Oliko vanhempien alkoholin juonti teille kaikille lapsena kamalaa?

Ei ollut kamalaa. Sain paljon omaa vapaata aikaani. En muutenkaan viihtynyt kotona, vaan kavereiden luona. Eipä ollut silloin ruoka.aikoja eikä kotiintuloaikoja. He yrittivät myös piilotella juomista, eli olivat joko poissa tai kuin muumiot. Sitten olivat syyllisyyden tuskissa selvinä aikoina, että nipotus jäi silloinkin.

No, ei ehkä kamalaa, mutta epämiellyttävää kyllä. Puhuivat kummallisesti enkä tiennyt, miten heihin olisi pitänyt suhtautua.

Oli kamalaa! Aikuiset muuttuivat omituiseksi ja se ahdisti.

En tykännyt. Isäni otti useammin alkoholia, kun oltiin juhlissa. Se vielä meni, mutta äidin ottaessa drinkkiä loukkaannuin. Inhosin sitä nauramista ja hiprakkaa. En tykännyt, kun käytös muuttui. Oman lapsen läsnäollessa en juo alkoholia. 

Tietenkin se oli kamalaa, koska omat vanhemmat muuttuivat erilaiseksi kuin olivat normaalisti. He puhuivat kovemmalla äänellä ja käyttäytyivät ihan erilailla kuin muuten. Vaikka sitä ei sattunut kuin muutaman kerran vuodessa, se pelotti silti. Turvallisuudentunne katosi.

Ei ollut. Isä otti viikonloppuisin saunan jälkeen muutaman lasin kotiviiniä ja äiti konjakin. En muista tuohon liittyen mitään negatiivista. Korkeintaan isästä tuli hieman rennompi ja äidin posket punoittivat. 

Ei minustakaan ollut kamalaa. Meidän lapsuudenperheessä otettiin alkoholia juuri silloin, kun oli vieraita, ja ne illat ovat jääneet mieleeni vähän niin kuin ap:kin kertomana tosi rentoina ja mukavina iltoina: oli herkkuja, aikuiset olivat hyvällä tuulella, saattoi olla lapsivieraitakin, ruokailtiin hyvin jne. Aamulla vanhemmat nukkuivat pidempään kuin yleensä, sai hipsiä keittiöön ja syödä puolisalaa tarjoilujen (herkkujen) jämiä.

Nykyään omassa kodissanikin hyvät viinit kuuluvat hyviin ruokaluiluhetkiin. Oma lapseni on aina nimenomaan pitänyt illallisvieraista ja usein itse toivonut vieraita ja illallisia. Esimerkiksi, kun hän täytti 7 vuotta, hänen oma toiveensa siitä, miten synttäreitä vietetään, oli että "syödään hyvin illalla, vaikka sushia". En siis usko, että nämä illallistilaisuudet, joissa meidän perheessäkin alkoholia saatetaan juoda, näyttäytyvät hänellekään dramaattisina ja epämiellyttävinä.

Kyse onkin kai siitä, MITEN ja kuinka paljon aikuiset alkoholia nauttivat. Tuleeko heistä epämääräisiä, selvästi juopuneita ja vaikka aggressiivisia, vai ovatko he korkeintaan "pikku hiprakassa" ja lähinnä seurallisia ja vapaalla. Toki illallisen voi nauttia ilmankin alkoholia, ei siinä mitään, mutta itse en koe millään tavalla epämiellyttävinä niitä muistoja, jolloin vanhempani nauttivat alkoholia, enkä usko oman lapsenikaan kokevan meidän perheen aikuisten alkoholinkäyttöä ikävänä.

ei minulle ainakaan. Isäni kävi työssä mutta oli kyllä perso alkoholille. Ei se mitään kotona sekoillut, mutta joi joka ilta oluita. Ei mitään traumoja jäänyt. Teini-ikäisenä oli kivaa kun oli jotkut juhlat kotona. Sitten siellä oli aikuiset vähän maistissa ja äiti kikatti :) Tällaisia juhlia oli kylläkin tosi harvoin, mutta antoi minusta hyvää kuvaa alkoholin käytöstä nuorille lapsille. Alkoholi kuului hyväntuuliseen oleiluun ystävien kanssa. 

Minusta tuli ainakin hyvin järkevä alkoholin käyttäjä. Juon alkoholia nyt aikuisena noin 2 kertaa vuodessa hiprakkaan asti. Saunasiiderin saatan juoda kerran kuukaudessa. 

Ei kamalaa. Ei meillä kotona oikeastaan koskaan juotu. Muistan kuitenkin erinäisiä juhlia joissa aikuiset ottivat ja koin humalaiset aika pelottavina. Puhuttiin lähes huutamalla, joskus kaatuiltiin ja joillain myös aggressiivista käytöstä, vaikka mitään tappeluja ei koskaan ollutkaan.

No, minua ainakin ahdisti isäni viikonloppukäyttö...

Oli kamalaa.

Ja sen takia, että isä veti pullokaupalla, känniin jatkuvasti, monta kertaa viikossa ja äiti oli täysi absolutisti. Kotona oli koko ajan huono ilmapiiri kun äiti mökötti isän juomisesta.

Erota ei voinut, koska "lasten takia pitää pysyä yhdessä."

Ei ollut kamalaa. Lauantaisin saunan jälkeen äiti ja isä ottivat molemmat yhden saunaoluen, ja kesäisin saattoivat grilliruuan kanssa ottaa myös. Äitiä en ole nähnyt humalassa koskaan, isän kerran (se oli kyllä vähän pelottava hetki kun isä oli niin kovaääninen vaikkakin hyvän tuulinen). Koska vanhempani joivat alkoholia aina niin vähän, niin minulle sillä ei ollut sen enempää merkitystä kuin maidon tai vichyn juomisellakaan.

Oli ahdistavaa. Eivät olleet alkkiksia, mutta usein kävivät ravintolassa viikonloppuisin. Lopputuloksena oli aina tappelu tai sitten isä sammui vessaan. Bonuksena oli vielä isoveljen päihteiden käyttö 13 vuotiaasta asti, mutta se onkin toinen juttu...

Meillä isä käytti (aika paljon varmaan) alkoholia ja mitään ikäviä muistoja ei ole. Hänestä tuli humalassa tosi mukava ja hauska, selvin päin oli vain hauska! MUkavin muisto lapsuudesta on yksi uusi vuosi, muistot vieläkin naurattaa. Ja aikuiset olivat huppelissa, näin jälkikäteen ajateltuna. alkohilin käyttöön ei meillä liittynyt mitään pelkoa, ahdistusta, meteliä, riitaa tms.Itse otan sen minkä otan lasten läsnäolessa ja asian tietäessä. Käymme kesäisin terasilla syömässä ja /tai yksillä. Kotosalla juon viiniä tms. silloin kun siltä tuntuu.Ulkomailla lomaillessa alkudrinkit baarissa jne- ollaan lasten kanssa tai ilman. SEllaista ihan normaalia euroopplaista käytöstä!

Kyllä.

Isä lupaili lomamatkoja ja joi muistinsa ja syytti meitä valehtelijoiksi aamulla.

Alkuillat ne oli lupsakoita ja mukavia, sitten tosiaan mentiin siinä nukkumaan ja joskus alkoi tappelemaan joskus ei sellasia kuultu. En tiedä johtuiko se juomamäärästä, stressistä, mitä juotiin vai mitä siinä nyt sitten onkaan vaihtoehtona että joskus meni aikuisilla vähän kovempaa.Olen itsekin kova ottamaan joskus ja muisti voi pätkästä. Olisi kamalaa jos niin kävisi kun lapsia on lähellä..

Nyt aikuisena kaikista kamalimmaksi ehkä on muuttunut se että meillä oli kotona joskus vanhempien kavereita. Aikuiset juhli kun me lapset "nukuttiin". Joskus pelkäsin ja leikin nukkuvaa jos joku tuli ovelle. En koskaan tahdo samaa lapsilleni! Se oli lapsena hyvin epämiellyttävää enkä ole tästä koskaan pystynyt vanhemmilleni puhumaan.

Olen yli 30- vuotias ja särähtää heti korvaan kun vanhemmat on juoneet ja vaikka puhutaan puhelimessa niin kuulen että on juovuksissa ja säälin ihan täydestä sydämestä. Ne on vähän niinkuin parikymppiset, jotka juo viikonloppukännit niinkuin joskus opiskelijana tein.

Itse kyllä tykkään antaa lapsien olla alkoholia tarjoiltavassa tilaisuudessa. Nimenomaan kohottelu parilla kuplivalla on Ok mutta ei enempää. Lapseni lähtee ja kauas kun aikuiset alkaa nousuhumailemaan ja fiilis kohoamaan. Se ei ole lapsen paikka. Joskus nuorena äitinä lapseni oli juhannuksena kotona kun oli sukujuhlat ja muutama otti vähän enempi mutta ei enää sitä. Olen miettinyt paljon omien lapsien kasvettua leikki-ikään että mitkä ne omat kokemukset on ja miten turvatonta on. Miten itse huijasin vanhempia nukkumalla ja se turvattomuus kun oli asian kanssa ihan yksin. Kesti pitkään kun opin ymmärtämään noitten juhlien huuman taakse.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan että joku pitää pippalot joissa aletaan ryyppäämään mutta en kyllä tajua jos lapset on siellä paikalla. En pystyisi itse ryyppäämään jos lapset (omat tai toisten) on paikalla en ole koskaan pystynyt. Lapset ei kuulu sellaiseen paikkaan. Nykyään oma vanhemmuus on jo niin varmaa että puutun muidenkin ryyppysekoiluihin, soitan paikalle poliisin jos siltä näyttää.

Jos tahdot pitää ryyppyjuhlia niin se on ihan OK mutta älä pidä lapsia paikalla.

mä kuulun niihin onnellisiin, joiden vanhemmat ei käyttäneet alkoholia ollenkaan... mutta muistan kyllä sen että koko lapsuuden pelkäsin humalassa olevia ihmisiä. Niitä tietysti näki lähinnä jossain ulkona satunnaisesti, mutta jos sellainen vaikka kadulla tuli vastaan niin minä pakenin äkkiä paikalta. Sekavan oloiset aikuiset (alias alkoholin vaikutuksen alaiset) olivat pelottavia...horjahtelivat puolelta toiselle, pitivät meteliä jne.

Kotona tosin ei koskaan moralisoitu ihmisiä, jotka käytti alkoholia...mutta itse ajattelin että ihmisen täytyy olla jotenkin "tyhmä" kun hankkiutuu sellaiseen tilaan siis sen lisäksi että se oli pelottavaa, säälin alkoholia käyttäviä ihmisiä..

ei ollut

Ei ollut koskaan kamalaa. He olivat aika tavallisia, iloisella päällä ja aina turvallisia. Mutta av:lla olen oppinut että olen väärässä, ja olen hyvin traumatisoitunut :-D

Olen yrittänyt kertoa että vanhempien pieni juopumus ei välttämättä ole lainkaan pelottavaa tai negatiivista mutta aina löytyy joku alkkisperheen lapsi tai asiasta ilman kokemusta kaiken tietävä kukkahattutäti joka tietää miten asiat oikeasti ovat aina ja jokaisen kohdalla.

Mua lähinnä ärsyttää kun liikaa juovien takia sitten syyllistetään kohtuukäyttäjiä.

Se on saanut vähän naurettaviakin piirteitä. 

Kyllä minäkin olen monesti miettinyt että kaikkea sitä sai nähdä.Muistan minäkin myös tuon, että meille lapsille oli herkkuja ja aikuiset olivat rentoja....  Silti, jos minulla joskus on lapsia, niin en heidän seurassaan halua kovin tilllintallin olla. Ihminen muuttuu jo muutaman oluen tms jälkeen, vaikka se muutos ei omin silmin ehkä ole niin iso. Muut näkevät sen herkemmin, varsinkin lapset.

Ei, vanhempani käyttivät varmaan melko harvoin alkoholia lapsuudessani, mutta totta kai viini ja olut kuuluivat vapun, juhannuksen jne. Juhlintaan. Saunan jälkeen vanhemmat joivat saunakaljat ja me lapset limsaa. joskus isä saattoi jouda liikaa, mutta vasta esiteininä se alkoi ärsyttää, mutta silloin vanhemmat oli ärsyttäviä  myös selvinpäin.