Pitkän avioliiton naiset kertokaa miten olette miehenne pitäneet. Miten otatte miestä huomioon omassa ulkonäössä ja käytöksessä?

Ei ajatella, että mitä minä tarvitsen häneltä ollakseni onnellinen, vaan pikemminkin, että mitä itse voisin tarjota toiselle.

Mikä on pitkään? 17 vuotta nyt, ei se kyllä pitkältä vielä tunnu enkä koe olevani vanha.

Halaan joka päivä. Kysyn mitä kuuluu. Kehun, kiitän, katson silmiin. Meillä on aina ollut hyvät tavat ja lempeä suhtautuminen toiseen, se auttaa ettei rakkaus laimene tai ei muutu katkeraksi ties mistä jutuista, jotka nyt yleensä alkaa suhteessa nyppiä.

Ulkonäköä ei kumpikaan oikein hoida, varmaan samoissa kotihousuissa ja tukka ponnarilla oltais vaikka oltaisiin sinkkuja. Mutta ei me pahalta näytetä, päinvastoin :)

Istun aina mieheni naamalle säännöllisin väliajoin. Arvostaa kovasti.

24 vuotta yhdessä ja tietääkseni olemme edelleen onnellisia. Puheyhteys on tärkeä, kerrotaan omista asioista ja ollaan kiinnostuneita toisesta. Ei ole mitään tiettyä reseptiä, meillä vaan synkkaa kaikki yhteen, harrastukset, ajatukset ja arvot. En osaa edes kuvitella elämää kenenkään muun kanssa.

Ollaan oltu yhdessä 14 vuotta.

Olen lihonut 20 kiloa. Ryppyjä on tullut. Vauhdikkaasta harrastuksestammekin jouduin luopumaan, kun sain pahan vamman. Mies rakastaa minua enemmän kuin koskaan. Olemme paljon yhdessä. Puhumme paljon, harrastamme seksiä, arvostamme toisiamme. Minä olen aivan rakastunut mieheeni. Olemme onnellisia. Kasvatamme lapsiamme. Nauramme yhdessä.

Aloittaja olettaa että ulkonäkö ja pintapuolinen käytös riittävät suhteen kasassa pitoon?

Pitkä suhteet sisältävät monia vaiheita ja kasvun paikkoja. Tärkeintä on ollut, että on hyvä olla yhdessä monenlaisina aikoina. Luottamus ja oman tilan antaminen tekevät   hyvää. Ei kannata tehdä sellaisia asioita toisen miellyttämiseksi, jotka sotivat itseä vastaan. Eikä vaatia niitä kumppaniltakaan.

25 vuotta yhdessä, niistä yli 20 vuotta naimisissa. Kunnioitetaan ja arvostetaan toinen toisiamme, kumpikin saa omaa tilaa, vaalimme keskinäistä luottamustamme. Tahdomme rakastaa toinen toistamme, kuten on luvattu. Eihän se aina helppoa ole, mutta lujalla tahdolla yhdessä eteenpäin.

Monia auttavat erilaiset parisuhdekurssit vaikeuksien yli. Tässä TV7 tarjoamana mielenkiintoista pohdittavaa, etenkin jos aloittaja on vielä suhteensa alussa:

"Ihmissuhdekurssi avioliittoa harkitseville. Danny Silk on Loving on Purpose -ministryn perustaja, Bethel -seurakunta, Kalifornia. Olit sitten sinkku, seurusteleva tai kihloissa, tämä kurssi auttaa hahmottamaan, miten rakastaa tositarkoituksella.

Danny Silk opettaa huumorintajuisesti ja vahvalla vuosien parisuhdeneuvonta-kokemuksella näkemään, mitkä asiat suhteessa tulisi olla, jotta siitä voidaan rakentaa kestävä.

Opetuksen tarkoitus on antaa pareille rohkeutta - rohkeutta joko mennä eteenpäin rakkaussuhteessaan ongelmien yli tai rohkeutta kävellä ulos suhteesta.

Kurssi myös antaa taitoja kommunikoida omat tarpeet ja toiveet niin, että suhteen molemmat osapuolet tuntevat tulevansa kuulluiksi. Kurssista on ollut apua myös jo useita vuosia naimisissa olleille pariskunnille."

https://www.tv7.fi/vod/series/26153/

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pitkään? 17 vuotta nyt, ei se kyllä pitkältä vielä tunnu enkä koe olevani vanha.

Halaan joka päivä. Kysyn mitä kuuluu. Kehun, kiitän, katson silmiin. Meillä on aina ollut hyvät tavat ja lempeä suhtautuminen toiseen, se auttaa ettei rakkaus laimene tai ei muutu katkeraksi ties mistä jutuista, jotka nyt yleensä alkaa suhteessa nyppiä.

Ulkonäköä ei kumpikaan oikein hoida, varmaan samoissa kotihousuissa ja tukka ponnarilla oltais vaikka oltaisiin sinkkuja. Mutta ei me pahalta näytetä, päinvastoin :)

Ja niin.. toki molemmat tekee hirveästi pieniä arjen asioita toisilleen. Ei niitä itsekään osaa huomata ja ajatella, tulee ihan automaattisesti.

Vaikka että katetaan pöytään sellaisia astioita, joista tietää että toinen erityisesti tykkää (lempimuki, -lautanen). Tai puran toisen ostokset. Tai kysyn haluaako seuraa, tulenko mukaan sinne ja tänne. Tai pyydän mukaan.

Yksi ulkonäköjuttu tuli mieleen! Laitan mielellään päälle lempiväriä. Ja jos ostan uutta paitaa tms niin mietin että "tosta väristä se tykkää". Ja saan siitä mielihyvää, kun ajattelen että se saa mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Istun aina mieheni naamalle säännöllisin väliajoin. Arvostaa kovasti.

Sama ja muutama muukin kikka toimii mainiosti. 20+ vuotta yhdesssä.

En mitenkään, kun ei se minua parempaa kuitenkaan löytäisi, eikä varsinkaan saisi uudeksi kumppaniksi. Ei tuota kukaan muu huoli, joten ei siitä niin vain pääse eroon. Ehkä ei huoli minuakaan, joten tasoissa ollaan.

En ole edes kaksinen kotihengetär, mutta tässä on räpiköity jo 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miten te kaikki muut kehtaatte vain väittää vaan et ”mää ny oon tämmönen ku mää oon ja tossa se on aina ollu! ”

Ap kysyi konkreettisia juttuja mitenhän se teidän mies on siinä rinnalla pysynyt kaikki vuodet.

Siis itse kyllä huomion arjessa miestä ihan oikeasti pitämällä huolta ulkonäöstäni. Huolehdin pitkät vaaleat hiukseni pitämällä takuttomana, laitan hajuvettä joka pv ilman että olisin edes lähdössä minnekään, sheivailen kainalot ja siis ihan pitämällä perus hygieniasta huolta! Olemalla naisellinen nainen! Treenaan, jotta pysyn kuosissa....

Ja ei se nyt pelkästään ulkonäön takia mun kanssa ole! Kokkaan sille, tuon ruuan pöytään, sänkyyn..

Hieron pitkän työpäivän päätteeksi, flirttailen sille viesteillä ja ohimennen kotona touhutessa.

Kehun komeaksi ja sängyssä kysyn mitä se tarvii/haluaa.

Keskustellaan paljon, nauretaan, harrastetaan yhdessä.

No kyllä mä kehtaan sanoa ja totta se nyt vaan on. En käytä meikkiä tai hajuvettä, enkä aio alkaa sellaisia käyttää vaikka tässä ikää kertyy. "Pidän huolta perushygieniasta" on asia jonka varmaan jokainen tekee oli sinkku tai suhteessa, ellei ole vaikka masentunut. En minä miehen takia käy suihkussa..

Vierailija kirjoitti:

Miten te kaikki muut kehtaatte vain väittää vaan et ”mää ny oon tämmönen ku mää oon ja tossa se on aina ollu! ”

Ap kysyi konkreettisia juttuja mitenhän se teidän mies on siinä rinnalla pysynyt kaikki vuodet.

Siis itse kyllä huomion arjessa miestä ihan oikeasti pitämällä huolta ulkonäöstäni. Huolehdin pitkät vaaleat hiukseni pitämällä takuttomana, laitan hajuvettä joka pv ilman että olisin edes lähdössä minnekään, sheivailen kainalot ja siis ihan pitämällä perus hygieniasta huolta! Olemalla naisellinen nainen! Treenaan, jotta pysyn kuosissa....

Ja ei se nyt pelkästään ulkonäön takia mun kanssa ole! Kokkaan sille, tuon ruuan pöytään, sänkyyn..

Hieron pitkän työpäivän päätteeksi, flirttailen sille viesteillä ja ohimennen kotona touhutessa.

Kehun komeaksi ja sängyssä kysyn mitä se tarvii/haluaa.

Keskustellaan paljon, nauretaan, harrastetaan yhdessä.

Kuulostaa ihanalta. Ja varmaan miehesi huomioi myös sinua. Moni tosiaan kommenteissaan kertoo, ettei tee oikein mitään parisuhteen eteen. Se kuulostaa oudolta.

Outo kysymys. 18 vuotta yhdessä enkä ole koskaan mitenkään yrittänyt pitää miestä. Olen vain oma itseni, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia.

Pyrin olemaan onnellinen ja kehittämään itseäni. Mies tekee samoin.

Me ollaa aina yhdessä.  Oltiin ennen työtovreita, jotain  4 vuotta.. Nyt kasvatettu jo aikuiset lapset. Ehdottomasti maailman paras aviomies.  Hellimme jao lemmme aina kilttejä toisillemme.  Vaikea olla erossa.  Meillä on myös ollut paljon yhteisiä  projekteja. Kannustamme myös toisiamme työelämässä.

Rautaketjuilla kiinni kellarissa.

Siis kyllähän mä "pidän itsestäni huolta", mutta pidän vieraana ajatusta että tekisin sen miehen takia. Olisinko sinkkuna sitten kyttyräselkäinen ja ruskeahampainen? Mies pitää mut elämänsyrjässä kiinni?

Kyllä mä välitän ulkonäöstäni, en pukeudu perunasäkkiin ja poistan salaatin hampaanvälistä. Ja vaikka mitä muuta. Treenaan, jotta en olisi vanhana kauheen huonossa kunnossa ja koska saan siitä kiksejä. Mutta en mä miehen takia näitä tee

.

Kun otsikossa kysytään miten oon mieheni pitänyt niin vastasin siihen. Ystävällisyydellä, halauksilla, kosketuksella... kaikkea tulee mieleen, mutta joku "käyn suihkussa ja harjaan hiukseni" kuulostaa lähinnä huumorivastaukselta.

Olen ollut oma itseni. Elän kyllä terveellisesti ja se näkyy ulkonäössä, mutta teen sitä itseni ja terveyteni vuoksi. Ainoa mihin kiinnitän huomioita on, että en nalkuta ja annan toiselle tilaa olla ja hengittää sekä arvostaa.

Ollaan tiivis yksikkö , mutta myös omaa elämää. En epäile, vaadi tai puhu arvostelevaan tyyliin esim. " miksi sinä taas makaat sohvalla? Voi sanoa: Lähdetäänkö lenkille ym. Yritetään huomioida tässä arjessa toisia ja rakastaa. Ollaan oltu yhdessä 15 v.

Yhteisiä vuosia 25, niistä naimisissa nyt 14.

Ollaan yhdessä koska toisen kanssa on hyvä olla. Kohdellaan toisiamme kunnioittavasti, puhutaan toisillemme ystävällisesti ja paljon. Ollaan toisillemme ne, jolle mitä tahansa kerrotaan ensimmäisenä.

Tiedän että tuo "kunnioittava" kuulostaa jäykältä, mutta koen, että molemminpuolinen kunnioitus on kaiken ydin. Käytännössä se on sitä, että hyväksyy toisen persoonan, ulkoisen olemuksen, toiveet ja unelmat. Luottaa toiseen, ja haluaa toiselle parasta. Toisen edessä saa olla oma itsensä ja myös heikko. Saa luottaa siihen että toinen ei nolaa eikä mitätöi, eikä puhu pahaa selän takana.

En mä tota erityisesti pidä, pysyy pitämättäkin. Ulkonäkö on rupsahtanut, olen lihonut... ei kiinnosta ulkoiset jutut.

Yhdessä oltu reilu 20v