Lue keskustelun säännöt.
Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(
03.07.2020 |
Minulla on siis kolme lasta, 13-vuotias tyttö, 7-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Olemme lasten isän kanssa eronneet, kun kuopus oli 2-vuotias ja siitä asti lapset ovat olleet viikko-viikkosysteemillä. Ero tosiaan tapahtui miehen aloitteesta ja muutama kuukausi eron jälkeen alkoi seurustelemaan itseään kaksitoista vuotta nuoremman naisen kanssa. Muuttivat myös aika nopealla aikataululla yhteen, ovat nyt asuneet reilun vuoden saman katon alla.
Viimeisen vuoden aikana lapset ovat olleet yhä haluttomimpia tulemaan minun luokseni :(. Ollessaan täällä etenkin kaksi nuorinta kyselee jatkuvasti uuden äitipuolensa perään ja tänään kävi ilmi, että esikoinenkin on uskoutunut henkilökohtaisista asioistaan tälle äitipuolelle eikä minulle. Harmittaa niin vietävästi tämä tilanne ja mieli tekisi ottaa lapset kokonaan luokseni asumaan. Minä haluaisin olla se henkilö, jonka luokse lapseni kaipaavat ja kenelle he uskoutuvat. Voiko tälle tilanteelle mitään tehdä...
Kommentit (301)
Minua kiinnostaa ap, että millainen luonne sinulla on? Miten kuvailisit "vieraan suulla" itseäsi?
Osaatko kertoa miksi mies halusi erota? Miltä ero sinusta tuntui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä pois tuon "toinen äiti" nimen. Äitini kuoli kun olin 4, ja kysyin isältä, saanko joskus toisen äidin/uuden äidin. Isä sanoi mulle, että äitejä oli minulla vain yksi eikä äitiä voi korvata. Että vaikka äiti on nyt kuollut, niin hän on mun ainoa äiti. Isän tulevia naisystäviä kutsuin aina etunimellä kun isäkin oli selittänyt, että ei ne mun äitejä ole. Tilanne on tietysti eri kun on erottu, ja mulla ei ole vielä lapsia. Mutta ainoa tilanne, missä olisi toinenkin äiti olisi jos perustaisin perheen kumppaninani toinen nainen. Muuten jo se nimitys tuntuisi pahalta. Ja että olisin äitipuolen luona itse "toinen äiti "... ei tod. kävisi minulle!
En oikeastaan tiedä varmaksi, että miten tuo 4v puhuttelee äitipuoltaan exän luona, mutta olen ymmärtänyt exän puheista, että ainakin satunnaisesti sanoo nykyistä äidikseen ja tuo toinen äiti -juttu on siis spekulaatiota, mutta oletan, että jos 4v pitää äitipuoltaan äitinään ja kutsuu häntä minulle nimella toinen äiti niin silloin minä olen isän luona se toinen äiti. Ja paha on tälläin yksin kitkeä pois tuota äidittelyä, koska exän mielestä se ei haittaa.
ap
ole sinä asiassa johdonmukainen ja oikaise joka kerta. Olet yksi ja ainoa äiti. Toinen on kaveri ja isän kämppis.
182 jatkaa..
Koska minusta tuntuu, että ei kyse ole lopulta siitä millainen entisen miehesi uusi puoliso on. Tai siitä, jos lapsesi pitää hänestä.
Ymmärrätkö, kysehän on nyt sinun tunteistasi. Sinusta.
Sinulla on kamala tilanne, enkä itse tiedä miten selviäisin tuosta tuomatta katkeruuttani esille lapsille. Sain tästä boostin panostaa olemattomaan parisuhteeseeni. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan nyt vähän enemmän tätä elariasiaa. Siis exä on tosiaan todella kovapalkkainen ja viisas sijoittaja. Meillä oli avioehto, joten erotessamme jäin todellakin tyhjän päälle ja exä sai kaiken omaisuuden. Oma palkkani on pieni ja siitä riittää juuri ja juuri kaikki pakollinen, eli ei todellakaan ole mahdollisuuksia lasten kanssa tehdä mitään maksullista huvia. Mäkkärikin on liian kallis. Elareita exä ei maksa, koska lapset asuvat viikko-viikko systeemillä. Exän mielestä tulotasojamme kompensoi juurikin se, että hän maksaa lasten harrastukset (teinin ratsastus, pojan jalkapallo) ja vie lapsia lomalle ulkomaille, ravintoloihin ja hoitaa kaikki suuremmat hankinnat, kuten vaikkapa polkupyörät ja tulevaisuudessa kortit ja mopot. Tätä vastaan on aika paha sanoa, kun exä vetoaa siihen, että lapset voisivat mielellään olla hänen luonaan sitten enemmän, jos minun kukkaroni ei kestä.
Valitettavasti tuo nyksä ei ilmeisesti edes omia lapsia halua. Sanoinkin joskus tuolle teinille, kun hehkutti taas kuinka kivaa äitipuolen kanssa on ollut, että mitäs sitten kun x saakin omia lapsia. No, tähän teini sitten totesi, että x ei halua omia lapsia ollenkaan. Sinänsä käy järkeen, koska on aika uranainen. Harmittaa, että nyksä sitten saa kaiken; hienon, katkeamattoman uran ja leikkiä vähän perhettä ilman niitä inhottavia velvollisuuksia.
Tuolla aiemmin joku kertoikin oman kokemuksensa, kuinka mies tsemppasi uuden naisen kanssa. Meillä ei edes exän kanssa ollut liitossamme mitään ongelmia, ero tuli tosiaan ihan tyhjästä. Silti huomaan nyt, kuinka paljon onnellisemmalta ja iloisemmalta exä vaikuttaa uuden naisensa kanssa. Huomaan väistämättä esim. somesta, että nyksä saa paljon parempaa kohtelua kuin minä ikinä. Ennen koronaa oli hienot luxuslomat (kerran lapsilla, muutaman kerran ilman) ja nykyinen talonsakin on hienompi kuin mitä meillä oli. Lasten kertoman perusteella exä tuo usein kukkia nykyiselleen ja kaikkea pientä hemmottelua. Minä en ikinä saanut sellaista kohtelua :(.
ap
Lähdetäänkö siitä että olet varmasti viehättävä nainen kun ex miehesi sinut aikanaan valitsi. Ehkä olisi aika sinun alkaa elää omaa elämää. Voisit varmaan löytää uuden miehen? Kyllä menet mukaan jalkapallokentän laidalle katsomaan pojan pelejä jne. Nuo kovapalkkaiset miehet ovat usein melko itsekkäitä ja toisilla ihmisillä on heille lähinnä välinearvoa. Häntä ei kiinnosta sinun hyvinvointi eikä osaa tai halua ajatella mitä perheen rikkominen tekee lapsille, kuinka sekaisin lapset menevät. Sinun täytyy nyt vaan kerätä itsesi etkä anna periksi tilanteessa.
Miksi ihmeessä syyttelet ap:n eksää? Minä tunnen erittäin monia kovapalkkaisia miehiä ja kaikki ne ovat hyviä, rakastavia, huomioonottavia perheenisiä.
Kertoo ap:sta aika tavalla, että hän kokee erossa menettäneensä kaiken: on siis avioehdosta huolimatta kokenut, että miehen omaisuus on hänenkin omaisuuttaan. Oikeastihan ap elää nyt vain sitä oman elintasonsa mukaista elämää, josta eksä hänet vähäksi aikaa nosti korkeammalle.
Se nyksä saattaa saada enemmän huomiota ja kukkapuskia, jos on vaikka sitä sorttia mikä on kiitollinen saamastaan huomiosta. Kiittikö ap eksäänsä ikinä siitä, että eksä takasi perheelle merkittävästi korkeamman elintason kuin mihin ap olisi itse pystynyt?
Muutenkin ap kuulostaa aika ankeuttajalta. Ratsastus on toki kallis harrastus, mutta jos tytär sitä harrastaa, miten äiti voi todeta ettei ymmärrä hevosista mitään? Alan kirjoja saa kirjastosta. Välittävä äiti opiskelee asiaa että voi edes kuunnella fiksun näköisenä -ja todellakin menee sinne kentän laidalle ja kilpailuja katsomaan sen sijaan että jäisi kotiin säälimään itseään kun pelkää eksän nyksää.
Ranskan opiskelu on myös halpaa, jopa ilmaista. Siihen on nimittäin ilmaisia appeja. Miksei ap kiinnostunut tyttärensä harrastuksista ennen kuin kuvioihin tuli eksän nyksä, joka on niistä kiinnostunut?
Tekeekö ap mitään, yhtään mitään, mikä tekisi hänestä mielenkiintoista juttuseuraa? Tekeekö mitään hauskaa tai kohottavaa vapaaviikoillaan? Onko kiitollinen omasta ajasta, tai siitä että mies takaa lapsille edelleen hyvä elintason -jopa niin, että ilmeisesti ottaisi ne kokonaan luokseen jos ap sallisi?
Ei. Ap vaan märisee ja säälii itseään.
Jännä juttu, että suhde kariutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi sydämelle ap: onko lastesi äitipuoli sellainen nainen, millainen haluaisit itsekin olla? Kaunis, hoikka, fiksu, uraa tehnyt ja hyvissä varoissa? Jos tämä nainen olisi ruma, lihava, pitkäaikaistyötön ja köyhä, mutta lapsesi silti pitäisivät hänestä, kokisitko tilanteen silloin erilaiseksi?
Rakkautta kyllä riittää useammallekin ihmisille - ja ymmärrän, jos tuollainen ajatus loukkaa ja esim. erot ovat aina ikäviä, uusperhesuhteet usein hankalia.
Mutta pitää ajatella, että on hyvä, jos lapsilla on muitakin näistä välittäviä ihmisiä elämässään kuin vain omat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.
Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?
Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?
Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.
Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?
Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.
Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.
Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.
Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.
Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.
apEi, sinä olet ainoa äiti, ja hyvä sellaisena, joten kilpailuasetelmaa ei edes ole. Ihmisenä olet ihan yhtä hyvä kuin hänkin. Epävarmuus on vain tunne, joka on normaali tilanteessasi, mutta älä jää siihen muhimaan (etkä jäänytkään).
Äitipuoli on hyvä äitipuolena, varsinkin jos hän on niin hyvä ihminen, ettei yritä tarkoituksella vetää mattoa äidin jalkojen alta. Rehellisesti sanottuna et varmaan tuntisi mustasukkaisuutta tyttäresi ystävääkään kohtaan. Äitipuoli on enemmän kuin ystävä, hän on aikuinen ja asuu samassa taloudessa tyttäresi kanssa.
Koko maailma ei huuda, kohauta harteitasi ja ravista ajatus pois. Lapset voivat huutaa sitä siihen asti, kunnes olet selvittänyt asian itsesi kanssa. En usko, että heillä on sen jälkeen enää tarvetta.
Äitipuoli on kieltämättä hyvä ihminen, olisi paljon helpompaa, kun olisi hirveä. On minulle aina kauhean mukava, joka on oikeastaan hirveämpää, kuin jos olisi ihan kylmä ja inhottava.
Tuohon koko maailma huutaa juttuun niin tosiaan exästä näkee selvästi, että kuinka onnellinen hän on tämän uuden naisensa kanssa. Myös äitini on ihan äitipuolen fani, ovat tavanneet lasten juhlissa ja minulle jälkikäteen tulee hehkuttamaan, kuinka se *naisen nimi on niin älykäs ja hieno nainen. Kaikki pariskuntaystävämmekin ovat nykyään tämän naisen uusia ystäviä ja nämä vanhat ystävänikin laittelevat someihinsa kuvia, kun ovat olleet yhdessä kahvittelemassa ja ravintoloissa exän ja uuden kanssa. Joten tuntuu todellakin, että koko maailma huutaa tätä paremmuutta.
ap
Tiedätkö, se nainen voi ihan oikeasti olla ihan kaikessa parempi kuin sinä. Jokaiselle meistä löytyy joku, joka on kauniimpi, fiksumpi, hyvätuloisempi, empaattisempi, joustavampi, koulutetumpi jne.
Aikuisena vaan on pakko elää sen kanssa, että minä olen nyt tämmöinen kuin olen, ja maailma on väärällään ihmisiä, jotka ovat minua parempia.
Elämässä on joskus tilanteita, joissa ei voi tehdä mitään muuta kuin painaa niskansa ikeen alle ja vetää sitä taakka mikä sillä hetkellä vedettävä on. Se on ainoa tapa pitää kiinni itsekunnioituksesta ja arvokkuudesta.
Toisin sanoen, ap: hyväksy asiaintila ja ole omalla viikollasi lapsillesi sellainen äiti kuin olet. Tällä tavalla annat myös lapsille arvokkaan esimerkin siitä, miten tyyni rauhallisuus kiusallisissakin elämäntilanteissa saa ihmisen selviämään eteenpäin.
Itse menetin yhdessä elämäntilanteessa hyvin lyhyessä ajassa kaiken: terveyden(jokseekin pysyvästi), uran, tulevaisuuden, taloudellisen turvallisuuden, itsekunniotuksen, elämänhalun, useita ihmissuhteita jne. Lohdullisinta, mitä siinä tilanteessa kuulin, oli tämä: "Se on sinun taakkasi. Heitä selkään ja kanna." Sen voimin minä jaksoin räpiköidä seuraavat 10 vuotta, että pääsin taas elämänsyrjään kiinni.
Itsesääli ja uhriutuminen eivät sen sijaan olisi auttaneet vähääkään.
Sinä ap olet sentään terve ja toimintakykyinen. Olet menettänyt vain yhden miehen, ja niitä on maailma väärällään. Lapsesi ovat saaneet yhden turvallisen aikuisen lisää. Joten heitä selkään ja kanna.
Kiitos tsempistä! Tosiaan tuo äitipuoli laittaa aina kaiken yhtä paremmaksi kuin minä. En oikeasti keksi yhtään mitään, missä olisin parempi kuin hän. Olisi helpompaa, jos hänellä olisi (näkyviä) heikkouksia tai ei edes olisi niin p***eleen nätti ja fiksu aina...
ap
Ei elämä ja ihmisyys ole mikään kilpailu, eikä kukaan ole täydellinen - ei edes tuo äitipuoli.
Sinä olet ihmisenä täsmälleen yhtä hyvä ja arvokas kuin tuo äitipuolikin.
Sinä varmasti rakastat lapsiasi enemmän kuin hän - mutta eikö ole kiva, jos hän kohtelee lapsiasi hyvin, sillä on niitäkin äiti- ja isäpuolia sekö vanhempiakin, jotka ovat aivan hirveitä ja aiheuttavat lapsipuolilleen jopa ikuisia traumoja.
Lapset eivät myöskään tajua kaikkia asioita, esim. että jos tulee ero isästään, niin eivät välttämättä koskaan enää tapaa äitipuoltaan, eikä heille kaikkea pidä kertoakaan - lapset ansaitsevat huolettoman lapsuuden, jossa voi nauttia siitä senhetkisestä tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.
Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.
ap
Tosi ikävä ja epäreilu tilanne sinun kannalta. Isä uuden kumppanin kanssa yrittää ”ostaa” lasten tykkäämistä matkoilla ja huvituksilla. Tietyllä tapaa lasten kannalta ymmärrettävää, että tällaisten huvitusten takia tuntuu, että isän luona on hauskempaa. Kyllä lapset kuitenkin ymmärtävät, että äiti heitä rakastaa ja heistä huolta pitää, vaikka rahaa ei olisikaan käytössä niin paljon kuin isän luona.
Perhettä perustaville nuorille naisille muistutuksena, jos aiotte olla pitkään kotona lasten kanssa ja palkkanne on selvästi puolisoa pienempi, älkää suostuko epäreiluihin avioehtoihin. Avioliittolain tasinkosysteemin tarkoituksena on eron sattuessa juuri tasata tällaisia epäreiluja tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne lapset sinua enemmän rakastavat kuin perheeseen ulkopuolelta tullutta, vaikka olisi kuinka mukava ja ihana tyyppi. Lapsilla ei ole vielä täysin kehittynyt empatia- ja moraalikyky. Lapset ajattelevat kauhean itsekkäästi ja jos toisessa perheessä on hommat hallussa ulkokultaisesti, niin he kyllä armottomasti ajattelevat, että se on parempi.
Se äitipuoli koittaa varmasti parhaansa, että lapset hyväksyisivät hänet, enkä usko, että kukaan äitipuoli edes koittaisi syrjäyttää biologista äitiä ja omia lapsia itselleen. Olet onnekas, jos entisen puolison kumppani on kiva tyyppi, kenestä lapsesi tykkäävät. Mielestäni rakkautta riittää tarpeeksi jaettavaksi kaikille.
Tämä tilanne ei ole mustasukkaisuuden väärti, eronneiden aikuisten olisi hyvä oppia liehuttamaan rauhanlippua lasten hyväksi, vaikka saattaa kirveltää sisuksista. Lapset eivät todellakaan halua tilannetta, että toisessa kodissa ei uskalla kertoa, että oli kivaa siinä toisessa kodissa, koska siitä tulee paha mieli äiskälle/iskälle.
Sinä olet syy eroon ja lasten viihtymiseen isänsä luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teini jo sanonut, ettei haluaisi tulla joka toinen viikko luoksesi?
On sanonut muutaman kerran. Kouluvuoden aikana ehdotti sitä ja sanoi perusteeksi sen, että äitipuoli osaa auttaa läksyissä yms paremmin ja että isältä on lyhyempi matka koululle (isältään menee kävellen 20min ja julkisilla suunnilleen sama, minulta menee julkisilla n.40min joka ei sekään nyt kauhean paha ole). Viimeksi sanoi tätä kesäloman alussa ja silloin perusteli sillä, että olisi kuulemma kiva olla välillä rauhassa ilman pikkusisaruksia.
ap
No, mikset anna tytön muuttaa isälleen vaikka pariksi kuukaudeksi kokeeksi? Lapsen etuhan on tärkein, eivät sinun tunteesi.
Mitä vanhempi tyttö on, sitä tärkeämpää on tuokin, että osataan läksyissä auttaa. Tulevaisuus kärsii, jos joka toinen viikko jää läksyt tekemättä, kun äiti ei osaa auttaa.
Jotenkin tulee sellainen tunne ettei tämä teini sinua oikeasti kiinnosta, kun et ole viitsinyt edes hevosharrastuksesta hankkia itsellesi tietoja. Kahdehdit vaan äitipuolen ranskantaitoa, vaikka sinulla olisi joka toinen viikko aikaa sitä opiskella -jos OIKEASTI haluaisit jakaa näitä asioita tyttäresi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan nyt vähän enemmän tätä elariasiaa. Siis exä on tosiaan todella kovapalkkainen ja viisas sijoittaja. Meillä oli avioehto, joten erotessamme jäin todellakin tyhjän päälle ja exä sai kaiken omaisuuden. Oma palkkani on pieni ja siitä riittää juuri ja juuri kaikki pakollinen, eli ei todellakaan ole mahdollisuuksia lasten kanssa tehdä mitään maksullista huvia. Mäkkärikin on liian kallis. Elareita exä ei maksa, koska lapset asuvat viikko-viikko systeemillä. Exän mielestä tulotasojamme kompensoi juurikin se, että hän maksaa lasten harrastukset (teinin ratsastus, pojan jalkapallo) ja vie lapsia lomalle ulkomaille, ravintoloihin ja hoitaa kaikki suuremmat hankinnat, kuten vaikkapa polkupyörät ja tulevaisuudessa kortit ja mopot. Tätä vastaan on aika paha sanoa, kun exä vetoaa siihen, että lapset voisivat mielellään olla hänen luonaan sitten enemmän, jos minun kukkaroni ei kestä.
Valitettavasti tuo nyksä ei ilmeisesti edes omia lapsia halua. Sanoinkin joskus tuolle teinille, kun hehkutti taas kuinka kivaa äitipuolen kanssa on ollut, että mitäs sitten kun x saakin omia lapsia. No, tähän teini sitten totesi, että x ei halua omia lapsia ollenkaan. Sinänsä käy järkeen, koska on aika uranainen. Harmittaa, että nyksä sitten saa kaiken; hienon, katkeamattoman uran ja leikkiä vähän perhettä ilman niitä inhottavia velvollisuuksia.
Tuolla aiemmin joku kertoikin oman kokemuksensa, kuinka mies tsemppasi uuden naisen kanssa. Meillä ei edes exän kanssa ollut liitossamme mitään ongelmia, ero tuli tosiaan ihan tyhjästä. Silti huomaan nyt, kuinka paljon onnellisemmalta ja iloisemmalta exä vaikuttaa uuden naisensa kanssa. Huomaan väistämättä esim. somesta, että nyksä saa paljon parempaa kohtelua kuin minä ikinä. Ennen koronaa oli hienot luxuslomat (kerran lapsilla, muutaman kerran ilman) ja nykyinen talonsakin on hienompi kuin mitä meillä oli. Lasten kertoman perusteella exä tuo usein kukkia nykyiselleen ja kaikkea pientä hemmottelua. Minä en ikinä saanut sellaista kohtelua :(.
ap
Lähdetäänkö siitä että olet varmasti viehättävä nainen kun ex miehesi sinut aikanaan valitsi. Ehkä olisi aika sinun alkaa elää omaa elämää. Voisit varmaan löytää uuden miehen? Kyllä menet mukaan jalkapallokentän laidalle katsomaan pojan pelejä jne. Nuo kovapalkkaiset miehet ovat usein melko itsekkäitä ja toisilla ihmisillä on heille lähinnä välinearvoa. Häntä ei kiinnosta sinun hyvinvointi eikä osaa tai halua ajatella mitä perheen rikkominen tekee lapsille, kuinka sekaisin lapset menevät. Sinun täytyy nyt vaan kerätä itsesi etkä anna periksi tilanteessa.
Miksi ihmeessä syyttelet ap:n eksää? Minä tunnen erittäin monia kovapalkkaisia miehiä ja kaikki ne ovat hyviä, rakastavia, huomioonottavia perheenisiä.
Kertoo ap:sta aika tavalla, että hän kokee erossa menettäneensä kaiken: on siis avioehdosta huolimatta kokenut, että miehen omaisuus on hänenkin omaisuuttaan. Oikeastihan ap elää nyt vain sitä oman elintasonsa mukaista elämää, josta eksä hänet vähäksi aikaa nosti korkeammalle.
Se nyksä saattaa saada enemmän huomiota ja kukkapuskia, jos on vaikka sitä sorttia mikä on kiitollinen saamastaan huomiosta. Kiittikö ap eksäänsä ikinä siitä, että eksä takasi perheelle merkittävästi korkeamman elintason kuin mihin ap olisi itse pystynyt?
Muutenkin ap kuulostaa aika ankeuttajalta. Ratsastus on toki kallis harrastus, mutta jos tytär sitä harrastaa, miten äiti voi todeta ettei ymmärrä hevosista mitään? Alan kirjoja saa kirjastosta. Välittävä äiti opiskelee asiaa että voi edes kuunnella fiksun näköisenä -ja todellakin menee sinne kentän laidalle ja kilpailuja katsomaan sen sijaan että jäisi kotiin säälimään itseään kun pelkää eksän nyksää.
Ranskan opiskelu on myös halpaa, jopa ilmaista. Siihen on nimittäin ilmaisia appeja. Miksei ap kiinnostunut tyttärensä harrastuksista ennen kuin kuvioihin tuli eksän nyksä, joka on niistä kiinnostunut?
Tekeekö ap mitään, yhtään mitään, mikä tekisi hänestä mielenkiintoista juttuseuraa? Tekeekö mitään hauskaa tai kohottavaa vapaaviikoillaan? Onko kiitollinen omasta ajasta, tai siitä että mies takaa lapsille edelleen hyvä elintason -jopa niin, että ilmeisesti ottaisi ne kokonaan luokseen jos ap sallisi?
Ei. Ap vaan märisee ja säälii itseään.
Jännä juttu, että suhde kariutui.
No kyllä miehessä on vikaa kun rikkoo lapsiperheen. Aivan itse mies kuitenkin valitsi ap:n puolisokseen mutta ei sitten viitsinyt panostaan avioliittoon vaan lähti pakoon häntä koipien välissä. Tuskin ap olisi synnyttänyt kolmea lasta jos olisi tiennyt miten epäluotettava mies on. Ap olisi jatkanut yksin ja lapsettomana ja palkka olisi riittänyt. Hän uskoi että yhdessä perheenä rahat riittävät hyvään elintasoon. Ap:n tilanne on vaikea nyt, ennen avioeroa kaikki oli päällisin puolin hyvin. Kun hoitaa yksin kolmea pikkulasta ei paljoa ehdi panostaa uraan tai kielten opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
Miksi haluat nähdä tämän äitipuolen? Itse vastaavassa tilanteessa tekisin selväksi ettei häntä tarvita näissä vaihtotilanteissa.
En todellakaan haluaisi nähdä. Olen exälleni kerran maininnut, että en haluaisi hänen uuttaan nähdä, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Toisinaan tämä äitipuoli on tullut yksinkin hakemaan lapset, kun exälle on tullut joku kiireinen työjuttu ja vastaavasti tämä äitipuoli on lapset minulle tuonutkin yksinään.
ap
Eli tämä äitipuoli on todella fiksu ja aikuinen ihminen ja selvästi oikeasti kiintynyt lapsiin. Miten voit ap mitenkään olla pahoillasi tästä?
Etkö ymmärrä että äitipuoli on perhevaras? Suistanut lapset synnyttäneen äidin köyhyyteen ja elvistelee hevosillaan ja Ranskan taidoillaan? Vei aviomiehen ja koettaa viedä lapsetkin. Ehkä on itse maho niin pitää ottaa toiselta?
Mies jätti ap:n ennen kuin tapasi hevosnaisen. Eli hevosnaista on turha syyttää mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teini jo sanonut, ettei haluaisi tulla joka toinen viikko luoksesi?
On sanonut muutaman kerran. Kouluvuoden aikana ehdotti sitä ja sanoi perusteeksi sen, että äitipuoli osaa auttaa läksyissä yms paremmin ja että isältä on lyhyempi matka koululle (isältään menee kävellen 20min ja julkisilla suunnilleen sama, minulta menee julkisilla n.40min joka ei sekään nyt kauhean paha ole). Viimeksi sanoi tätä kesäloman alussa ja silloin perusteli sillä, että olisi kuulemma kiva olla välillä rauhassa ilman pikkusisaruksia.
apNo, mikset anna tytön muuttaa isälleen vaikka pariksi kuukaudeksi kokeeksi? Lapsen etuhan on tärkein, eivät sinun tunteesi.
Mitä vanhempi tyttö on, sitä tärkeämpää on tuokin, että osataan läksyissä auttaa. Tulevaisuus kärsii, jos joka toinen viikko jää läksyt tekemättä, kun äiti ei osaa auttaa.
Jotenkin tulee sellainen tunne ettei tämä teini sinua oikeasti kiinnosta, kun et ole viitsinyt edes hevosharrastuksesta hankkia itsellesi tietoja. Kahdehdit vaan äitipuolen ranskantaitoa, vaikka sinulla olisi joka toinen viikko aikaa sitä opiskella -jos OIKEASTI haluaisit jakaa näitä asioita tyttäresi kanssa.
Mitä ideaa on opiskella hevosharrastusta jos ei ole rahaa ratsastaa? Normi koululainen ei tarvitse joka päivä kotona apuopettajaa. Ehkä tyttö on kiinnostunut näistä asioista vasta äitipuolen myötä. Älä ainakaan anna tytön muuttaa isälle.
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle ap: onko lastesi äitipuoli sellainen nainen, millainen haluaisit itsekin olla? Kaunis, hoikka, fiksu, uraa tehnyt ja hyvissä varoissa? Jos tämä nainen olisi ruma, lihava, pitkäaikaistyötön ja köyhä, mutta lapsesi silti pitäisivät hänestä, kokisitko tilanteen silloin erilaiseksi?
Helppohan sitä on olla uraa tehnyt ja hyvissä varoissa, kun uraa ei ole rikkonut kolmen lapsen vanhempainvapaat ja lasten kulut.
Kuulostaa siltä, että ap:n ex on halunnut lapsilleen äidiksi ap:n kaltaisen ei-urasuuntautuneen naisen ja kun tämä on hommansa hoitanut ja kolme lasta synnyttänyt, vaimo on mennyt vaihtoon. Sitten mies on halunnutkin uranaisen, jonka kanssa reissata ja pitää hauskaa plus joka toinen viikko leikkiä perhettä uuden nuoremman kumppanin kanssa.
Mies oli suojannut omaisuutensa eron varalta eli taisi olla ihan suunnitelmallinen juttu. Symppaan kyllä ap:tä tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.
Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.
apTosi ikävä ja epäreilu tilanne sinun kannalta. Isä uuden kumppanin kanssa yrittää ”ostaa” lasten tykkäämistä matkoilla ja huvituksilla. Tietyllä tapaa lasten kannalta ymmärrettävää, että tällaisten huvitusten takia tuntuu, että isän luona on hauskempaa. Kyllä lapset kuitenkin ymmärtävät, että äiti heitä rakastaa ja heistä huolta pitää, vaikka rahaa ei olisikaan käytössä niin paljon kuin isän luona.
Perhettä perustaville nuorille naisille muistutuksena, jos aiotte olla pitkään kotona lasten kanssa ja palkkanne on selvästi puolisoa pienempi, älkää suostuko epäreiluihin avioehtoihin. Avioliittolain tasinkosysteemin tarkoituksena on eron sattuessa juuri tasata tällaisia epäreiluja tilanteita.
Ei ap:n eksä yritä "ostaa" yhtään mitään. Hän viettää lastensa kanssa sellaista elämää, mihin hänen tulotasonsa riittää. On ihan normaalia matkustella lasten kanssa ja maksaa niille mieleisiä harrastuksia -ainakin keskiluokkaisissa perheissä.
Pitäisikö lapsilta evätä kaikki ne asiat, mitkä isän yhteiskuntaluokassa ovat selviöitä, vain siksi että ap:lla ei ole rahaa ja tuntuu että isä ostaa huomiota kun hänellä on lapsille muutakin annettavaa kuin kaurapuuroa?
Tässä tulee yhä enenevässä määrin sellainen olo, että ap:n mies aikanaan "hulluttui" ns. "köyhään tyttöön", jonka kanssa ei oikeasti ole mitään yhteistä. Tuli järkiinsä ja lähti, ja löytyi sellainen nainen joka on paremmin omaa tasoa: kertoo aika tavalla että sujuva ranskan puhuminen on ap:n mielestä hyvinkin erikoista.
Eksä on luultavasti hieman hävennyt ap:ta koko suhteen ajan, varsinkin kun ap:lla on noin älyttömän huono itsetunto. Se tekee ihmisen käytöksestä aina niin vaivaannuttavaa "anteeksi, että olen olemassa".
Sinussa on jotain vikaa ja pahemman kerran. Täällä lässyn lässyn paskan puhetta mutta suoraan sanoen mene terapiaan poistamaan omat tunne vihamielisesi tunnelukot. Mieti miksi olet lapsia tehnyt ja onko se ollut vain pakkomielle tai jokin suvun painostama eikä se ole ollut oma juttusi ollenkaan. Näitä ihmisiä on tosi paljon että lapsia tehdään ihan muiden syiden takia kuin itse haluaa. Täytyy tehdä suvun jatkamiseksi tai miehen vaatimuksesta tai muiden syiden takia ja itse ei sen jälkeen ole onnellinen kun on vain täyttänyt muiden tarpeita. Koskaan ei ole toteuttanut omia harrastuksia muuta kuin koittanut elää toisten toiveita toteuttaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämelle ap: onko lastesi äitipuoli sellainen nainen, millainen haluaisit itsekin olla? Kaunis, hoikka, fiksu, uraa tehnyt ja hyvissä varoissa? Jos tämä nainen olisi ruma, lihava, pitkäaikaistyötön ja köyhä, mutta lapsesi silti pitäisivät hänestä, kokisitko tilanteen silloin erilaiseksi?
Helppohan sitä on olla uraa tehnyt ja hyvissä varoissa, kun uraa ei ole rikkonut kolmen lapsen vanhempainvapaat ja lasten kulut.
Kuulostaa siltä, että ap:n ex on halunnut lapsilleen äidiksi ap:n kaltaisen ei-urasuuntautuneen naisen ja kun tämä on hommansa hoitanut ja kolme lasta synnyttänyt, vaimo on mennyt vaihtoon. Sitten mies on halunnutkin uranaisen, jonka kanssa reissata ja pitää hauskaa plus joka toinen viikko leikkiä perhettä uuden nuoremman kumppanin kanssa.
Mies oli suojannut omaisuutensa eron varalta eli taisi olla ihan suunnitelmallinen juttu. Symppaan kyllä ap:tä tässä tilanteessa.
Juurikin näin. Ap:ta on käytetty synnyttäjänä. Tuo avioehto puhuu sen puolesta.
Kiitos tsempistä! Tosiaan tuo äitipuoli laittaa aina kaiken yhtä paremmaksi kuin minä. En oikeasti keksi yhtään mitään, missä olisin parempi kuin hän. Olisi helpompaa, jos hänellä olisi (näkyviä) heikkouksia tai ei edes olisi niin p***eleen nätti ja fiksu aina...
ap