Lue keskustelun säännöt.
Pitkän avioliiton naiset kertokaa miten olette miehenne pitäneet. Miten otatte miestä huomioon omassa ulkonäössä ja käytöksessä?
02.07.2020 |
Vain pitkään yhdessä olleet saa vastata, muut voi lukea ja yrittää vaikka oppia
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt itseni hoikkana. Harrastetaan yhdessä liikuntaa, matkailua ja seksiä. N49
Millä tavalla olet "pitänyt" itsesi hoikkana? Liikuntahan ei laihduta juurikaan, eli syömisistä pitää olla kyse. Jatkuva dieetti, vai hoikan ihmisen geenit?
Hah, aamun naurut tästä. Terveisin kohta lenkille mä ❣️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erityisesti mitenkään, toinen puolisko on ehkä siinä suhteessa fiksumpi.
Yhteistyö, kompromissit, kummankin puolinen kunnioitus, tuki ja turva. Yhdessä vanheneminen ikäkriiseineen ja sairauksineen. Kummallakin omiakin harrastuksia ja ystäviä/ työkavereita niin ettei ihan kaikkea jaeta. Ei juurikaan riidellä tai harvoin mutta nekin selviää hyvin nopeasti.
On erilaisia pitkiä suhteita eikä kaikilla ole samanlaisia suhteita. Ulkonäön ja huomioonottamisen suhteen olemme aika vaatimattomia niin ettei meillä ne ole enään missään keskeisessä roolissa suhteessa. Ikä hionut sellaiset särmät pois tai no ehkä suhteen alkuaikoina ensimmäisellä kymmenyksellä on ollut nuorena ja nuoruuteen usein kuuluu jonkinlaisia ulkonäköpaineitakin, joillain on lopun ikää... ja kohta alkaa neljäs kymmenys. Elikä 30v kimpassa.
Samaa mieltä että arvomaailma pitää kohdata, Kotitöistä ja rahasta emme riitele. Jatkan edellistä kommenttiani.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Kyllä. Minäkin voin näin väittää. Ulkonäkö rapistuu kaikilla. Vaikka kuinka saisi kropan pidettyä timmissä kunnossa, ainakin naamassa ikä rupeaa näkymään. Jos kumppani on ainoastaan ulkonäön perässä, hän tulee päivittämään puolison jossain vaiheessa nuorempaan, mikäli vain kykenee.
Meidän pitkä liitto on onnellinen, koska nautimme toistemme seurasta ja molemmat miettivät ja yrittävät kehittää itseään paremmaksi puolisoksi. Erimielisyyksiä aina välistä on, mutta ne pyritään läpikäymään myöhemmin rakentavassa hengessä läpi.
Kerromme toiselle, mikäli sattuu olemaan huono päivä, jolloin toinen ymmärtää tilanteen. Keskustelemme muutenkin arkipäivän asioista ja oikeasti myös kuuntelemme toistemme juttuja. Samoin suunnittelemme yhdessä lomat, remontit sekä pienemmätkin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään erikoisia toimenpiteitä ole tarvinnut tehdä. Melkein 40v ollaan yhdessä oltu ja varmaan ollaan loppuun asti ollaan, mutta kuka sen tietää. Välissä on ollut huonoja vuosia, mutta niistä ollaan päästy yli puhumalla ja panostamalla siihen yhteiseen laatuaikaan. Kummankin omat vanhemmat olivat eronneet ja erot olivat vaikeita niin sovimme että jos meillä menee huonosti niin siitä pitää puhua ja asialle pitää yrittää tehdä jotain eikä vain luovuttaa.
Olemme myös todella avoimia ja kerromme kaiken toisillemme niin koskaan ei ole ollut mustasukkaisuutta tai muita osapuolia jotka vaikuttaisivat suhteessamme.
Jaa. Minä olin 20 vuotta aviossa. Painoni ei noussut kuin tilapäisesti raskauksien aikana, geenieni ansiosta ei ollut selluliittia eikä ryppyjä, liikuin ja treenasin, meikkasin liki päivittäin, annoin aina kun mies halusi, tein aloitteita, teimme perheenä niitä asioita, joita hän halusi.... en toki täydellinen oollut, mutta koskaan, en ikinä nalkuttanut. Olen muutenkin kohtuu helppo luonne.
Silti mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Miehen selitys: olemme liian erilaisia, kun minä olen teoreettinen ja hän käytännöllinen. Minä tykkään urbaanista elämästä, hän retkeilystä. Minä en eirtyisesti tykkää musiikista, mutta hän tykkää.
Summa summarum: ulkonäöllä ja käytöksellä on hyvin vähän sen asian kanssa, että saa miehen pidettyä itse,lään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pitänyt pitkät hiukset koska mies tykkää niistä pitkinä. Eikä minulla ole erityistä syytä niitä leikata lyhyiksi. Olen myös pysynyt hoikkana ja kiinnostunut miehen jutuista edelleen. Alkuvuosina sairastuin pahasti raskauden jälkeiseen masennukseen ja siitä parantuminen kesti vuosia. Lihosin enkä jaksanut huolehtia itsestäni. Mies pysyi vierellä mutta vaikeaa meillä oli. Kun paranin pikkuhiljaa, aloin huolehtimaan itsestäni ja olen todella paljon paremman näköinen nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Meidän suhde on todella hyvä nykyään myös.Mies on lihonnut ja vanhentunut nopeasti mutta ei mua haittaa:) Melkein kaikki muut samaa ikäluokkaa olevat pariskunnat meidän ympäriltä ovat eronneet. Olemme kohta viiskymppisiä. Aika moni mies näköjään jättää ikävästi vaimonsa sen jälkeen kun lapset ovat lähteneet kotoa. Ja monelle se tulee yllätyksenä. Syy useimmiten on toisen naamaan ja juttuihin kyllästyminen " kun ei tee muuta kuin syö ja naputtelee koneella" Aika hienoa että täällä niin paljon miehiä joille tuollainen on okei.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Eli mielestäsi ei ole olemassa miehiä, jotka tykkäisivät naisestaan suihkun raikkaana ilman meikkiä ja omassa luonnollisessa hiusvärissään? Pitää jotain aina tehdä ja tuunata, että mies voisi pitää haluttavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten joku voi ihan pokkana väittää ettei ulkonäöllä olisi mitään merkitystä!? Aivan he*vetin varmasti on. Ei tietenkään tärkein asia, mutta ihan takuulla vaikuttaa positiivisesti siihen, että toinen haluaa itseä vielä enemmän kun on huoliteltu ja välillä esim. tekee jotain pientä piristystä ulkonäköön (olkoon vaikka hiustenvärjäys).
Sinulle voi olla uutinen ,että on ihmisiä, joille ulkonäkö ei merkitse vaan se kaikki muu. Ulkonäkö ei merkinnyt kun tapasimme miehen kanssa eikä se merkitse nyt 35 v myöhemmin. Kannattaa sen kropan sijaan jumpata sitä pään sisältöä.
Ai luoja sentään! No onko tuo sitten reilua, että mollataan täällä sitten meitä, jotka puhutaan sen visuaalisuuden puolesta myöskin. Pitääkö se rautalangasta vääntää? Tottakai elämässä muutakin on kuin se ulkonäkö, mutta kyllä se meille ainakin kipinää tuo kummasti lakanoiden väliin ja arkielämään muutenkin kun halutaan toisiamme ja tykätään katsella toisiamme. Seksi on upeaa kun toista haluaa joka päivä vaikka vuodet vierii. Vaikka jonain päivänä seksi loppuisikin sairasteluun esimerkiksi, niin onpahan jotain mitä yhdessä muistella.
Seura hakee kaltaistaan. Jos sinulla on tarkat kriteerit sille, millainen miehesi pitää ulkonäöllisesti olla, jotta koet hänet seksuaalisesti haluttavana, niin mitä luultavammin hän on samanhenkinen kuin sinä ja odottaa samaa sinulta. Se on ihan ok teiltä molemmilta vaatia silloin ulkonäön ylläpitämistä tietynlaisena puolin ja toisin. Mutta muiden suhteet eivät välttämättä perustu samoihin tekijöihin kuin sinun. Eli joku toinen näkee kumppaninsa haluttavana, vaikka ulkonäkö muuttuisikin matkan varrella. Se vetovoima perustuu siis muihinkin tekijöihin. Joten on ihan ymmärrettävää, että erilaisissa parisuhteissa olevilta tulee erilaisia vastauksia kuin sinulta.
En tiedä, miksi mies yhä on tuossa. Hän valittaa, etten huomioi, mikä on tottakin. En myöskään laittaudu tms. Olen sellainen kuin olen ja jos ei tällaista halua, niin sitten erotaan. Vastaavasti myös minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on. En jaksaisi parisuhdetta, jossa pitää suorittaa tai esittää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta. Viesti jossa ihmettelin palstan naisten haluttomuutta tehdä mitään miehensä mieliksi, miten se on heille kuin synti, on poistettu. Enkä todellakaan kirjoittanut mitään törkeää. Täällähän on täysin mielivaltainen moderointi. Jopa sana itsessään on kielletty!
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Viesti jossa ihmettelin palstan naisten haluttomuutta tehdä mitään miehensä mieliksi, miten se on heille kuin synti, on poistettu. Enkä todellakaan kirjoittanut mitään törkeää. Täällähän on täysin mielivaltainen moderointi. Jopa sana itsessään on kielletty!
Nyt ymmärrän, miksi täällä on niin monta "en todellakaan tee mitään miestä varten" viestejä, ja niin vähän hyvien kumppaneiden viestejä. Miestään vihaava moderaattori poistaa viestejä, jotka eivät tue hänen näkemystään. Poistaa varmaan tämänkin viestin. Pikkusieluinen parka ei kestä eriäviä mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen pitäminen kuulostaa omituiselle ja vieraalle. Jos ihmisistä joutuu pitämään olisiko parempi päästää menemään 🙄
Vierailija kirjoitti:
[quo3te=Vierailija]Uskomatonta. Viesti jossa ihmettelin palstan naisten haluttomuutta tehdä mitään miehensä mieliksi, miten se on heille kuin synti, on poistettu. Enkä todellakaan kirjoittanut mitään törkeää. Täällähän on täysin mielivaltainen moderointi. Jopa sana itsessään on kielletty!
Nyt ymmärrän, miksi täällä on niin monta "en todellakaan tee mitään miestä varten" viestejä, ja niin vähän hyvien kumppaneiden viestejä. Miestään vihaava moderaattori poistaa viestejä, jotka eivät tue hänen näkemystään. Poistaa varmaan tämänkin viestin. Pikkusieluinen parka ei kestä eriäviä mielipiteitä.
Luetpas aggressiivisten linssien läpi, vai onko aamuprovot lämpenemässä? Mä olen aivan varma siitä, että kaikki pitkissä, onnellisissa avioliitoissa olijat huomioivat päivittäin toisiaan ihan vastavuoroisesti. Sellaista se on kun rakastaa, ajattelee aina toistakin eikä vain itseään, yhtä luonnollisesti kuin hengittää. Ja siksi ei ajattele tekevänsä jotakin toisen mieliksi, ei tarvitse erityisesti yrittää. Mutta kiihdy toki rauhassa, jos siltä tuntuu.
En mä pidä kiinni kenestäkään. Yli 15 v ollaan oltu yhdessä, ei naimisissa, ehkäpä se on auttanut.
Ollaan tiimi. Kyllä mä itse olen yrittänyt vähän tyrkkiä miestä lähtemään tai jotain. Olen tötöillyt huolella omissa kriiseissäni, mutta tuossa se vielä joka yö vieressä nukkuu ja kertoo rakastavansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitänyt itseni hoikkana. Harrastetaan yhdessä liikuntaa, matkailua ja seksiä. N49
Olen kateellinen miehellesi.
Meillä ei mikään noista kolmesta harrastuksesta osu. Eikä se hoikkuus.
M50
En ole mitenkään yrittänyt pitää, mies on vapaa lähtemään jos haluaa. Kai hän vaan haluaa olla kanssani, kuten minäkin hänen kanssaan. Rakkaudellakin taitaa olla jotain tekemistä tämän kanssa. Meillä on ollut alusta asti samanlaiset arvot, halusimme kumpikin lapsia ja että äidin paikka on kotona lasten ollessa pieniä, mies ei olisi halunnut jäädä kotiin, enkä minä olisi halunnut että hän jää. Haluamme asua maalla ok-talossa, emme käy baareissa ja etupäässä liikumme yhdessä, vaikka kyllä molemmilla on omiakin harrastuksia ja menoja ja ystäviä.
Meillä on aika vanhanaikainen roolijako, mies tekee ns. miesten työt ja minä ns. naisten työt. Johtuu siitä, että minä en osaa enkä halua opetella vaikka talon remontointia eikä miestä kiinnosta ruuanlaitto tai siivous. Emme kuitenkaan kädettömiä ole toistemme töissäkään, vaan kumpikin selviäsimme yksinkin. Mies tekee meillä myös päätökset ja se johtuu siitä, että minä häilyn aina vaihtoehtojen välillä, en oikein osaa valita. Päätökset mies on aina tehnyt koko perheen parasta ajatellen, ei omaansa. Tuemme ja kunnioitamme toisiamme, kumpikaan ei yritä olla toistaan parempi, puhumme kaikesta. Mies määrää myös seksin määrän ja sekin on ollut hyvä juttu, monesti olisin kieltäytynyt, vaikka sitten kuitenkin on ollut ihanaa ja näin tunnen itseni edelleen halutuksi. Kiitämme ja kehumme toisiamme, myös muiden kuullen ja erityisesti lastemme kuullen.
Näin on ollut meille hyvä, yhdessäoloa jo yli 30 v.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt joku kuvittelee joidenkin ulkoisten seikkojen vaikuttavan suhteessa viihtymiseen niin on pahasti hakoteillä.
Onkohan miehet myös samaa mieltä? On kuitenkin yleensä se ykkösasia miehille pariintumisvaiheessa. Missä vaiheessa sen arvostus katoaa?
Yhdessä teinistä asti, useampi lapsi.
Eletään normaalia elämää, ei erikseen vietetä ns. laatuaikaa ja käydä parisuhdekursseilla. Ajatuskin naurattaa.
Olen saman kokoinen kuin nuorena ja kodin ulkopuolelle laitan aina itseni huolellisesti, mutta koti on se paikka, jossa saa olla miten itse haluaa. Emme kommentoi toistemme ulkonäköä. Emme tosin piereskele toistemme seurassa tai pidä vessanovea auki, jotkut asiat on hyvä pitää omana tietonaan.
Olemme yhdessä kaiken ajan minkä pystymme, viihdymme yhdessä. Omia harrastuksia voi olla.
Ei tarvitse riidellä kotitöistä, eikä rahasta, koska käsitykset ja arvomaailma ovat samankaltaiset.
Yhteen meidät on hitsannut lasten kanssa oleminen, perhe pitää yhtä aivan kaikessa ja tapaamme usein nyt jo aikuisia lapsia. Puolustamme ja autamme omiamme. Vaikeuksissa ei kukaan ole koskaan yksin. Perhe om todella kantava voima ja turvasatama.
Ollaan erikseen järjestelemättä tasa-arvoisia perheessä, joten riitoja ei juurikaan tule. Vuosikymmenet ovat menneet vauhdikkaasti!
Itse mietin, että kaikki parisuhteen laatuaikaa tarvitsevat ovat ehkä väärän ihmisten kanssa, koska oikean ihmisen kanssa arkikin on aina parasta.
Toista ei tarvitse millään tempuilla pitää vieressä, oma itse riittää.