään omalle kohdalle, että onkohan tuollainen kuinka yleistä? Voihan olla että teet vaan karhunpalveluksen tuolla tavalla. Kun ei saisi leimata ym ja itse voit salailla asioita? Ja se on ok? Mitäs eivät tulleet kysyneeksi?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:28"]

Olen nainen ja sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa vastuu omista teoistaan. Mielestäni on jokaisen moraalinen velvollisuus kertoa (ja kenties juridinenkin?) Itse ainakin tuossa tilanteessa kertoisin. Sitten jokaisella kumppanilla olisi mahdollisuus päättää itse riskien ottamisesta, olkoon ne kuinka pieniä hyvänsä. Kumikin voi mennä rikki. Silloin seuraukset voi olla tuhoisat. Mun mielestä oma oikeus saada olla "leimautumatta" ei olisi tuota kumppanin tiedonsaantioikeutta tärkeämpi. Samoin jos jotain loukkaa että terveydenhoitohenkilökunta suojaa itsensä tehokkaammin (niin kuin täällä oli joku esimerkki) niin kyllä mun mielestä se on ihan ok suojautua tuollaisissa tilanteissa paremmin.

Kuten huomaat tässäkin ketjussa, niin pelkkä pelko siitä, että on saattanut altistua hiville saa ihmiset aivan suunniltaan. Se ei ole mitenkään epäluonnollista, vaan aika yleinen reaktio. En ota siihen kantaa onko se oikein vai ei, mutta sulta ei kyllä siihen heru tippaakaan ymmärrystä tuota sairastumisen pelkoa kohtaan. Kaikilla meillä on puuttemme ja vajavaisuutemme. Kuten aiemmin kirjoitin, niin on aivan eri asia, jos on saanut enemmän tietoa asiasta ja kypsytellyt asiaa jo pidemmän aikaa.

[/quote]

Minä ymmärrän tuon sairastumisen pelon oikein hyvin. Kondomi on hyvin vaikea saada rikki. Monet jotka menevät testeihin tai hakevat jälkiehkäisypillerin sanovat että kumi on mennyt rikki ja sen takia ovat siellä mutta tosiasiassa heillä ei ole kumia edes ollut käytössä.

Kun sanot että jokaisella on oikeus päättää riskien ottamisesta. Se on totta. Mutta se riskin ottaminen on päätetty jo siellä baaritiskillä eikö? Kun vaadit toiselta taustoja ja perustelet sitä oikeudesta tietää, niin minusta se on vain extra "Vapaudut Vankilasta" kortin etsintää omaan pussiin. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat tietää kumppaninsa statuksen, sen voi kysyä ihan itse. Mutta eivätpä he taida. Kun menee tunnelma pilalle ja kaikki. Entä käyvätkö nämä ihmiset testaamassa itseään säännöllisesti? Eivät taida sitäkään tehdä.

Mutta ymmärrän kyllä että ihmiset pelkäävät ja se on ihan okei. Terveissä rajoissa pysyvä pelko on ihan järkevää itsesuojeluvaistoa. Minäkin pelkään monia asioita ja eniten muita ihmisiä. Kumman pelko on perusteltua, minun vai teidän?

[/quote]

Ei se kondomi ole niin vaikea saada rikki, useamman kerran on hajonnut ja ihan oikeen käytettynä, joten en kyllä siihen luottais. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:55"]

Voi taivas näitä typeriä kommentteja täällä! Toisaalta vaaditaan hiv:ta sairastavilta avoimuutta kertoa sairaudestaan ja jo seuraavassa lauseessa ollaan lynkkaamassa kokonaan! :O Kuinkahan moni teistäkin on edes kerran elämässä harrastanut suojaamatonta seksiä ja vieläpä ihan omalla suosumuksella, toisin kuin ap ;)

Ap:lle tsemppiä! Muista huolehtia itsestäsi! :)

Ps. Opiskelen itse sairaanhoitajaksi, eikä tulisi mieleenkään kartella tai suhtautua nurjasti työssäni vastaan tulevaan hiv-potilaaseen!

-Tiina

[/quote]

Tiina, olet ihana! Ahdistukseni väheni taas hieman kun sain muistutuksen että on olemassa ihaniakin terveydenhuoltoalan ihmisiä. Se monelta alan ihmiseltä unohtuu että potilas on harvoin potilas omasta halustaan. Tietty niitäkin tilanteita on. Esimerkiksi synnytysosastolle moni hankkituu ihan vapaaehtoisesti ja yrittää päästä sinne moniakin vuosia :D

Sinä sanoit paremmin kuin minä. Monet vaativat avoimuutta ja heti perään lynkkaavat samaisesta avoimuudesta. Ja joku toinen ennen sinua listasi monia vaarallisia sairauksia ja miten niiden kantajia ei vaadita vastuusen mitenkään. Johdonmukaisuus on oikeudenmukaisuutta.

[/quote]

Kiitos, ap :)

Olen itsekin miettinyt, mikä tuossa hiv:ssa niin kamalasti pelottaa joitakin? Onkohan sen tuomitsemisen takana vaan oma pelko ja sen tajuaminen, että olisi itsekin voinut elämänsä aikana sairastua, ehkä useampaankin otteeseen? Oikeasti, kuka on todella kysynyt kumppaniltaan jotain todistusta hiv-testauksesta ennen seksiä?! Sitä paitsi se todistuskaan ei ole koskaan aivan reaaliaikainen, jos tartunta on esim. muutamia päiviä vanha ;) Minusta tämä hiv:ta sairastavien tuomitseminen on tekopyhää p**kaa näin suoraan sanottuna! Kukapa meistä koko elämäänsä selibaatissa eläisi, sillä vaan se suojaa 100% seksitartunnalta! ;)

Mutta edelleen toivon sinulle ap kaikkea hyvää elämääsi! Eiköhän se kokonaan parantava hoitokin vielä joskus sairauteen tule. Itse asiassa kantasolusiirto onkin parantanut hiv-infektion maailmalla :)

-Tiina

HIV on nykyään länsimaissa krooninen sairaus, ei mikään kuolemantuomio. Vähän kun joku diabetes tai epilepsia. Mutta kun se tarttuu seksin tai huumeruiskun kautta niin se on jotenkin häpeällisempi. Jos se tarttuisi ruuan tai hengitysilman kautta, niin ap voisi elää leimautumatta.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:28"]

Olen nainen ja sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa vastuu omista teoistaan. Mielestäni on jokaisen moraalinen velvollisuus kertoa (ja kenties juridinenkin?) Itse ainakin tuossa tilanteessa kertoisin. Sitten jokaisella kumppanilla olisi mahdollisuus päättää itse riskien ottamisesta, olkoon ne kuinka pieniä hyvänsä. Kumikin voi mennä rikki. Silloin seuraukset voi olla tuhoisat. Mun mielestä oma oikeus saada olla "leimautumatta" ei olisi tuota kumppanin tiedonsaantioikeutta tärkeämpi. Samoin jos jotain loukkaa että terveydenhoitohenkilökunta suojaa itsensä tehokkaammin (niin kuin täällä oli joku esimerkki) niin kyllä mun mielestä se on ihan ok suojautua tuollaisissa tilanteissa paremmin.

Kuten huomaat tässäkin ketjussa, niin pelkkä pelko siitä, että on saattanut altistua hiville saa ihmiset aivan suunniltaan. Se ei ole mitenkään epäluonnollista, vaan aika yleinen reaktio. En ota siihen kantaa onko se oikein vai ei, mutta sulta ei kyllä siihen heru tippaakaan ymmärrystä tuota sairastumisen pelkoa kohtaan. Kaikilla meillä on puuttemme ja vajavaisuutemme. Kuten aiemmin kirjoitin, niin on aivan eri asia, jos on saanut enemmän tietoa asiasta ja kypsytellyt asiaa jo pidemmän aikaa.

[/quote]

Minä ymmärrän tuon sairastumisen pelon oikein hyvin. Kondomi on hyvin vaikea saada rikki. Monet jotka menevät testeihin tai hakevat jälkiehkäisypillerin sanovat että kumi on mennyt rikki ja sen takia ovat siellä mutta tosiasiassa heillä ei ole kumia edes ollut käytössä.

Kun sanot että jokaisella on oikeus päättää riskien ottamisesta. Se on totta. Mutta se riskin ottaminen on päätetty jo siellä baaritiskillä eikö? Kun vaadit toiselta taustoja ja perustelet sitä oikeudesta tietää, niin minusta se on vain extra "Vapaudut Vankilasta" kortin etsintää omaan pussiin. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat tietää kumppaninsa statuksen, sen voi kysyä ihan itse. Mutta eivätpä he taida. Kun menee tunnelma pilalle ja kaikki. Entä käyvätkö nämä ihmiset testaamassa itseään säännöllisesti? Eivät taida sitäkään tehdä.

Mutta ymmärrän kyllä että ihmiset pelkäävät ja se on ihan okei. Terveissä rajoissa pysyvä pelko on ihan järkevää itsesuojeluvaistoa. Minäkin pelkään monia asioita ja eniten muita ihmisiä. Kumman pelko on perusteltua, minun vai teidän?

[/quote]

Luuletko oikeesti ettei ihmiset halua tietää tuollaista asiaa? Mut varmaan ymmärrät, että on paljon käytännöllisempää, että se, jolla on se tieto, kertoo asiasta oma-aloitteisesti. Ihan sama kuin muidenkin asioiden kohdalla. No, en itse harrasta tuollaisia yhden illan juttuja, joten en tiedä miten ne etenee..

Oletko tullut ajatelleeksi, että tuollainen salaaminen voi myös vaikuttaa niinpäin, että tuo aiheuttaakin myös ennekkoluuloja ja pelkoja? Jos joku lukeekin näitä keskusteluja ja alkaa miettimään omalle kohdalle, että onkohan tuollainen kuinka yleistä? Voihan olla että teet vaan karhunpalveluksen tuolla tavalla. Kun ei saisi leimata ym ja itse voit salailla asioita? Ja se on ok? Mitäs eivät tulleet kysyneeksi?

[/quote]

Ihmiset oppivat salaamaan asioita vasta kun huomaavat että totuudesta tulee turpiin. Ja tiedän että ihmiset haluavat tietää, se että onko heillä oikeus tai tarve tietää on eri asia. Minä haluan tietää paljonkin asioita eri ihmisistä mutta onko oma halu tietää sama kuin tarve ja oikeus? Tätä asiaa pitää pohtia kaikilta kannoilta, ei pelkästään HIV-asiassa.

Ei ole yhtään sen käytännöllisempää tai epäkäytännöllisempää sen toisenkin osapuolen osallistua/käynnistää keskustelu. Sama määrä sanoja. Ja kuten sanoin, se riski (jos sellainen on) on päätetty ottaa jo siinä vaiheessa kun jonkun tyypin mukaan on lähdetty  (ja se tyyppi ei ole aina tuntematon). On hyvä että ihmiset alkavat miettimään että onko tämä yleistä vaikka se ei ole/olisikaan, koska silloin he alkavat käyttäytymään itse järkevämmin. En näe tätä ollenkaan huonona asiana.

HIV-potilaita on syrjitty AINA. Siis vuosikymmeniä ennenkuin minä sain tartunnan. Juuriko argumentoit että se syrjintä on nimenomaan MINUN käyttäytymisestä johtuvaa? Eli jos siis MINÄ alan kertomaan kaikille statukseni, tämän ketjun mukaanhan se pitäisi tehdä jo siis treffi-ilmoituksessa, niin sitten loppuisi tämä yhden ihmisryhmän stigmatisointi ja ajojahti?
Jos näin on, alan tekemään sitä välittömästi huomenna. Sillä jos se saa Suomen 3000:lle ja maailman kymmenille miljoonille paremman huomisen ja elämän, niin eiköhän se kannata. Lupaatko kuitenkin ettei minua ei kukaan tule fyysisesti vahingoittamaan kun se tieto minun statuksesta julkiseksi tulee? Tai että saan vakituisen työpaikan, aviomiehen ja perheen, ison ystäväpiirin ja rahaa tilille kun kaikkien näiden puuttuminen on seurausta siitä kun olin niin tyhmä että salailin jotain jonka SINÄ haluat tietää.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 22:44"]

HIV on nykyään länsimaissa krooninen sairaus, ei mikään kuolemantuomio. Vähän kun joku diabetes tai epilepsia. Mutta kun se tarttuu seksin tai huumeruiskun kautta niin se on jotenkin häpeällisempi. Jos se tarttuisi ruuan tai hengitysilman kautta, niin ap voisi elää leimautumatta.

[/quote]

Niinpä. Tämän kroonisen sairauden lisänä tulee paljastus miten paljon kroonisia idiootteja maailmassa on. Onneksi minulla on toiveita parantua ;D

Hei,

haluaisin kysyä, että miten voimakkaat oireesi (kuume ym.) hävisivät, kun et kuitenkaan ruvennut lääkkeitä syömään? Ovatko ne oireet vain alussa ja sitten katoavat, vai miten?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 22:30"]

Kiitos, ap :)

Olen itsekin miettinyt, mikä tuossa hiv:ssa niin kamalasti pelottaa joitakin? Onkohan sen tuomitsemisen takana vaan oma pelko ja sen tajuaminen, että olisi itsekin voinut elämänsä aikana sairastua, ehkä useampaankin otteeseen? Oikeasti, kuka on todella kysynyt kumppaniltaan jotain todistusta hiv-testauksesta ennen seksiä?! Sitä paitsi se todistuskaan ei ole koskaan aivan reaaliaikainen, jos tartunta on esim. muutamia päiviä vanha ;) Minusta tämä hiv:ta sairastavien tuomitseminen on tekopyhää p**kaa näin suoraan sanottuna! Kukapa meistä koko elämäänsä selibaatissa eläisi, sillä vaan se suojaa 100% seksitartunnalta! ;)

Mutta edelleen toivon sinulle ap kaikkea hyvää elämääsi! Eiköhän se kokonaan parantava hoitokin vielä joskus sairauteen tule. Itse asiassa kantasolusiirto onkin parantanut hiv-infektion maailmalla :)

-Tiina

[/quote]

Voit hyvinkin olla oikeassa tuossa mikä tuon tuomitsemisen takana on. Niitä ihmisiä joilla on käynyt niin sanotusti pöljän tuuri on hirveitä määriä. Itseään he tietysti onnittelevat siitä että osaavat katsoa "päältä päin" mitä kelläkin on ja jos heihin jotakin tarttuu, se on toisen vika koska hän itse on niin fiksu ja filmaattinen ja muutenkin kaikkivoipa ettei hänellä ole itsellään ollut asiaan osaa eikä arpaa. 

Luin kerran eräästä kirjasta tälläistä (tämä tosin pätee varmasti molempiin sukupuoliin)...Nainen, joka on mukana toteuttamassa toisten naisten kivityksiä, näyttää aina niin varmalta asian oikeutuksesta heittäessään kiviä. Mutta tosiasiassa hän ei ole varma oikeudesta. Hän on varma siitä että se ihminen siellä kuopassa ei ole hän itse.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 23:00"]

Hei,

haluaisin kysyä, että miten voimakkaat oireesi (kuume ym.) hävisivät, kun et kuitenkaan ruvennut lääkkeitä syömään? Ovatko ne oireet vain alussa ja sitten katoavat, vai miten?

[/quote]

Minulla ne vain loppuivat. Sain silloin monen monituista antibioottikuuria kun vain luultiin että on jokin keuhkotulehdus päällä mutta siis se oireilu loppui yhtä äkisti kuin oli alkanutkin. Toki näytin vielä monta viikkoa sen jälkeen siltä että olin maannu kuolleena sängyn pohjalla. Tätä jaksoa kutsutaan englanniksi nimellä "sero conversion". Muutuin negatiivisesta plussaksi.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 21:28"]

Olen nainen ja sitä mieltä, että jokaisen tulee kantaa vastuu omista teoistaan. Mielestäni on jokaisen moraalinen velvollisuus kertoa (ja kenties juridinenkin?) Itse ainakin tuossa tilanteessa kertoisin. Sitten jokaisella kumppanilla olisi mahdollisuus päättää itse riskien ottamisesta, olkoon ne kuinka pieniä hyvänsä. Kumikin voi mennä rikki. Silloin seuraukset voi olla tuhoisat. Mun mielestä oma oikeus saada olla "leimautumatta" ei olisi tuota kumppanin tiedonsaantioikeutta tärkeämpi. Samoin jos jotain loukkaa että terveydenhoitohenkilökunta suojaa itsensä tehokkaammin (niin kuin täällä oli joku esimerkki) niin kyllä mun mielestä se on ihan ok suojautua tuollaisissa tilanteissa paremmin.

Kuten huomaat tässäkin ketjussa, niin pelkkä pelko siitä, että on saattanut altistua hiville saa ihmiset aivan suunniltaan. Se ei ole mitenkään epäluonnollista, vaan aika yleinen reaktio. En ota siihen kantaa onko se oikein vai ei, mutta sulta ei kyllä siihen heru tippaakaan ymmärrystä tuota sairastumisen pelkoa kohtaan. Kaikilla meillä on puuttemme ja vajavaisuutemme. Kuten aiemmin kirjoitin, niin on aivan eri asia, jos on saanut enemmän tietoa asiasta ja kypsytellyt asiaa jo pidemmän aikaa.

[/quote]

Minä ymmärrän tuon sairastumisen pelon oikein hyvin. Kondomi on hyvin vaikea saada rikki. Monet jotka menevät testeihin tai hakevat jälkiehkäisypillerin sanovat että kumi on mennyt rikki ja sen takia ovat siellä mutta tosiasiassa heillä ei ole kumia edes ollut käytössä.

Kun sanot että jokaisella on oikeus päättää riskien ottamisesta. Se on totta. Mutta se riskin ottaminen on päätetty jo siellä baaritiskillä eikö? Kun vaadit toiselta taustoja ja perustelet sitä oikeudesta tietää, niin minusta se on vain extra "Vapaudut Vankilasta" kortin etsintää omaan pussiin. Jos ihmiset oikeasti haluaisivat tietää kumppaninsa statuksen, sen voi kysyä ihan itse. Mutta eivätpä he taida. Kun menee tunnelma pilalle ja kaikki. Entä käyvätkö nämä ihmiset testaamassa itseään säännöllisesti? Eivät taida sitäkään tehdä.

Mutta ymmärrän kyllä että ihmiset pelkäävät ja se on ihan okei. Terveissä rajoissa pysyvä pelko on ihan järkevää itsesuojeluvaistoa. Minäkin pelkään monia asioita ja eniten muita ihmisiä. Kumman pelko on perusteltua, minun vai teidän?

[/quote]

Luuletko oikeesti ettei ihmiset halua tietää tuollaista asiaa? Mut varmaan ymmärrät, että on paljon käytännöllisempää, että se, jolla on se tieto, kertoo asiasta oma-aloitteisesti. Ihan sama kuin muidenkin asioiden kohdalla. No, en itse harrasta tuollaisia yhden illan juttuja, joten en tiedä miten ne etenee..

Oletko tullut ajatelleeksi, että tuollainen salaaminen voi myös vaikuttaa niinpäin, että tuo aiheuttaakin myös ennekkoluuloja ja pelkoja? Jos joku lukeekin näitä keskusteluja ja alkaa miettimään omalle kohdalle, että onkohan tuollainen kuinka yleistä? Voihan olla että teet vaan karhunpalveluksen tuolla tavalla. Kun ei saisi leimata ym ja itse voit salailla asioita? Ja se on ok? Mitäs eivät tulleet kysyneeksi?

[/quote]

Ihmiset oppivat salaamaan asioita vasta kun huomaavat että totuudesta tulee turpiin. Ja tiedän että ihmiset haluavat tietää, se että onko heillä oikeus tai tarve tietää on eri asia. Minä haluan tietää paljonkin asioita eri ihmisistä mutta onko oma halu tietää sama kuin tarve ja oikeus? Tätä asiaa pitää pohtia kaikilta kannoilta, ei pelkästään HIV-asiassa.

Ei ole yhtään sen käytännöllisempää tai epäkäytännöllisempää sen toisenkin osapuolen osallistua/käynnistää keskustelu. Sama määrä sanoja. Ja kuten sanoin, se riski (jos sellainen on) on päätetty ottaa jo siinä vaiheessa kun jonkun tyypin mukaan on lähdetty  (ja se tyyppi ei ole aina tuntematon). On hyvä että ihmiset alkavat miettimään että onko tämä yleistä vaikka se ei ole/olisikaan, koska silloin he alkavat käyttäytymään itse järkevämmin. En näe tätä ollenkaan huonona asiana.

HIV-potilaita on syrjitty AINA. Siis vuosikymmeniä ennenkuin minä sain tartunnan. Juuriko argumentoit että se syrjintä on nimenomaan MINUN käyttäytymisestä johtuvaa? Eli jos siis MINÄ alan kertomaan kaikille statukseni, tämän ketjun mukaanhan se pitäisi tehdä jo siis treffi-ilmoituksessa, niin sitten loppuisi tämä yhden ihmisryhmän stigmatisointi ja ajojahti?
Jos näin on, alan tekemään sitä välittömästi huomenna. Sillä jos se saa Suomen 3000:lle ja maailman kymmenille miljoonille paremman huomisen ja elämän, niin eiköhän se kannata. Lupaatko kuitenkin ettei minua ei kukaan tule fyysisesti vahingoittamaan kun se tieto minun statuksesta julkiseksi tulee? Tai että saan vakituisen työpaikan, aviomiehen ja perheen, ison ystäväpiirin ja rahaa tilille kun kaikkien näiden puuttuminen on seurausta siitä kun olin niin tyhmä että salailin jotain jonka SINÄ haluat tietää.

[/quote]

Tottakai on aivan eri asia kertoa itse, että on hiv, kun sen kumppanin käydä koko lista läpi mitä kaikkea voi olla, että tuleeko nyt kaikki varmistettua.Eikö muka ole niin helpompaa mielestäsi? Täytyykö esim. ihmisten koko ajan kysyä puolisolta onko tämä pettänyt, koska jos ei itse kysy, niin ei toisen tarvitse mitään kertoa? Mun mielestä salailu on epärehellisyyttä.

Ja ei tietenkään ole kyse vain SINUN salailusta, vaan kaikkien muidenkin. Mutta et ilmeisesti ole sitä mieltä, että salailu pahentaa ennakkoluuloja? Jos oikein tulkitsin.

Tässä ei ole kyse mistään ajojahdista tai muusta, vaan pelkästään keskustelua eturistiriidoista. Kenellä on oikeus mihinkin. Mulla ei ole mitään mielenkiintoa syrjiä sua, tai tuntea mitään muuta kuin empatiaa kokemiesi asioiden vuoksi, mutta samalla mulla on oikeus omaan mielipiteeseeni.

En muuten suosittele kenellekään mitään satunnaisia seksiseikkailuja muutenkaan, eli ehkä tässä mielessä olen toivomallasi tavalla tasapuolinen kaikkia kohtaan.

Minkä ikäinen olet?

Tietääkö sukulaisesi/ ystäväsi?

Oletko töissä?

Tiedätkö mistä lääkityksellä olevat saavat lääkkeensä? Olen apteekissa töissä, enkä ole koskaan mielestäni toimittanut yhtään hiv-lääkereseptiä. Ihmettelen asiaa, saadaanko ne jostain polilta ja kuinka? 3kk kerrallaan vai miten?? Vai onko niitä käyttäjiä niin vähän, ettei vain ole sattunut minun kohdalleni? Miten ne korvataan, kokonaanko? Tsemppiä sinulle, olet todella fiksun oloinen. Vaikeuksistasi löytää kumppani tuli mieleeni, että etkö voisi mennä johonkin terapiaan, koska tuntuu, että sinulla on lukkoja päällä (ihan ymmärrettävästi, rankka tilanne) joita terapia voisi poistaa? Oma asenne itseen kun on varmaan 95% kumppaninkin löytymisessä? Saisit sellaisen vaihteen päälle, ettet miettisi jo etukäteen, että taas sinut torjutaan, vaan voisit uskoa vielä ihmisiin <3