Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä

Vierailija kirjoitti:

Ennustaja tässä hei!

Seuraavaksi joku tulee kertomaan miten häntä on lapsena revitty, riuhdottu, hakattu ja potkittu, mutta "ihan normaali" hänestäkin on tullut. Plus "ihan aiheesta" pieksettiin.

  Lapset ovat usein lojaaleja vanhemmilleen, vaikka nämä olisivatkin kaltoin kohtelijoita. Jokainen myös haluaisi muistella onnellista lapsuutta, siksi aikuisenakin oikeutetaan nämä omien vanhempien tekemät vitsomiset, tukistamiset ja muut.

Mutta ei jatketa pahaa väkivallan kierrettä.

Minä olen kerran ollut se hirviöäiti julkisella paikalla. Oltiin kaverin ja lasten kanssa kauppakeskuksessa, jossa oli lapsille kaikenlaista tapahtumaa. Pitkään menikin hyvin, ja oltiin siinä porukalla leikkipaikalla, jossa oli paljon muitakin lapsia. Minun vanhempi tenavani (4v) oli jo pitkään katsellut yhden kaupan liukuportaita "sillä silmällä" ja tämän huomatessani toki sanoin hänelle, että sinne ei saa yksin lähteä, liukuportaisiin mennään vain aikuisen kanssa. Pienempi oli reilusti alta kahden, juuri oppinut kunnolla kävelemään ja osasi jo vähän juostakin, ja sitä taitoa toki innostuneena esitteli.

Yks kaks siinä sitten huomasin, että isommalla vei uteliaisuus voiton ja livahti liukuportaisiin. Minä perään, ja pienempi jäi kaverini ja hänen lastensa kanssa leikkipaikalle. Siinä kohtaa jo jurppi isompi, joka oli paikalle rynnätessäni jo edennyt portaissa hyvän matkaa, joten totesin että jään vaan siihen juurelle katsomaan. Pakko myöntää, että tuli hieman korotettua ääntä siinä kohtaa ja vielä piti odottaa, että ipana oli laskeutunut toisia portaita pitkin alas. Malttoi pysyä kuitenkin aloillaan, eikä mitään käynyt. 

Lähdettiin siinä sitten, minä hieman puhallellen, takaisin leikkipaikalle. Vaan todetakseni, ettei pienempää näy missään. En tiedä miten kaverin huomio herpaantui, mutta 1,5v oli kadonnut väkijoukkoon. Ei ole ihan äsken moista paniikkia tullut. Joku mies kysyi, että onkohan se taapero minun, joka meinasi kaatua alakertaan vieviin liukuportaisiin äsken. Voi j*malauta. Löytyihän se taapero sitten yksin hortoilemasta, ehjänä sentään. En oikeasti muista milloin olisin pelästynyt niin paljon ja se valitettavasti purkautui pimahtamisena. Siinä tuli kyllä huudettua tenaville monenlaisin sanankääntein, että en koskaan enää lähde teidän kanssa mihinkään, ymmärrättekö oikeasti mitä voi käydä kuin lähdetään yksin toikkaroimaan (no pienempi ei ainakaan ymmärrä...), kasasin vaatteet ja läksin savu korvista nousten pienempää kuskaamaan vaipanvaihtoon ja sieltä yhtä suurella kiukulla pukemaan ipanoita tyyliin "me lähdetään täältä NYT kotiin eikä ikinä enää lähdetä sieltä minnekään!!!" Oli kyllä hyvähenkinen ajomatka kotiin... Kiitos kaverille siitä, että siellä paikan päällä jutteli lapsille mukavia, kun äiti höyrysi vieressä. Saattoi siinä muutamakin ihminen katsoa, että noniin, siinä on taas yksi hirviöäiti, ei tuolla pitäisi lapsia olla. Ja kas, taustaselvityksenä olin ollut jo pitkään ihan älyttömän väsynyt, kaikki ylimääräinen vei energiaa kohtuuttoman paljon. Siihen sitten pari hukkaan joutuvaa lasta, ja avot. 

Sinänsä arvostan, kun molemmat tenavat on olleet aika rohkeita tutustumaan maailmaan, mutta joskus se luotto omiin kykyihin on näemmä vähän turhan suuri. Sinänsä meillä on esim. kauppareissut aina olleet helppoja isomman "camelbootseista" huolimatta, ei ole raivottu hyllyjen äärellä ja muutenkin olen kai outo, kun minusta on jopa kivaa käydä lasten kanssa kaupassa, miettiä mitä syötäisiin, muistaako lapsetkin mitä meidän piti ostaa jne. Toki saa välillä hoputtaa, kun varsinkin isompi haluaisi jäädä aina ihastelemaan kaikkea, mutta noin ylipäätään. 

Ja ei, en puolustele yletöntä lapsille raivoamista enkä varsinkaan käsiksi käymistä. Asiasta saa ja pitää sanoa myös lapselle, mutta ei se pienen ihmisen pelottelu ole ikinä oikein, eikä varsinkaan satuttaminen. Sen verran suojattomia ja avuttomia he ovat. Mutta sen ymmärrän varsin hyvin, että joskus pinna palaa ihan tosissaan, ja se lapsen törttöily voi siinä tilanteessa olla se viimeinen korsi, joka kamelin selän katkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen itse kasvanut turvattomassa kodissa ja käynyt läpi pitkän terapiapolun.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kun nämä omat traumani alkoivat oireilla uhmaikäisen lapsen kanssa (kerran esim. näykkäsin lasta vaistomaisesti hampailla kädestä, kun hän aiemmista selityksistä ja kielloista huolimatta tukki nenäni ja suuni yllättäen maatessani sohvalla ja nauroi päälle), oli avun saati yllättävän vaikeaa.

Lyhyesti, saimme sosiaaliviranomaisten kirjoihin merkinnän, mutta minulle ei ollut tarjolla mitään muuta apua kuin neuvolan terkkarin jakamat internetosoitteet. Koska olin oman psykohistoriani jo kartoittanut ja työstänyt ongelmiani vuosia itse ansaitsemillani rahoilla, en saanut enää Kelan tukea terapiakäynteihin. Chattasin pariin otteeseen naisten tukipalvelun vapaaehtoisen kanssa, se helpotti.

Perusongelmaan, eli siihen että jouduin jatkuvasti toimimaan äärirajoilla, tekemään kahta työtä ja käytännössä vastaamaan yksin lapsesta, ei tukipalvelut antaneet tukea. Jättäydyin sitten työttömäksi jotta en toistaisi omien vanhempieni virheitä. Nyt lapsi on isompi ja meillä kaikki hyvin, mutta koulutustani vastaavaa työtä en ole hakemisesta huolimatta ole saanut. Haasteena tällä hetkellä on lapsen halu saada samoja vaatteita ja vehkeitä kuin luokkakavereilla, vaikka tulotasoni on alle puolet näiden ylemmän keskiluokan perheiden.

Tällaisten kuvioiden tähden puhutaan syrjäytymisen periytymisestä ja ylisukupolvisista traumoista. Ulkopuolisen puuttuminen kaltoinkohteluun voi olla lapsen elämän pelastava teko, mutta tällaisena aitona elämämkoululaisena en oikein laske sen varaan, että yhteiskunta tulisi lasta ja ongelmaista vanhempaa vastaan sellaisin keinoin, jotka oikeasti tukisivat parantumisprosessia - se on liian kallista.

Tunnistan tästä itseni. Olen myös kasvanut aika turvattomassa ilmapiirissä, ja se on oikeasti järkyttävää, miten ne opitut toimintatavat tulevat suoraan selkäytimestä. Paljon saa tehdä töitä itsensä kanssa, ettei siirtäisi omaa, todennäköisesti sukupolvien mittaista taakkaansa eteenpäin omille lapsilleen. 

Terveisin tuo liukuportaisiin karanneen äiti.

Saa nähdä mihin tämä päätyy, kun lapsen pahoinpitelynä halutaan keskustelun luomiseksi ja ihmisten (vanhempien) syyllistämiseksi ja alistamiseksi kutsua aina jotakin. Nyt kun ei lapsia enää tukisteta yms. ja kuitenkin lasten "pahoinpitelystä" pitää saada hyöty irti. Kovin vähän näkee keskustelua siitä kuinka kaupalliset vaikuttajat haluavat vallan lasten kasvattamisessa ja vanhempien lompakoista.

Jotenkin näissä jutuissa kiinnostaa aina se, mitä lapsi on tehnyt, mistä vanhempi "raivoaa". Se kun tuntuu olevan jutuissa aina täysin epärelevanttia. 3-vuotias tuntuu tässäkin tapauksessa olevan pieni suloinen viaton enkeli, asiallinen henkilö tai täysin syyntakeeton. Ja näissä "kasvatuksen asiantuntijoissa" on aina sekin kummallinen piirre, ettei heidän ymmärryksensä käsitä ajallista ulottuvuutta ja tapahtumaketjua (varmasti täysin objektiivisesti) kuvailemansa tapahtuman ulkopuolelta – toki samalla vanhemman annetaan ymmärtää olevan kelvoton vanhempi ja lapsen koko elämän olevan pilalla kuvatun tapahtuman takia. Samalla toki kehutaa itseä vanhempana ja ihmisenä, vaikka juttujen perusteella ollaankin melkoisia molopäitä ja manipulaattoreita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et soittanut poliisille ja ilmoittanut perheväkivallasta? Tuollaiset lastenhakkaajavanhemmat eivät ansaitse äidin ja isän arvonimeä. Näitä äitejä ja isiä pitäisi lyödä kunnolla joka päivä. Hakata remmillä, haukkua ja laittaa kuva ja nimi lehteen. Tässä on Sirpa, joka hakkaa ja pahoinpitelee joka viikko lastaan. Tässä on Mauno, joka lyö lapsiaan remmillä ja käyttää väkivaltaa kasvatuskeinona. Lastenhakkaajavanhempiin pitää laittaa välit poikki. Riutukoot yksin ja unohdettuna vanhainkodissa ja kuolkoot yksin. Sitä saa mitä tilaa!

Vierailija kirjoitti:

Minua ei lapsena riuhdottu eikä raivottu julkisella paikalla. Ikinä. Vanhempani olivat hyviä vanhempia.

Kotona sitten hakattiin. Jos käyttäydyin huonosti,niin sitten käyttäydyin. Kotona remmi heilui ja haukuttiin.

Omia lapsia ei koskaan ole lyöty eikä lyödä. Retuutettu on. Kauppajonossa ja leikkipuistossa ja bussipysäkillä jne. Ja huudettu. Jos lapsi ei tottele, juoksee karkuun nauraen ja jotenkin vaarantaa itsensä, niin jotain on tehtävä. Minä en ala harrastamaan mitään kissa-hiirileikkiä lapsen kanssa enkä taatusti anna juosta bussin alle enkä bussia karkuun.

Voitte paheksua niin paljon kuin haluatte mutta omalla taustallani pidän parempana välitöntä palautetta heti kun jotain tapahtuu kuin sitä, että saat tuntitolkulla odotella selkäsaunaa.

Soita samalla iltapäivälehteen ja kerro kuinka näit lasta hakattavan vanhempansa toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota vaan kun se oma taapero kasvaa, voi joskus mennä ihan omatkin hermot...

Niin, mitä sitten? Oikeuttaako se väkivaltaan, että hermot menee... On täällä sairasta porukkaa

Ohis

Väkivaltaa on kaikki mitä tehdään henkilölle vastoin tämän tahtoa. Pahoinpitely sitten alaotsakkeella väkivalta-otsakkeen alla. Kaikki väkivalta ei siis suinkaan ole pahoinpitelyä, vaan osa väkivallasta on oikeutettua ja edelletyskin mm. lasten turvaamisessa. Näin esimerkiksi, kun lasta estetään tekemästä jotakin lapsen oman tai muiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta haitallista. Kuten todennäisesti on tapahtunut aloittajan kuvailemassa tapauksessa. Hermojen menettäminen on myöskin usein täysin oikeutettua, luonnollista ja ymmärrettävää. Ajatus, ettei hermoja saisi menettää, on luonnoton ja perverssi. Kysyä voi, opettaako joku lapselleen, että hermojen menettäminen kaikissa tilanteissa on tuomittavaa. Moinen olisi yhtä sairasta kuin positiivinen suhtautuminen ja negaatioiden, negatiivisten tunteiden välttely kaikissa tilanteissa. Surkuhupaisaakin, kun tässäkin tapauksessa aloittaja katsoo oikeudekseen negatiiviset tunteet, mutta on kieltämässä ne kategorisesti kuvailemansa tapauksen äidiltä. Loogisesti ajatellen aloittajan ei pitäisi vetää hernettä nenäänsä ja vatvoa näkemäänsä päivä tolkulla. SIinähän häiriintyy oma läsnäolo ja keskittyminen 1-vuotiaan lapsen hoidossa, kun vatvoo ja tilittää kuvattua asiaa useita päiviä.

En olisi uskonut, että lapseen kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan näin suvaiten. Sairasta.

Vieläkö oikeasti on ihmisiä, joiden mielestä lapsen fyysinen kurittaminen on ok??? Ymmärtäkää nyt hyvänen aika, että se on ensinnäkin rikos, ja toisekseen TODELLAKIN vahingoittaa lasta myös henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö oikeasti on ihmisiä, joiden mielestä lapsen fyysinen kurittaminen on ok??? Ymmärtäkää nyt hyvänen aika, että se on ensinnäkin rikos, ja toisekseen TODELLAKIN vahingoittaa lasta myös henkisesti.

Myös henkisesti? Sinä et ilmeisesti ymmärrä, ettei voimakeinojen tarkoitus ole vahingoittaa fyysisesti, vaan ainoastaan lannistaa henkisesti tekemästä kiellettyä. Hulluhan nyt lastansa haluaa vahingoittaa. Siksi on luunapit ym. voimakeinoiksi soveltuvat keksitty. Se on vain jossakin vaiheessa ymmärretty, että ellei ihminen ole masokisti, hän yleensä pidättäytyy tekemästä jotakin, mikä aiheuttaa kipua. Tämän jälkeen on kyse vain väkivallan käytön oikeuttamisesta voimakeinoksi erotettuna pahoinpitelystä. Nykyään on jo aikuisikään kasvaneita sekopäitä, joiden mielestä poliisikaan ei saa heihin koskea missään tilanteessa. Ovat kuulema joutuneet poliisin pahoinpitelemäksi, kun poliisi käyttää virkavelvoitteensa mukaisia voimakeinoja.

Vierailija kirjoitti:

En olisi uskonut, että lapseen kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan näin suvaiten. Sairasta.

Ei kai joku oikeasti ole niin tyhmä, ettei tajua itsepuolustuslajienkin olevan väkivaltaisia ja itsepuolustuksen olevan lapsenkin oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö oikeasti on ihmisiä, joiden mielestä lapsen fyysinen kurittaminen on ok??? Ymmärtäkää nyt hyvänen aika, että se on ensinnäkin rikos, ja toisekseen TODELLAKIN vahingoittaa lasta myös henkisesti.

Myös henkisesti? Sinä et ilmeisesti ymmärrä, ettei voimakeinojen tarkoitus ole vahingoittaa fyysisesti, vaan ainoastaan lannistaa henkisesti tekemästä kiellettyä. Hulluhan nyt lastansa haluaa vahingoittaa. Siksi on luunapit ym. voimakeinoiksi soveltuvat keksitty. Se on vain jossakin vaiheessa ymmärretty, että ellei ihminen ole masokisti, hän yleensä pidättäytyy tekemästä jotakin, mikä aiheuttaa kipua. Tämän jälkeen on kyse vain väkivallan käytön oikeuttamisesta voimakeinoksi erotettuna pahoinpitelystä. Nykyään on jo aikuisikään kasvaneita sekopäitä, joiden mielestä poliisikaan ei saa heihin koskea missään tilanteessa. Ovat kuulema joutuneet poliisin pahoinpitelemäksi, kun poliisi käyttää virkavelvoitteensa mukaisia voimakeinoja.

Käyttämäsi termi "lannistaminen" kertoo kaiken kasvatusnäkökulmistasi. Siis lapsen lannistaminen! Mieti nyt vähän...

MInä kannoin kerran kirkuvaa 2 veetä kainaloissa kaupasta ulos kuin surffilautaa konsanaan ja joku nainen alkoi ulvoa poliisille soittamisesta, huusin että soita jos saavat tämän Damienin kuriin! ( Damien ei siis ole lapsei nimi vaan viittaa yhteen kauhuelokuvaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö oikeasti on ihmisiä, joiden mielestä lapsen fyysinen kurittaminen on ok??? Ymmärtäkää nyt hyvänen aika, että se on ensinnäkin rikos, ja toisekseen TODELLAKIN vahingoittaa lasta myös henkisesti.

Myös henkisesti? Sinä et ilmeisesti ymmärrä, ettei voimakeinojen tarkoitus ole vahingoittaa fyysisesti, vaan ainoastaan lannistaa henkisesti tekemästä kiellettyä. Hulluhan nyt lastansa haluaa vahingoittaa. Siksi on luunapit ym. voimakeinoiksi soveltuvat keksitty. Se on vain jossakin vaiheessa ymmärretty, että ellei ihminen ole masokisti, hän yleensä pidättäytyy tekemästä jotakin, mikä aiheuttaa kipua. Tämän jälkeen on kyse vain väkivallan käytön oikeuttamisesta voimakeinoksi erotettuna pahoinpitelystä. Nykyään on jo aikuisikään kasvaneita sekopäitä, joiden mielestä poliisikaan ei saa heihin koskea missään tilanteessa. Ovat kuulema joutuneet poliisin pahoinpitelemäksi, kun poliisi käyttää virkavelvoitteensa mukaisia voimakeinoja.

Käyttämäsi termi "lannistaminen" kertoo kaiken kasvatusnäkökulmistasi. Siis lapsen lannistaminen! Mieti nyt vähän...

Sinusta ei siis pidä lannistaa lasta, joka pyrkii tekemään jotakin lapsen itsensä tai muiden kannalta epäsuotavaa. Toukin hupaisaa, ettet kyennyt muuta kuin tarttumaan yhteen sanaan kirjoituksestani – kuin hukkuva oljenkorteen.

Epävakaa...

Vierailija kirjoitti:

MInä kannoin kerran kirkuvaa 2 veetä kainaloissa kaupasta ulos kuin surffilautaa konsanaan ja joku nainen alkoi ulvoa poliisille soittamisesta, huusin että soita jos saavat tämän Damienin kuriin! ( Damien ei siis ole lapsei nimi vaan viittaa yhteen kauhuelokuvaan).

Kaikki pahoinpitelyn tunnusmerkit täyttyivät – jollekin.

Mikähän siinäkin on, että nämä "väkivallanviholliset" ovat niin kovia nimittelemään muita, (kun argumentit loppuvat). Tai ovat toki muita nimittelemässä jo alunperinkin omaa hurskauttaa ylistävissä syytöksissään. Jännä juttu. 

Mä väitän, että jokainen lapsestaan välittävä vanhempi on korottanut ääntään lapselleen tai kantanut kirkuvan uhmaikäisen kainalossaan. Meillä kun uhmaikäistä ottaa kädestä kiinni ja yrittää nätisti kävellä lasta kädestä kiinni pitäen tilanteesta pois, heittäytyy taapero käden varaan roikkumaan ja huutaa kuin hyeena. Lapsi voisi siis halutessaan kävellä, mutta heittäytyy vetelänä roikkumaan. Syy huutamiselle voi olla, että hän muisti yhtäkkiä kotiin unohtuneen lelun, tai että hän ei nähnyt ohi ajanutta paloautoa. Mielellään meillä myös karataan heti, kun silmä välttää. Se on vaarallista, koska lähellä on vesistö ja vilkas liikenne. Siksi äiti on joutunut lukemaan lakia moneen kertaan ja korottamaan ääntäänkin. En koe huonoa omaa tuntoa, sillä kaikki on tehty lapsen parhaaksi. Lapsi testaa myös sillä tavalla välittävätkö vanhemmat hänestä. Välinpitämätön vanhempi antaa 2-vuotiaan ulkoilla yksin kuten naapurimme teki. Hänelle oli aivan sama missä lapsi oli. Jos lapset tappelivat, ei hän komentanut, vaan oli sitä mieltä, että vuoden vanha oppii kyllä puolustamaan itseään vaikka puremalla. Välinpitämättömyys ei ole välittämistä. Huutaminen voi olla suuri rakkaudeosoitus - olet tärkeintä maailmassani, välitän sinusta ja hyvinvoinnistasi.

Hui kamalaa!!

Sorge Ap! Mutsi oli siis ihan ragena ku pikku systeri taas pyypyili! Se saatto olla kovakouranen mut ei se pahaa tarkottanu ku vessaakaa ei ollu lähellä!

Mut toivon et se ei traumatisoinu niiku.

Ps. Terkkui mutsille! <3