Millaista se lähihoitajan työ on kotihoidossa?

Vaipanvaihtoa, suihkutusta ja vatsantoimitusta. Lääkkeenjakoa.

Kaikkea edellä mainittua. Kiireistä. Usein päivässä on paljon asikkaita ja esim. tuttuni kertoo siitä, miten joutuvat viimeisiä asiakkaita herättelemään iltalääkkeille, kun ehtivät paikalle vasta heidän mentyä nukkumaan. Samoin aamulääkkeiden anto on venynyt yhteentoista joillain asiakkailla.

Kodinhoidon työntekijöistä on kova pula, koska on niin vaativaa työtä. Ihan varmasti saat koulutuksella työtä. 

Tuo samainen tuttuni on kertonut, että joidenkin asiakkaiden luo mennään vartijan kanssa. Paljon on kotihoidossa nimittäin niitä asiakkaita, jotka kuuluisivat ihan muiden tahojen alle. 

Näistä seikoista huolimatta tuttuni kertoo pitävänsä kovasti työstään ja asiakkaiden kohtaamisesta. Hän on myös kertonut että hän on jostain syystä innostunut säärihaavojen hoidosta. Mitä pahempi haava, sen kiinnostavampaa. Hyvä, että kaltaisianne löytyy . Tsemppiä koulutukseen hakeutumiseen , toivottavasti sieltä löytyy sinulle mieluinen homma.

Hyvin vaihtelevaa. Aamupuuron keittämistä, lääkkeiden antamista, peseytymisissä avustamista, pukemista ja syöttämistäkin joskus. Ennen kotihoidossa työskentelemistä en tiennyt, miten huonokuntoisia kodeissaan asuvia ihmisiä onkaan. Muistisairaita asiakkaita paljon. Ja meillä ainakin paljon myös mt-potilaita ja päihdeongelmaisia.

Asiakasjäyntejä meillä on päivässä 15-20, toisinaan on kiire ja toisinaan ei. Osa käynneistä voi olla 10 min, kokopesuun yleensä varattu aikaa 45-60 min.

Viihdyn hyvin työssäni.

Ehkä huonoin homma tuossa työssä on pitkittyvät vuorot. Jos iltavuorosta lähtee jokin työntekijä tai on puutos niin muut saavat myös hänen asiakkaansa hoitaakseen eikä ketään saada tilalle. Asiakkaat on pakko hoitaa. Silloin työvuorossa jonka piti päättyä klo 20:00 saattaakin päättyä vasta 22:30.

Aikaa saattaa olla vain 10mkn per asiakas ja siinä ajassa myös kirjataan puhelimeen käynnin asiat ja vanhukset ihmettelee miksi et nyt ehdi juomaan sitä kahvia kun ehtii puhelinta näyttää siinä.

Joutuu välillä tekemään hommia jotka ei kuulu työn kuvaan eli viemään roskia, laittamaan pyykkikonetta ja ilta vioro ripustaa sitten kuivumaan. Mutta auttaahan sitä nyt ihmistä.

Ylityötä joka päivä ja useita kertoja viikossa on jonkun jääätävä tekemään tuplavuoron, kun illasta puuttuu henkilökuntaa. Tämä tarkoittaa että työvuoro on klo 7-22.

Taukoja ei ehdi pitää. Asiakkaat saavat usein aamulääkkeet iltapäivän puolella. Täyttä kaaosta Helsingissä ainakin.

En tiedä, mutta mun 18 vuotias lapseni tekee tuota ja tykkää.

En olis ikinä uskonut että viihtyy tuollaisessa työssä.

Kiireistä, hoitajia on aina liian vähän. Säätämistä käyntien kanssa, ajomatkat, käyntiajat, kirjaaminen, erityishuomiot. Ei tuu tylsää ja tapaa paljon asiakkaita, vanhuksia pääasiassa, osa tarvii vain vähän apua, osa vuodepotilaita. Siirtoja, lääkkeenantoa, vaipanvaihtoa, ruuan antoa, insuliinin pistämistä, haavahoitoa, lääkkeenjakoa, suihkutusta, joskus ehtii kuulumiset kysyä. Mun mielestä kivempaa kuin esim palvelutaloissa työ, enemmän vastuuta, mutta pahin paine tulee ainaisesta kiireestä, ylitöistä ja säätämisestä asioiden kanssa, taukoja huonosti ja ne pidetään usein autossa. Vessaan hankala päästä, kaikella säällä pitää osata ajaa. Joskus vaikeita asiakkaita, pitää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Työkaverit yleensä mukavia, esimiesten osaaminen vaihtelee, töitä on aina niin paljon kuin haluaa tehdä, lisät on ok. Kaksivuorotyötä yleensä.

Teen keikkaa Helsingissä lähihoitajana (lääkeluvallisena) kotihoidossa. Voit tehdä työtä joko luvattomana tai luvallisena, työ on silloin kuitenkin täysin erilaista. Luvattoman hommia on tekee kotiavustajat ja muut joilla ei ole terveydenhuollon koulutusta. Myös jos ei lähihoitajana ole lääkeluvat kunnossa, niin luvatonta hommaa. Käytännössä siis alapesuja, ruuan lämmittämistä, vessa-apuja, suihkuttamista. Eipä juuri muuta.

Normaali, lääkeluvallisen lähihoitajan hommat ovat sitten paljon vaihtelevampia ja vaativampia. Varsinkin kun tekee keikkaityötä, pääsee tekemään monipuolisesti kaikkea, koska eri alueilla ja tiimeissä asiakaskunta on erilaista.

Joissain tiimeissä hoidetaan paljon liikuntavammaisia (esim. erilaisissa onnettomuuksissa halvaantuneita) ja näillä käy kotisairaanhoidon lisäksi myös kotonaan auttamassa erilaisia avustajia (näillä avustajilla ei ole yleensä sote-alan koulutusta, joten eivät osallistu varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin), joissain taas paljon söpöjä kilttejä mummeleita, joiden hoito on helppoa kuin heinän teko. Joillain alueilla hoidetaan paljon mielenterveys- ja päihdepuolen potilaita.

Lääkkeiden jakoa on hyvin vähän sillä nykyään on pitkälti siirrytty apteekin annosjakelupusseihin. Ne pitää toki viedä ja tarkistaa kahden viikon välein.

Haavahoitoja on paljon, aivan pienistä säärihaavoisa todella laajoihin, jopa kroonisiin haavoihin.

Lääkehoitoa luonnollisesti. Erityisen paljon laitetaan erilaisia lääkelaastareita, kuten kipulaastarit ja muistilaastarit. Myös peräaukkoon ja emättimeen laitettavia lääkkeitä on paljon, kuten ulostuslääkkeet ja Vagifem. Suun kautta annetaan sekä nestemäisiä litkuja että pillereitä ja palleroita veden kanssa. Insuliinihoitoisia diebeetikoita on paljon kotihoidon parissa, joten insuliinit pistetään ihon alle. Samoin monia muita s.c. injektioita, kuten verenohennuslääkkeitä yms.

Erialisia ihottumien rasvauksia lääkevoiteilla on myös paljon, samoin lymfasidoshoitoja, esim jalkoihin laitetaan tukisidoksia.

Myös peg-letkuruokintalaitteiden käyttöä sekä erilaisten inhalaatioiden ja silmätippojen laittamista on runsaasti. Erilaisia apuvälineitä käytetään paljon, erityisesti nostureita (joilla nostetaan asiakas esim. vuoteesta pyörätuoliin tai vessaan) ja turnereita. Asiakkailla itsellään on myös monelaisia apuvälineitä, rollat ja pyörätuolit sun muut. Saattohoitoa on myös paljon, kun esim. syöpäsairaat haluavat sairaalasta kotiin viimeisiksi viikoiksi/päiviksi.

Tästä tulee nyt liian pitkä eikä kukaan jaksa lukea, joten summa summarum: kotihoidossa hoitajat tekevät oikeastaan kaikkea mitä sairaalassakin, mutta arvostus on pienempi, koska kaiken lisäksi myös lämittämme mikrossa ruokaa, tiskaamme ja viemme roskat, joten emme ole oikeita hoitajia.

Työ on kuitenkin todella tapahtumarikasta, äärimmäisen itsenäistä ja monipuolista hommaa. Palkka ei ole kummoinen, mutta itsetunto kasvaa tätä työtä tehdessä kun tietää pystyvänsä vaikka mihin.

Hei lisää kommentteja, näitä on kiva lukea! Tsemppiä kaikille lähihoitajille.

Just tuota edellä mainittua. Parasta ja pahinta on kun ei tiedä mitä siellä oven takana on vastassa. Kotihoitotyö vaatii tietynlaisen hoitajatyypin, kaikista ei ole siihen. Mukava kun saa liikkua päivänmittaan säässä kuin säässä kuunnellen samalla radiokanavia.

Mukavaa työtä jos tykkää tehdä itsenäisesti hommia. Pääosa asiakkaista on ihan mukavia ja työpäivät sujuu joutuisasti. Liikkuva työ, pääsee välillä haukkaamaan happeakin.

Asiakkaan kodeissa työskennellessä perinteinen potilas-hoitaja asetelma on erilainen kuin sairaalassa. Henkilökohtaista tilaa ja tapoja tulee kunnioittaa. sairaalassa ja osastoilla mennään yleensä sairaalan säännöillä ja rytmillä.

Kotona tarvii hyvää pelisilmää ja sosiaalisia taitoja, jotta tarvittavat hoitotoimet ja perustarpeet saadaan tehtyä siinä lyhyessä ajassa. Aina se ei onnistu ja eettisesti hankalaa työssä on esimerkiksi se, kun ei voi enää mennä vähän myöhemmin takaisin jos muistisairas ei vaikka heti suostu vessaan tai syömään. Toinen huono puoli on se ettei kuntouttavaan työotteeseen ole juuri aikaa. Käyntiajan puitteissa ei siis ehdi yleensä ohjata vanhusta tekemään asioita itsenäisesti/yhdessä. Koska aika on rajattu niin pakko tehdä puolesta.

Ja se käyntien pituus vaikuttaa maksuihin joten sitä ei voi ylimitoittaa koska asiakas maksaa sitä enemmän montako minuuttia on varattu aikaa. Moni ei ota riittävästi apua tämän vuoksi vastaan. Silloin ei voida hoitaa kunnolla. Jos vanhukselle on varattu 15min aikaa 2x vrk, ei siinä ikävä kyllä paljon mitään ehdi.

Meillä ei kyllä ole mikään kauhea kiire yleensä jos ei mitään satu ja olen kyllä asiakkaiden luona pidempään jos aikataulu sen sallii, mutta sekään ei ole suurissa määrin järkevää sillä koskaan ei tiedä mitä seuraavassa paikassa odottaa, jos joku löytyy huonossa kunnossa ja täytyy odottaa siellä ensihoitoa ja samaan aikaan loput asiakkaat odottaa vielä aamupuuroja ja lääkkeitä.

Tykkään kyllä, kotona pääsee paljon syvällisemmin tutustumaan vanhuksiin ja paljon hyviä tarinoita ja monenlaista elämänkirjoa näkee.

Lisään vielä että hieman vaativampaa työtä sen itsenäisen luonteen vuoksi. Yksin täytyy osata arvioida vanhuksen kotona pärjäämistä ja moninaisia oireita ja hoidon tarvetta. Kotona asuvat vanhukset ovat monisairaita ja heille toteutetaan vaativaa lääkehoitoa ja pääset tekemään monipuolisia hoitotoimia. Ongelmanratkaisukykyä tulee olla.

Semmosia pikakäyntejä. Vanhisten pukemista, suihkuja, insuliini laittoa, kuntoutusta, lääkkeiden antoa, ruoan lämmitystä jne. Jos hyvin käy niin ehdit istahtaa alas ja jutella hetken. Myös kaupassa ja apteekissa käyntejä.

Hyvin monipuolista ja lähentelee sairaanhoitajan työnkuvaa. Ihan perushoidon lisäksi lääkehoitoa (dosettien jakoa, lääkkeiden antamista monessa muodossa, pistoksia ihon alle ja lihakseen), haavanhoitoa, katetrointeja, verinäytteenottoja, letkuruokintaa, avanteen hoitoa.

Toimintakyvyn arviointia, ohjausta apuvälineiden käytössä, kuntoutusta, hoidon sisällön suunnittelua. Tiivistä yhteydenpitoa omaisiin ja muihin hoitotahoihin.. Ihan mitä vain kuvitella saattaa ja kaikki koulussa opittu tulee varmasti jossakin vaiheessa käyttöön.

Vaihdoin vasta kotihoidosta asumispalveluyksikköön ja ero on masentava. Yhtäkkiä työ koostuu pelkästä perushoidosta ja ainoastaan sairaanhoitajilla on lupa toteuttaa suurinta osaa asioista, joista kotihoidossa lähihoitajat vastasivat päivittäin. Ero näkyy toki myös palkassa (kotihoidossa korkeampi palkkaluokka kuin asumispalveluissa), mutta masentavinta tässä on tunne siitä, että koko ammattitaito valuu täysin hukkaan.

Ehdottomasti suosittelen kotihoitoa työpaikkana! Siellä jos missä ainakin itse koin todellista työn imua ja nautin siitä, kun koko ajan sai oppia uusia asioita.

Monitaitoisia lähihoitajia töissä kotihoidossa ylläolevien viestien mukaan.

Jaksamisia teille tärkeässä työssä!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monipuolista ja lähentelee sairaanhoitajan työnkuvaa. Ihan perushoidon lisäksi lääkehoitoa (dosettien jakoa, lääkkeiden antamista monessa muodossa, pistoksia ihon alle ja lihakseen), haavanhoitoa, katetrointeja, verinäytteenottoja, letkuruokintaa, avanteen hoitoa.

Toimintakyvyn arviointia, ohjausta apuvälineiden käytössä, kuntoutusta, hoidon sisällön suunnittelua. Tiivistä yhteydenpitoa omaisiin ja muihin hoitotahoihin.. Ihan mitä vain kuvitella saattaa ja kaikki koulussa opittu tulee varmasti jossakin vaiheessa käyttöön.

Vaihdoin vasta kotihoidosta asumispalveluyksikköön ja ero on masentava. Yhtäkkiä työ koostuu pelkästä perushoidosta ja ainoastaan sairaanhoitajilla on lupa toteuttaa suurinta osaa asioista, joista kotihoidossa lähihoitajat vastasivat päivittäin. Ero näkyy toki myös palkassa (kotihoidossa korkeampi palkkaluokka kuin asumispalveluissa), mutta masentavinta tässä on tunne siitä, että koko ammattitaito valuu täysin hukkaan.

Ehdottomasti suosittelen kotihoitoa työpaikkana! Siellä jos missä ainakin itse koin todellista työn imua ja nautin siitä, kun koko ajan sai oppia uusia asioita.

Menee vähän ohi ketjun aiheen mutta huikkaan välistä että koska meillä ei palkkaeroa ole niin vaihdoin kotihoidosta tehpaan koska saan saman rahan helpommalla ja autokin pysyy ehjänä

Uudellamaalla tehnyt monessa kunnassa/kaupungissa kotihoidossa työtä. Kiire tahdittaa työtä, itsellä aina tunne että ei ole ehtinyt tekemään kaikkea niin hyvin kuin haluaisi. Asiakaskohtaamiset mukavia, kunpa olisi enemmän aikaa antaa heille, useimmiten yksin päivänsä viettäville ihmisille.

Vuosia sitten ensikosketus kotihoitoon, mahtavaa liikkuvaa työtä ja aikaa asiakkaalle hyvin per käynti.

Nykyään ei oikein ole hyvää sanottavaa työstä, liian aikataulutettua. 10min ohjelmoitu käynti, siinä ei paljoa ehdi tekemään ennenkuin juostava seuraavaan kohteeseen.

Jos jollain käynnillä tulee eteen jotain odottamatonta, esim. ruokaa ei ole kaapissa mistä laittaa ja kuitenkin jotain on saatava aikaiseksi niin aikataulut kusee täysin. Johan on päivässä sitten tekemistä.

Aikalailla veitsenterällä ainakin uudellamaalla mennään, jaksamista koetellaan todella.

Kirjaaminen lennossa eli kännykkään asiakkaan luona tai matkan varrella siirtymissä on persiistä.

Työ liian aikataulutettua eikä asiakkaalle jää aikaa juurikaan. Kelloa katsotaan ja huidotaan menemään ne työt mitä ohjelmoitu tehtäväksi jotta ehtii seuraavaan paikkaan tekemään samaa kellon tahdittamaa työtä.

Aiemmin tykkäsin työstä tosi paljon. Enää en joten lähdin muihin hommiin jossa työt saa tehtyä vähemmällä stressillä ja jää tunne siitä että on tehnyt työnsä hyvin.