Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kinuaa lasta hoitoon - Meidän pitäisi lähteä pois miehen..
28.06.2020 |
Kaipailisin vertaistukea tilanteeseen..
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja anoppini on kinunut synnytyslaitokselta lähtien, että haluaa hoitaa lastamme. Kun lapsemme oli 2kk niin anoppi olisi halunnut yökylään lapsen ja meni oudoksi, kun sanoin, että ei käy.
Nyt anoppi on taas alkanut käskyttämään, että meidän pitäisi mieheni kanssa lähteä, että saadaan muka kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Oikeastihan syy, miksi hän haluaa meidän pois lapsen luota on se, että hän haluaa hoitaa lasta yksin.
Mä en itse pidä siitä, että käskytetään eikä kysytä edes, että ” haluaisitteko mennä” tai ” saisinko hoitoon” .
Onko tuo teidän mielestä loukkaavaa, että ajetaan vanhemmat pois kotoa, että päästään lapsen lapsensa kanssa olemaan kahdestaan? Onko kenellekään sattunut vastaavaa? En haluaisi olla tyly, mutta en tiedä haluanko antaa lasta hälle hoitoon. Asia olisi eri, jos hän aidosti haluaisi auttaa, mutta tuo, että halutaan hoitaa yksin lasta ja käskytetään pois on erikoista.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet outo. Minusta ihan normaalia että mummo haluaa olla lapsenlapsen kanssa kahden, Ja ihan varmasti tekee myös sinulle ja/tai parisuhteelle hyvää olla ilman lasta välillä. Ja ennenkaikkea se tekee hyvää lapselle, päästä välillä mummon mussukaksi ja opetella olla muuallakin hoidossa kuin äidin helmoissa. Vuoden ikäinen on jo iso.
Ei ketään voi ajaa pois sen takia, että haluaa olla kahdestaan lapsen kanssa. Tätä hokemista on kauan kuunneltu. Me kyllä ilmoitamme, jos tarvitsemme hoitajaa.
Ap
Justiinsa Juu. “Ilmoitamme”. Itse kuulostat ihan yhtä törkeältä 😂 Mummonko sit pitää olla heti valmiina passissa kun sinä “ilmoitat” että on teillä hoitajan tarve.
Kuulostaa kyseessä olevan joku periaatteellinen kahden naisen (anopin ja miniän) typerä kiista. Jossa kärsijöinä on LAPSI ja aviomies. Onnea valitsemallenne tielle 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käskytys ei tuo turvallista oloa. Onko anopillasi tapana muuten käskyttää, vai liittyykö se lapsenne? jos on tuollainen puhetapa, niin silloin ei soi varoituskellot.
Mitä mieltä miehesi on? Lapsihan on teidän molempien?
Kuina vanha lapsi on?
Onko anoppi osallistunut lapsenhoitoon teidän läsnä ollessanne? Osaisiko lapsi pyytää isoäidiltä apua?
Tulisiko anoppi teille hoitamaan? Onko aiemmin kurkistanut kaapeihin tai muuten urkkinut asioita?
Hoitamistahan täytyy harjoitella. Voittehan te miehen kanssa lähteä 15-60 minuutin kävelylle yhdessä.
Anteeksi. Aloituksessahan lukee, että lapsi on yksivuotias. Onko teillä jotain suurempaa kotitaloustyötä kuten ikkunoiden pesua, jääkaapin siirtoa yms, jossa voisi olla hyvä, jos olisi 2 ihmistä tekemässä? Voisitteko pyytää anoppia katsomaan samaan aikaan lapsen perään, ettei tulisi teidän työn alle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet outo. Minusta ihan normaalia että mummo haluaa olla lapsenlapsen kanssa kahden, Ja ihan varmasti tekee myös sinulle ja/tai parisuhteelle hyvää olla ilman lasta välillä. Ja ennenkaikkea se tekee hyvää lapselle, päästä välillä mummon mussukaksi ja opetella olla muuallakin hoidossa kuin äidin helmoissa. Vuoden ikäinen on jo iso.
Ei ketään voi ajaa pois sen takia, että haluaa olla kahdestaan lapsen kanssa. Tätä hokemista on kauan kuunneltu. Me kyllä ilmoitamme, jos tarvitsemme hoitajaa.
ApJustiinsa Juu. “Ilmoitamme”. Itse kuulostat ihan yhtä törkeältä 😂 Mummonko sit pitää olla heti valmiina passissa kun sinä “ilmoitat” että on teillä hoitajan tarve.
Kuulostaa kyseessä olevan joku periaatteellinen kahden naisen (anopin ja miniän) typerä kiista. Jossa kärsijöinä on LAPSI ja aviomies. Onnea valitsemallenne tielle 👍
No en mä ole sitä hänelle sanonut, että ” ilmoitamme” Mä en ole odottanut todellakaan, että hän on valmis hoitamaan varsinkaan tuolla tyylillä. Mikä kiista? Miksi täytyisi asiat tehdä niin kuin käskytetään. Asioita voi lähestyä monella tapaa ja se tapa vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaiseen päätökseen tulemme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä mies on?
Niinpä. Jännä ettei miehen mielipidettä koskaan mainita näissä yhteyksissä.
On kysytty ja mies sanoi, että äitinsä ei ala meitä määräämään. Sanoi, että lapsi on meidän.
Ap
Saattaa olla noloa anopille, jos ei ole saanut koskaan hoitaa lapsenlasta yksin. Jos kaikki hänen kaverinsa ja tuttavansa, joilla on lapsenlapsia, ovat saaneet luottamuksen hoitaa omia lapsenlapsiaan, niin anopille tuo hoitamattomuus näyttäytyy suurena häpeänä. Mikä hän on, jos edes oma lapsi eli poikansa luota hänen hoitotaitoihinsa.
Toiseksi sanoisin, että suhde kehen tahansa ihmiseen tulee syvemmäksi, kun viettää kahden kesken aikaa tämän kanssa. Suhde ei ole samanlainen, jos aina nähdään porukalla.
Tuon vielä kolmannen asian esiin: mitä jos miehen kanssa joudutte samaan onnettomuuteen, sairastutte yms niin eikö silloin olisi hyvä, että lapsella olisi joku tuttu hoitaja, joka tuntisi lapsen erityisyydet (Jokaisella lapsella on niitä.) ja jota lapsi ei vierastaisi?
Vaikka toin nämä näkökohdat ilmi niin, silti te miehenne kanssa olette parhaita lapsenne tuntijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käskytys ei tuo turvallista oloa. Onko anopillasi tapana muuten käskyttää, vai liittyykö se lapsenne? jos on tuollainen puhetapa, niin silloin ei soi varoituskellot.
Mitä mieltä miehesi on? Lapsihan on teidän molempien?
Kuina vanha lapsi on?
Onko anoppi osallistunut lapsenhoitoon teidän läsnä ollessanne? Osaisiko lapsi pyytää isoäidiltä apua?
Tulisiko anoppi teille hoitamaan? Onko aiemmin kurkistanut kaapeihin tai muuten urkkinut asioita?
Hoitamistahan täytyy harjoitella. Voittehan te miehen kanssa lähteä 15-60 minuutin kävelylle yhdessä.
Anteeksi. Aloituksessahan lukee, että lapsi on yksivuotias. Onko teillä jotain suurempaa kotitaloustyötä kuten ikkunoiden pesua, jääkaapin siirtoa yms, jossa voisi olla hyvä, jos olisi 2 ihmistä tekemässä? Voisitteko pyytää anoppia katsomaan samaan aikaan lapsen perään, ettei tulisi teidän työn alle?
Siis meillä ei ole oikeasti tarvetta mennä, vaan anoppi keksii menoja meille.
Ap
Tässä on kyse vain itsekkään mummun hoivavietin tyydyttämisestä. Ei yksivuotias vielä osaa kaivata mummolaan yökylään. En antaisi ap:n tilanteessa lasta mummolle hoitoon.
Tuo käskyttäminen tuntuu tutulta. Oma anoppi aloitti vähän pienemmillä panoksilla, tuli aamulla ilmoittamaan, että mun pitää nyt lähteä shoppailemaan, hän hoitaa vauvaa. Muuten hyvä, mutta olin kuoleman väsynyt valvottuani muutaman yön vauvan kanssa, ja inhoan shoppailua. En lähtenyt mihinkään, anoppi suuttui. Myöhemmin on kinuttu lapsia yökylään, ei olla annettu. On tässä vuosien mittaan luottamus kadonnut kokonaan. Nuorempi lapsi aloittaa syksyllä eskarin.
Niin, ja näille mitä lapsen isä on asiasta mieltä -tyypeille tiedoksi, että päätös on yhteinen. Hän jo seurustelumme alussa kertoi, että äitinsä on ”hankala”. Hankala tarkoittaa tässä tapauksessa narsistista, rajatonta juorukelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää nyt vähän aikuistua. Koita nyt ymmärtää anoppisi näkökulma, sehän on hänen lapsenlapsensa. Se on monelle ihmiselle iso juttu.
Koita aikuismaisesti sopia anoppisi kanssa asiasta. Jos lapsi ei ole koskaan ollut vielä hoidossa, hän on todennäköisesti pelokas jäämään hoitoon, joten mikään suoraan yksin mummon kanssa jättäminen ei edes onnistu. Pyydä mummoa teille kylään jotta lapsi tutustuu häneen paremmin. Voit sitten seurata miten mummo osaa hoitaa ja miten lapsi reagoi.
Sitten kun mummon ja lapsen suhde kasvaa, sinulla onkin mukava tilanne, jossa lapsella on tuttu hoitopaikka. Isompana sinne voi jäädä yökyläänkin.
Tässä ei nyt ole kyse sinusta vaan lapsen edusta.
Se "käskyttäminen" voi olla sinun väärää tulkintaasi, mummohan vaan näyttää pyrkivän auttamaan teitä. Moni nuori vanhempihan itkee kun ei ole hoitopaikkaa eikä pääse koskaan puolison kanssa kahdestaan minnekään.
Sinä määräät mitä tehdään ja sanot anopille, että lapsi saa tulla hoitoon sitten, kun sinun mielestä on sopiva aika. Selittelyitä ei tarvita ja et lähde nöyristelemään ollenkaan, sanot vain tuon ja katsot anoppia järkähtämättä silmiin. Riitelyäkään ei tarvita, vaan vain sinun sanasi. On ihan sama milloin "kaikki muut" lähtevät hoitoon ja yökylään, te päätätte milloin on teille sopiva aika.
Kun sinun mielestä aika on hyvä ja lapsi on valmis hoitoon, niin kysyt anopilta sopisiko asia hänelle. Jos ei sovi, niin ok, se oli huono hetki. Lapsi kyllä ehtii olemaan hoidossa ja tutustuu mummoonsa varmasti.
Meillä anoppi yritti myös ensin ottaa esikoistamme hoitoonsa minulle ja lapselle liian nopealla aikataululla. Hän kyllä kävi lapsen kanssa kärryttelemässä ja leikkipuistossa, mutta alussa vain parin tunnin pätkissä ja se oli kaikille ihanaa. Ensimmäinen yökyläily oli suurinpiirtein silloin kun lapsi oli 1,5 vuotta vanha. Lapsi lähti heille iloisena ja tuli tyytyväisenä takaisinkin. Nyt lapsi on jo aikuinen ja on tälläkin hetkellä mummolassa. Heidän välinsä ovat upeat ja läheiset, samoin ovat minun ja lapseni. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käskytys ei tuo turvallista oloa. Onko anopillasi tapana muuten käskyttää, vai liittyykö se lapsenne? jos on tuollainen puhetapa, niin silloin ei soi varoituskellot.
Mitä mieltä miehesi on? Lapsihan on teidän molempien?
Kuina vanha lapsi on?
Onko anoppi osallistunut lapsenhoitoon teidän läsnä ollessanne? Osaisiko lapsi pyytää isoäidiltä apua?
Tulisiko anoppi teille hoitamaan? Onko aiemmin kurkistanut kaapeihin tai muuten urkkinut asioita?
Hoitamistahan täytyy harjoitella. Voittehan te miehen kanssa lähteä 15-60 minuutin kävelylle yhdessä.
Anteeksi. Aloituksessahan lukee, että lapsi on yksivuotias. Onko teillä jotain suurempaa kotitaloustyötä kuten ikkunoiden pesua, jääkaapin siirtoa yms, jossa voisi olla hyvä, jos olisi 2 ihmistä tekemässä? Voisitteko pyytää anoppia katsomaan samaan aikaan lapsen perään, ettei tulisi teidän työn alle?
Miksi kysyä selkeästi tuppautuvaa anoppia avuksi mihinkään? Ei kannata antaa pirulle pikkusormea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä mies on?
Niinpä. Jännä ettei miehen mielipidettä koskaan mainita näissä yhteyksissä.
On kysytty ja mies sanoi, että äitinsä ei ala meitä määräämään. Sanoi, että lapsi on meidän.
Ap
Kerrankin mies, jolla on selkärankaa. Hyvä.
En kyllä ymmärrä tällaisia mummoja. Onko aikoinaan jättänyt omat lapsensa hoitamatta ja kuskannut ne äitinsä katsottavaksi? Tämä taisi olla melko yleistä ainakin vielä 70-luvulla. Yrittävät nyt sitten elää menetettyjä vuosia uudelleen lastenlasten kautta. Outoahan se on. Ja rajatonta käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan miten haluat. Omani oli kyllä vuoden vanhana ollut useampia kertoja tosin omien vanhempieni hoidossa kun itse tein jotain muuta. Yötä taisi olla ekoja kertoja vähän vanhempana , n.2v ? , en muista enää.
Lapsella ja isovanhemmilla oli hyvä rakastava suhde , joka päättyi 30v vasta myöhemmin. He pystyivät tarjoamaan myös aikansa lisäksi paljon sellaista mihin meidän vanhempien varat, aika tai jaksaminen ei riittänyt. Olen heille kiitollinen ja niin on lapsenikin.
Teitähän en tunne, enkä anopistanne tiedä, että onko luotettava ihminen. Työkavereistani olen huomannut, että suurin osa naispuolisista höpsääntyy isoäidin roolissa. Näytetään kuvia, kerrotaan samoja juttuja, mitä lastenlasten kanssa on tehty. Muutetaan eläkesuunnitelmia: jäädään aikaisemmin eläkkeelle, jäädään vuorotteluvapaalle, myydään Espanjalla ollut vapaa-ajan asunto pois, kun ei malteta enää olla koko kesää poissa lastenlasten luona. Puhumattakaan siitä, että jos aiemmin on haaveiltu siitä että eläkkeellä muutetaan esim. Espanjaan, niin tuo haave muuttuu täysin.
Kun historiaa on tutkittu, niin niillä lapsilla, joilla on ollut elävä isoäiti, on ollut pienempi kuolleisuusprosentti. Toki siihen aikaan vanhempien piti tehdä pelloilla työtä jotta olisi edes jotenkin voinut ruokkia perheen. Kuitenkin tuosta ehkä voi vetää jotain tähän maailmanaikaan: Kun lapsi tottuu erilaisiin tapoihin, niin lapsesta tulee myös joustavampi. Joustavuus taas helpottaa niin koulussa, työpaikoilla kuten elämässäkin.
Omista lapsistani sanon, että lapsilla on läheinen suhde juuri siihen isovanhempaan, joka/jotka ovat lasta hoitanut/katsonut/tavannut kahden kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla noloa anopille, jos ei ole saanut koskaan hoitaa lapsenlasta yksin. Jos kaikki hänen kaverinsa ja tuttavansa, joilla on lapsenlapsia, ovat saaneet luottamuksen hoitaa omia lapsenlapsiaan, niin anopille tuo hoitamattomuus näyttäytyy suurena häpeänä. Mikä hän on, jos edes oma lapsi eli poikansa luota hänen hoitotaitoihinsa.
Toiseksi sanoisin, että suhde kehen tahansa ihmiseen tulee syvemmäksi, kun viettää kahden kesken aikaa tämän kanssa. Suhde ei ole samanlainen, jos aina nähdään porukalla.
Tuon vielä kolmannen asian esiin: mitä jos miehen kanssa joudutte samaan onnettomuuteen, sairastutte yms niin eikö silloin olisi hyvä, että lapsella olisi joku tuttu hoitaja, joka tuntisi lapsen erityisyydet (Jokaisella lapsella on niitä.) ja jota lapsi ei vierastaisi?
Vaikka toin nämä näkökohdat ilmi niin, silti te miehenne kanssa olette parhaita lapsenne tuntijoita.
Ei lapsenhoidossa aletaan kilpailemaan kenenkään kanssa, vaan vanhemmat itse päättävät, mitä tekevät. Jos se on hänelle suuri häpeä, se on hänen ongelmansa , ei meidän. Kuten jo kirjoitinkin, niin asenne ratkaisee paljon. Tuollaisella hokemisella määräilevällä tavalla tuskin ketään kiinnostaa tehdä yhteistyötä. En ymmärrä, miksi meidän täytyy lähteä pois? Hänhän voi viettää niin paljon aikaa lapsen kanssa kuin haluaa. Tuollainen tekosyiden keksiminen ja tekemiseen puuttuminen ei ole mukavaa. Vauva-aikanakaan ei meinannut saada itseltä takkia pois päältä kun kylään mentiin, kun lasta tultiin hakemaan kädet ojossa syliin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla noloa anopille, jos ei ole saanut koskaan hoitaa lapsenlasta yksin. Jos kaikki hänen kaverinsa ja tuttavansa, joilla on lapsenlapsia, ovat saaneet luottamuksen hoitaa omia lapsenlapsiaan, niin anopille tuo hoitamattomuus näyttäytyy suurena häpeänä. Mikä hän on, jos edes oma lapsi eli poikansa luota hänen hoitotaitoihinsa.
Toiseksi sanoisin, että suhde kehen tahansa ihmiseen tulee syvemmäksi, kun viettää kahden kesken aikaa tämän kanssa. Suhde ei ole samanlainen, jos aina nähdään porukalla.
Tuon vielä kolmannen asian esiin: mitä jos miehen kanssa joudutte samaan onnettomuuteen, sairastutte yms niin eikö silloin olisi hyvä, että lapsella olisi joku tuttu hoitaja, joka tuntisi lapsen erityisyydet (Jokaisella lapsella on niitä.) ja jota lapsi ei vierastaisi?
Vaikka toin nämä näkökohdat ilmi niin, silti te miehenne kanssa olette parhaita lapsenne tuntijoita.
Häh? Anopit ei keskustele tuollaisista asioista. Enemmän mietitään sitä, miten jaksetaan, kun taas menee koko kesäloma lapsenlapsia hoitaessa, kun haluaisi edes joskus omaa aikaa kokonaisen kuukauden. Kesällä olisi aikaa parisuhteelle, mutta kun ei ole, kun lapsenlapset on koko ajan riesana.
Sitten on se yksi, jonka miniä ei siedä anoppia. Sillä on aikaa vaikka mihin ja muut on kateellisia, koska heitäkin viehättäisi kesäinen viikko Hangossa tai vaellusreissu jossain Kolin maisemissa.
Ne muut on kateellisia sille yhdelle, jolla on oma elämä, lapsenlapsista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Äidillä on oikeus antaa lapsensa hoitoon silloin, kun itse haluaa. En itsekään tykkäisi, jos tuolla tavalla painostettaisi. Kyllä se hoitoon menon aika jossain vaiheessa tulee kuitenkin.
Sama oikeus on myös lapsen isällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä mies on?
Niinpä. Jännä ettei miehen mielipidettä koskaan mainita näissä yhteyksissä.
On kysytty ja mies sanoi, että äitinsä ei ala meitä määräämään. Sanoi, että lapsi on meidän.
Ap
Joo-o...? No tämä ei vastaa siihen, haluaisiko mies antaa lapsen hoitoon vai ei. Onko teillä oikeesti tasa-arvoinen asema suhteessa?
Meillä asui anoppi 500km päässä kun esikoinen oli vauva. Hänen luonaan ei mahtunut yöpymään. Tuli siis meille ja koska hän halusi lapsen nimenomaan yöhoitoon niin jouduimme miehen kanssa menemään syömään ja hotelliin yöksi. Mies sadatteli miten kallista se oli nuorelleparille, mutta äitinsä sana oli laki. Lisäksi lapsi vierasti niin että itki ja oksensi. No, ainakin mummon oikeuksia kunnioitettiin.
Itse katkaisisin täysin välit tuollaiseen jankkaavaan kinuajaan. Mistä hän edes on keksinyt että haluaisitte lastenhoitoapua yöajaksi?
Harvoin lasta edes annetaan isän vanhemmille hoitoon. Normaalisti lapsen äiti vie synnyttämässä lapsen hoitoon omalle äidilleen, ei jollekin vain parisuhteen kautta tutulle henkilölle. Elämän kasvattaminen omassa kehossa on herkkä asia.
Ei olekaan, mutta se jankutus ei tule koskaan muuten loppumaan. Tämä on juurikin erikoista, kun nimenomaa meidän pitää lähteä pois. Kaikki pyörii lapsemme ympärillä ja hän ei edes pahemmin huomioi enää muita. Tuntuu, ettei hän tiedä muusta enää.
Mukavaa, että välittää, mutta jossain kuitenkin menee raja.
Ap