Lue keskustelun säännöt.
Oliko vanhempien alkoholin juonti teille kaikille lapsena kamalaa?
21.04.2013 |
Siis ei alkoholistien, vaan ihan tavallisten vanhempien?
Mulle itselle ei ollut, päinvastoin. Ottivat muutaman kerran vuodessa ja lapsia huomioitiin positiivisesti, olivat hauskoja ja laskivat leikkiä, leikkivätkin meidän kanssa. Ja silloin oli vieraita ja sekin oli minusta kiva asia.
Saatiin jotain karkkia (ei puputettu joka päivä, ei edes joka viikko) tai ihka omat limut.
Ja ei, minusta ei tullut alkoholistia ja otan vielä harvemmin kuin omat vanhempani aikoinaan. Ehkä johtuu tiukkapipoisesta miehestäni, mutta meillä on todella harvoin kavereita iltaa istumassa. Useamminkin saisi olla.
Tuntuu vaan, että alkoholi on niin kamala mörkö nykyään, ettei siitä voi edes puhua lasten kuullen.
Kommentit (63)
Ei ahdistanut ollenkaan. Tai no, nyt minä en puhu ihan totta... ahdistuin yläasteikäisenä, kun jollain yhteiskuntaopin tunnilla annettiin alkoholi"valistusta", ja väitettiin, että ihminen käyttää vanhetessaan alkoholia koko ajan enemmän. Jos teini-iässä aloittaa, on siten väistämättä alkoholisti jo keski-ikään mennessä...
Huolestuin ja aloin saarnata vanhemmilleni. Äiti saattoi ottaa illalla 1-2 lasia viiniä televisiota katsellessa, isä ehkä yhden totin. Vieraiden tullessa tarjottiin viiniä ruualla ja pelikorttia pelatessa pari grogia. Kännissä en nähnyt vanhempiani koskaan, mutta pienessä humalatilassa kyllä, sellaisessa iloisessa pikkuhiprakassa.
Minä epäilen, että alkoholivalistuksessa ollaan menty äärimmäisyyksiin siksi, että iso osa ihmisistä ei osaa pysähtyä siihen pikkuhiprakkaan. Mopo karkaa liian herkästi käsistä.
Veikkaan, että lapsia pelottaa a) kova humalatila, b) jos vanhemmat käyvät aggressiivisiksi humaltuessaan ja alkavat riidellä ja huutaa ja c) jos lapset eivät oikeastaan koskaan ole nähneet maltillista alkoholinkäyttöä, pienikin alkoholimäärä saattaa pelottaa lapsia, koska se tekee vanhemmista erihajuisia ja hiukan äänekkäämpiä - tämäkin on siis enemmän tottumiskysymys kuin absoluuttinen näin-lapsi-reagoi-aina-vanhempiensa-alkoholinkäyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kamalaa. Ottivat saunakaljan ehkä parin viikon välein, kesällä grillatessa saattoi mennä yksi olut ja kun oli vieraita kylässä syömässä niin yksi viinipullo 4-6 aikuisen kesken.
Meidän lasten aikuistuttua on tullut enemmän viini-juusto meininkiä, äidin kanssa tykätään ottaa välillä pari kuivaasiideriä kun ollaan viikonloppuna kylässä ja isä tarjoaa konjakkia veljelleni ja miehelleni joskus viikonloppupäivällisen päälle.
En ole vieläkään ikinä nähnyt vanhempiani humalassa.
Tämän alkoholikasvatuksen vaikutuksista en sitten tiedä, kun itsekään kuten vanhempanikaan, en koskaan juo humalahakuisesti (teiniaikojani lukuunottamatta), mutta veljeni taas juo lähes joka viikonloppu humalahakuisesti.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 15:49"]
Minun vanhempani joivat itsensä humalaan ehkä kerran kuussa tai vähän harvemmin. Muistan, että se oli minusta todella ikävää.
Erityisesti se vaihe, kun oma äiti sammaltaa eikä pysy oikein tolpillaan oli ihan kauheaa. Tai kun isä sammuu johonkin. - - -
Vanhempani olivat siis ihan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, joille ei alkoholin käyttö ollut mikään ongelma.[/quote]
Mua ihmetyttää tässä ketjussa (ei vain lainaamassani viestissä) yleinen näkemys, että on normaalien ei-alkoholiongelmaisten ihmisten käytöstä juoda itsensä kotioloissa (vaikka vain muutaman kerran vuodessa) sellaiseen tukkihumalaan ettei pysytä pystyssä ja sammutaan jonnekin nurkkiin. Mitä te oikein pidätte alkoholiongelmana??
Omat vanhempani joivat varmaan lähes päivittäin jotain, ja varmasti monta kertaa vuodessa myös sen verran paljon että itse tunsivat olonsa humaltuneeksi, mutta kertaakaan ei oltu LÄHELLÄKÄÄN sellaista tilannetta että kaatuiltaisiin tai sammuttaisiin holtittomasti jonnekin. Tai jos joivat sillä tavalla, tekivät sen jossain muualla niin että me lapset eivät koskaan saaneet tietää.
Pahinta lapsuuteni aikaisessa alkoholinkäytössä heillä oli, kun kerran yhden ylipäänsä vähän riitaisan illan jälkeen isäni pyysi anteeksi koko perheeltä ja sanoi juoneensa liikaa ja siksi puhuneensa ikävästi. Minä en ainakaan ollut huomannut että hän olisi ollut humalassa, mutta selvästikin itselleen jäi kurja olo.