Synnytys, kun vauvan pää tulee esiin

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:43"]

Kiitos vastauksistanne.

Mulle tosiaan tuo ajatus venymisestä on kaikkein hirvittävin. En oikein osaa edes selittää sitä, mutta oksettaa koko ajatus. Miten siitä ikinä voi palautua? Tai mitä jos siitä jää ikuiset vaivat? Hyi apua, mutta ei mua kyllä sektiokaan enää houkuta kun siitä muutaman videon katsoin :/

Välillä tulee tunne, että en edes halua olla raskaana enää, vaikka vauva onkin toivottu.

Ap

[/quote]

Hmm. No mieti vaikka sitä että nainen on luotu synnyttämään. Tai muokkaantunut, miten vaan. Mutta se alapää ei ihan tosi ole ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, vaan sen tehtävänä on saada vauva ulos. Sun keho tietää mitä tekee, naisen keho on tehnyt sitä aika kauan. Synnyttänyt.

Ei se oo mitään extremee eikä kamalaa, synnytys on täysin normaali, joskin joskus kivulias, tapahtuma. Sun keho valmistautuu synnytykseen ja jokaisella supistuksella sun kohdunsuu aukeaa enemmän ja enemmän. Ne supistukset auttaa sua aukeamaan, ja ihan yhtä ihmeellisesti kun se pystyy aukeamaan, se myös pienenee. Niin se vaan tekee. :)

Eräs kätilö vannoi että hän pystyi näkemään silmiensä edessä kohdunsuun aukeamisen ja laajenemisen kun synnyttäjä alkoi käyttää mielikuvaharjoittelua (ajatteli aukeamista, sitä että avautuu että vauva mahtuu tulemaan, joka supistuksella kuvitteli avautuvansa enemmän ja enemmän) ja rentoutui eikä enää kireänä viulunkielenä jännittäen ottanut supistuksia vastaan vaan antoi kehon antautua supistukselle ja otti voimaa siitä että supistusten välit oli täysin kivuttomat.
 Joo, kuulostaa kummalliselta, tiedän.

Niin ja kannattaa muuten harkita ponnistamista pystyasennossa vaikka jakkaralla, selällään puskemalla on tosi vaikee saada sitä lasta ulos (kun se kohdunsuu tai mikä käytävä onkaan kallistuu hieman eteenpäin, eli siis joutuu ponnistaan muksun vähänniinku ylämäkeen jos on selällään) mutta pystyssä painovoima auttaa siinä asiassa vähäsen, kokemusta on. :D

Siis se on kauhein tunne, kun se pää on jo tullu ja loput on vielä tulematta. Just sellanen, että " repikää se nyt ulos sieltä heti "

Kaveri, joka oli synnyttänu vuotta aiemmin sano, että "joo se ponnistusvaihe on ihan helppo niitten supistusten jälkeen". Siks mua ei pelottanu enää kun ponnistaminen alko mut hyvin nopeesti sain huomata, että ollaan kaverin kanssa aika eri linjoilla.

Voisin supistella vaik kaks vuorokautta, jos ei tarttis ponnistaa.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:06"]

Mullakin ois yksi kysymys. Leikataanko se väliliha siis jo valmiiksi ennenkuin aletaan ponnistamaan?

[/quote] Ei

[/quote]

Aijaa, luulin että kaikilta leikattaisiin kun yksi nainen valitti sitä kun häneltä ei oltu leikattu välilihaa valmiiksi ja sitten se repesi kun ponnisti niin käsitin että olisi normaalikäytäntö että leikataan valmiiksi.

[/quote]

No ei onneks leikata, lähes kaikki sairaalat on kai luopunut tosta rutiini-epparista kun ihan luonnollisesti tullut repeämä parantuu paljon paremmin kun episiotomiahaava. Ja olihan siinä vaikka mitä mukana miks se lopetettiin, ihan epäinhimillistä viiltää "varmuuden vuoksi" joka synnyttäjältä väliliha muussiks. Mulla ei onneks revennyt, ja jos joku olisi sen "repeämän" sinne pilluun käynyt veitsellä vetäsemässä niin en kyllä kovin arvostais.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 23:17"]

Niin ja kannattaa muuten harkita ponnistamista pystyasennossa vaikka jakkaralla, selällään puskemalla on tosi vaikee saada sitä lasta ulos (kun se kohdunsuu tai mikä käytävä onkaan kallistuu hieman eteenpäin, eli siis joutuu ponnistaan muksun vähänniinku ylämäkeen jos on selällään) mutta pystyssä painovoima auttaa siinä asiassa vähäsen, kokemusta on. :D

[/quote]

Tähän nyt sivukommentti, että puoli-istuva asento voi myös olla se paras asento sinulle. Minulle se oli, vaikka sitä kaiken maailman luomusynnytyssivuilla parjataan. Itse jämähdin vähän liian pitkään tuohon pystyasentoon. Minulla se ei toiminut, kun en saanut kunnolla voimaa ponnistukseen. Varmaan pystyasento toimii parhaiten niillä, joilla ihan se kohtulihas ponnnistaa optimaalisesti. Minä jouduin itse avittamaan tosi paljon ihan koko kropan lihaksilla, kun kohdussa ei ollut tarpeeksi voimaa. Tosin jakkaraa ei ollut edes kokeiltavana. Ties vaikka siinä olisi saanut paremmin myös muita lihaksia käyttöön.

Mä toivoisin että synnytystä hermoilevat naiset sattuisivat mahdollismma harvoin lukemaan näitä ketjuja... Toki jokaisella on oikeus kertoa kokemuksensa, mutta muistathan että usein juuri ne joilla on huonoja kokemuksia ovat innokkaampia kertomaan niistä. Ja tämä palsta on välillä niin negatiivinen...Kauhujutut lisäävät pelkoa entisestään ja sitten on vaikea olla synnytyksessä rentona. Kyllä meitäkin on paljon, joiden synnytys on mennyt hyvin eikä ole jäänyt traumoja vaan hienot muistot. En väitä ettei minunkin synnytykseni olisi sattuneet, mutta ei niin ettei sitä olisi voinut kestää. Toki siinä venyessä tuntee kireyttä ja polttelua ja työntäminen tuntuu hurjalta, mutta toisaalta siinä vaiheessa olet jo NIIN lähellä niitä maailman ihanimpia ja uskomattomimpia hetkiä kun vauva solahtaa ulos ja saat nähdä sen ensimmäistä kertaa, saat sen rinnalle, saat nähdä isän pitävän lastaan sylissään... Minua helpotti kun tajusin kuinka lähellä se oli, ihan oikeasti! Sitäpaitsi, jos pelkäät erityisesti juuri ponnistusvaihetta, niin kerro ihmeessä ajoissa kätilölle siitä, hän voi varmaan laittaa sinulle paikallisesti puuduttavan lääkkeen ennen sitä vaihetta. Sitten ei haittaa vaikka epiduraali olisi lakannut vaikuttamasta. 

Hyvää synnytystä! Muista: on mitä todennäköisintä että se menee hyvin. Ja pidä lopputulos mielessä! 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 23:17"]

Niin ja kannattaa muuten harkita ponnistamista pystyasennossa vaikka jakkaralla, selällään puskemalla on tosi vaikee saada sitä lasta ulos (kun se kohdunsuu tai mikä käytävä onkaan kallistuu hieman eteenpäin, eli siis joutuu ponnistaan muksun vähänniinku ylämäkeen jos on selällään) mutta pystyssä painovoima auttaa siinä asiassa vähäsen, kokemusta on. :D

[/quote]

Tähän nyt sivukommentti, että puoli-istuva asento voi myös olla se paras asento sinulle. Minulle se oli, vaikka sitä kaiken maailman luomusynnytyssivuilla parjataan. Itse jämähdin vähän liian pitkään tuohon pystyasentoon. Minulla se ei toiminut, kun en saanut kunnolla voimaa ponnistukseen. Varmaan pystyasento toimii parhaiten niillä, joilla ihan se kohtulihas ponnnistaa optimaalisesti. Minä jouduin itse avittamaan tosi paljon ihan koko kropan lihaksilla, kun kohdussa ei ollut tarpeeksi voimaa. Tosin jakkaraa ei ollut edes kokeiltavana. Ties vaikka siinä olisi saanut paremmin myös muita lihaksia käyttöön.

[/quote]

Mullekin on ollut puoli-istuva paras. Ihan selällään ei kaiketi enää missään synnytetäkään. Jakkaralla on välilihan tukeminen on hankalampaa ja repeämiä voi tulla helpomminkin kuin puoli-istuvassa, näin olen siis lukenut, ei ole omaa kokemusta. Mutta tunnustelet sitten itse, että mikä on paras vaihtoehto.

Huh, ihan alkoi sattua alapäätä myötätunnosta näitä juttuja lukiessa. Enkä ole edes raskaana. :-/

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 22:06"]

Mullakin ois yksi kysymys. Leikataanko se väliliha siis jo valmiiksi ennenkuin aletaan ponnistamaan?

[/quote] Ei

[/quote]

Aijaa, luulin että kaikilta leikattaisiin kun yksi nainen valitti sitä kun häneltä ei oltu leikattu välilihaa valmiiksi ja sitten se repesi kun ponnisti niin käsitin että olisi normaalikäytäntö että leikataan valmiiksi.

[/quote]

No ei onneks leikata, lähes kaikki sairaalat on kai luopunut tosta rutiini-epparista kun ihan luonnollisesti tullut repeämä parantuu paljon paremmin kun episiotomiahaava. Ja olihan siinä vaikka mitä mukana miks se lopetettiin, ihan epäinhimillistä viiltää "varmuuden vuoksi" joka synnyttäjältä väliliha muussiks. Mulla ei onneks revennyt, ja jos joku olisi sen "repeämän" sinne pilluun käynyt veitsellä vetäsemässä niin en kyllä kovin arvostais.

[/quote]

Mulle se tehtiin molemmilla kerroilla, mutta ei se missään välilihassa ollut vaan siinä sivussa. Siististi tikkasivat ja aika pian parani. Kyllä mä sitä arvostin, en olisi ainakaan mieluumin revennyt. Tietysti vielä parempi jos ei tarvitse.  

Muista, että naiset ovat synnyttäneet aina ja se on ihan luonnollinen tapahtma. Keho on suunniteltu niin, että homma toimii ja synnytyksestä myös palaudutaa useimmiten hyvin nopeasti. Nykyisin on monelaista kivunlievitystä. KOita keskittyä siihen, että pian kohtaat lapsesi äläkä lueskele liioiteltuja kauhujuttuja netistä. Synnytys voi olla ihana, vaikuttava kokemus ja jos syynytät sairaalassa, saat parhaan mahdollisen avun osaavalta henkilökunnalta. Voimia! Ja sitten kun sinulla on pienokainen, synnytys on oikeastaa lopulta aika pieni osa yhteistä matkaanne. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:27"]

Mieti ne olkapäät, siinä kohtaa tulee hulluks!

[/quote]

Olkapäät ovat yhteen puristuneina PALJON kapeammat kuin pää.

[/quote]

Mulla on ollu isopäisiä lapsia, mutta kyllä ne olkapäät on olleet se pahin kohta.

[/quote]

Lapsen tuleminen lantion läpi sattui niin infernaalisen paljon ja puolentoista tunnin ajan tauotta, etten edes erottanut sitä kun pää lopulta tuli läpi. Mulla ei siis pää tuntunut missään, mutta sitten kun ne hartiat tuli niin jopas sattui ja repeymiä tuli 5 tikin edestä, jotka onneks parani nopeesti ja kokonaan. Vinkiksi vaan ensikertalaisille, että kun pää on jo ulkona ja käsketään ponnistaa vielä kerran niin ei kantsi kauheen kovin ponnistaa. Kyllä ne hartiatkin aika pahalta voi tuntua, vaikka pää ei tuntuiskaan.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:43"]

Kiitos vastauksistanne.

Mulle tosiaan tuo ajatus venymisestä on kaikkein hirvittävin. En oikein osaa edes selittää sitä, mutta oksettaa koko ajatus. Miten siitä ikinä voi palautua? Tai mitä jos siitä jää ikuiset vaivat? Hyi apua, mutta ei mua kyllä sektiokaan enää houkuta kun siitä muutaman videon katsoin :/

Välillä tulee tunne, että en edes halua olla raskaana enää, vaikka vauva onkin toivottu.

Ap

[/quote]

Itselläni oli ihan samallaiset tuntemukset raskausaikana. Kaikki meni kuitenkin hyvin, synnytys ei sattunut oikeastaan yhtään ja repeämätkin (pienet) paranivat nopeasti. Tsemppiä Ap, hyvin kaikki menee, ei kannata liikaa murehtia.

Sitä on turha miettiä etukäteen. Sitten kun ryminä lähtee käyntiin, et enää mieti mitään turhia. Jokainen nainen saa esimakua supistuksista silloin, kun on kuukautiset. Avautumisvaihe on kuukautiset potensiin 100 000. Ilokaasu auttaa, ota sitä.

Ja mitä pään ulostuloon tulee: parhaassa/pahimmassa tapauksessa ei tunnu juuri miltään. Vähän vaan kiristää. Pahasti puudutettuna joudut kätilöltä kyselemään, että koska pitää ponnistaa kun supistukset ei tunnu enää, ja et tunne edes koko alaruumistasi. Kroppasi on tehty tähän, luota siihen.

Mulla kolmas synnytys päätyi sektioon, kun laittoivat pyytämättä epiduraalia 3 annosta, kun piti vauhdittaa synnytystä ihan vaan sen takia, että lääkärin piti päästä vapaalle. No, kävi just toisin päin, hyvässä ravissa ollut meininki pysähtyi ja lopputuloksena lomalennolta myöhästynyt pirun kiukkuinen lääkäri ja sektio.

Mun täytyy sanoa, että kipu ei ole oikea sana kuvastamaan sitä tunnetta, mikä on ponnistusvaiheessa. Kipu on olemassa avautumisvaiheessa ja ihan juuri ennen ponnistusvaihetta se kipu on kyllä hirveää.

Mutta siinä vaiheessa kun vauva alkaa työntymään ulospäin, niin siinä tulee ennenkaikkea todella kova paineentunne. Siis sellainen, että ulostaisit melonia. Minulle se ei tuntunut varsinaisesti kivulta. Mulla iskee joka kerralla välittömästi ihan sietämättömän kova tarve ponnistaa, enkä todellakaan pysty sitä hillitsemään. Se PITÄÄ saada sieltä ulos. En pysty puhumaan, mielessä takoo vain ajatus että pois se sieltä, pois se sieltä. Onneksi mä olenkin onnistunut ponnistamisessa, ja vauvat ovatkin tulleet muutamalla ponnistuksella ulos. Minulla puolestaan pikkuisen hellittää se paine siinä vaiheessa, kun vauvan pää on ulkona. Siinä vaiheessa pystyy yhden nopean henkäisynkin peräti ottamaan, ennenku taas ponnistetaan uudestaan. Seuraavasta vauva onkin jo tullut kaikilla kerroilla ulos. Sitten se on ohi ja helpotus iskee, kivut häviää kaikki yhdessä sekunnissa.

Ei tuota kannata oikeastaan etukäteen miettiä, koska tosiasia on, että se on joka tapauksessa täysin erilaista kuin mihin on varautunut. Ainakin ensimmäisellä kerralla.

Itsestäni se tuntui ihan helpolta ja mukavalta. Olin parvekkeella tupakilla juuri tuossa vaiheessa niin en joutunut näkemään sitä. Vaimon mukaan se sattui aika paljon.

itse en pitänyt sitä kamalana. Kyllä avautumisvaihe oli paljon kamalampi. Tuntui voimakasta repeämisen tunnetta (sainkin syviä repeämiä todella laajasti) mutten varsinaista kipua. Johtui varmaan sitten puudutteista. Mutta vaikka kipua tuntuiskin nii ei se kauaa kestä, ja loppuu heti kun vauva ulkona. Älä stressaa, kyllä. kestät :)

Synnytys on kaikenkertaisuudessaan ihan kivuton mun mielestä, ei satu supistukset eikä siinä ponnistusvaiheessakaan kyllä jää ajattelemaan, miltään tämä nyt tuntuu, kun se pää tulee ulos, kun sitä keskittyy vaan siihen ponnistamiseen...

Eipä se tuntunut mitenkään kamalalta, kun puudutteet on osuneet molemmissa synnytyksissä aika hyvin kohdilleen. Ponnistuksessa on tekemisen meininki, mikä oli mun mielestä paras kokemus koko synnytyksessä. Paljon ikävämmäksi olen kokenut avautumisvaiheen supistukset, niitä kun ei voi itse hallita, toisin kuin ponnistamista.

"En mä tuntenut mitään muuta kuin turhautumista, kun vauva oli niin iso, että aina ponnistuksen jälkeen seilasi takaisin ylös kohtuun päin. :( Tätä kesti tunnin verran, kunnes episiotomia leikattiin, ja vauva pääsi ulos asti.

Ja mulla siis vaikutti epiduraali vielä tuon ponnistusvaiheen ajan, joten siksi en tuntenut kipua."

Mulla käiv juurikin samalla tavalla. Hyvät kokemukset jäi synnytyksestä vaikken tiedä haluanko synnyttää uudelleen: koskaan ei voi tietää tarkalleen miten synnytys menee, vaikka olisi synnyttänyt aikaisemmin.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:36"]

Mulla se oli kyllä helpoin osuus. Tuntikausien tuskan jälkeen se oli ohi sekunnissa. Tunsin että repeän (hyvin helposti kuviteltava arkipäiväinen kipu, samanlainen kuin jos satutat minkä hyvänsä osan itsestäsi niin että tulee iso haava - ei siis ollut yhtään sen "herkempää" aluetta tuo alapää sellaisen osalta), ja vauva pulpsahti ulos.

[/quote]

mulla samanlainen kokemus. ponnistusvaihe oli selkeästi helpoin. ne kovat supistukset, jotka kestää IKUISUUDEN oli paaaaljon pahempia. ponnistaessa ajatteli vaan, et viimeinkin tää on ohi! Kipu supistuksiin verrattuna pientä.

ei tuntunut yhtään miltään. En tuntenut enää edes supistuksia. Oli epiduraali ja pudendaali just parhaimmassa terässään :D