Mieheni torjuu minut toistuvasti, koska haluaa ”kouluttaa” minua!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä teki mulle noin. Oikein iloisesti nauraen kuittasi kuinka saan nyt potut pottuina.

Voin kertoa että vuoden jälkeen yökötti koko mies ja 22v pistettiin vessasta alas.

Voiko paremmin ilmaista kuinka arvoton olin hänelle. Ja kerran olin arvoton, miksi ei ottanut eroa vaan jäi kiu saa maan. Ero taisi olla yllätys, ei varmaankaan uskonut heikon naisen siihen pystyvän.

Ei varmaan ottanut eroa silloin, koska hän oli sitoutunut.

Sinä kun itse jouduit kohtaamaan samaa, mitä olit hänelle tehnyt, otit eron. Koska et ollut sitoutunut, etkä tuntenut mitään syyllisyyttä tai vastuuta omista valinnoistasi.

Toisaalta kyllä totta, että mies varmaan oli sitoutunut eikä siksi eronnut. Mutta sitten kun muuttuu toiselle ilkeäksi, tahallaan satuttaa ja nauraa päälle, niin mitäs muuta siinä enää voi kuin erota? Pitäiskö siinä muka edelleen sanoa että "noh, mutta sitoutuneita ollaan, niin yhteen jäädään, vaikka ilmeisesti inhoat minua ja nautit loukkaamisestani".

Jotain vastuuta pitää olla myös omasta elämästään, ei kaikkea voi ikuisesti vierittää toisen syyksi vain siksi ettei itse osaa erota, ei osaa vaatia itselleen parempaa. Hyväksyy vaan ja alistuu ja rankaisee toista.. Todella surullista että nainen oli haluton ja vahingoitti miehen tunteita varmasti. Mutta hienoa että lopulta päätyivät eroon, eivätkä jääneet mihinkään "silmä silmästä" suhteeseen.

Miksi täällä on alettu syyllistää ap:ta jostain jatkuvasta torjunnasta aiemmin?

Hänhän kirjoittaa, että pikkulapsiaikana oli väsynyt ja haluton, mutta suostui silti säännöllisesti seksiin vastoin tahtoaan. Tilanne on siis ollut todella ikävä, mies on painostanut ap:ta sekdiin ja ap on myöntynyt, vaikkei ole halunnut. Ja täällä ap leimataan nyt joukolla väärintekijäksi? Miettikääpä nyt hetkinen, ennen kuin kirjoitatte kommenttejanne. Parisuhde ei rarkoita, että toinen on toisen käytettävissä milloin tahansa kuin esine ja että enemmän haluavan halun määrä olisi se oikea ja vähemmän haluavan määrä väärä. Oikeastaan ap:n mies on käyttäytynyt kuin hhväksiköyttäjä silloin siemmin ja nyt hän k 0$taa kuviitelemiaan vääryyksiä, eli käyttää yhä henkistä väkivaltaa ap:ta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on alettu syyllistää ap:ta jostain jatkuvasta torjunnasta aiemmin?

Hänhän kirjoittaa, että pikkulapsiaikana oli väsynyt ja haluton, mutta suostui silti säännöllisesti seksiin vastoin tahtoaan. Tilanne on siis ollut todella ikävä, mies on painostanut ap:ta sekdiin ja ap on myöntynyt, vaikkei ole halunnut. Ja täällä ap leimataan nyt joukolla väärintekijäksi? Miettikääpä nyt hetkinen, ennen kuin kirjoitatte kommenttejanne. Parisuhde ei rarkoita, että toinen on toisen käytettävissä milloin tahansa kuin esine ja että enemmän haluavan halun määrä olisi se oikea ja vähemmän haluavan määrä väärä. Oikeastaan ap:n mies on käyttäytynyt kuin hhväksiköyttäjä silloin siemmin ja nyt hän k 0$taa kuviitelemiaan vääryyksiä, eli käyttää yhä henkistä väkivaltaa ap:ta kohtaan.

Oma vikansahan se on, että on valinnut sellaisen miehen ja tehnyt lapsia. Ei se nyt mene niin, että saa aina kermat kakun päältä. Jos toinen on kärsinyt monta vuotta, niin ihan inhimillistä on kostaa. Myös toisen halut ovat voineet kuolla toista kohtaan aikoja sitten, kun toinen ei ole halunnut toista. Se on nyt voi voi, kun naista haluttaa ja ei saa seksiä. Oma syy se on, turha valittaa. AP voi tulla parin vuoden päästä kirjottaa, että kun omat halut ovat kuolleet, mutta miestä alkaakin haluttaa, niin tuskin AP enää silloin haluaa omaa miestään.

Yli 15 vuotta jatkunut vallankäyttö ja sadat torjunnat tappoivat ainakin omat haluni vaimoa kohtaan. Se alkoi heti kun muutimme 20 vuotiaina yhteen. Aina olin tehnyt jotakin väärin tai liian vähän ettei nyt huvittanut. Kaikki piristysehdotukseni olivat ’sairaita’. Olemme edelleen yhdessä, lapset, talous, ja kommunikaatio muuten ok. Mutta seksuaalisesti kiinnostava hän ei silmissäni enää ole, vaikka ihan hyvän näköinen. Kyllä - olen katkera ja pettynyt, mutta hiljalleen sopeutunut seksittömään avioliittoon. Tutkimusten mukaan noin 70 % miehistä samassa tilanteessa, joten en hetkeäkään usko, että vaihtamalla paranisi. Ja kyllä - en innostuisi nyt pätkääkään jos vaimo kokisi ihmeparantumisen.

Vierailija kirjoitti:

Yli 15 vuotta jatkunut vallankäyttö ja sadat torjunnat tappoivat ainakin omat haluni vaimoa kohtaan. Se alkoi heti kun muutimme 20 vuotiaina yhteen. Aina olin tehnyt jotakin väärin tai liian vähän ettei nyt huvittanut. Kaikki piristysehdotukseni olivat ’sairaita’. Olemme edelleen yhdessä, lapset, talous, ja kommunikaatio muuten ok. Mutta seksuaalisesti kiinnostava hän ei silmissäni enää ole, vaikka ihan hyvän näköinen. Kyllä - olen katkera ja pettynyt, mutta hiljalleen sopeutunut seksittömään avioliittoon. Tutkimusten mukaan noin 70 % miehistä samassa tilanteessa, joten en hetkeäkään usko, että vaihtamalla paranisi. Ja kyllä - en innostuisi nyt pätkääkään jos vaimo kokisi ihmeparantumisen.

Todella tuttu tilanne. Et ole ollenkaan yksin. Meillä 25 vuotta takana. Elämä täyttä paskaa.

Uskomatonta valitusta miehiltä. On päivän selvää, että ruuhkavuosilla naisten kiinnostus ja kyky seksiin vaihtelee ja on rajallinen miehiin verrattuna. Joten pakkeja tulee miehelle pakostakin tämän tästä. Jos mies ottaa näistä herneen nenäänsä saati alkaa kiukuttelemaan saati kostamaan vaimolle tilanteen helpottua on mies täysin kakara. Ei ihme jos vaimo ihmettelee mistä lähtien hän on lapsellisen kakaran saanut vaivoikseen. Missä se Mies on?

Onko nää nyt niitä nillittäviä vapaan kasvatuksen helmiä. Totta kai seksitauon aikana keskustellaan mistä johtuu ja mitä sille voi tehdä ennnen kuin tilanne menee pahaksi. Vihoviimeinen keino on kostaa. Täysin idioottimaista ja tyhmää, niin kuin se seksi siitä lisääntyisi. Jos ei kerran toista arvosta niin eroaa, eikä pilaa puolison elämää. Kyllä niitä oikeitakin miehiä on maailmassa. Tosin noita miesten nillityksiä lukiessa tuli mieleen josko kirjoittajat ovatkin jo katkeria eronneita tai sinkkuja.

Pakeista nerneet nenään. Tehkää jotain jotta vaimo arvostaisikin teitä, sitten voisi haluta seksiäkin. Ettekö jo nuorena oppinut, ettei vonkaamalla ainakaan saa pillua. Parisuhdetta ja vaimoa pitää vaalia, jos haluaa, että vaimoakin kiinnostaa mies ja seksi. Mutta aina löytyy joku toinen mies joka vaimoa arvostaa ja kunnioittaa. Aika helppo arvioida kummalle lohkee.

Luettuani etenkin teidän miesten kommentteja, niin tulee kyllä aika toivoton olo. Mitä minä nyt voin sitten tehdä? Onko peli siis menetetty? Odotanko siis, että mies löytää uuden naisen, josta innostuu ja ottaa eron? Ilmeisesti pikkulapsiajan haluttomuutta on miehen mahdotonta antaa anteeksi? Jos asettuisitte mieheni asemaan, mitä toivoisitte minun tekevän? Pitäisikö lopettaa seksivihjailut kokonaan vai yrittää houkutella häntä entistä raivokkaammin? Vai olisiko se vaan ärsyttävää? Tahdon ihan tosissani korjata tämän tilanteen...

Kyse ei ole haluista. Itse olen oppinut olemaan ilman ja kyllästynyt tekemään aloitteita. Sanoisin jotta paremmalta tuntuu aloitteen saaminen kuin seksi.

Tarpeet voi tyydyttää itsekkin.

M39

Vierailija kirjoitti:

Yli 15 vuotta jatkunut vallankäyttö ja sadat torjunnat tappoivat ainakin omat haluni vaimoa kohtaan. Se alkoi heti kun muutimme 20 vuotiaina yhteen. Aina olin tehnyt jotakin väärin tai liian vähän ettei nyt huvittanut. Kaikki piristysehdotukseni olivat ’sairaita’. Olemme edelleen yhdessä, lapset, talous, ja kommunikaatio muuten ok. Mutta seksuaalisesti kiinnostava hän ei silmissäni enää ole, vaikka ihan hyvän näköinen. Kyllä - olen katkera ja pettynyt, mutta hiljalleen sopeutunut seksittömään avioliittoon. Tutkimusten mukaan noin 70 % miehistä samassa tilanteessa, joten en hetkeäkään usko, että vaihtamalla paranisi. Ja kyllä - en innostuisi nyt pätkääkään jos vaimo kokisi ihmeparantumisen.

Meillä on lyhyempi suhde takana ja koen aika samoin. Kyllä ne halut hiipuu kun jatkuvasti torjutaan

Vierailija kirjoitti:

Luettuani etenkin teidän miesten kommentteja, niin tulee kyllä aika toivoton olo. Mitä minä nyt voin sitten tehdä? Onko peli siis menetetty? Odotanko siis, että mies löytää uuden naisen, josta innostuu ja ottaa eron? Ilmeisesti pikkulapsiajan haluttomuutta on miehen mahdotonta antaa anteeksi? Jos asettuisitte mieheni asemaan, mitä toivoisitte minun tekevän? Pitäisikö lopettaa seksivihjailut kokonaan vai yrittää houkutella häntä entistä raivokkaammin? Vai olisiko se vaan ärsyttävää? Tahdon ihan tosissani korjata tämän tilanteen...

Et sinä täältä vastausta saa. Sun vaihtoehdot:

1. keskustele sen miehesi kanssa. Tee hänelle selväksi miten tärkeästä asiasta tässä on sinulle kysymys. Tee selväksi että hänellä on oikeus kertoa täysin avoimesti omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Jos hän on katkera, peloissaan, pettynyt ihan mitä tahansa, haluat sen kuulla vaikka se sinua loukkaisi ja sillä olisi ikäviä seurauksia. Olette molemmat totuuden arvoisia ja teidän liittonne myös. Jos hän todella arvostaa sinua ja liittoanne hän on valmis avaamaan itsensä, jos ei sinun täytyy kysyä itseltäsi onko hän sinun arvoisesi.

2. Menkää kunnolliseen seksuaaliterapiaan. Sama juttu tässä, hänen täytyy sitoutua olemaan täysillä mukana, muuten homma ei toimi.

Ja varaudu siihen että prosessissa voi mennä vuosia. Ole valmis kuulemaan ikäviä asioita, mutta muista ettei niitä tarvitse pelätä, puhumattomuus vahingoittaa ja myrkyttää lopulta tilannetta paljon enemmän. Nämä tulehtuneet tilanteet ovat tosi hankalia.

Ole itse myös avoin ja hyväksyvä, älä missään tapauksessa syyttele toista, äläkä itseäsi, vaan puhu omista ajatuksistasi, toiveistasi ja tunteistasi. Et oikein muuta voi, on miehesi päätös miten hän reagoi ja toimii. Se mitä sinä voit tehdä on olla rehellinen itseäsi ja häntä kohtaan ja toivoa että hän näkee samat arvot. Ole myös terveellä tavalla itsekäs, sinun oma onnesi on vain sinusta itsestäsi kiinni. Ja muista, jos liitto ei toimi, tai ole sellainen mitä itse toivot ja tarvitset, ero ei ole välttämättä huono vaihtoehto. Älä vaivu mustavalkoajatteluun (parisuhteen sisällöt ja muodot eivät ole kiveen hakattuja, vaihtoehtoja siis on, sama koskee myös eroa, se ei ole maailmanloppu ja monet saavat eron jälkeenkin perheen/ihmissuhteen dynamiikan toimimaan hyvin), äläkä ole hätäinen. Sinulla on kaikki aika tässä maailmassa, mihinkään ei ole kiire.

Ja vielä tuosta että onko mahdotonta antaa anteeksi. Ei kukaan voi miehesi puolesta vastata.

Itselläni on sellainen tilanne että vaimo ollut haluton ehkä jotain 7-8 vuotta. Torjunut satoja kertoja. Olen ollut todella katkera, syytellyt itseäni, hän ei ole kuunnellut, olen kärsinyt masennuksesta ja muista ikävistä seurauksista jne... Hän on sanonut rankaisseensa minua välillä ja siksi torjunut.

A. En ole missään vaiheessa rankaissut ns takaisin

B. Olen ymmärtänyt että se on hänen ominaisuutensa ettei seksi juuri kiinnosta

Vaikka olen kokenut todella syvää torjuntaa, häpeää ja epätoivoa vuosien ajan niin ei minulla ole mitään ongelmaa ”antaa anteeksi”. Miksi sellaiseen olisi edes oikeus? En minä häntä mistään syytä. Yritän nähdä asiat objektiivisemmin ja oppia niistä. Hänellä on varmasti ollut syynsä toimia niinkuin toimi. Ei menneiden märehtiminen tai moralistinen tuomitseminen mitään auta. Katse tulevaan. Ja samalla, olen itse löytänyt muita teitä elää seksuaalisesti tasapainoisempaa elämää, olemme avanneet liittoa jne... minulla on oikeus elää seksuaalisesti arvokasta elämää, aivan kuten sinullakin ja meillä kaikilla. Helppoa näiden teiden löytäminen ei ole ollut, mutta sen arvoista todellakin. Jos miehesi haluaa sinua noin alistaa niin hän tekee väärin, vedä siitä omat johtopäätöksesi, mutta tee sekin avoimesti keskustellen. On hyvin luultavaa että hän sinua ymmärtää, ennemmin tai myöhemmin, jos sen avoimesti ja oikeista syistä teet.

minä korjasin tilanteen kun vaimoa ei haluttanut, eli aasinsiltaa pitkin kun autoni vakiohuoltaja oli kesälomalla käytin toista huoltopaikkaa, sama kotona. sitten kun vaimoa taas halutti painoin sitä. luonnollisesti kävin nuoremmissa ja tiukemmissa kylissä sillä välin.

mutta tuopa oli hyvä konsti sinulle saada sinut tajuamaan miksi mällin pitää lentää kun sen on lennettävä. ei sitä loppuehtoon iltoina enää kusivehkeitäsi rassata vaan pitää takoa kun rauta on kuuma

Ap sun muutamista kommenteista saa käsityksen ettette puhu tästä, ette voi puhua? Yksi tavoite kannattaisi olla seksielämä, jossa saa avoimesti ja häpeilemättä kertoa tunteista, haluista, peloista. Jos ette ole koskaan harjoitelleen asiaa ja se tuntuu vieraalta, voisitte keskustella kirjoittamalla. Kirjeillä, sähköpostilla, yhteisellä päiväkirjalla tms.

Ja minä en sinuna enää tekisi sellaisia aloitteita, joista aiheutuu mielipahaa jommalle kummalle.. keskittyisin ehkä parantamaan suhteen yhteyttä ja kommunikaatiota. Onko miehellä arvostettu ja rakastettu olo? Onko sinulla? Mitkä asiat (muu kuin seksi) tukisi sitä oloa? Mä yritän joka päivä sanoa puolisolle kiitos, kehua ulkonäköä, flirttailla, halata, silittää, kysyä mitä kuuluu ja miltä tuntuu, kysyä haluaako toinen seuraa.. se yhteys kun katkeaa aika helposti sillon kun molemmat vain suorittaa arkea ja uppotutuu omiin juttuihin.

Tuollainen haluttomuus ja torjunta voi kyllä ajan kanssa poistua, tai sitten ei. Ei sitä oikein voi kukaan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

minä korjasin tilanteen kun vaimoa ei haluttanut, eli aasinsiltaa pitkin kun autoni vakiohuoltaja oli kesälomalla käytin toista huoltopaikkaa, sama kotona. sitten kun vaimoa taas halutti painoin sitä. luonnollisesti kävin nuoremmissa ja tiukemmissa kylissä sillä välin.

mutta tuopa oli hyvä konsti sinulle saada sinut tajuamaan miksi mällin pitää lentää kun sen on lennettävä. ei sitä loppuehtoon iltoina enää kusivehkeitäsi rassata vaan pitää takoa kun rauta on kuuma

No kato, tämän esimerkin mukaan myös ap on nyt oikeutettu hankkimaan sivusuhteita, kun miehensä ei enää halua. Ongelma ratkaistu!

M62 kirjoitti:

Uskomatonta valitusta miehiltä. On päivän selvää, että ruuhkavuosilla naisten kiinnostus ja kyky seksiin vaihtelee ja on rajallinen miehiin verrattuna. Joten pakkeja tulee miehelle pakostakin tämän tästä. Jos mies ottaa näistä herneen nenäänsä saati alkaa kiukuttelemaan saati kostamaan vaimolle tilanteen helpottua on mies täysin kakara. Ei ihme jos vaimo ihmettelee mistä lähtien hän on lapsellisen kakaran saanut vaivoikseen. Missä se Mies on?

Onko nää nyt niitä nillittäviä vapaan kasvatuksen helmiä. Totta kai seksitauon aikana keskustellaan mistä johtuu ja mitä sille voi tehdä ennnen kuin tilanne menee pahaksi. Vihoviimeinen keino on kostaa. Täysin idioottimaista ja tyhmää, niin kuin se seksi siitä lisääntyisi. Jos ei kerran toista arvosta niin eroaa, eikä pilaa puolison elämää. Kyllä niitä oikeitakin miehiä on maailmassa. Tosin noita miesten nillityksiä lukiessa tuli mieleen josko kirjoittajat ovatkin jo katkeria eronneita tai sinkkuja.

Pakeista nerneet nenään. Tehkää jotain jotta vaimo arvostaisikin teitä, sitten voisi haluta seksiäkin. Ettekö jo nuorena oppinut, ettei vonkaamalla ainakaan saa pillua. Parisuhdetta ja vaimoa pitää vaalia, jos haluaa, että vaimoakin kiinnostaa mies ja seksi. Mutta aina löytyy joku toinen mies joka vaimoa arvostaa ja kunnioittaa. Aika helppo arvioida kummalle lohkee.

Ja taas joku nainen kirjoittaa miehenä

Vierailija kirjoitti:

M62 kirjoitti:

Uskomatonta valitusta miehiltä. On päivän selvää, että ruuhkavuosilla naisten kiinnostus ja kyky seksiin vaihtelee ja on rajallinen miehiin verrattuna. Joten pakkeja tulee miehelle pakostakin tämän tästä. Jos mies ottaa näistä herneen nenäänsä saati alkaa kiukuttelemaan saati kostamaan vaimolle tilanteen helpottua on mies täysin kakara. Ei ihme jos vaimo ihmettelee mistä lähtien hän on lapsellisen kakaran saanut vaivoikseen. Missä se Mies on?

Onko nää nyt niitä nillittäviä vapaan kasvatuksen helmiä. Totta kai seksitauon aikana keskustellaan mistä johtuu ja mitä sille voi tehdä ennnen kuin tilanne menee pahaksi. Vihoviimeinen keino on kostaa. Täysin idioottimaista ja tyhmää, niin kuin se seksi siitä lisääntyisi. Jos ei kerran toista arvosta niin eroaa, eikä pilaa puolison elämää. Kyllä niitä oikeitakin miehiä on maailmassa. Tosin noita miesten nillityksiä lukiessa tuli mieleen josko kirjoittajat ovatkin jo katkeria eronneita tai sinkkuja.

Pakeista nerneet nenään. Tehkää jotain jotta vaimo arvostaisikin teitä, sitten voisi haluta seksiäkin. Ettekö jo nuorena oppinut, ettei vonkaamalla ainakaan saa pillua. Parisuhdetta ja vaimoa pitää vaalia, jos haluaa, että vaimoakin kiinnostaa mies ja seksi. Mutta aina löytyy joku toinen mies joka vaimoa arvostaa ja kunnioittaa. Aika helppo arvioida kummalle lohkee.

Ja taas joku nainen kirjoittaa miehenä

Niinkö luulet. Lueskele vähän tätä saittia, niin huomaat mitä olen miehiäni. Luusereita ja kitisijöitä en tosiaan arvosta, naisia kylläkin.

M62 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M62 kirjoitti:

Uskomatonta valitusta miehiltä. On päivän selvää, että ruuhkavuosilla naisten kiinnostus ja kyky seksiin vaihtelee ja on rajallinen miehiin verrattuna. Joten pakkeja tulee miehelle pakostakin tämän tästä. Jos mies ottaa näistä herneen nenäänsä saati alkaa kiukuttelemaan saati kostamaan vaimolle tilanteen helpottua on mies täysin kakara. Ei ihme jos vaimo ihmettelee mistä lähtien hän on lapsellisen kakaran saanut vaivoikseen. Missä se Mies on?

Onko nää nyt niitä nillittäviä vapaan kasvatuksen helmiä. Totta kai seksitauon aikana keskustellaan mistä johtuu ja mitä sille voi tehdä ennnen kuin tilanne menee pahaksi. Vihoviimeinen keino on kostaa. Täysin idioottimaista ja tyhmää, niin kuin se seksi siitä lisääntyisi. Jos ei kerran toista arvosta niin eroaa, eikä pilaa puolison elämää. Kyllä niitä oikeitakin miehiä on maailmassa. Tosin noita miesten nillityksiä lukiessa tuli mieleen josko kirjoittajat ovatkin jo katkeria eronneita tai sinkkuja.

Pakeista nerneet nenään. Tehkää jotain jotta vaimo arvostaisikin teitä, sitten voisi haluta seksiäkin. Ettekö jo nuorena oppinut, ettei vonkaamalla ainakaan saa pillua. Parisuhdetta ja vaimoa pitää vaalia, jos haluaa, että vaimoakin kiinnostaa mies ja seksi. Mutta aina löytyy joku toinen mies joka vaimoa arvostaa ja kunnioittaa. Aika helppo arvioida kummalle lohkee.

Ja taas joku nainen kirjoittaa miehenä

Niinkö luulet. Lueskele vähän tätä saittia, niin huomaat mitä olen miehiäni. Luusereita ja kitisijöitä en tosiaan arvosta, naisia kylläkin.

Eikö tuo ole sitä toksista maskuliinisuutta, jota naiset/feministit ei juuri arvosta. Moderni mies voi sanoa, että ei tunnu mukavalta kun vaimo käyttää seksiä kiristyskeinona vuosikymmeniä ja vaikka ei olisikaan luuseri niin siitä toipuminen ei tapahdu käden käänteessä. Ei koske ap:tä, koska pienten lasten aikaa ei lasketa mukaan ja siitä kyllä normaali mies palautuu.

Minäkö toksinen maskuliini? Liippaa todella kaukaa. Olen yhden naisen mies, yli 40v aviossa. Vaikka omaankin suuren varustuksen, näppärät sormet ja vikkelän kielen, en ole niitä muille naisille tarjonnut. Vaimon yksinoikeus. Olen toki niin itsevarma, ettei muilta naisilta ole ollut tarvetta hakea itsetunnolle pönkitystä. Naiset ovat kyllä huomioneet, että pitänyt heitä tasa-arvoisina ja arvostanut naisia. Seireenejä on siten riittänyt. Moni pahoittanut mielen kun eivät ole sänkyyn saaneet. Onneksi eivät koska olisivat olleet sen jälkeen katkeria vaimolle. En ole mikään komea adonis, vaan päältä vaatimaton pienehkö mies. Naisten arvostus on tullut käytöksestä. Ei ole ollut tarve hakea itsetunnon pönkitystä mistään, ei autoista, ei töistä, eikä naisista. Sitä on ollut ihan riittävästi muutenkin. Toksinen maskuliinisuus on minusta todella kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Luettuani etenkin teidän miesten kommentteja, niin tulee kyllä aika toivoton olo. Mitä minä nyt voin sitten tehdä? Onko peli siis menetetty? Odotanko siis, että mies löytää uuden naisen, josta innostuu ja ottaa eron? Ilmeisesti pikkulapsiajan haluttomuutta on miehen mahdotonta antaa anteeksi? Jos asettuisitte mieheni asemaan, mitä toivoisitte minun tekevän? Pitäisikö lopettaa seksivihjailut kokonaan vai yrittää houkutella häntä entistä raivokkaammin? Vai olisiko se vaan ärsyttävää? Tahdon ihan tosissani korjata tämän tilanteen...

Unohdetaan tuo m62 ympärillä pyöriminen, kun tällä oli aihekin. M62:n egon pönkittäminen ei auta ap:ta.

Näihin kysymyksiisi voi vastata vain miehesi. Oma arvaukseni on, että koska miehesi ei ole jättänyt sinua, niin hän haluua vielä korjata tilanteen. Ja silloin sinun aloitteellisuutesi on tärkeä. Kannatan viettelyä, en agressiivista päällekäymistä. Mikäli tulet tyrmätyksi ja vähätellyksi, on silloin vakavan keskustelun aika. Miehesi kuitenkin sanoi että "nyt tiedät miltä tuntuu" niin johan sekin on avaus tässä keskustelussa, vaikkei hyvä olekkaan. Pahin tilanne on hiljaisuus ja totaaliinen passiivisuus, sillä silloin miehesi on jo luovuttanut.

Jos miehesi ei sinun panostuksesta innostu ja vähättelee sinua tai ulkonäköäsi, se antaa aika hyviä argumentteja siihen vakavaan keskusteluun. Tärkein viesti sinulta on, että haluat häntä todella ja olet valmis panostamaan suhteenne toimivuuteen ja laittamaan itsesi likoon. Itseään on turha hävetä ja jos näistä syistä tulet tyrmätyksi, niin ei se odottelukaan tilannetta muuta. Ongelman pitkittäminen vain syventää haavoja puolin ja toisin.

Jos miehesi keskustelussaan avaa oikean syyn haluttomuuteen, niin sekin on arvokas viesti joka kannattaa kuunnella. Sille voi ehkä tehdä jotain tai jos ei niin ehkä aika korjaa sen kuten pienten lasten aiheuttaman väsymyksen. Johtopäätökset jää sitten sinun vedettäväksi.

M62 kirjoitti:

Minäkö toksinen maskuliini? Liippaa todella kaukaa. Olen yhden naisen mies, yli 40v aviossa. Vaikka omaankin suuren varustuksen, näppärät sormet ja vikkelän kielen, en ole niitä muille naisille tarjonnut. Vaimon yksinoikeus. Olen toki niin itsevarma, ettei muilta naisilta ole ollut tarvetta hakea itsetunnolle pönkitystä. Naiset ovat kyllä huomioneet, että pitänyt heitä tasa-arvoisina ja arvostanut naisia. Seireenejä on siten riittänyt. Moni pahoittanut mielen kun eivät ole sänkyyn saaneet. Onneksi eivät koska olisivat olleet sen jälkeen katkeria vaimolle. En ole mikään komea adonis, vaan päältä vaatimaton pienehkö mies. Naisten arvostus on tullut käytöksestä. Ei ole ollut tarve hakea itsetunnon pönkitystä mistään, ei autoista, ei töistä, eikä naisista. Sitä on ollut ihan riittävästi muutenkin. Toksinen maskuliinisuus on minusta todella kaukana.

Et sinä naisia tasa-arvoisina ja arvostettavina pidä, jos olet tuollaisia signaaleja antanut. Muutenkin kuulostat pahasti siltä ettei itsetunto ole ihan kohdillaan kun sitä joudut tuollaisilla kirjoituksilla pönkittämään, itseäsi jalustalle nostamalla.