Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

Ethän vain ole lapsillesi kotona marttyyri, uhri ja muiden haukkuja se se, joka kertoo mitä saa tai ei saa tuntea?

Jos olet, niin ei ihme, että lapset haluaa muualle tuulettamaan.

Lapset eivät ole sinun terapeutteja tai muutenkaan subjekteja sinun olemisellesi.

Olisipa joku kustantanut minunkin lasten harrastuksia sekä kuskannut ja hoitanut niihin liittyvää työtä. Kolmen lapsen harrastusrumbassa tulee riittämään niin paljon kulua, työtä ja kyyditystä sekä ajanmenoa, että ole iloinen, kun joku muukin tekee jotain sen eteen. Yleensä täällä haukutaan, kun kukaan muu ei näistä vastuuta ota tai auta. Pääasia, että lapsi saa harrastaa, jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oikeastaan on parempi hankkia lapsi ilman miestä. Välttää nämä sotkut ja tunteen että on sivustaseuraaja omassa elämässä ja muut pitää hauskaa. Miehiin ei voi luottaa. Nainen on synnytyskone ja sysätään pienimmästäkin kitinästä sivuun. Uusi tiukempi synnyttämättä jättänyt nainen tilalle, ei ole kiloja ja raskausarpia eikä kakarat huuda koko aikaa korvanjuuressa. Pahimpia luusereita on nämä miehet jotka tarvitsevat monta akkaa lastensa kasvattamisessa aikuiseksi. Kotiapusysteemin korvaa sisterwifes järjestely. Ollaan tosiaan tasa-arvosta kaukana ja lisäksi nainen on naiselle susi.

No jopas on katkeran sävyistä tilitystä. Ei ne miehetkään eroa ota ihan vaan huvikseen. Kyllä heilläkin aina on taustalla syynsä.

Nainen on kyllä naiselle usein susi. Sen allekirjoitan.

Kaikilla on aina tekemisilleen syynsä. Joskus ne ovat erinomaiset miehelläkin. Mutta kun eron ottaa useammin nainen kuin mies, niin silloin lähtevien miesten joukossa ehkä ylikorostuu nämä, joille elämä todellakin on valintoja, huonossa mielessä. Ne, jotka ovat alunperinkin olleet lähtökuopissa.

Sitä enemmän naiset ovat toisilleen susia, mitä enemmän he ovat riippuvaisia miehestä, joka ei ole koskaan kenellekään velkaa. Tosiasiassa suteus vähenisi huomattavasti, jos ei elettäisi koviskulttuurissa.

Minusta lapsiesi elämäntilanne kuullostaa oikein hyvältä. Heillä on kaksi kotia, joissa molemmissa heistä välitetään. Heillä on elämässään aikuisia, joihin he luottavat. Myöskään materiasta heillä ei ole puutetta. Lapsesi ovat onnekkaassa asemassa.

Sinuna en keskittyisi niinkään siihen, miten voit muuttaa lapsiasi, heidän sanomisiaan tai asenteitaan. He ovat vain lapsia. Voit toki ilmaista, jos jokin tuntuu pahalta. Toivoisin kuitenkin, että näkisit miten hyvin lastesi asiat ovat. Älä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ole onnellinen lastesi puolesta.

Ongelmana on mielestäni se, että sinulla on haasteita hyväksyä nykyistä elämääsi ja itseäsi. Kuullostaa siltä, että olet sitonut omaa ihmisarvoasi paljolti äidin ja vaimon rooliin. Olet niin paljon enemmänkin. Älä vertaa itseäsi muihin, koska jokaisella ihmisellä on erilaiset lähtökohdat elämässään. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja erilainen.

Parasta mitä voit tehdä, on keskittyä etsimään mielenrauhaa ja oppia rakastamaan itseäsi. Taidat edelleen olla aika haavoilla erosta? Sinä olet aivan yhtä arvokas ja kaunis ihminen kuin kuka tahansa muukin. Kun löydät sisäisen tasapainon itsesi kanssa, voit olla paras mahdollinen äiti lapsillesi. Äitiytesi on ja pysyy, mutta sinä voit vaikuttaa siihen, miten turvallisena ja vakaana vanhempana lapsesi sinut kokevat. Tämä ei ole mikään kilpailu. Suosittelen hakemaan ammattiapua pulmiisi ja keskittymään tulemaan parhaaksi versioksi itsestäsi.  Löydät aivan varmasti helpotusta tilanteeseesi, jos uskallat avata suusi terveydenhuollossa ja pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaan nyt vähän enemmän tätä elariasiaa. Siis exä on tosiaan todella kovapalkkainen ja viisas sijoittaja. Meillä oli avioehto, joten erotessamme jäin todellakin tyhjän päälle ja exä sai kaiken omaisuuden. Oma palkkani on pieni ja siitä riittää juuri ja juuri kaikki pakollinen, eli ei todellakaan ole mahdollisuuksia lasten kanssa tehdä mitään maksullista huvia. Mäkkärikin on liian kallis. Elareita exä ei maksa, koska lapset asuvat viikko-viikko systeemillä. Exän mielestä tulotasojamme kompensoi juurikin se, että hän maksaa lasten harrastukset (teinin ratsastus, pojan jalkapallo) ja vie lapsia lomalle ulkomaille, ravintoloihin ja hoitaa kaikki suuremmat hankinnat, kuten vaikkapa polkupyörät ja tulevaisuudessa kortit ja mopot. Tätä vastaan on aika paha sanoa, kun exä vetoaa siihen, että lapset voisivat mielellään olla hänen luonaan sitten enemmän, jos minun kukkaroni ei kestä.

Valitettavasti tuo nyksä ei ilmeisesti edes omia lapsia halua. Sanoinkin joskus tuolle teinille, kun hehkutti taas kuinka kivaa äitipuolen kanssa on ollut, että mitäs sitten kun x saakin omia lapsia. No, tähän teini sitten totesi, että x ei halua omia lapsia ollenkaan. Sinänsä käy järkeen, koska on aika uranainen. Harmittaa, että nyksä sitten saa kaiken; hienon, katkeamattoman uran ja leikkiä vähän perhettä ilman niitä inhottavia velvollisuuksia.

Tuolla aiemmin joku kertoikin oman kokemuksensa, kuinka mies tsemppasi uuden naisen kanssa. Meillä ei edes exän kanssa ollut liitossamme mitään ongelmia, ero tuli tosiaan ihan tyhjästä. Silti huomaan nyt, kuinka paljon onnellisemmalta ja iloisemmalta exä vaikuttaa uuden naisensa kanssa. Huomaan väistämättä esim. somesta, että nyksä saa paljon parempaa kohtelua kuin minä ikinä. Ennen koronaa oli hienot luxuslomat (kerran lapsilla, muutaman kerran ilman) ja nykyinen talonsakin on hienompi kuin mitä meillä oli. Lasten kertoman perusteella exä tuo usein kukkia nykyiselleen ja kaikkea pientä hemmottelua. Minä en ikinä saanut sellaista kohtelua :(.

ap

Ex-miehesi siis on sitä mieltä, että jos sulla ei ole tarpeeksi rahaa käyttää lapsiin, niin voisivat asua enemmän miehen luona? Eihän tuo asia noin voi olla! Sen takiahan mm. juuri on elarit, että lapset saa molempien luonan sen mitä tarvii, eikä elintaso lapsilla olisi radikaalisti erilainen kummankaan luona. Mies siis voisi jättää se kuudennen ja seitsemännen ulkomaanmatkan vuodessa väliin ja maksaa sulle, niin että lapsiin voisi käyttää rahaa sunkin viikolla. Pienen tulon päälle pienikin lisä olisi aika paljon, juurikin niille lapsille

Menkää vaikka sinne lastenvalvijalle juttelemaan asiasta.

Miehen uudelle naiselle ei kuitenkaan ole syytä olla mustasukkainen tai ketkera. Keskity omiin asioihisi ja oman elämäsi rakentamiseen mukavaksi, äläkä häneen. Tuskin häntä edes tunnet häntä itse asiassa kovin hyvin, etkä tiedä esim. hänen huolistaan ja murheistaan.

Kateus ei ole mitenkään kannattavaa, se ei hyödytä sua yhtään, päinvastoin saat vain pahan mielen ja katkeruuden kaupan päälle itsellesi. Jos hyväksyy itsensä ja tykkää itsestään, ei ole mitään tarvetta kadehtiä jotain, mitä jollain toisella on. Jokainen on ainutlaatuinen erilainen ihminen eriliasine ominaisuuksineen ja elämineen. Sunkin elämä on ainutlaatuinen jota ei ole kellään toisella, jos keskittyisit siihen. (Mukaanlukien ehkäpä ne elariasiat järjestykseen.)

Kiitos viestistä! Voisin toki huomenna ehdottaa exälle, että jos voisimme vielä keskustella tästä elariasiasta. Pystyn lapsille kyllä tarjoamaan ihan riittävästi ruokaa ja jos oikein pihistelen isäviikoilla niin pystyn ihan hyvin pieniä herkkuja tms ostaa heille. Toki se minun luonani tarjottava ruoka ei ole ihan niin hyvää ja laadukasta kuin exän luona, mutta ei lapset sentään nälkää näe.

Exä on aiemmin elareista puhuttaessa kyllä ollut hyvin ehdoton, että sellaisia ei tarvita, mutta voisihan sitä taas yrittää, jos suostuisi paremmin kuuntelemaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko teini jo sanonut, ettei haluaisi tulla joka toinen viikko luoksesi?

On sanonut muutaman kerran. Kouluvuoden aikana ehdotti sitä ja sanoi perusteeksi sen, että äitipuoli osaa auttaa läksyissä yms paremmin ja että isältä on lyhyempi matka koululle (isältään menee kävellen 20min ja julkisilla suunnilleen sama, minulta menee julkisilla n.40min joka ei sekään nyt kauhean paha ole). Viimeksi sanoi tätä kesäloman alussa ja silloin perusteli sillä, että olisi kuulemma kiva olla välillä rauhassa ilman pikkusisaruksia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä av-mammoille kelpaa?

Jos isän uusi toimii hyvin yhteen lasten kanssa sekä lapset isällään sekä ovat että viihtyvät, niin kaikki on väärin.

Jos lapset eivät viihdy isän luona tai isän uudesta löytyy 'vikalista', niin sekään ei kelpaa.

Kun ihminen on niin epäitsenäinen että koko maailma näyttäytyy hänelle huoltajana, joka joko toimii hyvin tai huonosti, niin juuri näin muita ihmisiä silloin tulkitsee. Kaikki muiden valitukset ovat järjettömiä, koska juurihan hän on kuullut päinvastaisen valituksen. Ja kaikkihan ne todellakin tulevat silloin yhdestä suusta.

Omat valitukset ovat samaan aikaan täysin ainutlaatuisia ja ehdottomasti oikeassa. Tulevathan ne maailman navan aivoituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teini jo sanonut, ettei haluaisi tulla joka toinen viikko luoksesi?

On sanonut muutaman kerran. Kouluvuoden aikana ehdotti sitä ja sanoi perusteeksi sen, että äitipuoli osaa auttaa läksyissä yms paremmin ja että isältä on lyhyempi matka koululle (isältään menee kävellen 20min ja julkisilla suunnilleen sama, minulta menee julkisilla n.40min joka ei sekään nyt kauhean paha ole). Viimeksi sanoi tätä kesäloman alussa ja silloin perusteli sillä, että olisi kuulemma kiva olla välillä rauhassa ilman pikkusisaruksia.

ap

Ehdota tytölle että tulee välillä äidille kun pikkusisarukset on isällä. Hän saa näin aikaa ilman pikkusisaruksia. Ei kai niissä läksyissä koko ajan tarvitse auttaa? Kannattaa olla varuillaan tämän uusparin suhteen, saattavat vielä tehdä sinun tekemisistäsi lasun. Ole varuillasi kenelle kerrot pahasta olostasi. Nimettömänä mieluiten vaikka kirkossa.

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei itse keksi miettiä ihmisten ulkonäköä kuten laihuutta tai kauneutta saati vertailla niitä. Joku nyt puhuu noin lapsen kuullen ja on opettanut siihen. Sinäkö itse?

Veikkaisin, että lasten isä.

Eikö tuo kerro sinulle, että normaalisti kehitys menee? Ei vanhemman kuulu olla lapsensa paras ystävä. Puoliso on ystävä. Vanhemmat ovat vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei itse keksi miettiä ihmisten ulkonäköä kuten laihuutta tai kauneutta saati vertailla niitä. Joku nyt puhuu noin lapsen kuullen ja on opettanut siihen. Sinäkö itse?

Veikkaisin, että lasten isä.

Eikös ap jossain aiemmassa viestissä myöntänyt tekevänsä tätä vertailua itse.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapsiesi elämäntilanne kuullostaa oikein hyvältä. Heillä on kaksi kotia, joissa molemmissa heistä välitetään. Heillä on elämässään aikuisia, joihin he luottavat. Myöskään materiasta heillä ei ole puutetta. Lapsesi ovat onnekkaassa asemassa.

Sinuna en keskittyisi niinkään siihen, miten voit muuttaa lapsiasi, heidän sanomisiaan tai asenteitaan. He ovat vain lapsia. Voit toki ilmaista, jos jokin tuntuu pahalta. Toivoisin kuitenkin, että näkisit miten hyvin lastesi asiat ovat. Älä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ole onnellinen lastesi puolesta.

Ongelmana on mielestäni se, että sinulla on haasteita hyväksyä nykyistä elämääsi ja itseäsi. Kuullostaa siltä, että olet sitonut omaa ihmisarvoasi paljolti äidin ja vaimon rooliin. Olet niin paljon enemmänkin. Älä vertaa itseäsi muihin, koska jokaisella ihmisellä on erilaiset lähtökohdat elämässään. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja erilainen.

Parasta mitä voit tehdä, on keskittyä etsimään mielenrauhaa ja oppia rakastamaan itseäsi. Taidat edelleen olla aika haavoilla erosta? Sinä olet aivan yhtä arvokas ja kaunis ihminen kuin kuka tahansa muukin. Kun löydät sisäisen tasapainon itsesi kanssa, voit olla paras mahdollinen äiti lapsillesi. Äitiytesi on ja pysyy, mutta sinä voit vaikuttaa siihen, miten turvallisena ja vakaana vanhempana lapsesi sinut kokevat. Tämä ei ole mikään kilpailu. Suosittelen hakemaan ammattiapua pulmiisi ja keskittymään tulemaan parhaaksi versioksi itsestäsi.  Löydät aivan varmasti helpotusta tilanteeseesi, jos uskallat avata suusi terveydenhuollossa ja pyytää apua.

Hyvä kirjoitus kaikinpuolin muuten, olin jo peukuttamssa, mutta. Nuo "paras versio itsestäsi" ja "paras mahdollinen äiti lapsillesi" fraasit ovat jotenkin niin oksettavia. Aloin miettiä, että mikä niissä oikein tökkii; jotenkin kuulostavat niin ulkokultaisilta fraaseilta, epärealistiselta täydellisyydentavoittelulta. Elämä ei ole täydellistä. Toki on hyvä pyrkiä kehittämään itseään, mutta sellaista valmista täydellistä sinun mallia ei ole olemassakaan, "joksi voisit tulla". Elämä on jatkuvaa muutosta ja oppimista.

(ps. kuulostaa kirjoitetaan yhdellä l:llä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa. 

Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.

No vaikka tiedon, taidon ja sivistyksen tarjoamista. Varsinkin 4-vuotiaat ovat vielä todella helppoja, koska ovat uteliaita. 7-vuotiaatkin yleensä. Teini alkaa olla jo enemmän materian perään, mutta voit hänellekin kehitellä jotain häntä kiinnostavaa, mihin ei tarvita rahaa. 

Mulla on lähisuvussa alle kouluikäisiä ja he nauttivat ihan älyttömästi, kun ovat mulla hoidossa ja kerron heille vanhoja suomalaisia tarinoita, käydään läpi karttakirjoja ja sillä tavalla "nähdään" maailmaa. Ei sillä, olisi mulla varaa viedä heitä maailmanympärysmatkallekin, mutta ei tuossa iässä vielä tarvita. Lasten uteliaisuus ja mielikuvitus ovat kyltymätön voimavara, josta voit ammentaa vaikka kuinka paljon upeita kokemuksia lastesi kanssa. Nämä sukulaislapset ovat myös liikuttavan iloisia ja onnellisia, kun teen heidän kanssaan retkiä lähimaastoon ja opetan tunnistamaan ilmansuuntia puiden rungoista ja auringon sijainnista tai havannoimaan erilaisten luonnonvaraisten eläinten jälkiä. 

Kiitos vastauksesta!

Tuon 4v kanssa tuo voisikin onnistua. En usko tuon pojan kauheasti tykkäävän tällaisesta, mutta hän ei olekaan ihan niin paljon äitipuolen perään kun siskonsa.

Olisiko kellään vinkkejä, että mitä voisin tuolle 13-vuotiaalle keksiä? Hän on ehkä eniten äitipuolen perään, koska heillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Teini on siis innokas hevostyttö, harrastanut ratsastusta 7-vuotiaasta asti ja äitipuoli tietysti sattuu olemaan myös hevosnainen... Omistaakin kaksi hevosta, joten en oikein tiedä miten voisin sen päihittää. Teini on myös innokas ranskan lukija ja voitte varmaan arvata, että myös äitipuoli puhuu sujuvaa ranskaa :(. Äitipuoli ja teini tuntuvat olevan niin samalla aallonpituudella, että en keksi oikein mitään, millä saisin tuon 13-vuotiaan innostumaan olemaan luonani.

Pelkään myös suunnattomasti sitä, että 13-vuotias haluaa muuttaa ns vakituisesti isälleen. Käsittääkseni 12-vuotiaalla on jotakin sanavaltaa jo asumiskuvioihinsa niin osaisiko joku sanoa, että onko keinoa, jolla saisin 13-v:n pidettyä tässä viikko-viikko systeemissä?

Tyttäresi on saanut elämäänsä uuden aikuisen ihmisen, jolla on samat kiinnostuksenkohteet ja vieläpä mielenkiintoa jakaa niitä 13-vuotiaan kanssa?

Ja sinä vain mietit, miten saisit lapsen väkisin pidettyä omissa ahtaissa ympyröissäsi? Henkisesti ahtaissa siis.

Iloitse tyttäresi puolesta ja kannusta häntä luomaan äitipuoleen hyvä suhde. Näin toimii hyvä ja rakastava äiti -ja myös laskelmoiva ja itsekäs, jos oman etunsa ymmärtää. Jos nyt väkisin yrität pitää tyttöä luonasi, saat aikaan vain katkeruutta. Mutta iloitsemalla hänen kanssaan pysyy välit hyvinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa. 

Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.

Miksi haluat nähdä tämän äitipuolen? Itse vastaavassa tilanteessa tekisin selväksi ettei häntä tarvita näissä vaihtotilanteissa.

En todellakaan haluaisi nähdä. Olen exälleni kerran maininnut, että en haluaisi hänen uuttaan nähdä, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Toisinaan tämä äitipuoli on tullut yksinkin hakemaan lapset, kun exälle on tullut joku kiireinen työjuttu ja vastaavasti tämä äitipuoli on lapset minulle tuonutkin yksinään.

ap

Eli tämä äitipuoli on todella fiksu ja aikuinen ihminen ja selvästi oikeasti kiintynyt lapsiin. Miten voit ap mitenkään olla pahoillasi tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa. 

Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.

Miksi haluat nähdä tämän äitipuolen? Itse vastaavassa tilanteessa tekisin selväksi ettei häntä tarvita näissä vaihtotilanteissa.

En todellakaan haluaisi nähdä. Olen exälleni kerran maininnut, että en haluaisi hänen uuttaan nähdä, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Toisinaan tämä äitipuoli on tullut yksinkin hakemaan lapset, kun exälle on tullut joku kiireinen työjuttu ja vastaavasti tämä äitipuoli on lapset minulle tuonutkin yksinään.

ap

Eli tämä äitipuoli on todella fiksu ja aikuinen ihminen ja selvästi oikeasti kiintynyt lapsiin. Miten voit ap mitenkään olla pahoillasi tästä?

Etkö ymmärrä että äitipuoli on perhevaras? Suistanut lapset synnyttäneen äidin köyhyyteen ja elvistelee hevosillaan ja Ranskan taidoillaan? Vei aviomiehen ja koettaa viedä lapsetkin. Ehkä on itse maho niin pitää ottaa toiselta?

Haluaisin kyllä pois tuon "toinen äiti" nimen. Äitini kuoli kun olin 4, ja kysyin isältä, saanko joskus toisen äidin/uuden äidin. Isä sanoi mulle, että äitejä oli minulla vain yksi eikä äitiä voi korvata. Että vaikka äiti on nyt kuollut, niin hän on mun ainoa äiti. Isän tulevia naisystäviä kutsuin aina etunimellä kun isäkin oli selittänyt, että ei ne mun äitejä ole. Tilanne on tietysti eri kun on erottu, ja mulla ei ole vielä lapsia. Mutta ainoa tilanne, missä olisi toinenkin äiti olisi jos perustaisin perheen kumppaninani toinen nainen. Muuten jo se nimitys tuntuisi pahalta. Ja että olisin äitipuolen luona itse "toinen äiti "... ei tod. kävisi minulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei itse keksi miettiä ihmisten ulkonäköä kuten laihuutta tai kauneutta saati vertailla niitä. Joku nyt puhuu noin lapsen kuullen ja on opettanut siihen. Sinäkö itse?

Veikkaisin, että lasten isä.

Eikös ap jossain aiemmassa viestissä myöntänyt tekevänsä tätä vertailua itse.

Olen kyllä huomaamattani lasten kuulle kommentoinut esimerkiksi omaa ulkonäköäni ja muiden ihmisten. Varsinaisesti en ole vertaillut kyllä lasten kuullen ja tietenkään ei olisi pitänyt alunperin kommentoida yhtään mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ei, sinä olet ainoa äiti, ja hyvä sellaisena, joten kilpailuasetelmaa ei edes ole. Ihmisenä olet ihan yhtä hyvä kuin hänkin. Epävarmuus on vain tunne, joka on normaali tilanteessasi, mutta älä jää siihen muhimaan (etkä jäänytkään).

Äitipuoli on hyvä äitipuolena, varsinkin jos hän on niin hyvä ihminen, ettei yritä tarkoituksella vetää mattoa äidin jalkojen alta. Rehellisesti sanottuna et varmaan tuntisi mustasukkaisuutta tyttäresi ystävääkään kohtaan. Äitipuoli on enemmän kuin ystävä, hän on aikuinen ja asuu samassa taloudessa tyttäresi kanssa.

Koko maailma ei huuda, kohauta harteitasi ja ravista ajatus pois. Lapset voivat huutaa sitä siihen asti, kunnes olet selvittänyt asian itsesi kanssa. En usko, että heillä on sen jälkeen enää tarvetta.

Äitipuoli on kieltämättä hyvä ihminen, olisi paljon helpompaa, kun olisi hirveä. On minulle aina kauhean mukava, joka on oikeastaan hirveämpää, kuin jos olisi ihan kylmä ja inhottava.

Tuohon koko maailma huutaa juttuun niin tosiaan exästä näkee selvästi, että kuinka onnellinen hän on tämän uuden naisensa kanssa. Myös äitini on ihan äitipuolen fani, ovat tavanneet lasten juhlissa ja minulle jälkikäteen tulee hehkuttamaan, kuinka se *naisen nimi on niin älykäs ja hieno nainen. Kaikki pariskuntaystävämmekin ovat nykyään tämän naisen uusia ystäviä ja nämä vanhat ystävänikin laittelevat someihinsa kuvia, kun ovat olleet yhdessä kahvittelemassa ja ravintoloissa exän ja uuden kanssa. Joten tuntuu todellakin, että koko maailma huutaa tätä paremmuutta.

ap

Tiedätkö, se nainen voi ihan oikeasti olla ihan kaikessa parempi kuin sinä. Jokaiselle meistä löytyy joku, joka on kauniimpi, fiksumpi, hyvätuloisempi, empaattisempi, joustavampi, koulutetumpi jne.

Aikuisena vaan on pakko elää sen kanssa, että minä olen nyt tämmöinen kuin olen, ja maailma on väärällään ihmisiä, jotka ovat minua parempia.

Elämässä on joskus tilanteita, joissa ei voi tehdä mitään muuta kuin painaa niskansa ikeen alle ja vetää sitä taakka mikä sillä hetkellä vedettävä on. Se on ainoa tapa pitää kiinni itsekunnioituksesta ja arvokkuudesta.

Toisin sanoen, ap: hyväksy asiaintila ja ole omalla viikollasi lapsillesi sellainen äiti kuin olet. Tällä tavalla annat myös lapsille arvokkaan esimerkin siitä, miten tyyni rauhallisuus kiusallisissakin elämäntilanteissa saa ihmisen selviämään eteenpäin.

Itse menetin yhdessä elämäntilanteessa hyvin lyhyessä ajassa kaiken: terveyden(jokseekin pysyvästi), uran, tulevaisuuden, taloudellisen turvallisuuden, itsekunniotuksen, elämänhalun, useita ihmissuhteita jne. Lohdullisinta, mitä siinä tilanteessa kuulin, oli tämä: "Se on sinun taakkasi. Heitä selkään ja kanna." Sen voimin minä jaksoin räpiköidä seuraavat 10 vuotta, että pääsin taas elämänsyrjään kiinni.

Itsesääli ja uhriutuminen eivät sen sijaan olisi auttaneet vähääkään.

Sinä ap olet sentään terve ja toimintakykyinen. Olet menettänyt vain yhden miehen, ja niitä on maailma väärällään. Lapsesi ovat saaneet yhden turvallisen aikuisen lisää. Joten heitä selkään ja kanna.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä pois tuon "toinen äiti" nimen. Äitini kuoli kun olin 4, ja kysyin isältä, saanko joskus toisen äidin/uuden äidin. Isä sanoi mulle, että äitejä oli minulla vain yksi eikä äitiä voi korvata. Että vaikka äiti on nyt kuollut, niin hän on mun ainoa äiti. Isän tulevia naisystäviä kutsuin aina etunimellä kun isäkin oli selittänyt, että ei ne mun äitejä ole. Tilanne on tietysti eri kun on erottu, ja mulla ei ole vielä lapsia. Mutta ainoa tilanne, missä olisi toinenkin äiti olisi jos perustaisin perheen kumppaninani toinen nainen. Muuten jo se nimitys tuntuisi pahalta. Ja että olisin äitipuolen luona itse "toinen äiti "... ei tod. kävisi minulle!

En oikeastaan tiedä varmaksi, että miten tuo 4v puhuttelee äitipuoltaan exän luona, mutta olen ymmärtänyt exän puheista, että ainakin satunnaisesti sanoo nykyistä äidikseen ja tuo toinen äiti -juttu on siis spekulaatiota, mutta oletan, että jos 4v pitää äitipuoltaan äitinään ja kutsuu häntä minulle nimella toinen äiti niin silloin minä olen isän luona se toinen äiti. Ja paha on tälläin yksin kitkeä pois tuota äidittelyä, koska exän mielestä se ei haittaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.

Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.

ap

Oletko ajatellut, että tilanne voisi olla ikävä sillä tavoin, että lapset eivät tulisi toimeen äitipuolen kanssa ja silti pitäisi mennä?

Näitä tilanteita on ihan liikaa.

Etenkin murrosiän myrskyissä on hyvä, että välittäviä/luotettavia aikuisia löytyy muitakin kuin äiti ja isä.

Voi luoja. Aina naisen pitäisi tossuna katsoa kun oma reviiri viedään. Miehet saa toki omistaa naisensa ja pakottaa nimensä lapsille, mies ei saa koskaan moitteita vaan naiset tukee miesten vallanhimoa ja tyranniaa perheessä. Sitten kun nainen haluaa edes oman roolinsa itselleen, se saa naiset vain lässyttämään. Ei viesti miehelle olisi sama. Miehet saa aina vetää useita naisia ja vaatia naiselta sitoumusta. Mies saa olla omistushaluinen ja reviiritietoinen. Nainen ei saa koskaan taistella oman asemansa eteen.

Tämän takia en antaisi miehen tunnustaa isyyttä. Helppo teidän on ulista. Minä olen kestänyt hylkäämistä, syrjintää, kakkoseksi jäämistä ja ulkopuolisena oloa taaperosta. Te ette ala selittämään mitä minun pitäisi tuntea kun joku vie asemani.