Synnytys, kun vauvan pää tulee esiin

Se on muuten jännä tunne kun vauvan pää on jo ulkona ja ehkä enemmänin mutta saa vielä ravinnon ja hapen napanuoran kautta eikä siis vielä huuda eikä oikein ole vielä tässä maailmassa. Pari synnytystä ennen tuota viimeistä enä muista niistä tuota hetkeä lainkaan. Jotenkin aivan outo tilanne. Toinen on jo täällä mutta kuitenkin vielä poissa.

Mun mielestä sitä kipua kuvaa parhaiten sana "polttaa". Se oli sellainen kirvelevä ja kiristävä tunne, mutta kesti vain hetken ja loppui heti kun vauva muljahti ulos.

Omasta mielestäni mieluummin ponnistus- kuin avautumisvaihe. Olen synnyttänyt 3 kertaa aika nopeasti ja siksi ilman kivunlievitystä ja avautumisvaiheet on ollu itselläni paljon kivuliaampia kuin muutaman minuutin kestävät ponnistusvaiheet.

Kyllä se oli molemmissa synnytyksissä ylivoimaisesti kivuliain hetki, kun pää syntyi. Se kipu on sellaista valkoista usvaa. Supistuksiin verrattuna kesto on tietysti todella lyhyt. Tuntuu että kohta jotain repeää ja pahasti (niin repesikin molemmilla kerroilla, mutta ei kovin pahasti). Olkapäät ja muu vartalo vaan luiskahtivat ulos. Se helpotuksen tunne kun kipu loppui oli jotain sanoin kuvaamattoman ihanaa.

No eihän se hyvälle tunnu,sattuu niin saatanasti,on sitten mitä kipulääkettä tahansa.Mutta pieni vaiva isosta ilosta.Nyt 3v ja 3kk pojat,pikkunen hymyilee ja juttelee kovasti.

Näitä synnytysten vertailuja on tietty nettipalstoilla paljonkin eikä mua lakkaa hämmentämästä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on. Siis joillakin avautumisvaihe pahin, toisilla ponnistusvaihe, joillain molemmat ja joillain ei kumpikaan kovin paha.

Hämmentävintä on vielä se, että samalla ihmisellä voi olla melkein kivuton ja helppo synnytys ja sitten taas tosi pitkä ja kivulias, siis ilman selkeää syytä.

Etenkin tuo ponnistusvaiheen erilaisuus ei lakkaa hämmentämästä. Monet kokevat sen käytännössä kivuttomana, jopa helpottavana vaiheena ja toisilla kuten minulla se oli tauotonta tuskaa kunnes lapsi lopulta syntyi imukuppiavusteisesti.

Sinänsä lohdullinen juttu niille, jotka ensisynnyttäjinä tätä pähkäilevät, niin tiedän useammankin ihmisen joille synnytys on ollut varsin helppo, jopa kokonaan kivuton ja hyvä kokemus. Itsellä ei ollut hyvä kokemus eikä se ollut kenenkään syy, mutta sellaista tämä vähän on, tuuripeliä. Periaatteessa kannattaa varautua kipuun ja sietämään sitä, mutta tottakai omien tuntemusten mukaan kannattaa vastaanottaa mahdollinen lievitys vastaan. Tarkkoja suunnitelmia ei ehkä kannata tehdä kun ei koskaan voi tietää meneekö hitaasti vai nopeesti, helposti vai vaikeesti ja kivuttomasti vai kivuliaasti. Kannattaa kuitenkin luottaa siihen, että jos jotain ongelmia ilmeneekin niin meillä on onneksi mahtavan hyvät valmiudet hoitaa asiat niin, että kaikki lopulta sujuu hyvin.

Sattuuhan se aivan perkeleesti.  Tuntuu,  että räjähtää ja repeää perseeseen asti.  

Mieti ne olkapäät, siinä kohtaa tulee hulluks!

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:26"]

Sattuuhan se aivan perkeleesti.  Tuntuu,  että räjähtää ja repeää perseeseen asti.  

[/quote]

Juuri näin.

Synnytykseni ovat ollet varsin helpot ja nopeat, mutta kyllä se hetki kun pää tunkee ulos on melkoisen kivulia. Hirvitti ponnistaa kun tuntui että nyt koko alapää repeää (vaikka ei revennyt). 

Sattuu niin järkyttävän paljon, ettei kuvata saata. Kamala kipu, mikään muu ei ole elämässä sattunut niin paljon. Sorry, en haluaisi pelotella, mutta kun kysyit. Ja mä sentään olen päässyt siinä mielessä helpolla, ettei ole tullut mitään repeämiä tai nirhaumia koskaan, kiitos hitaiden synnytysten ja lasten pienen pään. Olis sattunut varmaan vieläkin enemmän? Mutta jos sulla on hyvät puudutteet, niin voihan se olla kai kivutonkin vaihe.

En mä tuntenut mitään muuta kuin turhautumista, kun vauva oli niin iso, että aina ponnistuksen jälkeen seilasi takaisin ylös kohtuun päin. :( Tätä kesti tunnin verran, kunnes episiotomia leikattiin, ja vauva pääsi ulos asti.

Ja mulla siis vaikutti epiduraali vielä tuon ponnistusvaiheen ajan, joten siksi en tuntenut kipua.

Itsellä ainakin ne viimeiset 10-15 minuuttia ollu aina ihan kamalia!

Tuntuu ettei kätilöt ymmärrä kuinka paljon kaikki sattuu  ku aina ilman kivunlievitystä pitäny yrittää homma hoitaa. "Epiduraali vaan hidastaa synnytyksen etenemistä" sanoovat.

Juu juu. Mutta kyllä tietoisuus sairaasta kivusta myös alitajunnassa hidastaa ponnistusvaihetta. (1h15min)

Ei kiva sekään. Ja tosiaan tuntuu että halkeaa! Mutta heti sen pahimman jälkeen saa palkinnon syliinsä ja se kipu on toissijainen.

Mulla se oli kyllä helpoin osuus. Tuntikausien tuskan jälkeen se oli ohi sekunnissa. Tunsin että repeän (hyvin helposti kuviteltava arkipäiväinen kipu, samanlainen kuin jos satutat minkä hyvänsä osan itsestäsi niin että tulee iso haava - ei siis ollut yhtään sen "herkempää" aluetta tuo alapää sellaisen osalta), ja vauva pulpsahti ulos.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:20"]

Niin, voisitteko te synnyttäneet kertoa miltä se ihan oikeasti tuntuu kun vauvan pää tunkee väkisin sen pienen reijän läpi venyttäen sen äärimmilleen?

Mulla ei synnytys ole vielä kuukausiin ajankohtainen, mutta eniten mua pelottaa/kuvottaa/hirvittää juurikin tuo emättimen reijän venyminen. Miltä se tuntuu?

[/quote]

Orgastiselle.

Avautumisvaihe on "pahin". sitten kun lapsi lopulta syntyy niin olo on mahtavin koko elämässäsi.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:27"]

Mieti ne olkapäät, siinä kohtaa tulee hulluks!

[/quote]

Olkapäät ovat yhteen puristuneina PALJON kapeammat kuin pää.

Mulla oli ponnistusvaihe se kivuttomin hetki synnytyksestä. Epiduraali oli ollu jo jonkun aikaa siinä kohtaa pois, joten ei pahemmin enää vaikuttanu. Pää kun tuli ulos, niin jonkunlaista poltetta lähinnä tunsin. Toisen asteen repeämä välilihaan ja emättimeen.

No se tuntuu suunnilleen siltä, kuin yrittäisi ponnistaa vesimelonin kokoista kakkaa. Tuntuu aivan mahdottomalta, mutta täytyy sanoa, että koskaan en ole kokenut mitään niin mahtavaa tunnetta, kun se vihdoin on ohi! No, vielä parempi tunne oli kun se pieni nyytti nostettiin rinnalle... :-) Tsemppiä koitokseen, hyvin se menee! 

Kiitos vastauksistanne.

Mulle tosiaan tuo ajatus venymisestä on kaikkein hirvittävin. En oikein osaa edes selittää sitä, mutta oksettaa koko ajatus. Miten siitä ikinä voi palautua? Tai mitä jos siitä jää ikuiset vaivat? Hyi apua, mutta ei mua kyllä sektiokaan enää houkuta kun siitä muutaman videon katsoin :/

Välillä tulee tunne, että en edes halua olla raskaana enää, vaikka vauva onkin toivottu.

Ap

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:27"]

Mieti ne olkapäät, siinä kohtaa tulee hulluks!

[/quote]

Olkapäät ovat yhteen puristuneina PALJON kapeammat kuin pää.

[/quote]

Mulla on ollu isopäisiä lapsia, mutta kyllä ne olkapäät on olleet se pahin kohta.

Mulla kesti ponnistusvaihe vaan 5 minuuttia, enkä muista siitä kivusta mitään. Kiljuin vaan ku pelotti niin kovaa :D Ja vauva tunki synnytyksessä käden yhtä aikaa ku pään pihalle, että että.. :D huhuh, en vaan muista mitään kipuja kiitos ilokaasun ! :D

oon sama ku 14.

nii ja sitä vielä että ku se pää oli pihalla, niin loppulapsi vaan silleen "valahti" ulos, ... öööh, ei, en vaan muista kipuja siinä.. :D:D:D