Lue keskustelun säännöt.
Naiset, jotka saavat lapsen ilman miestä, ovat todella rohkeita!
02.07.2020 |
En nyt tarkoita mitään neitseellistä sikiämistä, vaan sitä, että nainen saa lapsen "lainasiittiöillä" keinohedelmöityksessä.
Mielestäni näillä naisilla äitiys ja rakkaus on äärimmäinen ja erittäin ihailtava.
Tähän tapaan lapsen saaja ei esimerkiksi luota hulppeisiin elareihin, vaan ottaa täyden vastuun lapsesta myös taloudellisesti kaikesta muusta kasvatuksesta, yövalvomisista ym. puhumattakaan.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Yksin lapsen saavat naiset ovat suurelta osin hyvin vastuullisia ja pohtineet tarkkaan kaikkea sitä, mitä lapsensaanti merkitsee. Useimmiten naisen elämässä on useita läheisiä aikuisia, jotka tulevat läheisiksi myös lapselle. Aivan tutkimuksissakin on todettu, että lapsen tasapainoiseen kehitykseen tarvitaan yksi lämmin tasapainoinen vastuuntuntoinen henkilö. Siis yksi riittää, mutta totta kai on hyvä, jos hyviä aikuisia on enemmän ja usein on.
Äitihulluilta ei varmaan kysytty tässä tutkimuksessa mitään ..
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen paljon onkin niitä poissaolevia isiä.... palstan mielestä.
Eli pari tapausta, jotka saavat moninkertaisen potenssin kerrottuna joka aiheessa parin YH:n toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*raukkamaisia ja itsekkäitä muiden avun varaan heittäytyjiä
Jos on sikarikas ja varaa maksaa lapselle jatkuvasti hoitaja, niin siitä vaan hankkimaan lapsi yksin, niin ei tarvitse kohtuuttomasti kuormittaa omaa lähipiiriään.
Kaikki tuntemani itselliset naiset (oma äitini mukaan lukien) ovat tarvinneet aivan mielettömästi tukiverkon apua. Tukiverkko = toinen puuttuva vanhempi. Siinä ei ole mitään rohkeaa, että haluaa pakolla jatkaa omaa perimäänsä muiden (tukiverkon) kustannuksella, jotta saisi itselleen viihdyttäjän yksinäisyyteen ja myöhemmin hoitajan vanhuuden päivilleen. Tukiverkko joutuu ikään kuin vahingossa auttamaan pahimmillaan päivittäin, kun tuntuu moraalisesti väärältä jättää itsellinen nainen yksin pulaan. Kysyykö kukaan etukäteen tukiverkolta suostumusta lapsenhankintaan? Ei muuten kysy.
Asuimme sukulaisten lähellä ja he joutuivat auttamaan hoidossani useita kertoja viikossa. Toinen sukulaiseni on hankkinut lapset myös yksin ja vei tämän muilla hoidattamisen aivan äärimmäisyyksiin (lapset pahimmillaan viikoittain yökylässä isovanhemmilla jne.). Isovanhemmat sanoivat itse, että ovat väsyneitä, eivätkä jaksaisi enää hoitaa lapsia.
Läpi elämän seuraavat isättömyyden aiheuttamat ongelmat ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Olen verrattavissa koeputkilapseen, koska en ole koskaan tavannut isääni.
Tämä maailma on täynnä yksinhuoltajia, joiden lapset pärjäävät erittäin hyvin koulussa ja elämässä ylipäätään.
Jos sinä et pärjännyt, olen pahoillani: ei ole sinun syysi, mutta ei myöskään kaikkien yksinhuoltajien syy.
Tämä on NIIN tuttua, että lapsen kokemusta vähätellään näissä jutuissa.
Olen korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä. Isättömyydellä tuskin on hirveästi tekemistä tällaisten asioiden kanssa (ainakaan Suomessa)?
Näihin seikkoihin isättömyys on luullakseni vaikuttanut: Olen aina pelännyt miehiä. Aloitin miesten tapailun todella myöhään, koska pelkäsin miehiä ja olen päätynyt seurustelemaan narsistien kanssa ilmeisesti mm. voimakkaan hylkäämiskokemuksen aiheuttaman trauman takia. Nykyään pelkään miehiä entistä enemmän. Nuorena itsetunto oli aivan täysi nolla, koska isä ja hänen sukulaisensa eivät halunneet tavata minua (eivätkä edelleenkään halua) ja kuvittelin tämän vuoksi olevani jotenkin muita huonompi ihminen. Oma tukiverkko on myös pienempi, koska on vain äidin puolen sukulaiset. Näitä juttuja riittäisi aivan loputtomasti.
Suomi on pieni maa ja olen myös aina pelännyt itseni tai lapseni joutuvan seurustelusuhteeseen sukulaisen kanssa, koska en vain yksinkertaisesti tiedä ketä isäni sukulaiset ovat. Onneksi nykyään on kaikki DNA-testit, että kaikki saavat tietää juurensa. Ilmeisesti moni koeputkilapsi tulee sentään ulkomaisen miehen siittiöistä?
Ilman toista vanhempaa elävillä lapsilla esiintyy tunne-elämän ongelmia. Isällä ja äidillä on molemmilla oma tärkeä roolinsa lapsen elämässä.
Aina täällä huudetaan yksinhuoltajaäideille isän tärkeydestä, mutta eipä kukaan tuomitse eroisiä, jotka rakentavat uuden naisen kanssa parisuhdetta ja perhettä ja siinä sivussa unohtavat ne ekan kierroksen lapset. Isän hylkääminen on monta kertaa raadollisempaa kuin syntyä ja elää kokonaan ilman isää.
Lapsen hankkiminen on AINA itsekäs teko, ja niin sen täytyy ollakin. Lapsi hankitaan itselle mutta monissa parisuhteissa lapsi tehdään toisen mieliksi, suhteen ankkuriksi tms. Eikä heitäkään kukaan moralisoi. Ketuttaa jatkuva YH-äitien haukkuminen. Ehkä joitakuita harmittaa se, että naisen ei ole pakko alistua miehen käskyvallan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*raukkamaisia ja itsekkäitä muiden avun varaan heittäytyjiä
Jos on sikarikas ja varaa maksaa lapselle jatkuvasti hoitaja, niin siitä vaan hankkimaan lapsi yksin, niin ei tarvitse kohtuuttomasti kuormittaa omaa lähipiiriään.
Kaikki tuntemani itselliset naiset (oma äitini mukaan lukien) ovat tarvinneet aivan mielettömästi tukiverkon apua. Tukiverkko = toinen puuttuva vanhempi. Siinä ei ole mitään rohkeaa, että haluaa pakolla jatkaa omaa perimäänsä muiden (tukiverkon) kustannuksella, jotta saisi itselleen viihdyttäjän yksinäisyyteen ja myöhemmin hoitajan vanhuuden päivilleen. Tukiverkko joutuu ikään kuin vahingossa auttamaan pahimmillaan päivittäin, kun tuntuu moraalisesti väärältä jättää itsellinen nainen yksin pulaan. Kysyykö kukaan etukäteen tukiverkolta suostumusta lapsenhankintaan? Ei muuten kysy.
Asuimme sukulaisten lähellä ja he joutuivat auttamaan hoidossani useita kertoja viikossa. Toinen sukulaiseni on hankkinut lapset myös yksin ja vei tämän muilla hoidattamisen aivan äärimmäisyyksiin (lapset pahimmillaan viikoittain yökylässä isovanhemmilla jne.). Isovanhemmat sanoivat itse, että ovat väsyneitä, eivätkä jaksaisi enää hoitaa lapsia.
Läpi elämän seuraavat isättömyyden aiheuttamat ongelmat ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Olen verrattavissa koeputkilapseen, koska en ole koskaan tavannut isääni.
Itse olen osa tälläistä tukiverkkoa. Itsellisesti hankittu lapsi on oman lapseni paras ystävä. Ihan mielelläni hoidan, koska se tekee oman lapseni niin onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on todella tärkeä henkilö ihmisen elämässä. Vastuutonta.
Monissa perheissä on täysin poissaolevat isät. On myös isiä, jotka ovat väkivaltaisia, alkoholisteja tai muuten häiritsevät lasten kasvua. Vastuutonta on tehdä lapsi tällaisen miehen kanssa ja yksin lapsia tekeville naisilla mueletöntä vastuunkantoa. Itse arvostan näitä älykkäitä itsenäisiä naisia suunnattomasti.
On myös äitejä, jotka ovat väkivaltaisia, alkoholisteja tai muuten häiritsevät lasten kasvua, mutta se on niin suuri tabu, että harvemmin tulee julki laisinkaan. Lapset kasvatetaan peittelemään totuutta eikä kukaan uskalla sanoa mitään.
Käsittämätöntä, että yhä tänäkin päivänä lähtökohtaisesti isää pidetään huonompana vanhempana ja äitiä jonkinlaisena pyhimyksenä, joka aina ajattelee lastensa parasta. Se ei valitettavasti ole läheskään aina niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin lapsen saavat naiset ovat suurelta osin hyvin vastuullisia ja pohtineet tarkkaan kaikkea sitä, mitä lapsensaanti merkitsee. Useimmiten naisen elämässä on useita läheisiä aikuisia, jotka tulevat läheisiksi myös lapselle. Aivan tutkimuksissakin on todettu, että lapsen tasapainoiseen kehitykseen tarvitaan yksi lämmin tasapainoinen vastuuntuntoinen henkilö. Siis yksi riittää, mutta totta kai on hyvä, jos hyviä aikuisia on enemmän ja usein on.
Äitihulluilta ei varmaan kysytty tässä tutkimuksessa mitään ..
Zinc
Mitä hourit? Ei äitihullun äiti ollut mikään itsellinen äiti. Isä oli koko ajan kuvioissa mukana ja ihan hyödytön. Ei todista muuta kuin sen, että kaksi vanhempaa ei suojaa lasta miltään.
Vierailija kirjoitti:
Ilman toista vanhempaa elävillä lapsilla esiintyy tunne-elämän ongelmia. Isällä ja äidillä on molemmilla oma tärkeä roolinsa lapsen elämässä.
Hieno lähde, Hermanni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan juuri inseminaatioaikaa ja toivon tulevani itselliseksi äidiksi. Kaksi pitkää avoliittoa päättyi lapsettomuuteen. Toinen, koska mies ei halunnutkaan lapsia ja toinen, koska mies ei suostunut tutkimuksiin vaikka lasta ei kuulunut. Lopulta ikä tuli vastaan ja itsellisyys oli varmin ja vastuullisin vaihtoehto, jonka keksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on todella tärkeä henkilö ihmisen elämässä. Vastuutonta.
Itse asiassa yleensä ei ole... Vasta viime vuosina miehet ovat alkaneet ottaa sitä isän roolia, vielä 90-luvulla oli aika harvinaista että lapsella edes oli kiintymyssuhdetta siihen ns. isään, mistään muusta nyt puhumattakaan.
Puhut potaskaa. Nuo ovat olleet ylemmän luokan ongelmia eli pienemmässä mittakaavassa mutta näkyvämmin esillä. Suomalainen mies on perinteisesti pitänyt lapsensa lähellä ottamalla maataloudessa työhön mukaan, ohjannut ja opastanut. Tuo osallistuminen on ollut arvokkaampaa kuin kaikki nykyajan teennäinen ja väkisin väännetty esittäminen aikataulutettujen leikkihetkien muodossa. Siinä syy lasten psyyken murenemiseen, aitous ja oikea välittäminen on kadonnut. Metsästys, metsätyöt, maatyöt jaeläinten hoito, siinä on osoitettu lapsille yhteistyön voima, välittäminen ja elämän kierto vuodenaikojen mukaan.
Asioista ymmärtämätön näkee noissa raskaan työn teettämistä lapsilla ja on sokea sille yhdessäololle, yhteisöllisyydelle ja selviytymisen opettamille jälkipolvelle, todelliselle välittämisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on todella tärkeä henkilö ihmisen elämässä. Vastuutonta.
Itse asiassa yleensä ei ole... Vasta viime vuosina miehet ovat alkaneet ottaa sitä isän roolia, vielä 90-luvulla oli aika harvinaista että lapsella edes oli kiintymyssuhdetta siihen ns. isään, mistään muusta nyt puhumattakaan.
Puhut potaskaa. Nuo ovat olleet ylemmän luokan ongelmia eli pienemmässä mittakaavassa mutta näkyvämmin esillä. Suomalainen mies on perinteisesti pitänyt lapsensa lähellä ottamalla maataloudessa työhön mukaan, ohjannut ja opastanut. Tuo osallistuminen on ollut arvokkaampaa kuin kaikki nykyajan teennäinen ja väkisin väännetty esittäminen aikataulutettujen leikkihetkien muodossa. Siinä syy lasten psyyken murenemiseen, aitous ja oikea välittäminen on kadonnut. Metsästys, metsätyöt, maatyöt jaeläinten hoito, siinä on osoitettu lapsille yhteistyön voima, välittäminen ja elämän kierto vuodenaikojen mukaan.
Asioista ymmärtämätön näkee noissa raskaan työn teettämistä lapsilla ja on sokea sille yhdessäololle, yhteisöllisyydelle ja selviytymisen opettamille jälkipolvelle, todelliselle välittämisella.[/
Nykyisät karkaa mökeille ja harrastuksiin. Hyvässä lykyssä koko suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman toista vanhempaa elävillä lapsilla esiintyy tunne-elämän ongelmia. Isällä ja äidillä on molemmilla oma tärkeä roolinsa lapsen elämässä.
Hieno lähde, Hermanni :D
Onko yliopistotutkimus sinusta huono lähde? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman toista vanhempaa elävillä lapsilla esiintyy tunne-elämän ongelmia. Isällä ja äidillä on molemmilla oma tärkeä roolinsa lapsen elämässä.
Hieno lähde, Hermanni :D
Onko yliopistotutkimus sinusta huono lähde? ;D
Minusta Iskelmä-radion viihdeartikkeli, joka on suora käännös ilmeisesti amerikkalaisesta lifestyle-blogista, ja jonka lähdeviitteet ovat joko epämääräisiä tai olemattomia, on huono lähde :D
"Mikä sitten on isän rooli lapsen elämässä? Pelkkä isän olemassaolo on lapselle tärkeää, sanoo Lahtiharju. Äidillä ja isällä on lapsen elämässä omat roolinsa.
- Kärjistäen isä on se, joka rohkaisee lasta kehittymään, äiti taas huolehtii tunnepuolesta. Sanotaan, että äidiltään lapsi oppii hymyilemisen taidon, mutta isältään hän oppii sanomaan lauseen tämän perässä, Lahtiharju kuvailee.
Joskus lapsen elämässä biologisen isän tilalla on joku toinen aikuinen mies. Lahtiharjun mukaan isäpuoli tai joku muu isän roolin ottava mies voi jossain määrin täyttää isän aukon lapsen elämässä, mutta biologisen isän rakkautta häneltä ei saa.
- Elämä ei silti pääty siihen ja lapsella on mahdollisuudet hyvään elämään myös ilman biologista isää, Lahtiharju sanoo."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman toista vanhempaa elävillä lapsilla esiintyy tunne-elämän ongelmia. Isällä ja äidillä on molemmilla oma tärkeä roolinsa lapsen elämässä.
Hieno lähde, Hermanni :D
Onko yliopistotutkimus sinusta huono lähde? ;D
Minusta Iskelmä-radion viihdeartikkeli, joka on suora käännös ilmeisesti amerikkalaisesta lifestyle-blogista, ja jonka lähdeviitteet ovat joko epämääräisiä tai olemattomia, on huono lähde :D
No kuules, perimmäinen lähde noille tiedoille ovat yliopistotutkimukset. Sillä ei ole väliä, kuka sen tiedon välittää. Eivät ne edes tuolla Iskelmässä lähde täyttä höpöä julkaisemaan. Jos tiedon kertoja on sinulle ongelma, voit googlata itse nuo tutkimukset englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman toista vanhempaa elävillä lapsilla esiintyy tunne-elämän ongelmia. Isällä ja äidillä on molemmilla oma tärkeä roolinsa lapsen elämässä.
Hieno lähde, Hermanni :D
Onko yliopistotutkimus sinusta huono lähde? ;D
Minusta Iskelmä-radion viihdeartikkeli, joka on suora käännös ilmeisesti amerikkalaisesta lifestyle-blogista, ja jonka lähdeviitteet ovat joko epämääräisiä tai olemattomia, on huono lähde :D
No kuules, perimmäinen lähde noille tiedoille ovat yliopistotutkimukset. Sillä ei ole väliä, kuka sen tiedon välittää. Eivät ne edes tuolla Iskelmässä lähde täyttä höpöä julkaisemaan. Jos tiedon kertoja on sinulle ongelma, voit googlata itse nuo tutkimukset englanniksi.
Kuudesta väittämästä kahdesta puuttuu kokonaan lähdeviite eivätkä suomenkielisen artikkelin kaikki lähdeviitteet ole kunnollisia (mainitaan vain yliopisto, ei tekijää tai julkaisua). Ja totta kai sillä on väliä kuinka monen välikäden kautta tieto kulkee ja keitä nämä välikädet ovat. Jos esim. maisterikoulutettu toimittaja referoi itse lukemaansa yliopistotutkimusta, niin tieto siirtyy tekstiin tarkempana kuin jos bloggaaja referoi tämän toimittajan kirjoittamaa artikkelia, ja sitten radion viihdetoimittaja bloggaajaa. Tutkittu tieto on aina monisyistä ja monitulkintaista ja sen soveltaminen on aina rajattua, esim. jenkkitutkimukset eivät aina päde Suomen oloissa. Tälläiset asiat tuppaavat jäämään bloggaajalta tai radiotoimittajalta mainitsematta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi vielä kaikille, että yksin lasta toivovat joutuvat käymään mm. psykologilla juttelemassa ennen kuin pääsevät hoitoihin. Hoidot ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita ja usein pitkäkestoisia ja yksityisellä puolella myös todella kalliita. Julkisen puolen hoitoihin on päässyt vasta muutaman kuukauden, ja jonot ovat pitkiä. Jos jollain siis oli sellainen ajatus, että nainen voi tuosta vaan ruokaostosten ohessa piipahtaa hedelmöittymässä klinikalla, niin korjattakoon se tässä.
Siis etkö tajua, että naiset ottavat Tinderistä miehen ja sitten oho, olen raskaana. Niin se menee. Mitäs siihen sanot?
On eri asia hankkia lapsi yksin suunnitellusti, kuin joutua tilanteeseen, missä isä häipyy joskus jo ennen lapsen syntymää, ja jättää äidin yksinhuoltajaksi. Usein yksin lapsen hankkivalla naisella on tasokas koulutus, hyvät turvaverkot ja varallisuutta sen verran, että lapsen hankkiminen ei mullista elintasoa. Yksinhuoltajia, ilman isän läsnäoloa lasten elämässä, on Suomessa varmasti enemmän kuin tarkoituksella yksin lapsen hankkineita. Saahan yksinäinen nainen nykyään adoptoidakin lapsen. Jokainen tekee omat ratkaisunsa , eivät kaikki halua jäädä lapsettomiksi, vaikka sopivaa miestä ei olekaan löytynyt.
Yksin lapsen saavat naiset ovat suurelta osin hyvin vastuullisia ja pohtineet tarkkaan kaikkea sitä, mitä lapsensaanti merkitsee. Useimmiten naisen elämässä on useita läheisiä aikuisia, jotka tulevat läheisiksi myös lapselle. Aivan tutkimuksissakin on todettu, että lapsen tasapainoiseen kehitykseen tarvitaan yksi lämmin tasapainoinen vastuuntuntoinen henkilö. Siis yksi riittää, mutta totta kai on hyvä, jos hyviä aikuisia on enemmän ja usein on.