Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit

Turhaa pelottelua EU:n energia direktiivillä.

Puu-uuni/takka, hirsi & eristys pitää talon A-luokassa.

Sähkönkulutus kerrotaan 1,7.

Kaukolämmössä kerrotaan kulutus 0,7.

70-80 luvuilla tehty kaukolämpö ok-talo, kolminkertaiset ikkunat, ilmanlämpöpumppu, ei tarvitse yhtään mitään energia remppoja.

60-80 lukujen lautahökkelit on erikseen joissa sähkölämmitys.

Myös talon koko vaikuttaa, pienet hirsiset/eristetty mökit takalla ja ilmanlämpöpumpulla eivät tarvii mitään energia remontteja.

230 neliötä vanhaa hirsitaloa maatilan talouskeskuksena, modernisoitu 80-luvulla pilalle.

Maatalouden kannattavuus heikko, ei rahaa remontteihin, velkaa maksettu pois ja kasvatettu lapsia kohti aikuisuutta.

Olisi uusittava vesikatto, pesuhuone, lämmitysjärjestelmä, sähköt, viemäröint + korjattava mahdolliset yllätykset.

Nyt alkaa olla velat voiton puolella ja lapset pikkuhiljaa muuttavat omilleen.

Taitaa iso talo jäädä kylmilleen ja lunastetaan perikunnalta uudempi, pienempi ja modernimpi talo.

Kaikki talot ja mökit, joilla kasvaa korkea ruoho pihalla tai talvella umpihanki, ei ole käyttämättä tai autioita, sekin pitää muistaa.

Lisäksi pitää muistaa, että mörskän ympärillä on ehkä muutama hehtaari metsää, jolla on jotain arvoa ja arvo kasvaa kun metsä kasvaa.

Meillä on Itäsuomessa miehelle perinnöksi tullut mökki, jossa käydään noin 4 kertaa vuodessa, vanha maatalo. Ensimmäisen kerran toukokuun puolivälissä ja viimeisen kerran lokakuussa. Nurmikko ehtii muuttua viidakoksi käyntien välillä ja homma alkaa aina nurmikon taltuttamisella. Myisimme talon pois, mutta se on todella hankalaa, koska se on niin syrjässä, ettei välittäjä ota sitä myyntiin (laskevat kustannuksia) ja itse asumme Vantaalla, joten näyttäminenkin on hankalaa. Joten käymme kun pystymme, vaikka se on riesa. Talossa on peruslämmöt päällä ja ilmalämpöpumppu.

Olen  maastoissa liikkuessa usein törmännyt autiotorppiin ja vanhoihin talonpaikkoihin. Katot on tulleet alas, tai mörskä seisoo juuri ja juuri pystyssä peltikaton ansiosta. Ehkä näistä on joskus lähdetty vaikka Ruotsiin ja saatu lapset siellä, ja perikunta on unohtanut koko tuvan olemassaolon, tai omistaja on kuollut ilman perillisiä ja tupa on mennyt perinnöksi kunnalle. Monesti niissä on sängytkin paikoillaan.....Kunnilla nyt ei yleensä ole mitään mielenkiintoa näiden kunnostamiseen.

Olemme puolison kanssa melkoisessa tilanteessa, kun meillä on omakotitalo ja itse ostettu mökki, ja nyt tuli tämä perintö, jota emme olisi halunneet saada. Perinnön jättäjä yritti myydä sitä 10 vuoden ajan, mutta ei se mennyt kaupaksi. Vielä me viiskymppiset jaksamme näitä ylläpitää, mutta mitenhän mahtaa olla, kun mennään ajassa eteenpäin eläkevuosiimme.....

Mummollani oli mökki kaukana keskustasta. Asui siinä kunnes joutui palvelutaloon. Lapset asui ympäri Suomea, talo jäi kylmilleen ja vuosien aikana tuli vaurioita ja katto tippui sisään, naapurit varasti kaiken sisältä ja pihalta. Lopulta palokunta ilmeisesti poltti talon harjoitustyönä. Tontti pienellä metsätilkulla meni perikunnan osakkaalle joka myi sen edelleen. Surullista aina kun näin käy. Isolla rahalla ja kovalla työllä siitä olisi tietysti saanut mukavan kesäpaikan, jota olisi voinut vaikka vuokrata. Tosin vesistöjä siinä ei ollut lähelläkään. Jotain myytävääkin olisi ollut mutta ketään ei kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purkamiseen pitää saada lupa, meidän kunnassa sellaista ei heru, jos ei rakenna uutta tilalle. Purkukuntoisena ei uskalla myydä, koska jos ostaja on paska, niin siitä mahdollisesta homeesta on silti vastuussa.

Jos myyt purkukuntoisena ja hinta todella vastaa purkukuntoisen talon hintaa niin eipä siinä kenelläkään silloin paljon valittamista ole. Toki jos yrität saada talosta normaalin hinnan, niin silloin ei välttämättä pelkkä "purkukuntoinen" sanana pelasta.

Kyllä se ostaja voi edelleen valittaa, vaikka myisi tontin, jolla on purkukuntoinen rakennus ja vaikka kauppakirjassa sovittaisiin, että myyjä ei ole siitä mitenkään vastuussa. Ostajalla on oikeus vedota siihen, että purkukuntoinen rakennus on/oli terveysriski.

Ostajalla on oikeus vedota vaikka marssilaisiin, mutta se ei tarkoita että myyjä on vastuussa marsilaisista.

"Kun kiinteistöllä oleva rakennus myydään purkukuntoisena ja sen alla oleva maa rakennuspaikaksi vapautuu myyjä piilevistä virheistä rakennuksen osalta. Maapohjasta myyjän vastuuta ei saa pois. Maapohjasta vain hyvin harvoin löytyy sellaista seikkaa, joka velvoittaisi myyjän maksamaan vahingonkorvausta."

"Tonttikaupoissa, joissa myydään purettava rakennus, tulee lähes aina puheeksi se löytyykö talosta haitta-aineita. Lähinnä on kyse asbestista ja sen johdannaisista. Ennen myyntiä on hyvä teettää haitta-ainekartoitus, niin ostaja pystyy parhaiten laskemaan purettavan rakennuksen purkukustannukset. Purkukustannuksen suuruus vaikuttaa suoraan määrään, jonka ostaja voi maksaa tontista."

"Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, pitää hinnan vastata purkukuntoisen rakennuksen hintaa. Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, mutta kuitenkin kauppahinta on asuttavan talon hintainen, ei maininta purkukuntoisuudesta poistakaan myyjän vastuuta."

Vierailija kirjoitti:

Autottomalle mökkeilijälle taksia ehdottaneet eivät taida taksilla matkustaa. Taksimatka jo pariltakymmeneltä kilometriltä on 40 euroa. Mitä maksaa joku 100 kilometriä taksilla edestakaisin?

No jos mökki on Kainuun korvessa tai Lapin erämaassa, saattavat toki taksilla kuljettavat etäisyydet kasvaa kovin pitkiksi. Yleensä kuitenkin julkisilla pääsee aika lähelle ja kun tutustuu mökkipaikkakunnan omaan taksiyrittäjään, voi varmasti sopia jonkinlaisen könttäsumman muutamille kuljetuksille. Jos mökille on pidempi matka, kannattaa tietysti sitten kerralla lomailla siellä mahdollisimman pitkä ajanjakso.

Maksaa se omalla autollakin kulkeminen. 

Vuokraaminen olisi hyvä vaihtoehto, mutta sitä vierastetaan maaseudulla. Kaupungeista löytyisi paljon ihmisiä jotka haluaisivat kokeilla maalla asumista ilman isoa riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin noin kaksi vuotta kerjätä ns. paikallisia kuskeiksi kotitalooni. Eipä sopinut koskaan kenellekään. Kun voitin taksikammoni eli opetetun mikään ei saa ikinä maksaa mitään-asenteeni, kulkeminen on sujunut ihan hyvin. Jos ihminen ei ole rutiköyhä, vaan ihan normityössä, taksiin on kyllä varaa ainakin kerran kesässä. 

Niin, mutta asustellessa sitä taksia tarvitsee väh. 2 kertaa viikossa. Mahdollisesti useamminkin.

Mökille voi ostaa käytetyn polkupyörän muutamalla kympillä ja tehdä sillä kauppareissut.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki talot ja mökit, joilla kasvaa korkea ruoho pihalla tai talvella umpihanki, ei ole käyttämättä tai autioita, sekin pitää muistaa.

Lisäksi pitää muistaa, että mörskän ympärillä on ehkä muutama hehtaari metsää, jolla on jotain arvoa ja arvo kasvaa kun metsä kasvaa.

Meillä on Itäsuomessa miehelle perinnöksi tullut mökki, jossa käydään noin 4 kertaa vuodessa, vanha maatalo. Ensimmäisen kerran toukokuun puolivälissä ja viimeisen kerran lokakuussa. Nurmikko ehtii muuttua viidakoksi käyntien välillä ja homma alkaa aina nurmikon taltuttamisella. Myisimme talon pois, mutta se on todella hankalaa, koska se on niin syrjässä, ettei välittäjä ota sitä myyntiin (laskevat kustannuksia) ja itse asumme Vantaalla, joten näyttäminenkin on hankalaa. Joten käymme kun pystymme, vaikka se on riesa. Talossa on peruslämmöt päällä ja ilmalämpöpumppu.

Olen  maastoissa liikkuessa usein törmännyt autiotorppiin ja vanhoihin talonpaikkoihin. Katot on tulleet alas, tai mörskä seisoo juuri ja juuri pystyssä peltikaton ansiosta. Ehkä näistä on joskus lähdetty vaikka Ruotsiin ja saatu lapset siellä, ja perikunta on unohtanut koko tuvan olemassaolon, tai omistaja on kuollut ilman perillisiä ja tupa on mennyt perinnöksi kunnalle. Monesti niissä on sängytkin paikoillaan.....Kunnilla nyt ei yleensä ole mitään mielenkiintoa näiden kunnostamiseen.

Olemme puolison kanssa melkoisessa tilanteessa, kun meillä on omakotitalo ja itse ostettu mökki, ja nyt tuli tämä perintö, jota emme olisi halunneet saada. Perinnön jättäjä yritti myydä sitä 10 vuoden ajan, mutta ei se mennyt kaupaksi. Vielä me viiskymppiset jaksamme näitä ylläpitää, mutta mitenhän mahtaa olla, kun mennään ajassa eteenpäin eläkevuosiimme.....

No lohkotte tietysti tontin ja jätätte metsän, jos niin haluatte, tontti myyntiin ja maininta että myydään tonttina jolla sijaitsee rakennus.

Esim. Facebookissa ryhmä, jossa näyttävät menevän kaupaksi, kun hinta on vaan sopiva, enkä nyt tarkoita että ilmaiseksi pitäisi antaa.

Vierailija kirjoitti:

"Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, pitää hinnan vastata purkukuntoisen rakennuksen hintaa. Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, mutta kuitenkin kauppahinta on asuttavan talon hintainen, ei maininta purkukuntoisuudesta poistakaan myyjän vastuuta."

Jos haluat päästä eroon talosta, niin myyt sen tontin hinnalla. Ei niitä kannata pilviin hinnoitella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on uudella maalla suurinpiirtein purkukuntoinen mummonmökki 2 hehtaarin tontilla. On sitä aika moni kysellyt ja kuvitellut jollain 20000 eurolla ostavansa. 200000 eurolla voisin jopa myydä.

Näinhän se menee. Maksat vuosikymmenet veroja ja muita maksuja tyhjästä koska pelkäät että joku tekisi hyvät kaupat. Suomalainen junttius pähkinänkuoressa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa pitää talonsa tai mökkinsä, vaikka se olisikin tyhjillään niin mitä se kenellekkään kuuluu, aika monella rikkaalla makaa paljon rahaa tilillä käyttämättä, eikö nekin voisi vain antaa niitä muille

Ei tässä ketjussa tästä ole kyse, vaan heistä jotka voivottelevat, ettei kukaan osta huonokuntoista tai tarpeetonta taloa, muttei kuitenkaan etsitä niitä ostajia. Facebookissakin on ryhmä, jossa on myyjiä ja ostajia, siellä ainakin näyttäisi aina silloin tällöin menevän vaatimattomampikin talo kaupaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki talot ja mökit, joilla kasvaa korkea ruoho pihalla tai talvella umpihanki, ei ole käyttämättä tai autioita, sekin pitää muistaa.

Lisäksi pitää muistaa, että mörskän ympärillä on ehkä muutama hehtaari metsää, jolla on jotain arvoa ja arvo kasvaa kun metsä kasvaa.

Meillä on Itäsuomessa miehelle perinnöksi tullut mökki, jossa käydään noin 4 kertaa vuodessa, vanha maatalo. Ensimmäisen kerran toukokuun puolivälissä ja viimeisen kerran lokakuussa. Nurmikko ehtii muuttua viidakoksi käyntien välillä ja homma alkaa aina nurmikon taltuttamisella. Myisimme talon pois, mutta se on todella hankalaa, koska se on niin syrjässä, ettei välittäjä ota sitä myyntiin (laskevat kustannuksia) ja itse asumme Vantaalla, joten näyttäminenkin on hankalaa. Joten käymme kun pystymme, vaikka se on riesa. Talossa on peruslämmöt päällä ja ilmalämpöpumppu.

Olen  maastoissa liikkuessa usein törmännyt autiotorppiin ja vanhoihin talonpaikkoihin. Katot on tulleet alas, tai mörskä seisoo juuri ja juuri pystyssä peltikaton ansiosta. Ehkä näistä on joskus lähdetty vaikka Ruotsiin ja saatu lapset siellä, ja perikunta on unohtanut koko tuvan olemassaolon, tai omistaja on kuollut ilman perillisiä ja tupa on mennyt perinnöksi kunnalle. Monesti niissä on sängytkin paikoillaan.....Kunnilla nyt ei yleensä ole mitään mielenkiintoa näiden kunnostamiseen.

Olemme puolison kanssa melkoisessa tilanteessa, kun meillä on omakotitalo ja itse ostettu mökki, ja nyt tuli tämä perintö, jota emme olisi halunneet saada. Perinnön jättäjä yritti myydä sitä 10 vuoden ajan, mutta ei se mennyt kaupaksi. Vielä me viiskymppiset jaksamme näitä ylläpitää, mutta mitenhän mahtaa olla, kun mennään ajassa eteenpäin eläkevuosiimme.....

Myyntihinta? Olen tässä viimeisen vuoden ajan säästellyt rahaa ja katsellut edullisia syrjäkylien taloja. Mummonmökkikin ilman sähköjä ja juoksevaa vettä kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Jakamaton kuolinpesä eli talolla on monta omistajaa. Kuolinpesä on haluttu mahdollisesti pitkään pitää jakamattomana.

Meillä oli jakamattoman kuolinpesän omistama kesämökki, joka seisoi vuosia käyttämättömänä äitini kuoleman jälkeen, koska kukaan meistä sisaruksista ei voinut tai halunnut ottaa sitä hoitaakseen. Jokainen oli jo kauan viettänyt vapaa-ajat omalla mökillään tai matkustellen. Vanha isäni taas ei tahtonut, että mökki myytäisiin, vaikkei hän itse pystynyt oleskelemaan siellä ilman apua. Ilmeisesti hän elätteli toivetta, että joku meistä aikuisista lapsista sittenkin lunastaisi mökin itselleen.

Isän poismenon jälkeen me sisarukset olimme yhtä mieltä siitä, että mökki myytäisiin. Se oli hyvällä paikalla järven rannalla, joten myynti sujui hyvin ja sopuisasti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pieni surkeakuntoinen n. 100v. mökki pienessä taajamassa. Lähikauppaan 1km, isompiin kauppoihin 15km ja isoon kaupunkiin 60km. On kunnallinen vesi ja viemäri, sähkökin kaivettu jo maahan. Ei ole kelvannut, viimeksi 11000 siitä pyydettiin. Ei ole enää myynnissä, on tässä elämässä muutakin, lahotkoon paikalleen naapurien kiusaksi.

Usko pois, mutta näinkin vähäisellä kuvauksella minua kiinnostaisi!

Tuttu aikanaan yritti ostaa tyhjää omakotitaloa syrjäkylältä edullisesti noin 10-15 vuotta sitten. Hinnasta ei päästy sopuun.

Nykyään tuttu on autuaammilla metsästysmailla, mutta talo on edelleen rapistuu myymättä ja tyhjänä.

Ainakin yksi ostajaehdokas on vähemmän.

Talo voi palaa. Vanhat sähköt ym

Niissä usein ovet auki. Olen käynyt panemassa monta kertaa.

Yleensä unohtunut jokin sohva tai sängynromu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purkamiseen pitää saada lupa, meidän kunnassa sellaista ei heru, jos ei rakenna uutta tilalle. Purkukuntoisena ei uskalla myydä, koska jos ostaja on paska, niin siitä mahdollisesta homeesta on silti vastuussa.

Jos myyt purkukuntoisena ja hinta todella vastaa purkukuntoisen talon hintaa niin eipä siinä kenelläkään silloin paljon valittamista ole. Toki jos yrität saada talosta normaalin hinnan, niin silloin ei välttämättä pelkkä "purkukuntoinen" sanana pelasta.

Kyllä se ostaja voi edelleen valittaa, vaikka myisi tontin, jolla on purkukuntoinen rakennus ja vaikka kauppakirjassa sovittaisiin, että myyjä ei ole siitä mitenkään vastuussa. Ostajalla on oikeus vedota siihen, että purkukuntoinen rakennus on/oli terveysriski.

Ostajalla on oikeus vedota vaikka marssilaisiin, mutta se ei tarkoita että myyjä on vastuussa marsilaisista.

"Kun kiinteistöllä oleva rakennus myydään purkukuntoisena ja sen alla oleva maa rakennuspaikaksi vapautuu myyjä piilevistä virheistä rakennuksen osalta. Maapohjasta myyjän vastuuta ei saa pois. Maapohjasta vain hyvin harvoin löytyy sellaista seikkaa, joka velvoittaisi myyjän maksamaan vahingonkorvausta."

"Tonttikaupoissa, joissa myydään purettava rakennus, tulee lähes aina puheeksi se löytyykö talosta haitta-aineita. Lähinnä on kyse asbestista ja sen johdannaisista. Ennen myyntiä on hyvä teettää haitta-ainekartoitus, niin ostaja pystyy parhaiten laskemaan purettavan rakennuksen purkukustannukset. Purkukustannuksen suuruus vaikuttaa suoraan määrään, jonka ostaja voi maksaa tontista."

Ei ole tontillakaan aina arvoa, jos huonosti käy. Ennenvanhaan oli tapana haudata jätteet maan alle ja sieltä nyt nousee lasia, metallia, vanhoja kanistereita, ties mitä myrkkyjä. Vain mielikuvitus on rajana. Taisi olla Varkaudessa, kun kaatopaikan päälle oli ajettu maata ja alue myytiin sitten omakotitontteina. Pihaa ei voi kaivaa, eikä esim puutarhaa rakentaa. Kukaan ei osta niitä taloja ja omistajat ovat lievästi sanottuna lirissä.