Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit
Omistatko talon tai mökin joka on tyhjillään? Tai tunnetko jonkun joka omistaa? Kiinnostaisi kuulla syitä siihen, miksi rakennuksia jätetään hoitamatta ja hiljaa paikalleen rapistumaan. Eikä ole tarkoitus arvostella ketään. On vain sääli nähdä etenkin maaseudulla kulkiessa kerta toisensa jälkeen selkeästi hylättyjä rakennuksia. Niistäkin kai pakolliset kulut juoksee kokoajan ja arvokin tippuu mitä pidempään on hoitamatta. Pelkääkö ihmiset että joutuvat vastuuseen jos talosta löytyykin vaikka hometta? Kyllähän rakennuksia voi myös myydä pelkän tontin hinnalla / purkukuntoisena. Entä onko joku kohdannut sitä, että välittäjät eivät halua ottaa kohdetta myytäväksi? Olisi mielenkiintoista lukea keskustelua, kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. :)
Kommentit (736)
Vierailija kirjoitti:
Mummollani oli mökki kaukana keskustasta. Asui siinä kunnes joutui palvelutaloon. Lapset asui ympäri Suomea, talo jäi kylmilleen ja vuosien aikana tuli vaurioita ja katto tippui sisään, naapurit varasti kaiken sisältä ja pihalta. Lopulta palokunta ilmeisesti poltti talon harjoitustyönä. Tontti pienellä metsätilkulla meni perikunnan osakkaalle joka myi sen edelleen. Surullista aina kun näin käy. Isolla rahalla ja kovalla työllä siitä olisi tietysti saanut mukavan kesäpaikan, jota olisi voinut vaikka vuokrata. Tosin vesistöjä siinä ei ollut lähelläkään. Jotain myytävääkin olisi ollut mutta ketään ei kiinnostanut.
Jos rantaa ei ole niin ketään ei kiinnosta. Ei ilmaiseksikaan.
ainakin kittilä,kolari,muonio myös muut kunnat. Iso määrä hyväkuntoisia autiotaloja mutta omistajat on ihme tyyppejä eivät myy edes vuokraa koska eivät halua muualta suomesta tulevia heidän läheisyyteen pidetään huoli että on ns. omasta kylästä lähteneet saavat ostaa tai vuokrata asunnon.(jos palaavat)
On niin sisäpiiriläistä idiotismia.
Kyllä niistä eroon pääsee jos hinta on sopiva. Tuolta kun netistä katselee niin samat mökit siellä on myynnissä vuosikausia mutta hintaa eivät tiputa. Sataa tonnia pyydetään melkein mökistä kuin mökistä jos on järvenrannalla, sähköt ja puucee. Kuka sellaista summaa maksaa? Sopiva hinta olisi 20-30000.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on useampi taloja mökki, jolle ei nyt ole käyttöä. Ex-mieheni kuoli häneltä jäi rivitalo ja kesämökki. Mökki oli ollut kai pari vuotta käyttämättä. Kolme huonetta ja keittiö, kuisti, saunarakennus ja liiteri. Lattiassa on vesivahinko ja omistamme muita vapaa-ajanasuntoja kaikilla mukavuuksilla. Kukaan ei käy siellä ,mutta haetaan sieltä polttopuuta jota riittää. Meidän poika on tehnyt pihan raivausta. Toinen on ison vesistön rannalla, on kunnostettu pientila, jossa navetta ja talli, sauna ja ulkorakennuksia. Siellä ei ole kukaan käynyt kolmeen vuoteen. Sähköt uusittu ja kaikki varusteet on siellä. Mieheni sairastaa, enkä halua olla yksin mökillä. Siellä on oikein lämmin ja kaunis kesäpaikka. Haetaan sieltä kyllä polttopuut joita riittää koko ulkorakennus täynnä. Siellä on kolme makuuhuonetta. Yksi mökki on purettu sinne tuli omakotitaloja. Se oli 26km Helsingistä.
Miksi ette myy pois? Moni haluaisi kivan mökin järkevällä hinnalla. Ihmetyttää nämä monien mökkien pihtaajat. Ei niitä hautaan saa mukaansa.
Onhan noita euron totteja myynnissä ollut kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummollani oli mökki kaukana keskustasta. Asui siinä kunnes joutui palvelutaloon. Lapset asui ympäri Suomea, talo jäi kylmilleen ja vuosien aikana tuli vaurioita ja katto tippui sisään, naapurit varasti kaiken sisältä ja pihalta. Lopulta palokunta ilmeisesti poltti talon harjoitustyönä. Tontti pienellä metsätilkulla meni perikunnan osakkaalle joka myi sen edelleen. Surullista aina kun näin käy. Isolla rahalla ja kovalla työllä siitä olisi tietysti saanut mukavan kesäpaikan, jota olisi voinut vaikka vuokrata. Tosin vesistöjä siinä ei ollut lähelläkään. Jotain myytävääkin olisi ollut mutta ketään ei kiinnostanut.
Jos rantaa ei ole niin ketään ei kiinnosta. Ei ilmaiseksikaan.
En usko tätä. Äitini asuu maalla, lähimpään kuntakeskittymään jossa palvelut, on 15 km. Noin 200 metrin päässä hänen kodistaan on 1940-luvun pieni talo jonka vakituiset asukkaat kuolivat 1990-luvulla. Perilliset käyttivät sitä kesäasuntona kunnes hekin vanhenivat eikä nuorta polvea kiinnostanut. Rantaa ei ole kilometrin etäisyydellä. Laittoivat myyntiin hintaan 27 000 euroa ja pidettiin hulluna, että ei sitä kukaan maksa. Se meni nopeasti kaupaksi (kauppahintaa en tosin tiedä); helsinkiläinen vanhempi pariskunta jotka kohta jäämässä eläkkeelle. Nyt he viettävät siellä kaikki viikonloput ja lomat, kunnostavat sitä pikkuhiljaa. Eli kyllä noillekin ostajia voi löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin surettaa sama asia. On oikeasti hienojakin taloja upeilla rantatonteilla jätetty rapistumaan. Ja itse kun juuri sellaista etsin, mutta kiinteistön omistajien tietoja on todella vaikea ellei mahdoton löytää. Edes maanmittauslaitos ei taida antaa tietoja, jos on ostoaikeissa.
Jätä potentiaalisen kohteen oveen joku A4, että 'HOX HOX! Ostan tämän autiomörskän! Soita numeroon ...' :D
Kyllä siellä joku varmaan säännöllisesti käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla alueella on monta vastaavaa tyhjää taloa, eikä niitäkään kukaan ole halunnut. Yritetään kyllä lahjoittaa pois kunhan saadaan tyhjennettyä.
Olisiko muilla ollut liian kovat hintapyynnöt? Minä vakaasti uskon että kaikki menee kaupaksi kunhan hinta on kohdillaan.
Oon katsonut myynti-ilmoituksia ja omakotitaloja myydään jopa alle 20 000 eurolla. Varmaan edelleen liian kova hinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Purkamiseen pitää saada lupa, meidän kunnassa sellaista ei heru, jos ei rakenna uutta tilalle. Purkukuntoisena ei uskalla myydä, koska jos ostaja on paska, niin siitä mahdollisesta homeesta on silti vastuussa.
Ja eikös aika usein ostajat osta kiinteistön siksi että haluavat kunnostaa vanhan talon tai rakentaa uuden tilalle? Eli onko tuo velvoite uuden rakentamiseenkaan niin kamala?
Mistä löytyy joka tontille uuden rakentajia kuntiin joissa väki vähenee? Ei mistään.
Suurimmassa osassa suomen kunnista väestö vähenee.
Ostettiin sijainnin vuoksi maapala, jossa on myös purkukuntoisia rakennuksia. Meillä ei ole ollut mitään syytä, miksi maksettaisiin niiden purkamisesta järkyttävät summat, kun ne ei mitenkään haittaa tuon maapalan käyttöä. Rakentaa ei aiota, eikä muita kulujakaan ei mene kuin pikkuruinen kiinteistövero.
Monet purkukuntoiset talonmörskät maaseudulla johtuvat juuri siitä, että maa on kiinnostanut ostajia enemmän kuin vanhat rakennukset.
Useimmiten esim. perikunta myy, ja vanhan maatilan rakennuksia kukaan ei ole halunnut vuosiin kunnostaa, eikä kukaan ole halunnut niitä itselleen lunastaa. Ne myydään uudelle omistajalle, joita rakennukset eivät kiinnosta minkään vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla alueella on monta vastaavaa tyhjää taloa, eikä niitäkään kukaan ole halunnut. Yritetään kyllä lahjoittaa pois kunhan saadaan tyhjennettyä.
Olisiko muilla ollut liian kovat hintapyynnöt? Minä vakaasti uskon että kaikki menee kaupaksi kunhan hinta on kohdillaan.
Oon katsonut myynti-ilmoituksia ja omakotitaloja myydään jopa alle 20 000 eurolla. Varmaan edelleen liian kova hinta?
On, jos talo on liki purkukuntoinen tai purkukuntoinen, jolloin sillä ei ole mitään käyttöarvoa. Korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden tiedän jota omistajat pitävät kylän keskeisellä paikalla ränsistymässä ihan vaan kostona paskoille kyläläisille, jotka kohteli asiattomasti tenavana. Nyt ovat pääseet elämässään pitkälle ja periaatepäätöksenä eivät suostu lapsuudenkotiaan myymään, tai korjaamaan.
Tää on aivan oikein sen jälkeen mitä saivat kestää.
Voihan kunta sen aina pakkolunastaa.
Kunnilla on hyvin vähän intressejä pakkolunastaa mitään kiinteistöjä kaavoitetun alueen ulkopuolelta. Jos alueelle ei suunnitella uudisrakentamista, ei kunnalla ole mitään syytä lunastaa, vaikka mökki märäntyisi pystyyn. Lahoja mörskiä on Suomi täynnä, miksi ihmeessä pienet ja köyhät kunnat niitä alkaisivat vasiten lunastamaan? Kunnostuskehotuksia saattavat jakaa, mutta niidenkin jakamiseen on vähän resursseja, jos kunnan rakentamiseen liittyvistä asioista vastaa ehkä 1-2 henkilöä, ja maaseutukunnassa on laajalla alueella kymmeniä lahoavia autiotaloja, joiden omistajat (perikunnat) asuvat ties missä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakennuksia, joissa edes tontilla ei ole mitään arvoa.
Kelan mielestä kuitenkin omistan hulppean huvilan loistosijainnilla, joka pitäisi myydä ennen tukien saamista. Eipä ole kelvannut yli kymmeneen vuoteen kenellekään. Kuka haluaa lahon murjun keskeltä ei mitään.
Asun taantuvassa teollisuuskaupungissa, jossa täälläkin on autioituvia taloja vanhoilla omakotitaloalueilla. Osa on sellaisia, joissa selkeästi joskus käydään / oleskellaan, ja osa on sitten kokonaan autioita. Niihin kyllä kaupunki pyrkii puuttumaan, ja jakaa kunnostuskehotuksia. Jos taloa ei kunnosteta, kaupunki voi lopulta pakkolunastaa talon tontteineen ja purattaa sen + laittaa laskun omistajille.
Karuin näky oli viime talvena, kun liikuin yhdellä pienellä ja syrjäisellä asuinalueella, kuitenkin kaava-alueella. Sieltä löytyi yksi pieni kuja, jota kaupunki ei ollut edes aurauttanut, koska kujan kolmessa talossa ei ilmeisesti asunut kukaan.
Purkaminen tulee arvokkaaksi ympäristöministeriön uusien määräysten johdosta (lajittelu). Itse en tule tämän johdosta purkamaan kotitaloani olleenkaan. Annan ränsistyä kesällä suositun seututien varrelle. Samalla matkailijat/mökkiläiset näkevät maakuntien kuolevaa elämää.
Autiotaloja on pääkaupunkia myöten.Kaupungit ja kunnat omistaa paljon kiinteistöjä,jotka tyhjillään ja keskeisillä paikoilla. Antavat rapistua ennekuin laittavat myyntiin.Lisää tulee,kun tyhjennetään sairaaloita,kouluja,terveyskeskuksia,päiväkoteja kunnan taloja ym.Yksityiset omistajat eivät uskalla riskejä ottaa,nykyinen ostaja on usein valittaja,eikä tunne rakennusmääräyksiä esim -80 luvun taloa koskien.Pieniä,söpöjä mummon mökjejä haetaan kyllä ja niissäkin pitäisi olla kaikki mielellään kunnossa. Sit on myös toki asiallisia,osaavia ihmisiä,joille on turvallista myydä.
Vierailija kirjoitti:
Erittäinkin hienoja ja hienoilla tonteilla olevia taloja jätetään rapistumaan
- omistajalla ei ole varaa ja/tai jaksamista korjauttaa.
- ei kuitenkaan haluta myydä, ei osata ja/tai jakseta /haluta lähteä siihen prosessiin.
- omistus riitaisella perikunnalla eikä päästä yhteisymmärrykseen siitä mitä pitäisi tehdä tai millä hintaa myydä
- kateellisuus, ei anneta edes jälkeläisten (omien lasten perheille) käyttöön kesämökiksi. Mielummin annetaan rakennusten lahota käsiin ja pihojen ryteklityä kun että joku voisi vaikka huvikseen pitää paikan siistinä ja edes lomailukuntoisena.
Aika vähän niitä alun perinkin hienoja rakennuksia on jätetty paikalleen lahoamaan. Toki niitäkin on, mutta vähemmistössä.
Suurimmaksi osaksi rauhassa saavat lahota yksinkertaisesti sellaiset rakennukset, joilla ei ehjinäkään olisi kovin paljon arvoa. Vanhojen pientilojen tai ns. asuntoviljelystilojen rakennukset, ja köyhääkin köyhemmät mökit, joissa ei paljon edes tonttia ole.
Kotikylässäni Pirkanmaalla on kaikki alun alkujaankin hyvin rakennetut, hyvillä paikoilla sijaitsevat talot ja torpat edelleen käytössä. Uusiakin on rakennettu. Sen sijaan kylässä mätänee pystyyn näitä kaunistellen sanottuna mummonmökkejä, mutta ihan oikeasti vain köyhien ihmisten pienille tonteille tai tiloille halvasti rakentamia, suoraan sanottuja kurjia ihmispesiä. Useampi vähän ennen sotia tai sotien jälkeen huonosti ja huterasti rakennettu, sitten 80-luvulle saakka asuttu, siinä välissä miten kuten korjailtu mörskä.
Vierailija kirjoitti:
Autiotaloja on pääkaupunkia myöten.Kaupungit ja kunnat omistaa paljon kiinteistöjä,jotka tyhjillään ja keskeisillä paikoilla. Antavat rapistua ennekuin laittavat myyntiin.Lisää tulee,kun tyhjennetään sairaaloita,kouluja,terveyskeskuksia,päiväkoteja kunnan taloja ym.Yksityiset omistajat eivät uskalla riskejä ottaa,nykyinen ostaja on usein valittaja,eikä tunne rakennusmääräyksiä esim -80 luvun taloa koskien.Pieniä,söpöjä mummon mökjejä haetaan kyllä ja niissäkin pitäisi olla kaikki mielellään kunnossa. Sit on myös toki asiallisia,osaavia ihmisiä,joille on turvallista myydä.
Asun maaseudulla ja täällä kaikki myynnissä olleet vanhat hirsistä tehdyt mummonmökit ja rintamamiestalot ovat menneet heti kaupaksi, vaikka olisi ollut melko paljonkin laittamista. Niitä on kunnostettu vapaa-ajan asunnoiksi ja vakituiseen käyttöön. Tärkeintä tuntuu olevan että on tuuletettu alapohja (rossipohja) ja katto kunnossa. Muuten ei ole väliä vaikka olisi kantovesi ja ulkohuussi. Mutta 1970-80-luvun maanvaraisesti rakennetut yksikerroksiset talot eivät tunnu menevän kaupaksi millään, vaikka olisivat hyvin varusteltuja. Niitähän on paljon vaikeampi tarkastaa piilevien vikojen varalta.
Voihan kunta sen aina pakkolunastaa.