Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä
Olin tänään alle vuoden vanhan lapsemme kanssa käymässä SeaLifessa, ja näin vierestä, kuinka pienen lapsen äiti raivostui aivan silmittömästi lapselleen ja riuhtoi tätä käsivarresta. Lapsen isä ei juuri reagoinut tilanteeseen. Jäin järkyttyneenä tuijottamaan naista, mutten saanut sanaa suustani! Minulla on niin paha mieli, etten puuttunut tilanteeseen, mutta nainen oli niin raivoissaan, että ihan aidosti pelkäsin häntä oman lapseni turvallisuuden takia. Ihan järkyttävän huono omatunto, kun niin jäädyin tilanteessa :/
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos lapsi on ollut vaikka kateissa ja äiti on ollut tosi pelästynyt? Kerran oli tilanne kun lapsi tuli potkupyörällä alamäkeä ja tietty suoraan autotielle. Isä juoksi perässä. Onneksi oli hyvä näkyvyys niin ehdin auton pysäyttää hyvissä ajoin. Lapsi kaatui sitten autotielle ja isä ei mitenkään kauhean hellästi lasta nostanut pois. Olisin varmaan itse reagoinut samalla tavalla.
Mistä tällainen silmien sulkeminen ja väkivallan puolustelu oikein kumpuaa?!
AP kirjoitti, että se oli raivoa ja vihaa. Lapsi vaarassa. Äiti riepotti. Kyllä sellaiseen pitää puuttua ja kyllä sellainen pitää uskaltaa nähdä. Ihan turhaa selittelyä.
Miksi pitäisi puuttua? Auttaja vain kärsii tästä itse ja mikään ei muutu.
Itse en puutu asioihin vaikka olisi kuinka väärin ja en aio auttaa muita enää.
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun se oma taapero kasvaa, voi joskus mennä ihan omatkin hermot...
Niin, mitä sitten? Oikeuttaako se väkivaltaan, että hermot menee... On täällä sairasta porukkaa
Ohis
Voi kai sille poliisille ilmoittaa vieläkin. Kyllähän tuolla varmasti kamerat on! Av-mammat toki panikoi itse kukakin...
Just äsken aikanaan tunnettu urheilija (miehensä myös ex-urheilija) uhkas pientä taaperoaan, (n. 1-2 v ehkä) tukkapöllyllä, jos heittää puhelimen. Huom! Antoivat itse puhelimen tuon ikäiselle. Näin julkisella paikalla keskellä päivää.
Olisi pitänyt puuttua, mutta oli hankala tilanne ja pelkkä uhkaus. Jos olis käynyt tukkaan kiinni, olisin taatusti puuttunut.
Kyllä näitä on, jotka ajattelee et lasta saa kurittaa millä tahansa tavalla. Eivätkä huomioi omaa vastuutaan ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso ja sen mukainen käytös.
Omasta lapsuudesta voin kertoa sen verran, että oikeasti väkivaltaisen vanhemmat eivät todellakaan tuo satuttamista esiin julkisilla paikoilla. Hymyssä suin ollaan asioilla, kulissit yllä.
Kotiin kun päästään, niin helvetti repeää. Hakataan hullunkiilto silmissä ja täytetään se väkivallan tarve.
Koskaan ei ulos päin meillä näkynyt ja lyöntikohdatkin valittiin niin, ettei näkynyt iholla.
Kertokaapa, sellaiset joilla on useampi lapsi ja lapset taaperoikäisiä tai vanhempia, että mitä te teette kun olette lasten kanssa kävelemässä bussipysäkille, päiväkotiin tai vaikka kotiin, ja lapsi yhtäkkiä hoksaa jonkun asian x mistä suuttuu eikä kävele metriäkään ja pidät lasta kädessä ja yhtäkkiä ikäänkuin "riuhdot tai raahaat lasta. Siis ulkopuolisen silmissä. Miten te saatte sen taaperon tai muun ikäisen kiukuttelijan jatkamaan kävelyä? Jäätte sinne ulos keskustelemaan määräämättömäksi ajaksi - myöhästytte bussista (helsinkiläisille huomio: joka paikassa ei busseja mene kuin kerran tai kaksi tunnissa).
Itse ainakin pidän kädestä kiinni ja kävelen eteenpäin, kyllä se kiukuttelija siitä taas rupeaa käyttäytymään.
Tosiaan kysyn muilta useamman lapsen vanhemmalta, en siis yhden vauvaikäisen vanhemmalta tai lapsettomalta.
Eka ajatus joka mulle tulee tuosta on se, että äiti on söikähtänyt suunniltaan lapsen karatessa tai kadotessa.
Oma esikoiseni teki katoamistemppuja kolmevuotiaana ja juoksi mm autotielle päistikkaa. Se järkytys on hirveä.
Ja ei, en rähjännyt tai riuhtonut, mutta huusin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.
No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.
Jaaha, tässä taas motkotetaan ettei aloittaja olisi saanut mennä lapsensa kanssa Sea Lifeen. - Uskon, että ulkopuolinenkin huomaa eron käsivarresta tarttumisen ja raivokkaan riuhtomisen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, sellaiset joilla on useampi lapsi ja lapset taaperoikäisiä tai vanhempia, että mitä te teette kun olette lasten kanssa kävelemässä bussipysäkille, päiväkotiin tai vaikka kotiin, ja lapsi yhtäkkiä hoksaa jonkun asian x mistä suuttuu eikä kävele metriäkään ja pidät lasta kädessä ja yhtäkkiä ikäänkuin "riuhdot tai raahaat lasta. Siis ulkopuolisen silmissä. Miten te saatte sen taaperon tai muun ikäisen kiukuttelijan jatkamaan kävelyä? Jäätte sinne ulos keskustelemaan määräämättömäksi ajaksi - myöhästytte bussista (helsinkiläisille huomio: joka paikassa ei busseja mene kuin kerran tai kaksi tunnissa).
Itse ainakin pidän kädestä kiinni ja kävelen eteenpäin, kyllä se kiukuttelija siitä taas rupeaa käyttäytymään.
Tosiaan kysyn muilta useamman lapsen vanhemmalta, en siis yhden vauvaikäisen vanhemmalta tai lapsettomalta.
Vaikkapa kannan? Mut kyllä selvästi väkivaltaisen käytöksen erottaa siitä, että lapsi on saatava siirrettyä paikasta toiseen. Jos tätä ei tajua, niin on se huolestuttava merkki
T. kolmen äiti
Vierailija kirjoitti:
Just äsken aikanaan tunnettu urheilija (miehensä myös ex-urheilija) uhkas pientä taaperoaan, (n. 1-2 v ehkä) tukkapöllyllä, jos heittää puhelimen. Huom! Antoivat itse puhelimen tuon ikäiselle. Näin julkisella paikalla keskellä päivää.
Olisi pitänyt puuttua, mutta oli hankala tilanne ja pelkkä uhkaus. Jos olis käynyt tukkaan kiinni, olisin taatusti puuttunut.
Kyllä näitä on, jotka ajattelee et lasta saa kurittaa millä tahansa tavalla. Eivätkä huomioi omaa vastuutaan ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso ja sen mukainen käytös.
Ikäväkseni olen huomannut (ainakin jokunen vuosi sitten veilä), että keskustelupalstojen äidit hyväksyvät tukkapöllyjen antamisen "kasvatus"-keinona, vaikka ruumiillinen kuritus on Suomessakin ollut laissa kiellettyä vuodesta 1984 lähtien. Luulisi menneen perille kovakalloisimmillekin tämä laki! - Miten voin opettaa lapsilleni, ettei väkivaltaa saa käyttää, jos samaan aikaan tukistan tai lyön heitä puolustuskyvyttömiä lapsia itse? Äidin pitäisi olla se turvallinen rakastava hoivaaja, ja äkkiä hän kääntyykin lastansa vastaan väkivaltaisena!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just äsken aikanaan tunnettu urheilija (miehensä myös ex-urheilija) uhkas pientä taaperoaan, (n. 1-2 v ehkä) tukkapöllyllä, jos heittää puhelimen. Huom! Antoivat itse puhelimen tuon ikäiselle. Näin julkisella paikalla keskellä päivää.
Olisi pitänyt puuttua, mutta oli hankala tilanne ja pelkkä uhkaus. Jos olis käynyt tukkaan kiinni, olisin taatusti puuttunut.
Kyllä näitä on, jotka ajattelee et lasta saa kurittaa millä tahansa tavalla. Eivätkä huomioi omaa vastuutaan ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso ja sen mukainen käytös.
Ikäväkseni olen huomannut (ainakin jokunen vuosi sitten veilä), että keskustelupalstojen äidit hyväksyvät tukkapöllyjen antamisen "kasvatus"-keinona, vaikka ruumiillinen kuritus on Suomessakin ollut laissa kiellettyä vuodesta 1984 lähtien. Luulisi menneen perille kovakalloisimmillekin tämä laki! - Miten voin opettaa lapsilleni, ettei väkivaltaa saa käyttää, jos samaan aikaan tukistan tai lyön heitä puolustuskyvyttömiä lapsia itse? Äidin pitäisi olla se turvallinen rakastava hoivaaja, ja äkkiä hän kääntyykin lastansa vastaan väkivaltaisena!
Oikaisu: Tarkoitin sanoa, että OSA keskustelupalstalaisista hyväksyy tukistamisen (eivätkä suinkaan kaikki, prosentteja en tiedä).
Crazy adults kirjoitti:
Omasta lapsuudesta voin kertoa sen verran, että oikeasti väkivaltaisen vanhemmat eivät todellakaan tuo satuttamista esiin julkisilla paikoilla. Hymyssä suin ollaan asioilla, kulissit yllä.
Kotiin kun päästään, niin helvetti repeää. Hakataan hullunkiilto silmissä ja täytetään se väkivallan tarve.
Koskaan ei ulos päin meillä näkynyt ja lyöntikohdatkin valittiin niin, ettei näkynyt iholla.
Kyllä väkivaltaista käytöstä ja sen ilmenelismuotoja on monenlaisia. Ihme käsitys täällä, että "ne oikeasti väkivaltaiset" käyttäytyvät malliin x. Moni impulssiivisella tavalla väkivaltainen ei kykene miettimään mitään muuta kuin omaa raivoaan. Ja silloin ei paikalla ja seuralla ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, sellaiset joilla on useampi lapsi ja lapset taaperoikäisiä tai vanhempia, että mitä te teette kun olette lasten kanssa kävelemässä bussipysäkille, päiväkotiin tai vaikka kotiin, ja lapsi yhtäkkiä hoksaa jonkun asian x mistä suuttuu eikä kävele metriäkään ja pidät lasta kädessä ja yhtäkkiä ikäänkuin "riuhdot tai raahaat lasta. Siis ulkopuolisen silmissä. Miten te saatte sen taaperon tai muun ikäisen kiukuttelijan jatkamaan kävelyä? Jäätte sinne ulos keskustelemaan määräämättömäksi ajaksi - myöhästytte bussista (helsinkiläisille huomio: joka paikassa ei busseja mene kuin kerran tai kaksi tunnissa).
Itse ainakin pidän kädestä kiinni ja kävelen eteenpäin, kyllä se kiukuttelija siitä taas rupeaa käyttäytymään.
Tosiaan kysyn muilta useamman lapsen vanhemmalta, en siis yhden vauvaikäisen vanhemmalta tai lapsettomalta.Vaikkapa kannan? Mut kyllä selvästi väkivaltaisen käytöksen erottaa siitä, että lapsi on saatava siirrettyä paikasta toiseen. Jos tätä ei tajua, niin on se huolestuttava merkki
T. kolmen äiti
Hyvin moni lapseton tai vauvan äiti ei tajua...
Varsinkin jos vielä katselee pahantahtoisin ylemmyydentuntoisin silmin.
Eikä se kantaminenkaan aina onnistu. Jos ei halua esim työvaatteitaan mutaisiksi, selkä ei kestä tai on jo kannettavaa ja rattaat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just äsken aikanaan tunnettu urheilija (miehensä myös ex-urheilija) uhkas pientä taaperoaan, (n. 1-2 v ehkä) tukkapöllyllä, jos heittää puhelimen. Huom! Antoivat itse puhelimen tuon ikäiselle. Näin julkisella paikalla keskellä päivää.
Olisi pitänyt puuttua, mutta oli hankala tilanne ja pelkkä uhkaus. Jos olis käynyt tukkaan kiinni, olisin taatusti puuttunut.
Kyllä näitä on, jotka ajattelee et lasta saa kurittaa millä tahansa tavalla. Eivätkä huomioi omaa vastuutaan ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso ja sen mukainen käytös.
Ikäväkseni olen huomannut (ainakin jokunen vuosi sitten veilä), että keskustelupalstojen äidit hyväksyvät tukkapöllyjen antamisen "kasvatus"-keinona, vaikka ruumiillinen kuritus on Suomessakin ollut laissa kiellettyä vuodesta 1984 lähtien. Luulisi menneen perille kovakalloisimmillekin tämä laki! - Miten voin opettaa lapsilleni, ettei väkivaltaa saa käyttää, jos samaan aikaan tukistan tai lyön heitä puolustuskyvyttömiä lapsia itse? Äidin pitäisi olla se turvallinen rakastava hoivaaja, ja äkkiä hän kääntyykin lastansa vastaan väkivaltaisena!
Jep. Ja tuossa esimerkissä ei ollut edes kuse mistään 10 v:n tulitikkuleikeistä, vaan siitä että todella pienelle lapselle annetaan liikaa vastuuta siihen nähden mihin hän kykenee.
Vaikka ei se tukkapölly olisi oikein tietenkään edes sille 10 v:llekaan.
Crazy adults kirjoitti:
Omasta lapsuudesta voin kertoa sen verran, että oikeasti väkivaltaisen vanhemmat eivät todellakaan tuo satuttamista esiin julkisilla paikoilla. Hymyssä suin ollaan asioilla, kulissit yllä.
Kotiin kun päästään, niin helvetti repeää. Hakataan hullunkiilto silmissä ja täytetään se väkivallan tarve.
Koskaan ei ulos päin meillä näkynyt ja lyöntikohdatkin valittiin niin, ettei näkynyt iholla.
Tällaista peittelyä/teeskentelyä on varmaan paljon. Olen kuitenkin nähnyt lapsille tehtävän pahaa myös julkisilla paikoilla, kun vanhemmalta on hermot menneet totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, sellaiset joilla on useampi lapsi ja lapset taaperoikäisiä tai vanhempia, että mitä te teette kun olette lasten kanssa kävelemässä bussipysäkille, päiväkotiin tai vaikka kotiin, ja lapsi yhtäkkiä hoksaa jonkun asian x mistä suuttuu eikä kävele metriäkään ja pidät lasta kädessä ja yhtäkkiä ikäänkuin "riuhdot tai raahaat lasta. Siis ulkopuolisen silmissä. Miten te saatte sen taaperon tai muun ikäisen kiukuttelijan jatkamaan kävelyä? Jäätte sinne ulos keskustelemaan määräämättömäksi ajaksi - myöhästytte bussista (helsinkiläisille huomio: joka paikassa ei busseja mene kuin kerran tai kaksi tunnissa).
Itse ainakin pidän kädestä kiinni ja kävelen eteenpäin, kyllä se kiukuttelija siitä taas rupeaa käyttäytymään.
Tosiaan kysyn muilta useamman lapsen vanhemmalta, en siis yhden vauvaikäisen vanhemmalta tai lapsettomalta.Vaikkapa kannan? Mut kyllä selvästi väkivaltaisen käytöksen erottaa siitä, että lapsi on saatava siirrettyä paikasta toiseen. Jos tätä ei tajua, niin on se huolestuttava merkki
T. kolmen äiti
Hyvin moni lapseton tai vauvan äiti ei tajua...
Varsinkin jos vielä katselee pahantahtoisin ylemmyydentuntoisin silmin.
Eikä se kantaminenkaan aina onnistu. Jos ei halua esim työvaatteitaan mutaisiksi, selkä ei kestä tai on jo kannettavaa ja rattaat jne.
Tämän takia sitä pyhän äidin myyttiä tulee rikkoa ja äkkiä! Te puolustelette ja oikeutatte väkivaltaa!
Ja sitten kauhistelette perheväkivaltaa kun aikuiset hakkaa toisiaan... Mistä lie oppineet.
Siellä kaiketi on valvontakamerat, vielä voit toimia. Ilmoita näkemästäsi niin eiköhän joku taho kiinnostu ja tsekkaa tallenteet mahdollisen pahoinpitelyn varalta.
Näköjään moni äiti katagorisoi oman väkivaltaisen käytöksen aivan eri asiaksi kuin muiden harjoittamaan väkivallan. Lasta pystyy - ja täytyy pystyä - kasvattamaan ilman väkivaltaa. Piste.
Miksi et soittanut poliisille ja ilmoittanut perheväkivallasta? Tuollaiset lastenhakkaajavanhemmat eivät ansaitse äidin ja isän arvonimeä. Näitä äitejä ja isiä pitäisi lyödä kunnolla joka päivä. Hakata remmillä, haukkua ja laittaa kuva ja nimi lehteen. Tässä on Sirpa, joka hakkaa ja pahoinpitelee joka viikko lastaan. Tässä on Mauno, joka lyö lapsiaan remmillä ja käyttää väkivaltaa kasvatuskeinona. Lastenhakkaajavanhempiin pitää laittaa välit poikki. Riutukoot yksin ja unohdettuna vanhainkodissa ja kuolkoot yksin. Sitä saa mitä tilaa!