Lue keskustelun säännöt.
Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(
03.07.2020 |
Minulla on siis kolme lasta, 13-vuotias tyttö, 7-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Olemme lasten isän kanssa eronneet, kun kuopus oli 2-vuotias ja siitä asti lapset ovat olleet viikko-viikkosysteemillä. Ero tosiaan tapahtui miehen aloitteesta ja muutama kuukausi eron jälkeen alkoi seurustelemaan itseään kaksitoista vuotta nuoremman naisen kanssa. Muuttivat myös aika nopealla aikataululla yhteen, ovat nyt asuneet reilun vuoden saman katon alla.
Viimeisen vuoden aikana lapset ovat olleet yhä haluttomimpia tulemaan minun luokseni :(. Ollessaan täällä etenkin kaksi nuorinta kyselee jatkuvasti uuden äitipuolensa perään ja tänään kävi ilmi, että esikoinenkin on uskoutunut henkilökohtaisista asioistaan tälle äitipuolelle eikä minulle. Harmittaa niin vietävästi tämä tilanne ja mieli tekisi ottaa lapset kokonaan luokseni asumaan. Minä haluaisin olla se henkilö, jonka luokse lapseni kaipaavat ja kenelle he uskoutuvat. Voiko tälle tilanteelle mitään tehdä...
Kommentit (301)
On selvää, että lapset tuntevat enemmän kodikseen ison hienon talon, jossa kaikille luultavasti on omat huoneet (tuskin ap:llä on) ja on kaksi aikuista tuomassa perheen tunnelmaa.
Teini on jo iso lapsi, eikä nuoremmaksi muutu. Hänen kannattaisi saada asua isän luona, koska itse niin toivoo. Ei voi mitään.
Minkä ikäisinä aloitte olla yhdessä isän kanssa ja onko hän sitten yliopisto-opinnot suorittanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hommaat ap kesäksi panon niin piristyt
Nykyäänhän on niin, ettei vanhempikaan saa kunnioitusta vain olemalla vanhempi vaan kunnioitus pitää tavallaan ansaita.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet tiukka äiti ja äitipuoli kohtelee lapsia vähän kavereina ja varmaan mielin kielin yrittää ollakin.
Minä olisin itse asiassa tyytyväinen, koska äitiä ei kukaan kuitenkaan korvaa ja itse saisin viettää joskus kunnon loman ilman huolen häivää ja etsiä jopa kumppaninkin itselleni. Hyvähän tuo tilanne on. Ja lapset itsenäistyvät paremmin kun eivät ole koko ajan vain äidin helmoissa.
En tarkoita ap:ta, mutta pelkästään synnyttämällä lapset, ei ansaitse mitään erityistä kohtelua. Äidin voi korvata hyvinkin moni ihminen, varsinkin vittumaisen ja paskan äidin. Sellaisessa äidissä ei ole mitään arvostamista, joka on aina omilla viikollaan näennäisen ylirasittunut, silloinkin omaa aikaa tarvitseva ja siitä lapsille kiukutteleva, isää mustamaalava, ärtynyt rähisijä. Siis en todellakaan tarkoita ap:tä vaan ihan yleisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.
Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.
ap
Äh.
Sanot sitä, mutta tämäpä on sinun ihan oikean äidin tekemää puuroa.
Tiedätkö, että omaa äitiä ei kukaan voi korvata.
Sinulla on se oma paikka, äidin paikka. Ole ylpeä siitä. Se on tärkein. Luo siitä hyvä. Se osaa ottaa vastaan epämiellyttäviäkin asioita.
Äidin rakkaudella tekemää puuroa. Kerro se lapselle.
Onhan tuo ero isohylkäämiskokemus lapsille. Kyllä he tulevatoireikemaan pitkään.
Onneksi oireilevat. Voithan kertoa, että rakastat yhtä paljon, vaikka oletkin välillä eri paikassa. Ja kerro, että lapset ovat sinulle rakkaimmat ja tärkeimmät.
Tuo lapsen käytös on lapsen käytöstä.
He myös katsovat miten sinä reagoit. Kyllähän senkin voi kertoa, kun tuntuu pahalta. Lapsellekin.
Syyttely ja marttyyriksi ruoeaminem ei auta.
Niin, ja lapset tuota eroa tuskin aiheuttivat eivätkä voi siihen vaikuttaa. Kärsimään he siitä kuitenkin joutuvat.
Oman paikan hakeminen teillä kaikilla kestää.
Sinulla on rakkaus omiin lapsiiso. Tuo se esiin usein. Kerro se joka päivä.
Tuo se myös, että olet heistä ylpeä. Ja ettei ero ole heidän vika tai ansio. Aikuisten ratkaisuja.
Voimia. Olet hyvä äiti. Äiti on kaikkein tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä Ratsastuksesta.
Siinä on sinulle haaste sitten, kun jaksat.
Olet se tärkein. Kyllä se kiinnostaa. Voithan vain käydä katsomassa ja kertoa jälkeenpäin.
Sinulla on erossa vielä monia arjen haasteita.
Älä turhaan laita itseäsi kakkoseksi. Olet äiti. Ei tarvi häpeillä. Olet oma itsesi.
Tää on niitä kohtia elämässä, että eron olette valinneet ja nyt joudutte arjen haasteisiin.
Ei se uusi perhe voi mennä sinun ehdoillasi esim. Ne lapsien haut.
Ikävää, mutta ei ero ole helppoa. Se on arkea.
Voimia. Saatte kuitenkin edelleen jakaa arkea.
Tsemppiä sinulle, urhea äiti! Nyt tuntuu kipeältä, mutta toisaalta äitiytesi suuri arvo näkyy myös siinä, että he uskaltavat sinulle sanoa noita lapsen suusta sopivia juttuja. Sinun rakkautesi kyllä jää asumaan heidän alitajuntaansa, usko vain! Sinua koetellaan nyt, mutta jaksat sen kyllä kun ymmärrät keskenkasvuisen lapsen näkökulmasta asiat. Ja tosiaan, on kuitenkin hienoa voida luottaa, että lapset ovat turvallisissa käsissä myös toisessa osoitteessa ollessaan.
I feel you ♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
Miksi haluat nähdä tämän äitipuolen? Itse vastaavassa tilanteessa tekisin selväksi ettei häntä tarvita näissä vaihtotilanteissa.
En todellakaan haluaisi nähdä. Olen exälleni kerran maininnut, että en haluaisi hänen uuttaan nähdä, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Toisinaan tämä äitipuoli on tullut yksinkin hakemaan lapset, kun exälle on tullut joku kiireinen työjuttu ja vastaavasti tämä äitipuoli on lapset minulle tuonutkin yksinään.
ap
Eli tämä äitipuoli on todella fiksu ja aikuinen ihminen ja selvästi oikeasti kiintynyt lapsiin. Miten voit ap mitenkään olla pahoillasi tästä?
Etkö ymmärrä että äitipuoli on perhevaras? Suistanut lapset synnyttäneen äidin köyhyyteen ja elvistelee hevosillaan ja Ranskan taidoillaan? Vei aviomiehen ja koettaa viedä lapsetkin. Ehkä on itse maho niin pitää ottaa toiselta?
Mies jätti ap:n ennen kuin tapasi hevosnaisen. Eli hevosnaista on turha syyttää mistään.
Hiukan epäilen tätä. Jos uusi nainen on tullut kuvioon kuukausi eron jälkeen ja heti ollaan kovasti rakastuneita, niin eiköhän se tapaaminen ole ollut jo aikaisemmin...
Mä luen vähän unenpöpperössä vielä, mutta jos oikein ymmärsin, niin aika vähän aikaa on tuo äitipuolen ja lasten välinen kuherruskuukausi ollut menossa? Vuoden verran?
Mä näen jotenkin niin että miehen silmissä äitipuoli juuri yrittää kaikkensa ja keksii just tuollaisia kalliiita juttuja kun tietää, että äidillä ei ole varaa.
Se on nyt aluksi miehen miellyttämistä lasten avulla. Odottele ap rauhassa vielä ja se kuvio saattaa muuttua aika pian.
Ja lapsetkin jossain vaiheessa laskeutuu sieltä pilvistä taas takaisin.
Älä näytä kireyttäsi lapsille, ne vaistoaa ihan kaiken.
Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mita te pauhaatte elareista?
Lapset elaa 50/50. Lapsilla on joka toinen viikko hyva elintaso. Aidin puolelta se mika on.
Tuon astenteen takia on niin paljon isattomia lapsia.
Mies saattaa paattaa olkoot 100% aidillaan ja maksaa sen parisataa, joka ei edes kata harrastuksia.
Ootte te jotkut vahan vajaat.
Mita tulee aitipuoleen. Hyppaa kattoon! On niin paljon puolivanhempia jotka vie lapselta hengen. Sun lasten aitipuoli viihdyttaa sun lapsia ja on niille kiva. Keittaa jopa puuron!! Jos exa on rikas ja suhde tuore, nuori nainen saattaa viela yrittaa extraa. Tulee vuosia ja omia lapsia ja tasta voi tulla hirvio aitpuoli. Sitten tiedat mita menetitte.
Kateus ja katkeruus syovyttaa kaiken hyvan. Nauti!
Vierailija kirjoitti:
Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.
Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.
ap
Hae ihminen tuettua lomaa. Perusteluiksi riittää pienipalkkaisuus ja tuo ero. Kerrot hakemuksessa että sinulla ei ole eron jälkeen ollut rahaa (kuten yllä kerroit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
Miksi haluat nähdä tämän äitipuolen? Itse vastaavassa tilanteessa tekisin selväksi ettei häntä tarvita näissä vaihtotilanteissa.
En todellakaan haluaisi nähdä. Olen exälleni kerran maininnut, että en haluaisi hänen uuttaan nähdä, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Toisinaan tämä äitipuoli on tullut yksinkin hakemaan lapset, kun exälle on tullut joku kiireinen työjuttu ja vastaavasti tämä äitipuoli on lapset minulle tuonutkin yksinään.
ap
No niin. Oma tarinani on tällainen:
Meille tuli miehen kanssa myös ero muutama vuosi sitten, hänen petettyään ja hänen aloitteestaan. Kuvioihin tuli nuorempi uusi puoliso toisesta kulttuurista, kulttuurista, jossa kaikki aikuiset ovat "äitejä tai isiä" kaikille lapsille.
Lapsilleni uusi äitipuoli on aina ollut läheinen, ja usein saan kotona kuulla kuinka hyvää ruokaa hän laittaa jne. Itse olen surkea kokki.
MUTTA. Jo silloin kun olimme juuri eronneet, ja lapset eroa surivat, minä sanoin heille, että kyllä siitä erosta saattaa seurata jotain tosi kivaakin. Kuten uusia kivoja ihmisiä heidän elämäänsä. Ja näin juuri heille on käynyt. Minä olen alusta asti tukenut lasteni suhdetta isän uuteen puolisoon. Tai no, ei se varsinaista tukemista ole tarvinnut, mutta en ole missään kohdassa tehnyt siitä ongelmaa.
Ja tähän on selkeä syynsä.
AP. sinä kuulostat kaikessa katkeruudessa ja pienisieluisuudessasi ihan omalta äidiltäni. Sillä erotuksella, että aikanaan äitini oli se, joka alkoi pettää suhteessa, ja halusi eron. Eron jälkeen ei kuitenkaan sietänyt sitä, että isäni löysi uuden puolison, jonka kanssa itselläni synkkasi heti. Äitini ei nyt suoraan isäni uutta puolisoa haukkunut, mutta tulihan se sieltä rivien välistä selväksi mitä hän ajatteli. Ja kaikki tämä on jatkunut tänne pitkälle aikuisuuteen asti.
Kyllä se ihan tosiasia on edelleen, ettäpidän äitipuolestani paaaaaaljon enemmän kuin äidistäni, joka on rajaton, negatiivinen ja pahantahtoinen ihminen. Tilanne on jopa siinä pisteessä, että harkitsen välien katkaisemista äitiini. Inhoan aivan erityisesti sitä syyllisyyden taakkaa, mitä hän on koko elämäni minulle kasannut. Ja tosi pitkään sen syyllisyyden takia en pystynyt viettämään aikaa äitipuoleni kanssa - koin että petän äitiäni. Onneksi silmäni jossain kohtaa aukesivat tälle asialle.
Edelleen äitini yrittää syyllistää ja manipuloida minua olemaan hänen kanssaan, vaikka oikeasti meillä ei ole mitään yhteistä, eikä hänellä mitään annettavaa, muuta kuin jotain typerien juorujen vatvomista ja muiden ihmisten haukkumista. En jaksa sellaista.
Että ap. kannattaa ihan tosissaan yrittää muuttaa sitä omaa suhtautumista näihin asioihin. Lopettaa se negatiivisuudessa ja lasten manipulointi-fantasioissa rypeminen. Ole iloinen, että heillä on asiat hyvin, ja keskity korjaamaan omiasi, sen sijaan että yrität ampua hyviä asioita lastesi elämässä alas. He todella tulevat aikuisina muistamaan sen, eivätkä todellakaan hyvällä.
Itsekin ajattelinpitkään, että äiti on aina äiti. Ja niinhän se on, mutta ei se kertakaikkiaan velvoita yhtään mihinkään.
Ap:n tarina on provo mutta uskon että pohjautuu osin tositarinaan. Näitä tarinoita on nykyisin paljon. Uskon myös että äitipuolen käytös saattaa yhtäkkiä muuttua että haluaakin lapsista syystä tai toisesta eroon. Yleensä nämä uudet puolet on olleet miehen toisia naisia jo avioliiton aikana. Mies ei yleensä lähde ihan ok liitosta jos ei ole uutta katsottuna. Tiettyä kylmyyttä kyllä vaatii mieheltä ja uusi nainen monesti myös empatiakyvytön materialisti. Äitipuolen suhde lapsiin on usein sellainen kylmä kuuma suhde, toisaalta pitää ominaan toisaalta ei ja suhde lasten äitiin monesti vähättelevä ja on kova tarve esittää omaa paremmuutta vaikka ruoanlaitossa tai harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa neuvoisi elatustuista vänkäämään tuossa tilanteessa. Lapsilla on asiat paremmin kuin hyvin. He saavat ruokaa ja katon pään päälle molemmissa kodeissa, lisäksi isä mahdollistaa lapsille kalliit, mukavat harrastukset, lomamatkoja ja hankkii kalliit varusteet. Riitelemällä voit saavuttaa sen, että saat ehkä satasen lisää per lapsi, joka sinun taloutesi kohdalla ei tarkoita juuri mitään, koska olet niin köyhä jo valmiiksi, mutta isä ei sitten maksakaan enää mitään harrastuksia, isän hankkimat urheiluvälineet, vaatteet ynnä muut ovat käytössä vain isän luona ja teinin mopo ostetaan isän nimiin, joten äitiviikoilla sitä ei tarvitse käyttää. Voit uskoa, että etenkin teini haluaa tulla luoksesi entistä vähemmän, jos tilanne menee tällaiseksi.
Mä olen ajatellut lapsia tehdessä sillä tavalla kylmästi, että minun bruttopalkkani on tämä ja tämä, montako lasta pystyn elättämään pelkällä omalla palkallani sillä tavalla, että lasten ja minun elintaso pysyy hyväksyttävänä. Vastaus oli kaksi, ja bruttopalkkani on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin aloittajan. Jälkiviisastelua tottakai, mutta lukuisia eroja ja muita traagisia elämänkohtaloita nähtyäni olen erään Sirpa Kähkösen kirjan vahvan naisen sanoin oppinut, että "ukkoin varraan myö ei panna mittään".
Jos sanot lapsille, että et halua kuulla äitipuolesta mitään, syyllistät heitä. Yritä vastata jotain neutraalia kuten ”aijaa, onpa mukavaa” ja sitten käännät lastesi huomion johonkin muuhun. On vain hienoa, että lapsillasi on välittäviä aikuisia ympärillään. Isä ottaa heidät luokseen joka toinen viikko, ja äitipuolelle voi puhua asioista. Vaikka olet erosta ymmärrettävästi surullinen, älä katkeroidu äläkä ainakaan näytä negatiivisia tunteitasi lapsillesi; he ovat tilanteeseen täysin syyttömiä. Minun vanhempani erosivat, kun olin 13-vuotias. Minä, pikkuveljeni ja äitini muutimme pois isosta omakotitalosta pieneen kerrostalokolmioon, ja isäni muutti uuden naisensa kanssa meidän vanhaan kotiimme. Isä sisusti talon niin, että meillä ei ollut siellä enää omia huoneita. Yhtään yötä en ole isäni luona viettänyt eron jälkeen. Hän on matkustellut kahdestaan naisensa kanssa etelässä joka kesä, mutta meitä lapsia ei ole huolittu mukaan. Äitini katkeroitui erosta niin, että haukkui meille lapsille isääni ja hänen vaimoaan sekä syyllisti meitä, kun kävimme siellä, vaikka toisaalta välillä ajoikin meitä tietoisesti käymään isän luona. Minulla puhkesi paniikkihäiriö ja olin jatkuvasti ahdistunut. Isä ja hänen uusi vaimonsa ovat minulle edelleen vain tuttavia, joiden luona käyn muutaman kerran vuodessa kylässä. Mieti tarkkaan, haluatko samaa omille lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
No vaikka tiedon, taidon ja sivistyksen tarjoamista. Varsinkin 4-vuotiaat ovat vielä todella helppoja, koska ovat uteliaita. 7-vuotiaatkin yleensä. Teini alkaa olla jo enemmän materian perään, mutta voit hänellekin kehitellä jotain häntä kiinnostavaa, mihin ei tarvita rahaa.
Mulla on lähisuvussa alle kouluikäisiä ja he nauttivat ihan älyttömästi, kun ovat mulla hoidossa ja kerron heille vanhoja suomalaisia tarinoita, käydään läpi karttakirjoja ja sillä tavalla "nähdään" maailmaa. Ei sillä, olisi mulla varaa viedä heitä maailmanympärysmatkallekin, mutta ei tuossa iässä vielä tarvita. Lasten uteliaisuus ja mielikuvitus ovat kyltymätön voimavara, josta voit ammentaa vaikka kuinka paljon upeita kokemuksia lastesi kanssa. Nämä sukulaislapset ovat myös liikuttavan iloisia ja onnellisia, kun teen heidän kanssaan retkiä lähimaastoon ja opetan tunnistamaan ilmansuuntia puiden rungoista ja auringon sijainnista tai havannoimaan erilaisten luonnonvaraisten eläinten jälkiä.
Kiitos vastauksesta!
Tuon 4v kanssa tuo voisikin onnistua. En usko tuon pojan kauheasti tykkäävän tällaisesta, mutta hän ei olekaan ihan niin paljon äitipuolen perään kun siskonsa.
Olisiko kellään vinkkejä, että mitä voisin tuolle 13-vuotiaalle keksiä? Hän on ehkä eniten äitipuolen perään, koska heillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Teini on siis innokas hevostyttö, harrastanut ratsastusta 7-vuotiaasta asti ja äitipuoli tietysti sattuu olemaan myös hevosnainen... Omistaakin kaksi hevosta, joten en oikein tiedä miten voisin sen päihittää. Teini on myös innokas ranskan lukija ja voitte varmaan arvata, että myös äitipuoli puhuu sujuvaa ranskaa :(. Äitipuoli ja teini tuntuvat olevan niin samalla aallonpituudella, että en keksi oikein mitään, millä saisin tuon 13-vuotiaan innostumaan olemaan luonani.
ei kannattaisi ripustautua tuolla lailla omiin lapsiin : jos 14 v haluaa asua isällään niin kyllä sun on vaan annettava siihen mahdollisuus. Tuntuu kauhealta lukea miten aikuinen ihminen roikkuu lapsissaan ja on mustasukkainen heistä. Ole onnellinen, että heillä on asiat noin hyvin, että viihtyvät isänsä ja uuden naisen kanssa - paljon useammin täällä saa lukea, kun lapsia ei hyväksytä uuden naisen kotiin. Miksi ihmeessä sun pitäisi ketään päihittää ??? Ole oma itsesi ja rakasta ja vietä lastesi kanssa aikaa, anna heidän elä
ä onnellista elämää molempien vanhempien kanssa äläkä ripustaudu tai ole mustasukkainen, se on varma tapa etääntyä heistä. Sun lapset rakastaa sua ilman mitään kilpavarustelua ja ole iloinen siitä, että lasten isä voi tarjota kalliit harrastukset heille jos itse et voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
No vaikka tiedon, taidon ja sivistyksen tarjoamista. Varsinkin 4-vuotiaat ovat vielä todella helppoja, koska ovat uteliaita. 7-vuotiaatkin yleensä. Teini alkaa olla jo enemmän materian perään, mutta voit hänellekin kehitellä jotain häntä kiinnostavaa, mihin ei tarvita rahaa.
Mulla on lähisuvussa alle kouluikäisiä ja he nauttivat ihan älyttömästi, kun ovat mulla hoidossa ja kerron heille vanhoja suomalaisia tarinoita, käydään läpi karttakirjoja ja sillä tavalla "nähdään" maailmaa. Ei sillä, olisi mulla varaa viedä heitä maailmanympärysmatkallekin, mutta ei tuossa iässä vielä tarvita. Lasten uteliaisuus ja mielikuvitus ovat kyltymätön voimavara, josta voit ammentaa vaikka kuinka paljon upeita kokemuksia lastesi kanssa. Nämä sukulaislapset ovat myös liikuttavan iloisia ja onnellisia, kun teen heidän kanssaan retkiä lähimaastoon ja opetan tunnistamaan ilmansuuntia puiden rungoista ja auringon sijainnista tai havannoimaan erilaisten luonnonvaraisten eläinten jälkiä.
Kiitos vastauksesta!
Tuon 4v kanssa tuo voisikin onnistua. En usko tuon pojan kauheasti tykkäävän tällaisesta, mutta hän ei olekaan ihan niin paljon äitipuolen perään kun siskonsa.
Olisiko kellään vinkkejä, että mitä voisin tuolle 13-vuotiaalle keksiä? Hän on ehkä eniten äitipuolen perään, koska heillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Teini on siis innokas hevostyttö, harrastanut ratsastusta 7-vuotiaasta asti ja äitipuoli tietysti sattuu olemaan myös hevosnainen... Omistaakin kaksi hevosta, joten en oikein tiedä miten voisin sen päihittää. Teini on myös innokas ranskan lukija ja voitte varmaan arvata, että myös äitipuoli puhuu sujuvaa ranskaa :(. Äitipuoli ja teini tuntuvat olevan niin samalla aallonpituudella, että en keksi oikein mitään, millä saisin tuon 13-vuotiaan innostumaan olemaan luonani.
ei kannattaisi ripustautua tuolla lailla omiin lapsiin : jos 14 v haluaa asua isällään niin kyllä sun on vaan annettava siihen mahdollisuus. Tuntuu kauhealta lukea miten aikuinen ihminen roikkuu lapsissaan ja on mustasukkainen heistä. Ole onnellinen, että heillä on asiat noin hyvin, että viihtyvät isänsä ja uuden naisen kanssa - paljon useammin täällä saa lukea, kun lapsia ei hyväksytä uuden naisen kotiin. Miksi ihmeessä sun pitäisi ketään päihittää ??? Ole oma itsesi ja rakasta ja vietä lastesi kanssa aikaa, anna heidän elä
ä onnellista elämää molempien vanhempien kanssa äläkä ripustaudu tai ole mustasukkainen, se on varma tapa etääntyä heistä. Sun lapset rakastaa sua ilman mitään kilpavarustelua ja ole iloinen siitä, että lasten isä voi tarjota kalliit harrastukset heille jos itse et voi.
Tämän kirjoitti äitipuoli joka haluaa tytön itselleen. Kyllä vaan äidin on tarkoitus ripustautua lapseen ainakin 18 vuoteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
Haukut nyt aivan värää puuta, kun haluaisit "kuristaa" lastesi äitipuolen sen takia, että lapsesi pitävät hänestä. Eihän tuo asia ole äitipuolen vika, että lapsesi pitävät hänestä. Ole onnellinen, että näin on ja, että lapsesi menevät isälleen ja äitipuolelleen mielellään. Toisinkin voisi olla. Joku päivä, kun löydät uuden rakkauden ja haluat panostaa tähän, voit olla hyvällä omallatunnolla sen suhteen, että jokatoinen viikko saat kuherrella rauhassa, kun lapset on hyvässä turvassa toisessa kodissa. Lapsesi kuitenkin ovat oikeutettuja myös isäänsä ja hänen seuraansa, joten on vain hyvä asia, että he pitävät myös isän uudesta kumppanista.
AP: ehkä se on enemmän sellainen kiva kaveri lapsille, sulle taas jää tod.näk. se kasvattaminen ja rajojen laitto ym. jotka ei aina ole kivaa, etenkin eron yhteydessä joka lapsillekin ollut varmasti vaikea. Ehkä menee ajan myötä ohikin, mutta olen ihan varma että sinä olet kuitenkin se johon lapset todellisuudessa luottaa. Itse aikanaan eroperheen lapsena voisin näin kuvitella, yliankaran äidin luona oli todella ahdistava olla kun oli samaan aikaan koulukiusattu yläastelainen, eikä pahaa oloa siitä saanut mitenkään näyttää.
Huh, kamala ihminen olet. Miten kehtaat kuormittaa lastasi omalla kyvyttömyydelläsi käsitellä asiaa?