Oliko vanhempien alkoholin juonti teille kaikille lapsena kamalaa?

Kyllä siinä jokin ahdisti, ei niinkään isän humala, johtui ehkä siitä, ettei se hänestä oikein näkynyt ulospäin. Mutta äidin humala sai minut raivon partaalle, aloin heitellä tavaroita tai muuten osoittaa mieltäni (kun olin about 10v). En tiedä miksi se oli niin kamalaa, ahdisti vaan, kun hän ei ollut ollenkaan oma itsensä. Alkoi kähmiä isääni ja oli kovin seksuaalinen, se inhotti, ettei hän ymmärtänyt että olin jo kuitenkin tarpeeksi vanha ymmärtämään jotain ja minun nähden sitä...siis ei nyt seksiä mutta kähmiminen, yök.

Tämän ahdistuksen ehkä ymmärtäisi, jos äitini olisi ollu alkoholisti, mutta hän joi koko lapsuuteni aikana ehkä 6-8 kertaa itsensä humalaan, ensimmäistä kertaa hänet näin kännissä tuolloin 9-10v aikaan. Isäkin joi vain pari kertaa vuodessa. 

Olen harkinnut, etten joisi omien lasteni nähden kun niitä saan. Tai sitten juuri kuin teistä jotkut, osoitan, että siihen kuuluu juhlat ja hyvä mieli ystävien seurassa. MUTTA ei se hemmetin yliseksuaalinen latautuminen.

Ei jäänyt. Pelattiin pelejä, laulettiin, kuunneltiin musiikkia perheen kesken ja isommissa sukujuhlissa vetäydyttiin nuoret samaan porukkaan ja tehtiin omiamme tai kuunneltiin, kun aikuiset kertoilevat juttujaan. Kaikki olivat hyväntuulisia ja sovussa. Kukaan ei koskaan ollut räkäkännissä, vaan ihan vaan iloisesti humalassa :D

Mökillä kesällä aikuiset ottivat joskus jo päivällä, mutta ei se missään näkynyt. Muuten viikonloppuisin (eikä edes niin usein ennenkun itse tulin teini-ikään). 

Vaarini veti rippijuhlissani hieman yli, mutta se johtui todella vahvasta lääkityksestä (2 olutta siihen päälle teki yllättävät tepposet). Mummo hoiti tilanteen kuitenkin mainiosti. Tasan tämä yksi kerta on jäänyt negatiivisena mieleen. Vaarin kanssa minulla toisaalta sukset oli ristissä usein muutenkin. 

Koskaan ei turvaton olo ole ollut, päinvastoin. Ja trauman aiheuttajia on elämässä ollut usea jo ihan ilman, että pitää ruveta tekemään tällaisesta tikusta asiaa. Varmasti on vaikuttanut omaan alkoholinkäyttöön, mutta osaan myös ottaa sivistyneesti (saunasiiderin tai kaksi tai ruuan kanssa pari lasia viiniä). Ryyppääminen ei ole koskaan olut se asian ydin ja sen haluan myös omille lapsilleni opettaa.

Äidin 5kympin villitys on sitten ihan oma lukunsa, mutta silloin olin itsekin jo 25. 

Mä join vanhempien alkoholia, siis esimerkiksi helmeilevää omenaviiniä, vasta lukioiässä.

Ei ollut kamalaa. Mun vanhempien bravuuri oli ottaa viikonloppuna keskiolutpullo puoliksi :).

Hiprakassa olen nähnyt vanhempani vasta täysi-ikäisenä ja niissä tilanteissa olen itsekin ollut hiprakassa, joten ei ole ollut varaa valittaa.

No eipä ole juuri kokemusta. Isä otti kyllä joskus saunan jälkeen konjakkipaukun, mutta vain yhden. Hänet olen nähnyt vain kerran humalassa, vasta nyt, kun olen itse aikuinen, ja hän on vanha ukko. Äiti oli ja on käytännössä absolutisti. Muistan kyllä pienenä joskus toivoneeni ja sanoneeni ääneen, että "ottaisit isä nyt joskus kaljaa", koska hän oli tiukilla olevana yrittäjänä usein kotona kireä. Kaverin isä naapurissa otti ehkä kerran viikossa vähän kuppia niin että tuli pieneen pöhnään, ja muuttui todella hauskaksi ja mukavaksi. Pyrin jopa heille käymään jos tiesin, että kaverin isä oli hiukan ottanut - hänen jutuilleen ja hassutuksilleen sai aina nauraa maha kippurassa. Ilmapiiri oli täysin toisenlainen kuin kotona.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 14:53"]

Mä join vanhempien alkoholia, siis esimerkiksi helmeilevää omenaviiniä, vasta lukioiässä.

[/quote]

Ai jumalauta että repesin.

Isä välillä joi ja äiti ei ollenkaan. En pahemmin tykännyt isästä kun hän oli humalassa, hän siis ei todellakaan ottanut "paria lasia viiniä" vaan oli joko selvin päin tai sitten melkoisessa jurrissa muutaman kerran vuodessa sellaisen parin viikon putken. En pelännyt häntä milloinkaan.

Pahinta oli oikeastaan riidat kun äiti räyhäsi siitä juomisesta. Isä vain yritti vältellä ja pysyikin enimmäkseen jossain retkillään. Ymmärrän kyllä, että äitiä jurppi se kännäys ja rahanmeno, mutta minulle lapsena suurin haitta oli ÄIDIN raivoaminen. Isä ei ollut väkivaltainen myöskään äitiä kohtaan. Tämä on varmaan tärkeintä että en kokenut asiaa mitenkään kamalana; että väkivallan pelkoa ei ollut, ja toinen vanhemmista oli aina selvä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 16:05"]

 Siis ei alkoholistien, vaan ihan tavallisten vanhempien?

Mulle itselle ei ollut, päinvastoin. Ottivat muutaman kerran vuodessa ja lapsia huomioitiin positiivisesti, olivat hauskoja ja laskivat leikkiä, leikkivätkin meidän kanssa. Ja silloin oli vieraita ja sekin oli minusta kiva asia.

Saatiin jotain karkkia (ei puputettu joka päivä, ei edes joka viikko) tai ihka omat limut.

Ja ei, minusta ei tullut alkoholistia ja otan vielä harvemmin kuin omat vanhempani aikoinaan. Ehkä johtuu tiukkapipoisesta miehestäni, mutta meillä on todella harvoin kavereita iltaa istumassa. Useamminkin saisi olla.

Tuntuu vaan, että alkoholi on niin kamala mörkö nykyään, ettei siitä voi edes puhua lasten kuullen.

[/quote]

Ei ollut ollenkaan kamalaa. Vanhempani joivat alkoholia useina päivinä viikossa, mutta ainakaan minun tietääkseni ei kovin paljon kerralla. Jos olivat humalassa niin minä en huomannut.

Juhlapäivinä, esim. vappu tai uusivuosi, ja joskus ihan tavallisenakin lauantai-iltana laseja kilisteltiin ystäväperheiden kanssa. Nekin tilaisuudet ovat jääneet tosi positiivisina mieleen, kaikki olivat iloisia ja ilmassa oli mukavaa juhlan tuntua. Kotiin näiltä illallisilta tultiin taksilla, joten selvästikään vanhemmat eivät olleet ajokunnossa, mutta ei niistäkään tullut sellainen olo kuin olisivat olleet jotenkin ratkaisevasti erilaisia kuin muuten.

Muistan yhdet ainoat illanistujaiset koko lapsuuteni ajalta (tai olin silloin varhaisteini) jolloin vanhemmilta meni sen verran överiksi että joko he tai joku ystäväperheen aikuisista (en niin tarkkaan enää muista) alkoi kertoa jotain rivoa vitsiä ja muut nauraa räkättivät, ja silloin olin aivan raivona koko porukkaan. Se tuntui silloin ylitsepääsemättömän typerältä ja kuvottavalta ollakseen aikuisten käytöstä. Tämä oli kuitenkin yksi kerta, eli heidän suht aktiiviseen seuraelämäänsä nähden harvinainen poikkeus.

Ei ollut kamalaa lapsena, alkoholinkäyttö liittyi yleensä tilanteisiin, jotka olivat meille lapsille muutenkin mukavia, kuten perhejuhlat (joissa päästiin riehumaan serkkujen kanssa) ja matkat (kännissä vanhemmat olivat leppoisia ja hyväntuulisia ja antoivat meille ylimääräistä rahaa mm. kaikenlaiseen kivaan krääsään, jota eivät selvänä olisi suostuneet ikinä ostamaan).

Teininä isän tissuttelu alkoi ahdistaa, koska huolestuin todella hänen terveydestään. Alkoi myös ärsyttää vähän, että kaikki lähemmät keskustelut käytiin kun isä oli hiprakassa eikä sitten ikinä muistanut, mitä oltiin juteltu.

Perheessäni ja suvussani ylipäänsä alkoholia käytettiin sivistyneesti arkielämässä ja juhlassa, ei siis mitään riehumista ikinä. Ei se silti ole suojannut meitä lapsia alkoholi- tai muilta päihdeongelmilta. Vituttaa tuo koko klisee, että näyttämällä sivistynyttä esimerkkiä voisi muka jotenkin vaikuttaa lastensa alkoholinkäyttötottumuksiin. Mun kokemusteni mukaan tuo on ihan paskapuhetta - yhtälailla kunnon rapajuoppoperheestä voi tulla sivistynyt alkoholinkäyttäjä vanhempien negatiivisesta esimerkistä oppineena. Ainakin mun laajassa tuttavapiirissäni on ollut ihan sattumankauppaa, minkälaisten perheiden lapset ovat alkaneet käyttämään alkoholia ongelmaksi asti tai humalahakuisesti. Ainoa mikä tuntuu vaikuttavan on teini-iän kaveripiiri ja periytyneet riippuvuusgeenit (jotka saattavat suvussa hypätä yhden sukupolven yli).

Onpas taas lukutaidotonta porukkaa paikalla.

Minun vanhempani joivat itsensä humalaan ehkä kerran kuussa tai vähän harvemmin. Muistan, että se oli minusta todella ikävää.

Erityisesti se vaihe, kun oma äiti sammaltaa eikä pysy oikein tolpillaan oli ihan kauheaa. Tai kun isä sammuu johonkin.

Kun tulin vanhemmaksi (ehkä yli 12v) niin en enää viettänyt mm juhannusta enkä vappua omien vanhempieni kanssa vaan menin mummolaan tai kaverille. En kestänyt vanhempieni kännäystä.

Vanhempani olivat siis ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, joille ei alkoholin käyttö ollut mikään ongelma. Nyt ova eläkkeellä ja jos soitan heille ja kuulen äänestä, että ovat juoneet noin lopeta puhelun hyvin nopeaan.

Itse en ole koskaan juonut alkoholia eikä myöskään mieheni juo.

Näistä keskusteluista muuten huomaa usein sen, miten äiti on ollut se ensisijainen vanhempi. Jos isä juo, se ei välttämättä juuri vaikuta, mutta jos äiti juo, se on tuntunut kamalalta. Tai kauheaa on ollut jo se äidin valitus isän juomisesta. Kirjoitinkin jo, kuinka isäni joi joskus humalaan ja äiti paheksui, enkä itse lätrännyt teininä, kun ei ollut rohkeutta/mahdollisuuksia; jotenkin tuo äidin paheksunta olisi ehkä ajanut minut kapinoimaan ja juomaan jos jokin, ei niinkään se isän hiljainen juominen. Näin sivuhuomiona.

Meillä vanhemmat eivät koskaan olleet humalassa lasten lähettyvillä. Lasillinen tai kaksi viiniä tai olutta saattoi mennä joskus päivällisellä, muttei muuta. Ei jäänyt traumoja ja samanlaiset alkoholitottumukset on minullakin.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 14:53"]

Mä join vanhempien alkoholia, siis esimerkiksi helmeilevää omenaviiniä, vasta lukioiässä.

[/quote]

Ai jumalauta että repesin.

[/quote]

Varmaan aika monet tekee sitä. Korvasin juomani osan vedellä. Pienimuotoista kokeilua ja olin muuten tosi kiltti. Ei minusta vanhemmitenkaan mitään spugea tullut.

Ei ahdistanut. Meillä vanhemmat ottivat ehkö joskus jonkun saunakaljan tai kesällä lasin ollutta. Vieraiden kanssa saattoivat juoda myös viiniä, konjakkia tai muuta vastaavaa, mutta ne illat muista pelkästään hauskoina kuten ap. En oikeastaan koskaan ole nähnyt vanhempiani humalassa, en edes aikuisena. Vappuna he saattoivat tietysti olla hyvällä tuulella ja lauleskella. Joskus teininä luulin, että he olivat pienessä humalassa, mutta nyt aikuisena olen huomannut, ettei kukaan oikeasti ole huomalassa yhden tai kahden kuohuviinilasillisen jäkeen. Eli kyllä se vaan oli kevät ja vappu, jotka laulattivat enemmän kuin alkoholi ;)

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 14:53"]

Mä join vanhempien alkoholia, siis esimerkiksi helmeilevää omenaviiniä, vasta lukioiässä.

[/quote]

Ai jumalauta että repesin.

[/quote]

Varmaan aika monet tekee sitä. Korvasin juomani osan vedellä. Pienimuotoista kokeilua ja olin muuten tosi kiltti. Ei minusta vanhemmitenkaan mitään spugea tullut.

[/quote]

Joo, mä oon tehnyt ihan samaa. Vaikka vanhemmat ei ollut mitään alkoholilla lutraajia, meillä oli hyvä kokoelma konjakkeja, brandya, giniä, sherryä, vodkaa, viskiä... Tuli hyviä coctaileja, enkä jäänyt edes koskaan kiinni ;) En kyllä muista, kaadoinko vettä tilalle. Kuuluostaa ehkä pahalta, mutta mielestäni tämä on ihan hyvä tapa kokeilla alkoholia ainakin verrattuna siihen, että joku tuttavan tuttava hankkii pullollisen jotain epämääräistä litkua jostain. Ei sitä vanhempien pulloista kuitenkaan kovin montaa senttilitraa uskalla kiinni jäämisen pelossa lorotella.

Vanhemmat joivat todella vähän. Äiti otti punaviinilasillisen joulupöydässä ja isä joi oluen tai kaksi silloin tällöin. Kerran näin hänet hieman huppelissa joissakin juhlissa. Uteliaana katselin kun vähän huojui, mutta ei mitään traumoja ainakaan jäänyt :)

Itsestäni tuli lopulta absolutisti. Alkoholi yksinkertaisesti maistuu kamalalta. Siitä seuraa olotila, jossa käyttäytyy hölmösti. Seuraavana päivänä ei ole kauhean freesi olo, alkoholi maksaa eikä ole kauhean terveellistäkään. Kauheasti haittapuolia siihen nähden, että hetken saattaa olla vähän hauskempaa. Olisi edes maukasta, niin sitä voisi silloin tällöin maistaa, mut ei.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:48"]

No, minua ainakin ahdisti isäni viikonloppukäyttö...

[/quote]

Samoin, se oli suorastaan pelottavaa.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 14:53"]

Mä join vanhempien alkoholia, siis esimerkiksi helmeilevää omenaviiniä, vasta lukioiässä.

[/quote]

Ai jumalauta että repesin.

[/quote]

Varmaan aika monet tekee sitä. Korvasin juomani osan vedellä. Pienimuotoista kokeilua ja olin muuten tosi kiltti. Ei minusta vanhemmitenkaan mitään spugea tullut.

[/quote]

Okei. Se mikä mua tässä nauratti, oli se kun muut ovat kertoneet vanhempiensa juomisesta. Niin yhtäkkiä tulikin joku joka käänsi koko kysymyksen aivan toisin päin. Siis otsikon sanamuotohan on sellainen että molemmat vastaukset on oikein. Luulin vaan itse että tuo kuplivan omenaviinin kuluttaja oli tarkoittanut vastauksensa vitsiksi. My bad :)

Ja itsekin käytin vanhempieni alkoholia :)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 17:38"]

Ei ollut. Isä otti viikonloppuisin saunan jälkeen muutaman lasin kotiviiniä ja äiti konjakin. En muista tuohon liittyen mitään negatiivista. Korkeintaan isästä tuli hieman rennompi ja äidin posket punoittivat. 

[/quote]

Sama kokemus mullakin. Vanhemmat ottivat joskus lasilliset viiniä (eikä heidän käytöksensä siitä muuttunut mihinkään), ja muistan miettineeni, miksi noin tylsästä ja mitättömästä asiasta jauhetaan niin paljon...