Äiti raivosi ja riuhtoi lastaan Linnanmäellä

Vierailija kirjoitti:

Tässä puhuttiin lapsesta jolle äiti huusi ja riuhtoi, lapsi seisoi paikallaan ja itki. Tilannetaju on hyvä asia, totta kai jos lapsi meinaa vahingoittaa itseään niin voi riuhtaista pois. Se että raivoaa paikallaan olevalle itkevälle lapselle kertoi siitä, että huutajalla ei ole kaikki kohdallaan, hermoheikko ihminen.

Sillähän nää hullut puolustautuu, et täytyy saada tieltä riuhtastua. Mut kun kyse ei ole siitä, että turvataan lapsen terveys ja henki. Vaan et riepotellaan kovemmin ku on pakko, vielä silloin kun tilanne on ohi. Huudetaan päin naamaa ja puristetaan käsivarresta, vaikka sille ei ole tarvetta.

Ja vielä täällä joku älypää miettii miksei omalle lapselle voi välillä hermostuessaan noin tehdä!

Huhhuh. En enää ihmettele näitä lapsisurmia. Varmaan jollain av-mammalla "vähän" napsahtanut...

Vierailija kirjoitti:

En pidä tästä provosta. Linnanmäki muuttuu kättelyssä Sealifeksi ja niin edelleen. Aloittajalla on jotain omia ongelmia, joiden takia reagoi tapahtuneeseen ja niin edelleen.

Minä olen kuvitellut sea lifen olevan osa lintsiä. Tuskin olen ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten fyysinen kurittaminen on rikosasia. On ollut kielletty vuodesta 1982. Tyhmä ja yksinkertainen on ihminen joka ei sitä tajua. Varsinkin miehet eivät tiedosta aina voimiaan, jo pienikin riuhtaisi voi vammauttaa. Se on Suomen lain mukaan rikosasia.

Onko riuhtaisu kurittamista?

Jos lapsi juoksee tielle ja riuhtaiset sen siltä niin ylititkö rajan?

Melko yksinkertainen olet.

.

Voithan sinä ottaa vaikka kurkusta kiinni, tavallaan kuristaa, jos toinen on vaikka rotkoon tippumassa ja se kurkku on ainut paikka mistä saat kiinni ja nostettua toisen kuilun reunalle, pois varmasta kuolemasta. Kyseessä EI OLE väkivalta - vaan pelastaminen.

Mutta jos menet kurkistamaan muuten esim. vihan vallassa siis kyvyttömänä hillitsemään itseäsi niin kyseessä ON väkivalta.

.

Siis sama asia voi olla väkivaltaa ja olla olematta, riippuen MILLAISESSA TILANTEESSA teko (esim. kuristaminen, kädestä riuhtaisu) tapahtuu.

.

Oletteko te todella näin tyhmiä, ettette tajua näiden tapausten EROA!?

*kurkistamaan = kuristamaan

*kurkistamaan = kuristamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten fyysinen kurittaminen on rikosasia. On ollut kielletty vuodesta 1982. Tyhmä ja yksinkertainen on ihminen joka ei sitä tajua. Varsinkin miehet eivät tiedosta aina voimiaan, jo pienikin riuhtaisi voi vammauttaa. Se on Suomen lain mukaan rikosasia.

Onko riuhtaisu kurittamista?

Jos lapsi juoksee tielle ja riuhtaiset sen siltä niin ylititkö rajan?

Melko yksinkertainen olet.

.

Voithan sinä ottaa vaikka kurkusta kiinni, tavallaan kuristaa, jos toinen on vaikka rotkoon tippumassa ja se kurkku on ainut paikka mistä saat kiinni ja nostettua toisen kuilun reunalle, pois varmasta kuolemasta. Kyseessä EI OLE väkivalta - vaan pelastaminen.

Mutta jos menet kurkistamaan muuten esim. vihan vallassa siis kyvyttömänä hillitsemään itseäsi niin kyseessä ON väkivalta.

.

Siis sama asia voi olla väkivaltaa ja olla olematta, riippuen MILLAISESSA TILANTEESSA teko (esim. kuristaminen, kädestä riuhtaisu) tapahtuu.

.

Oletteko te todella näin tyhmiä, ettette tajua näiden tapausten EROA!?

Kyllä he varmaan tajuaa. Mutta oma väkivaltaisuus on vain niin vaikea asia myöntää. Se pitää silloin kieltää ja keksiä kaikkea ihan absusrdia pa*kaa jolla jotenkin vänkyröidä.

Ennustaja tässä hei!

Seuraavaksi joku tulee kertomaan miten häntä on lapsena revitty, riuhdottu, hakattu ja potkittu, mutta "ihan normaali" hänestäkin on tullut. Plus "ihan aiheesta" pieksettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten fyysinen kurittaminen on rikosasia. On ollut kielletty vuodesta 1982. Tyhmä ja yksinkertainen on ihminen joka ei sitä tajua. Varsinkin miehet eivät tiedosta aina voimiaan, jo pienikin riuhtaisi voi vammauttaa. Se on Suomen lain mukaan rikosasia.

Onko riuhtaisu kurittamista?

Jos lapsi juoksee tielle ja riuhtaiset sen siltä niin ylititkö rajan?

Melko yksinkertainen olet.

.

Voithan sinä ottaa vaikka kurkusta kiinni, tavallaan kuristaa, jos toinen on vaikka rotkoon tippumassa ja se kurkku on ainut paikka mistä saat kiinni ja nostettua toisen kuilun reunalle, pois varmasta kuolemasta. Kyseessä EI OLE väkivalta - vaan pelastaminen.

Mutta jos menet kurkistamaan muuten esim. vihan vallassa siis kyvyttömänä hillitsemään itseäsi niin kyseessä ON väkivalta.

.

Siis sama asia voi olla väkivaltaa ja olla olematta, riippuen MILLAISESSA TILANTEESSA teko (esim. kuristaminen, kädestä riuhtaisu) tapahtuu.

.

Oletteko te todella näin tyhmiä, ettette tajua näiden tapausten EROA!?

Tämä.

Valitettavasti porukka on näin tyhmää ettei ne tajua mitään eroa.

Itse kärsin vieläkin väkivaltaisen äitini raa'asta kohtelusta. Se oli toistuvaa ja kovaa käsittelyä.

Pelkäsin henkeni edestä.

Ennustaja tässä hei!

Seuraavaksi joku tulee kertomaan miten häntä on lapsena revitty, riuhdottu, hakattu ja potkittu, mutta "ihan normaali" hänestäkin on tullut. Plus "ihan aiheesta" pieksettiin.

Sellaset ei omaa lapset alkaa määräälee ja haukkuu haastaa riitaa. Te et tiedä mitään! Jos antaa lapset rieuhuu niin sit tullaan etä ne riehuu. Valittaa!!!

On käynyt samanlailla pari kertaa, siinä tilanteessa jäätyy. On todella vaikea tietää miten lähestyä äitiä /isää tai koiranomistajaa joka repii. Haluaisi pysäyttää että pientä ei revitä tai ei huudeta rumasti. Se on kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi esim. saa itkupotkuraivarit niin pakko siinä on äidinkin vähä "riuhtoa" että saa pidettyä kakaransa hallinnassa.

Kun aikuinen riuhtoo kädestä alle kolmevuotiasta ja karjuu, se vastaa tilannetta, jossa 3.5 -metrinen ja 300 -kiloinen jättiläinen riuhtoo aikuista kädestä raivoten kuin ukkonen. Voisi jäädä ikävä muistijälki.

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittajan alle vuoden ikäinen tajuaa sea lifesta? Ei mitään.

No asiaan. Aika moni muuten ottaa lasta käsivarresta kiinni ja "riuhtoo". Tapahtuu myös päiväkodeissa.

Ei kuulu asiaan mitä tajuaa.

Riuhtominen väärin, vaikka sen tekis kasvatustieteen maisteri.

Pakko vielä kommentoida tätä aloittamaani keskustelua. Mielestäni keskustelussa on nyt mennyt todellakin sekaisin väkivalta ja esim. sellaiset vaaratilanteet, joissa lapsi on vaikka vetäistävä äkkiä pois autotieltä. Jokainen varmaan todellisuudessa ymmärtää tämän eron.

Kyseisessä tilanteessa kuitenkin äiti ilman perustetta riuhtaisi lastaan siten, että sellaisesta voisi esim. olkapää lähteä sijoiltaan ja raivosi itkevälle lapselleen järkyttävän vihaisena.

Mielestäni minun olisi todella pitänyt puuttua tilanteeseen, sillä avun hakeminen mahdollisimman pian olisi tällaisissa tilanteissa tärkeää. Todellakin äidillä saattaa olla elämässä hankalaa, mutta se ei silti oikeuta väkivaltaan. Vastuullinen vanhempi hakee itselleen apua, jos käyttäytyy impulsiivisesti. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät tämänkään keskustelun perusteella ymmärrä käyttäytymisensä vakavuutta, joten sitäkin suuremmalla syyllä mielestäni sivullisten olisi puututtava tällaisiin tilanteisiin. Ehkä se herättelisi vanhempaa avun piiriin. Mutta missä menee raja sille, milloin on soitettava välittömästi virkavalta paikalle?

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä kommentoida tätä aloittamaani keskustelua. Mielestäni keskustelussa on nyt mennyt todellakin sekaisin väkivalta ja esim. sellaiset vaaratilanteet, joissa lapsi on vaikka vetäistävä äkkiä pois autotieltä. Jokainen varmaan todellisuudessa ymmärtää tämän eron.

Kyseisessä tilanteessa kuitenkin äiti ilman perustetta riuhtaisi lastaan siten, että sellaisesta voisi esim. olkapää lähteä sijoiltaan ja raivosi itkevälle lapselleen järkyttävän vihaisena.

Mielestäni minun olisi todella pitänyt puuttua tilanteeseen, sillä avun hakeminen mahdollisimman pian olisi tällaisissa tilanteissa tärkeää. Todellakin äidillä saattaa olla elämässä hankalaa, mutta se ei silti oikeuta väkivaltaan. Vastuullinen vanhempi hakee itselleen apua, jos käyttäytyy impulsiivisesti. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät tämänkään keskustelun perusteella ymmärrä käyttäytymisensä vakavuutta, joten sitäkin suuremmalla syyllä mielestäni sivullisten olisi puututtava tällaisiin tilanteisiin. Ehkä se herättelisi vanhempaa avun piiriin. Mutta missä menee raja sille, milloin on soitettava välittömästi virkavalta paikalle?

Ap.

= väkivaltaa!

Vierailija kirjoitti:

Sellaset ei omaa lapset alkaa määräälee ja haukkuu haastaa riitaa. Te et tiedä mitään! Jos antaa lapset rieuhuu niin sit tullaan etä ne riehuu. Valittaa!!!

???

Hei, olen itse kasvanut turvattomassa kodissa ja käynyt läpi pitkän terapiapolun.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kun nämä omat traumani alkoivat oireilla uhmaikäisen lapsen kanssa (kerran esim. näykkäsin lasta vaistomaisesti hampailla kädestä, kun hän aiemmista selityksistä ja kielloista huolimatta tukki nenäni ja suuni yllättäen maatessani sohvalla ja nauroi päälle), oli avun saati yllättävän vaikeaa.

Lyhyesti, saimme sosiaaliviranomaisten kirjoihin merkinnän, mutta minulle ei ollut tarjolla mitään muuta apua kuin neuvolan terkkarin jakamat internetosoitteet. Koska olin oman psykohistoriani jo kartoittanut ja työstänyt ongelmiani vuosia itse ansaitsemillani rahoilla, en saanut enää Kelan tukea terapiakäynteihin. Chattasin pariin otteeseen naisten tukipalvelun vapaaehtoisen kanssa, se helpotti.

Perusongelmaan, eli siihen että jouduin jatkuvasti toimimaan äärirajoilla, tekemään kahta työtä ja käytännössä vastaamaan yksin lapsesta, ei tukipalvelut antaneet tukea. Jättäydyin sitten työttömäksi jotta en toistaisi omien vanhempieni virheitä. Nyt lapsi on isompi ja meillä kaikki hyvin, mutta koulutustani vastaavaa työtä en ole hakemisesta huolimatta ole saanut. Haasteena tällä hetkellä on lapsen halu saada samoja vaatteita ja vehkeitä kuin luokkakavereilla, vaikka tulotasoni on alle puolet näiden ylemmän keskiluokan perheiden.

Tällaisten kuvioiden tähden puhutaan syrjäytymisen periytymisestä ja ylisukupolvisista traumoista. Ulkopuolisen puuttuminen kaltoinkohteluun voi olla lapsen elämän pelastava teko, mutta tällaisena aitona elämämkoululaisena en oikein laske sen varaan, että yhteiskunta tulisi lasta ja ongelmaista vanhempaa vastaan sellaisin keinoin, jotka oikeasti tukisivat parantumisprosessia - se on liian kallista.

Juuri se ”jäätyminen” on merkki tilanteen epäoikeudenmukaisuudesta. Itse en enää viihdy monissa paikoissa, koska vanhemmat ovat niin huonosti käyttäytyviä, etten jaksa katsella pahoinvointia. Puutun ja haastan tarvittaessa vaikka elefantin, mutta ei se kaunista ole. Minä olen päättänyt niissä tilanteissa puolustaa sitä, joka ei itseään puolustaa voi. Se on vain päätös, jonka voi tehdä ja kannan seuraukset. On mielestäni oikeus ja kohtuus pysäyttää tällaiset vanhemmat.

Sain itse häätää muutama viikko taaksepäin tilanteesta pois kaksi ulkopuolista, kun opetin hyvin uhmakkaalle ja nälkäiselle nelivuotiaallemme syy-seuraussuhteita.

Lapsi heitti lempilelunsa autotielle sen jälkeen, kun olin kieltänyt häntä leikkimästä punaisia valoja päin kävelyä. Lapsi itki ja huusi kuin syötävä, sillä en hakenut heti lelua takaisin, vaan annoin kahden auton ajaa lelun yli (oli sellaisessa kohdassa ajoväylää, ettei osunut renkaisiin). Minä pidin lasta jämäkästi käsivarsista kiinni, ja kyykkyyn laskeutuneena selitin painokkaalla äänellä, ettei noin saa käyttäytyä.

Paikalle sattui tosiaan alle minuutin sisään kaksi ulkopuolista aikuista peräjälkeen, jotka halusivat hakea lelun ja jäivät selvästi tarkkailemaan käytöstäni. Keski-ikäiselle naiselle vaikutti olevan vaikea ymmärtää, että käynnissä oli kasvatustilanne, vaan hän tarjosi hyvätahtoista ’apuaan’ useaan otteeseen siitä huolimatta, että kerroin hakevani lelun sitten kun liikennevaloissa tulee tauko. Eläkeläismies ymmärsi heti, kun sanoin että opetellaan tässä liikennekäyttäytymistä.

Olin kiitollinen näille tuntemattomille siitä, että he välittivät lapsestani niin, että pysähtyivät tsekkaamaan tilanteen. Mutta samalla mietin, että etenkin ensin puuttuneella naisella ei ollut mitään käsitystä koko tilanteen kontekstista, ja koin hänen suhtautuvan vanhemmuuteeni ylenkatsovasti vain siksi, että olin nuori äiti.