Lue keskustelun säännöt.
Synnytys, kun vauvan pää tulee esiin
16.04.2013 |
Niin, voisitteko te synnyttäneet kertoa miltä se ihan oikeasti tuntuu kun vauvan pää tunkee väkisin sen pienen reijän läpi venyttäen sen äärimmilleen?
Mulla ei synnytys ole vielä kuukausiin ajankohtainen, mutta eniten mua pelottaa/kuvottaa/hirvittää juurikin tuo emättimen reijän venyminen. Miltä se tuntuu?
Kommentit (64)
Siinä vaiheessa ei enää kipua nin paljoa mieti. Miettii vain että tää on onneksi kohta ohi. Itse katsoin kelloa kun ponnistusvaihe alkoi ja mietin että enää varmaan 15 min ja ohi on.
Kun pää on syntynyt niin, yleensä kestää pari supistusta kunnes hartiat on ulkona ja silloin se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ponnistusvaihe alkoi 8.40, epiduraalin olin saanut 6.00. Eli puudutteet tehosi vielä ponnistusvaiheessa, enkä tuntenut liiemmin kipua, vaikka sankin 2. asteen repeämät välilihaan ja 3. asteen emättimeen. Sen sijaan viimeiset supistukset avautumisvaiheessa teki kipeää puudutuksesta huolimatta niin, että soitin kelloa saadakseni lisää epiduraalia. Kätilön tutkiessa olinkin sitten jo 10 cm auki.
Kyllä niistä mahdollisista repeämistäkin paranee, usko pois.
Ponnistusvaihe alkoi 8.40, epiduraalin olin saanut 6.00. Eli puudutteet tehosi vielä ponnistusvaiheessa, enkä tuntenut liiemmin kipua, vaikka sankin 2. asteen repeämät välilihaan ja 3. asteen emättimeen. Sen sijaan viimeiset supistukset avautumisvaiheessa teki kipeää puudutuksesta huolimatta niin, että soitin kelloa saadakseni lisää epiduraalia. Kätilön tutkiessa olinkin sitten jo 10 cm auki.
Kyllä niistä mahdollisista repeämistäkin paranee, usko pois.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:27"]
Mieti ne olkapäät, siinä kohtaa tulee hulluks!
[/quote]
Olkapäät ovat yhteen puristuneina PALJON kapeammat kuin pää.
[/quote]
Mulla on ollu isopäisiä lapsia, mutta kyllä ne olkapäät on olleet se pahin kohta.
[/quote]
Eri mieltä! Kun se pää on tullut ulos, ei se loppu ole tuntunut enää missään!
Mua poltteli, mutta onneksi se kesti vain muutaman sekunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä ainekin helpotti kun pää tuli ulos, tiesi että se on kohta ohi :) Vartalo seurasi hyvin perässä.
Mulla on kaksi lasta, 5 ja 6 vuotiaat, enkä kyllä enää kovin muista noita vaiheita.. jokainen synnytys on erilainen, ja nainen on kyllä tehty periaatteessa selviytymään siitä, jos kaikki menee niinkuin normaalisti. Eka synnytyksessä sain aika varhain epiduraalin, synnytys kesti vajaa 6 h lapsivesien menosta. Eli ponnistus vaihe oli melko kivuton, tietty ponnistin kovasti, niinkuin nyt ponnistaisit lihaksia kun teet jotain raskasta. Toka synnytys kesti 2h ja ponnistusvaihe 2min.. Kyllähän tuli tunne etten tästä selviä mutta tarvitsin lähinnä tsemppausta, jota hyvä kätilö antoi. Puudutuksia en kerinnyt saamaan. Älä liikaa mieti vaan ole avoin tulevalle! Itseä auttoi toka kerralla käveleminen ja "puhaltelu" :) ennen vanhaanhan opetettiin hengitysharjoituksia synnytystä varten, niistä on kyllä apua! Hyvää loppuraskautta sinulle! Minulla meni eka kerralla mennä ilo koko raskaudesta kun peloteltiin niin kovasti. Mutta toka kertaa en enää niin jännittänytkään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se ponnistusvaihe ei ollut kamalaa ollenkaan. Ei sattunut niin paljon kuin olin kuvitellut.
Mullakin ois yksi kysymys. Leikataanko se väliliha siis jo valmiiksi ennenkuin aletaan ponnistamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:27"]
Mieti ne olkapäät, siinä kohtaa tulee hulluks!
[/quote]
Olkapäät ovat yhteen puristuneina PALJON kapeammat kuin pää.
[/quote]
Mulla on ollu isopäisiä lapsia, mutta kyllä ne olkapäät on olleet se pahin kohta.
[/quote]
Eri mieltä! Kun se pää on tullut ulos, ei se loppu ole tuntunut enää missään!
[/quote]
Ei tämä ole mikään mielipidekysymys. Jollakulla repeäminen tapahtuu pään kohdalla, toisella vasta olkapäissä. Minulla 4,5-kiloisen esikoisen pää tuli ihan vapaaehtoisesti ulos, mutta hartioiden kohdalla repesin. Jollakulla toisella toisin.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:06"]
Mullakin ois yksi kysymys. Leikataanko se väliliha siis jo valmiiksi ennenkuin aletaan ponnistamaan?
[/quote] Ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:06"]
Mullakin ois yksi kysymys. Leikataanko se väliliha siis jo valmiiksi ennenkuin aletaan ponnistamaan?
[/quote] Ei
[/quote]
Aijaa, luulin että kaikilta leikattaisiin kun yksi nainen valitti sitä kun häneltä ei oltu leikattu välilihaa valmiiksi ja sitten se repesi kun ponnisti niin käsitin että olisi normaalikäytäntö että leikataan valmiiksi.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:06"]
Mullakin ois yksi kysymys. Leikataanko se väliliha siis jo valmiiksi ennenkuin aletaan ponnistamaan?
[/quote] Ei
[/quote]
Ei sitä automaattisesti leikata. Vain, jos vauva ei muuten meinaa mahtua tai näyttää siltä, että pahoja repeämiä on tulossa väärään suuntaan välilihaa. Ja väärä suunta olisi siis pyllyreikään päin, leikkaus taas tehdään vinosti pakaran suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ällötti myös ajatus tuosta vaiheesta ennen synnytystä tosi paljon, mutta tositoimissa ei kyllä kerennyt ällöttelemään.
Enemmän tunsin epätoivoa, paniikkia ja ihan ääretöntä rasitusta kun ponnistusvaihe pitkittyi pitkän avautumisvaiheen päätteeksi. Kuolemanväsymystä ja avuttomuutta. Ja kiitollisuutta siitä, että saa synnyttää Suomessa, turvallisessa sairaalassa ja hyvien kätilöiden ohjauksessa ja lapsi saadaan tavalla tai toisella pois.
Venymisen tunne on kyllä ihan uskomaton, mutta mulla se psyykkiset tuntemukset oli kivuntuntemusta voimakkaampia.
Kun pää oli syntynyt, loppu tuli kuin huomaamatta. Jälkeisiäkin ällöttelin etukäteen, niiden poisto sattui mutta enää niin vähän aiempaan verrattuna, että taisi enemmänkin olla korvien välistä kipua. Tikkaaminen ei tuntunut miltään.
Veren määrä joka valui jalkeille noustetta sekä uskomaton heikkous ja voimattomuus synnytyksen jälkeen hämmästytti kun en osannut siihen varautua.
pahin hetki muistaakseni oli se kun pää oli jo syntyny ja lapsen hartiat vielä sisällä, siinä piti sitten odotella seuraavaa supistusta että hartiat saa ulos, vaikka ois tehny mieli repiä se lapsi vaikka ite ulos sieltä.
Parempi olisi jos ei ole leikattaisi. Itse menetin siinä touhussa välilihani enkä sitä sen koommin saanut takaisin.
Mä en edes muista eriteltyinä niitä kipujuttuja, en varmaan ois muistanu seuraavanakaan päivänä,jos ois kysytty. Eniten mua autto neuvo noissa repeämis yms peloissa, se että ei kuuntele muiden kauhutarinoita ja kysyy kätilöiltä aina tarkkaan sen mikä mieltä askarruttaa ja sanoo suoraan,jos joku on huonosti. Ei ollu helppo synnytys,kesti kaikkiaan 28h ja puolitoista tuntia ponnistin vauvaa joka oli pää kahdella tavalla väärässä asennossa,mutta silti vain 3 tikkiä sain ja sekään ei tuntunu missään. Ja muutaman päivän päästä ei enää tarvinnu miettiä onks siellä tikkejä ollenkaan.
Kerro huolistasi neuvolassa ja sitten aikanaan synnärillä,mutta murehtiminen ei auta ketään,eikä kauhutarinoiden kuunteleminen. :) Tsemppiä odotukseen!
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:06"]
Mullakin ois yksi kysymys. Leikataanko se väliliha siis jo valmiiksi ennenkuin aletaan ponnistamaan?
[/quote] Ei
[/quote]
Aijaa, luulin että kaikilta leikattaisiin kun yksi nainen valitti sitä kun häneltä ei oltu leikattu välilihaa valmiiksi ja sitten se repesi kun ponnisti niin käsitin että olisi normaalikäytäntö että leikataan valmiiksi.
[/quote]
No ei leikata, eikä väliliha kaikilta repeä.
Oikestaan mulla oli ihan hyvä synnytys, paitsi avautuminen..
No kuitenkin ponnistus vaihe alkuun oli mielenkiintoinen, koska minua ainoastaan kirveli, ei sattunu missään. Tunsin kun vauva tuli ulos, ja tuli 2 asteen repeimät mutta silti mua ei sattunut.
Olen myös sektiolla synnyttänyt, joten suosittelen alatie synnytystä. Se on nopeampi ja paranet tosi nopeasti
Minä olen ollut onnekas, kun minulla on ollut nopeat ja ilmeisesti suht helpot synnytykset, eikä se pään tuleminen ulos ollut pahin kipu, vaan avautumisvaihe eli supistukset. En saanut mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ja ihan hyvin pärjäsin. Toinen synnytys oli jotenkin hieno kokemus, keho toimi kuin automaattiohjauksella ja lapsi syntyi parin supistuksen aikana, ponnistusvaiheen eka supistus oli niin voimakas, etten siinä pystynyt itse mitään tekemään, se vaan puski vauvaa ulos omalla voimallaan!
Kannattaa kuunnella omaa kehoaan, jos tuntuu että haluat olla tietysssä asennossa ja se on kätilölle ok, niin ole niin. Makaaminen sängyllä ei ole välttämättä se paras asento vauvan synnytykseen. Kannattaa kokeilla olla polvillaan tai vaikka synnysysjakkaralla jos mahdollista. Ja vesi on paras avautumisvaiheessa, jos altaaseen pääsee.
Kerran kärsin munuaiskivikohtauksesta, ja se oli kyllä paljon pahempi kuin synnytyskipu. Synnytys voi olla kivun osalta siedettävä ja muilta osin voimaannuttava kokemus, eikä siihen aina tarvitse puuttua lääkkeiden avulla...