Lue keskustelun säännöt.
Pitkän avioliiton naiset kertokaa miten olette miehenne pitäneet. Miten otatte miestä huomioon omassa ulkonäössä ja käytöksessä?
02.07.2020 |
Vain pitkään yhdessä olleet saa vastata, muut voi lukea ja yrittää vaikka oppia
Kommentit (173)
17v. yhdessä enkä ole mitenkään erityisesti koittanut pitää miestä. Olen ollut ihan oma itseni, välillä hyvinkin rakastettava ja ihana ja välillä helvetin rasittava. Ihan kuten mieskin on ollut. Ei tuokaan ole mitään taikatemppuja tehnyt minut pitääkseen. Ihan omia itseämme olemme olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 v yhdessä ja ei ole tarvinnut mitään erityistä tehdä , Rakastamme toisiamme ja meillä on mukavaa yhdessä. Jutellaan ja nauretaan paljon. On hellyyttä ja läheisyyttä. Luotetaan toisiimme ja tuetaan toisiamme.
Jos nyt joku kuvittelee joidenkin ulkoisten seikkojen vaikuttavan suhteessa viihtymiseen niin on pahasti hakoteillä.
19. vuosi menossa. Ulkonäkö ei liity tähän mitenkään. Kukin pukeutuu, kuten haluaa. Mitään elämän kestäviä valoja emme tehneet, vaikka naimisissa olemmekin. Niin kauan olemme yhdessä kuin haluamme. Jos joskus emme halua enää, sitten eroamme. Näin ajattelimme silloin ja näin ajattelemme nyt. Semmoisen myönnytyksen aikoinani tein, etten hankkinut farkkutakkia, koska tiesin ettei mies niistä pidä. Panen silloisen käytökseni nuoruuden piikkiin. Mieheni on omaani konservatiivisemmasta suvusta, jossa sosiaalinen kontrolli on aika tiukkaa. Hyvin olen silti kelvannut ties missä siilitukkakampauksissa, irokeeseissa, pitkällä tukalla ja mitä erilaisimissa kuteissa. Eli ei se ulkonäkö suhteeseen ole mitenkään vaikuttanut, eikä mun tarvitse "ottaa miestä huomioon ulkonäöllisesti" saati yrittää "pitää" miestä itselläni. Enhän siihen pystyisikään, jos hän ei vierellä jaksaisi olla.
Olen oma itseni kuten aina ja jos ei kelpaa, mies tietää oven sijainnin. Jostain syystä tuo edelleen täällä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kaikki muut kehtaatte vain väittää vaan et ”mää ny oon tämmönen ku mää oon ja tossa se on aina ollu! ”
Ap kysyi konkreettisia juttuja mitenhän se teidän mies on siinä rinnalla pysynyt kaikki vuodet.
Siis itse kyllä huomion arjessa miestä ihan oikeasti pitämällä huolta ulkonäöstäni. Huolehdin pitkät vaaleat hiukseni pitämällä takuttomana, laitan hajuvettä joka pv ilman että olisin edes lähdössä minnekään, sheivailen kainalot ja siis ihan pitämällä perus hygieniasta huolta! Olemalla naisellinen nainen! Treenaan, jotta pysyn kuosissa....
Ja ei se nyt pelkästään ulkonäön takia mun kanssa ole! Kokkaan sille, tuon ruuan pöytään, sänkyyn..
Hieron pitkän työpäivän päätteeksi, flirttailen sille viesteillä ja ohimennen kotona touhutessa.
Kehun komeaksi ja sängyssä kysyn mitä se tarvii/haluaa.Keskustellaan paljon, nauretaan, harrastetaan yhdessä.
No kyllä mä kehtaan sanoa ja totta se nyt vaan on. En käytä meikkiä tai hajuvettä, enkä aio alkaa sellaisia käyttää vaikka tässä ikää kertyy. "Pidän huolta perushygieniasta" on asia jonka varmaan jokainen tekee oli sinkku tai suhteessa, ellei ole vaikka masentunut. En minä miehen takia käy suihkussa..
Ootas muotoilen tän erilailla. Olen aina ollut naisellinen, ulkönäöltäni huoliteltu, rakastan naisellisia vaatteita, meikkaamista, hiusten laittamista jne.. eli siis en tee sitä pelkästään miestäni varten, mutta toki haluan myös miellyttää häntä.
Tykkään kun mieheni haluaa minua ja näen sen hänestä!
Nautin siitä miten hän katselee minua ja vain minua. Seksimme on upeaa!
Yhdessä olemme olleet 14 vuotta.
Mies rakastui ensiksi ulkönäkööni netissä sen myönnän, mutta rakastui myös huolehtivaiseen luonteeseeni ja huumorintajuuni.
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51 lisää vielä; Pysy nyt ainakin joten kuten kuosissa vartalon suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt joku kuvittelee joidenkin ulkoisten seikkojen vaikuttavan suhteessa viihtymiseen niin on pahasti hakoteillä.
Kyllä näin kuvittelee mun ex-mies. On yli 55 vuotias-äijän tursake, joka kuvittelee, että 25v fitnesspimun kanssa hänen elämänsä on vasta sitä todellista onnea ja auvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Sinulle voi olla uutinen ,että on ihmisiä, joille ulkonäkö ei merkitse vaan se kaikki muu. Ulkonäkö ei merkinnyt kun tapasimme miehen kanssa eikä se merkitse nyt 35 v myöhemmin. Kannattaa sen kropan sijaan jumpata sitä pään sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt joku kuvittelee joidenkin ulkoisten seikkojen vaikuttavan suhteessa viihtymiseen niin on pahasti hakoteillä.
Kyllä näin kuvittelee mun ex-mies. On yli 55 vuotias-äijän tursake, joka kuvittelee, että 25v fitnesspimun kanssa hänen elämänsä on vasta sitä todellista onnea ja auvoa.
Olen pahoillani puolestasi mutta katkerat viestit tänne asiasta ei auta! Ole onnellinen että pääsit turhakkeesta eroon. Hänhän sen näytti idioottimaisuuutensa sekä turhamaisuutensa tuossa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut oma itseni. On tärkeää, että kumpikin saa toteuttaa omia haaveitaan (tietenkin muu perhe huomioiden), eikä tarvitse pelätä toisen tuomitsevan. Mies rakastui minuun nuorena ja rakkaus on kestänyt niin tyynet kuin myrskyt ilman, että minun on tarvinnut tehdä mitään erityistä 'miehen pitämiseksi'. Sitä on aito rakkaus. t. rakkautemme syttyi v. 1987
Ei kai kukaan "pitämällä" pysy. Itse ajattelen, että olemme yhdessä koska aikoinaan rakastuminen muuttui rakastamiseksi ja se on säilynyt nyt liki 20 vuotta. Ulkonäöllä ei yksin pitkälle pötkitä mutta ajattelen että itsestä huolen pitäminen (liikunta, ravinto muut elämäntavat) on myös samalla toisenkin huomioimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 vuotta ja varmaan saman verran kiloja. En todellakaan ajattele toisia ihmisiä ulkonäkööni liittyvissä asioissa. Ei ole karkuun lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Sinulle voi olla uutinen ,että on ihmisiä, joille ulkonäkö ei merkitse vaan se kaikki muu. Ulkonäkö ei merkinnyt kun tapasimme miehen kanssa eikä se merkitse nyt 35 v myöhemmin. Kannattaa sen kropan sijaan jumpata sitä pään sisältöä.
Se että panostaa parisuhteessa ulkonäköön toista varten, ei tarkoita etteikö panostaisi muihinkin (tärkeämpiin kuin ulkonäkö) asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Kokemuksesta. Mä kokeilin vakavasti sairastumista. Kirjoitin taannoin toiseen ketjuun miehen rakastuneen aivoihini (omien sanojensa mukaan). Hän on tähän mennessä nähnyt mut puoliksi ja kokonaan kaljuna, pahasti alipainoisena (-30 kg normaalista), pahasti ylipainoisena (+30 kg normaalista) henkisesti hajalla ja vaikka missä muussa jamassa, ja tosiaan alle kolmekymppisenä. Myöhemmin käytiin amputaatiokeskustelu, ja hän oli sitä mieltä, ettei sillä ole kauheasti väliä, onko mulla yksi vai kaksi jalkaa. Ei tässä ole tukanvärillä mitään merkitystä. Tukkaa 2.0 on muuten metri, omissa hopearaidoissa.
Yritän päästä kaikin tavoin eroon, mut ei se helvetti lähe.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Miksi haluaisin mieheni haluavan minua vielä enemmän, kun kerran haluaa jatkuvasti moninverroin enemmän kuin minä? Toki parisuhteeseen seksi kuuluu, muttei se nyt ole kuin välttämätön paha, jota joutuu sietämään toisen takia.
Keskustelua, keskustelua ja keskustelua avoimesti kaikesta, terapiaakin vuosia sitten <3
Koitetaan olla kilttejä toisillemme, mutta vaikeaahan se välillä on kun on erilaiset temperamentit ja lähtökohdat. Jumalan armoa tämä on, et ollaan edelleen yhdessä.
Avioliittoa 26v takana
15 vuotta oltu. Arvostamme ja kannustamme toisiamme, keskustelemme, kuuntelemme toisiamme, vedämme yhtä köyttä, toisinaan joustetaan puolin ja toisin, olemme hyvä tiimi. Voidaan molemmat olla just sellaisia, kun aidosti ollaan. Emme pidä toisiamme itsestäänselvyytenä, halimme ja pusimme päivittäin. Tarvitsen omaa rauhaa ja aikaa melko paljon. Annan sitä myös miehelleni. En ole pitänyt miestäni mitenkään, mutta tossa se vaan edelleen vieressä istuu. Rakastamme toisiamme.