Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä

Crazy adults kirjoitti:

Omasta lapsuudesta voin kertoa sen verran, että oikeasti väkivaltaisen vanhemmat eivät todellakaan tuo satuttamista esiin julkisilla paikoilla. Hymyssä suin ollaan asioilla, kulissit yllä.

Kotiin kun päästään, niin helvetti repeää. Hakataan hullunkiilto silmissä ja täytetään se väkivallan tarve.

Koskaan ei ulos päin meillä näkynyt ja lyöntikohdatkin valittiin niin, ettei näkynyt iholla.

Omasta lapsuudesta voin kertoa sen verran, että oikeasti väkivaltaiset (ahdistava tuo Crazy adultsin freudilainen lipsahdus) vanhemmat läpsivät minua julkiseti ja rääkyivät minulle ihmisten pällistellessä avuttomina vieressä. He rääkyivät ja tukistelivat, läpsivät ja puhuivat todella hirveällä tavalla lapselleen, myös kotona.

Kukaan ei koskaan ollut minun puolella. Lapsella ei ollut väliä, eikä lapsen tunteilla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutaman kerran esitetty, että "oikea" väkivalta tapahtuu suljettujen ovien takana, ja että jos lasta retuutetaan julkisesti, niin se kertoo että perheessä ei sitten ole enää salaisuuksia. Ei kyllä pitänyt omalla kohdalla yhtään paikkaansa! Lapsena minua retuutettiin, tukistettiin ja haukuttiin usein julkisesti (oli 90-lukua) ja kukaan ei koskaan puuttunut. Siitä huolimatta kotona suljettujen ovien takana jatkui vielä raaempi perheväkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Että ei pidä paikkaansa tuo että julkisesti lapsen kaltoinkohtelu jotenkin olisi merkki siitä, että pahempaa ei voisi tapahtua kun muut eivät ole näkemässä.  

Joo. Uskomaton aivopieru edes kuvitella, että julkisesti väkivaltaiset eivät sitten kotona pieksä lapsiaan. Aivan käsittämätön aivopierujen märkä kuningas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei ota. Eikä riuhdo.

Miten sitten pysäytät esim. karkuun lähtevän taaperon? Äläkä edes yritä väittää, että taaperosi ei koskaan ole yrittänyt karata tai muuten tehdä pahojaan. Sitä ei usko kukaan. 

Älä vääristele asioita. Huutaminen ja raivoaminen ovat ihan eri asioita kuin kiinniottaminen.

No katsos kun ne "medialukutaitoiset" palstalaiset suurella "medialukutaidollaan" ovat päätelleet, että aloituksessa on liioiteltu lapsen kädestä pitäminen ja tälle topakasti sanominen huutamiseksi ja raivoamiseksi.

Se on sitä medialukutaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus lapselle raivoaminen on ihan inhimillistä. Tässäkin kyseessä uhkaikäinen lapsi. Joskus nyt vaan menee hermot, vaikkei se ehkä hyvä asia olekaan. Tämäkin perhe kuitenkin yhdessä lähtenyt SeaLifeen, mikä nyt lähtökohtaisesti on hyvä asia. Lapsi kenties ollut totaalisen mahdoton koko päivän/viikon/kuukauden, äiti ei ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan ja ehkä tapellut miehenkin kanssa. 

Ei uhmaikäisen vanhempi tarvitse muiden ihmisten tuomitsevia katseita ja lastensuojeluilmoituksia. Elämä on tarpeeksi rankkaa usein jo muutenkin. Lasten kanssa elämä ei ole ylipäänsä aina helppoa, vaan siihen kuuluu paljon negatiivisiakin tunteita puolin ja toisin. Tämä pitäisi Suomessakin ymmärtää, eikä aina vaan jankata jostain positiivisesta kasvatuksesta ja blaa blaa. Kaikenlaiset tuntee kuuluvat elämään ja se on hyvä ymmärtää jo lapsena. Suomessa etsitään liikaa ongelmia ja huolenaiheita ihan kaikesta. Kaikkeen ei tarvitse muiden puuttua.

Jos lasta pahoinpidellään, niin se ei ole etsimällä etsittyä liikaa ongelmaa ja huolenaihetta.

Kaikkeen ei tarvitse puuttua, mutta väkivaltaan TÄYTYY puuttua, vaikka sinä ehkä haluaisitkin hakata lastasi kaikessa rauhassa, kun olet niin inhimillinen ja sinulla poloisella on vaan niin vaikeaa.

Et olisi tehnyt lapsia, jos et prkle osaa hakkaamatta kasvattaa!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutaman kerran esitetty, että "oikea" väkivalta tapahtuu suljettujen ovien takana, ja että jos lasta retuutetaan julkisesti, niin se kertoo että perheessä ei sitten ole enää salaisuuksia. Ei kyllä pitänyt omalla kohdalla yhtään paikkaansa! Lapsena minua retuutettiin, tukistettiin ja haukuttiin usein julkisesti (oli 90-lukua) ja kukaan ei koskaan puuttunut. Siitä huolimatta kotona suljettujen ovien takana jatkui vielä raaempi perheväkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Että ei pidä paikkaansa tuo että julkisesti lapsen kaltoinkohtelu jotenkin olisi merkki siitä, että pahempaa ei voisi tapahtua kun muut eivät ole näkemässä.  

Itse mietin että jos sitä raivoaan, ei pysty edes julkisella paikalla pitämään aisoissa. Mitenkä on sitten suljettujen ovien takana asiat.

Uskon Ap:n tarinan. Olen itsekin nähnyt selvää väkivaltaa julkisilla paikoilla.

Linja-autossa eräs isä repäisi ~4v tyttärensä penkistä ylös ilmaan käsivarresta niin voimakkaasti, että tyttö satutti kätensä ja tytön jalka pamahti viereiseen istuimeen (kuului ihan kunnon paukahdus). Tyttö alkoi itkeä hysteerisesti kipuaan, ja isä huusi sylki roiskuen, että näin käy jos riehuu (tyttö oli siis hieman kikatellut ja kutittanut vieressä istuvaa veljeään, eikä lopettanut isän komennettua, omasta mielestäni kyseessä ei ollut kummoinenkaan riehuminen, ihan perus leikkiviä lapsia)

Ymmärrän, että joskus vanhemmilla voi napsahtaa, mutta kyllä alkaa olla jo oikeasti vaarallista jos aikuinen mies voimiensa takaa riuhtoo pieniä lapsia. Hävettää, etten puuttunut tilanteeseen silloin. Jotenkin itsekin järkytyin niin suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

Mitä sitten? Tätä samaa jankutetaan vuosikymmenestä toiseen, jos perhe matkustaa, käy huvipuistossa tai yleensä missään.

Miksi vauvan pitäisi tajuta niistä mitään, eikö tärkeintä ole, että perhe viihtyy yhdessä ja tekee mukavia asioita?

Ai, niinkuin tämäkin perhe on tehnyt? Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä puutun jokaiseen tällaiseen tilanteeseen mitä näen.

Hiton hyvä! Olet helmi!

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa, sellaiset joilla on useampi lapsi ja lapset taaperoikäisiä tai vanhempia, että mitä te teette kun olette lasten kanssa kävelemässä bussipysäkille, päiväkotiin tai vaikka kotiin, ja lapsi yhtäkkiä hoksaa jonkun asian x mistä suuttuu eikä kävele metriäkään ja pidät lasta kädessä ja yhtäkkiä ikäänkuin "riuhdot tai raahaat lasta. Siis ulkopuolisen silmissä. Miten te saatte sen taaperon tai muun ikäisen kiukuttelijan jatkamaan kävelyä? Jäätte sinne ulos keskustelemaan määräämättömäksi ajaksi - myöhästytte bussista (helsinkiläisille huomio: joka paikassa ei busseja mene kuin kerran tai kaksi tunnissa).

Itse ainakin pidän kädestä kiinni ja kävelen eteenpäin, kyllä se kiukuttelija siitä taas rupeaa käyttäytymään.

Tosiaan kysyn muilta useamman lapsen vanhemmalta, en siis yhden vauvaikäisen vanhemmalta tai lapsettomalta.

Minusta lapsi on tärkeämpi, kuin bussiaikataulu. Ei tulisi mielenkään repiä toista väkisin.  "Kyllä se kiukuttelija siitä taas rupee bkäyttäytymään" - hetkeksi. Ei hän sitä pakko-otetta ja raahaamista ikinä unohda. Olisi hyvä miettiä, mitä lapsen kannalta tekee väärin, jos joutuu fyysisesti pakottamaan.

Crazy adults kirjoitti:

Omasta lapsuudesta voin kertoa sen verran, että oikeasti väkivaltaisen vanhemmat eivät todellakaan tuo satuttamista esiin julkisilla paikoilla. Hymyssä suin ollaan asioilla, kulissit yllä.

Kotiin kun päästään, niin helvetti repeää. Hakataan hullunkiilto silmissä ja täytetään se väkivallan tarve.

Koskaan ei ulos päin meillä näkynyt ja lyöntikohdatkin valittiin niin, ettei näkynyt iholla.

Voi olla näinkin, mutta kyllä on niitäkin jotka raivoavat ja pahoinpitelevät lapsiaan sekä kotona että julkisesti. Eikä todellakaan tarvitse olla mitenkään erityisen vaativa lapsi. Epävakaat vanhemmat tekevät tätä. Ovat itse ihan täysin omien mielentilojensa vietävissä ja erittäin arvaamattomia käytökseltään. Ovat myös helvetillisiä puolisoina. Näiden tapausten kasvattamien lasten mieli hajoaa pieniksi pirstaleiksi. Psykiatrialla yritetään korjata, mutta kun mielen rakenteet ovat niin pahasti rikki, ja usein vielä lapset joutuvat edelleen asumaan näiden ailahtelevien hirviöiden kanssa, niin eihän niistä ehjiä tule enää.

Miksei äiti saisi "riuhtoa" omaa lastaan tai olla vihanen.?

Eiköhän vain ottanut kädestä kiinni ja paasasi, semmosta se joskus on äitiys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaxuhalit sinulle, jos tuo oli sinusta järkyttävä kokemus. Melkoisen pumpulissa olet saanut kasvaa. 

Itse asiassa olen kasvanut perheessä, jossa on ollut väkivaltaa. Ehkä selittää osittain jäätymiseni...Sellaista vihaa en kuitenkaan ole aiemmin nähnyt. Ap.

En usko, et jäätynyt, vaan olit välinpitämätön. Mutta samalla huomionhakuinen ja jälkikäteen tuomitseva.

Porvoossa sattuu ja tapahtuu.

Lasten fyysinen kurittaminen on rikosasia. On ollut kielletty vuodesta 1982. Tyhmä ja yksinkertainen on ihminen joka ei sitä tajua. Varsinkin miehet eivät tiedosta aina voimiaan, jo pienikin riuhtaisi voi vammauttaa. Se on Suomen lain mukaan rikosasia.

Siis vuodesta 1984 alkaen lasten fyysinen kurittaminen ollut rikosasia Suomen laissa.

Joopajoo. Täällä taas pumpulissa kasvaneet järkyttyy kaikesta ja jos pidät lapsesta kiinni tai huudat joskus = olet väkivaltainen hullu ja lapsi traumatisoitunut.

Minä puutun väkivaltaan, mutta huutava äiti-lapsi yhdistelmä ei herätä reaktiota.

Kouluunkin mennään tai itketään ja mennään, eli kävelet itse tai sitten jos minä joudun sinne raahaamaan (todellakin raahaamaan) niin koko koulu kyllä kuulee sen. Ja näin tein ja jäin vielä tunniksi luokkaan seisomaan, jotta varmasti ymmärsi, ettei minua halua sinne toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten fyysinen kurittaminen on rikosasia. On ollut kielletty vuodesta 1982. Tyhmä ja yksinkertainen on ihminen joka ei sitä tajua. Varsinkin miehet eivät tiedosta aina voimiaan, jo pienikin riuhtaisi voi vammauttaa. Se on Suomen lain mukaan rikosasia.

Onko riuhtaisu kurittamista?

Jos lapsi juoksee tielle ja riuhtaiset sen siltä niin ylititkö rajan?

Tässä puhuttiin lapsesta jolle äiti huusi ja riuhtoi, lapsi seisoi paikallaan ja itki. Tilannetaju on hyvä asia, totta kai jos lapsi meinaa vahingoittaa itseään niin voi riuhtaista pois. Se että raivoaa paikallaan olevalle itkevälle lapselle kertoi siitä, että huutajalla ei ole kaikki kohdallaan, hermoheikko ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo. Täällä taas pumpulissa kasvaneet järkyttyy kaikesta ja jos pidät lapsesta kiinni tai huudat joskus = olet väkivaltainen hullu ja lapsi traumatisoitunut.

Minä puutun väkivaltaan, mutta huutava äiti-lapsi yhdistelmä ei herätä reaktiota.

Kouluunkin mennään tai itketään ja mennään, eli kävelet itse tai sitten jos minä joudun sinne raahaamaan (todellakin raahaamaan) niin koko koulu kyllä kuulee sen. Ja näin tein ja jäin vielä tunniksi luokkaan seisomaan, jotta varmasti ymmärsi, ettei minua halua sinne toista kertaa.

Aloituksessa ei puhuttu pelkästä kiinni pitämisestä tai perässä vetämisestä, eikä satunnaisesta huutamisesta, vaan riuhtomisesta.

Oman käsitykseni mukaan riuhtominen tarkoittaa todella voimakkaita, toistuvia vetoja. Sellaisia, että olkapään ja olkavarren lihakset voivat venähtää ja vaatteet revetä saumoista. Riuhtaisu on niin voimakas, että riuhtaistava menettäisi tasapainonsa ja kaatuisi. Kyse on ihan eri asiasta kuin siitä, että raahaa kiukuttelevaa lasta perässään kouluun.

Olen useasti nähnyt juuri tällaista perässä vetämistä, lasten venkoilua, roikkumista, tai että väkisin otetaan kädestä vaikka puhelin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Vain muutaman kerran elämässäni olen nähnyt, että aikuinen oikeasti väkivaltaisesti riuhtoisi lasta. Mutta kyllä sitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten fyysinen kurittaminen on rikosasia. On ollut kielletty vuodesta 1982. Tyhmä ja yksinkertainen on ihminen joka ei sitä tajua. Varsinkin miehet eivät tiedosta aina voimiaan, jo pienikin riuhtaisi voi vammauttaa. Se on Suomen lain mukaan rikosasia.

Onko riuhtaisu kurittamista?

Jos lapsi juoksee tielle ja riuhtaiset sen siltä niin ylititkö rajan?

Eiköhän typeryskin tajua, että lapsen pelastaminen oikeuttaa riuhtaisun. Eri asia, jos kovaa riuhtomista käytetään vaikka rangaistuksena vääränlaisesta käytöksestä