Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin auttaa syvästä masennuksesta kärsiviä, miten järjestää vapaaehtoistyön tarjoaminen?
13.11.2025 |
Olen päässyt kahden vuosikymmenen masennuksesta, ja minulla olisi valtava halu auttaa heitä jotka vielä masennuksen kourissa kituvat. Erityisesti heitä, joilla on tunne, että mikään ei vaan enää auta. Heitä, joilla ei ole tukiverkkoa. Voisin olla apuna hoitamassa asioita, henkisenä tukena suuriksi muodostuneiden kynnyksien ylittämiseen. Esim. hammaslääkäriajan varaamiseen, ja sitten siellä käymiseen. Haluaisin olla sellainen, joka tietää tasan tarkkaan, miten vaikeaa kaikki voi olla.
Voiko tällaista vapaaehtoistyötä noin vaan tarjota, esim paikkakunnan somessa? Onko tässä jotakin säädöksiä, että pitäisi mennä jonkin organisaation kautta? Tai onko jotain seikkoja, mitä en huomaa ajatella?
Kommentit (11)
Toki voit tarjota apua.
Muista kuitenkin, että esim hammaslääkäriin ajan varaaminen ym vaatii joko pankkitunnuksia tunnistautumista varten tai hetua puhelimessa, etkä voi siviilinä ihan noin vaan puolesta asioida.
Suosittelen että tutustut isojen järjestöjen ystävä& saattaja tai kulttuurikaveri ym. apuun ja osallistut toimintaan turvallisesti järjestön alla. Näin saat tukea ja verkostoa myös itsellesi.
'Auttaminen' on myös aika taitolaji kuten tiedät. Ehkä käyt ensin vertaisohjaaja/kokemus asiantuntijakoulutuksen ja saat sieltä samalla vinkkejä siitä, miten voisit käyttää parhaiten kokemustasi toisen hyödyksi.
Sinulla lienee psyk.polin kontakti, ota asia esiin siellä. Tai käänny FinFamin ym tahojen puoleen. Myös suoraan oppilaitoksen sivuilta löytyy koulutuksesta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos et kerää rahaa etkä huseera viranomaisena/terv.huollon ammattilaisena, niin ei kai kukaan estä tarjoamasta apua muille. Eri asia onko se kuinka kannattavaa ja kääntyykö itseäsi vastaan.
Kiitos. Ymmärrän tämän, että voi kääntyä itseä vastaan. Haluaisin kuitenkin kokeilla, onnistuisinko vaikka muutaman vakkarin kanssa pitämään asian hyvän puolella. Itse kaipasin aikoinaan nimenomaan jotakin jatkuvuutta. Että olisi ollut joku, jota odottaa. Tietysti pitäisi sopia riittävän selkeästi, että ei ole tarkoitus alkaa esim. pitämään tiiviisti yhteyttä puhelimitse. Sinänsä sekin olisi varmasti joillekin tärkeää, mutta siihen ei minulla rahkeet riitä. Lisäksi uskon kuin vuoreen aitojen kohtaamisten voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et kerää rahaa etkä huseera viranomaisena/terv.huollon ammattilaisena, niin ei kai kukaan estä tarjoamasta apua muille. Eri asia onko se kuinka kannattavaa ja kääntyykö itseäsi vastaan.
Kiitos. Ymmärrän tämän, että voi kääntyä itseä vastaan. Haluaisin kuitenkin kokeilla, onnistuisinko vaikka muutaman vakkarin kanssa pitämään asian hyvän puolella. Itse kaipasin aikoinaan nimenomaan jotakin jatkuvuutta. Että olisi ollut joku, jota odottaa. Tietysti pitäisi sopia riittävän selkeästi, että ei ole tarkoitus alkaa esim. pitämään tiiviisti yhteyttä puhelimitse. Sinänsä sekin olisi varmasti joillekin tärkeää, mutta siihen ei minulla rahkeet riitä. Lisäksi uskon kuin vuoreen aitojen kohtaamisten voimaan.
Kukaan ei jaksa sitoutua tuollaiseen. Kuten itsekin sanot, pysyvyys on tärkeää. Silti haluat kokeilla? Tiedäthän, mitä se tarkoittaa. Haluat testata ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et kerää rahaa etkä huseera viranomaisena/terv.huollon ammattilaisena, niin ei kai kukaan estä tarjoamasta apua muille. Eri asia onko se kuinka kannattavaa ja kääntyykö itseäsi vastaan.
Kiitos. Ymmärrän tämän, että voi kääntyä itseä vastaan. Haluaisin kuitenkin kokeilla, onnistuisinko vaikka muutaman vakkarin kanssa pitämään asian hyvän puolella. Itse kaipasin aikoinaan nimenomaan jotakin jatkuvuutta. Että olisi ollut joku, jota odottaa. Tietysti pitäisi sopia riittävän selkeästi, että ei ole tarkoitus alkaa esim. pitämään tiiviisti yhteyttä puhelimitse. Sinänsä sekin olisi varmasti joillekin tärkeää, mutta siihen ei minulla rahkeet riitä. Lisäksi uskon kuin vuoreen aitojen kohtaamisten voimaan.
Kukaan ei jaksa sitoutua tuollaiseen. Kuten itsekin sanot, pysyvyys on tärkeää. Silti h
En tietenkään ottaisi autettavia alkuun kuin yhden. Ja katsoisin, miten se etenee. Jos toiminta antaa itselleni sitä mitä toivon sen antavan, sitten voisi ottaa toisen, ja katsoa taas.
Miten haluaisin testata ihmisiä? En ihan ymmärrä.
Ap
Olipa ihana aloitus.
Olet varmasti aito ja sydämellinen ja haluat olla rinnallakulkija.
Monesti itsekkin ajatellut jossakin kun näkee henkilön ja huomaa että toinen menee väsyneenä ja masentuneena et onkohan hänellä ketään läheistä, aidosti tukemassa.
Tämmönen tukimuoto puuttuu varmasti usealta.
Ei lääke korvaa ihmistä.
Hoitomuodoksi tulisi olla enemmälti kuuntelijoita, tukijoita, ymmärtäjiä, arjessa auttajia, ei mitään lässyttäjiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän vierestä mut voisitko ap kertoa miten onnistuit parantumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vähän vierestä mut voisitko ap kertoa miten onnistuit parantumaan?
Aloin sattumalta perehtymään sellaiseen asiaan, kuin ihmisen täyttymättä jääneet tarpeet. Löysin täysin minun itseni hylkäämän, muiden tarpeiden toteuttamisen kautta eläneen pienen ihmismytyn, sen silloisen itseni. Alkoi hyvin nopealla aikataululla valkenemaan se, että olen laiminlyönyt ensisijaisesti ihan itse itseni, lähes tyystin, koko elämän. Ja ihan yhtä nopeasti kävi niin, että traumoilla ei enää ollutkaan merkitystä. Oli vain minä ja minun elämäni ja se mikä on totta nyt. Tajusin, että en voi olla tai tehdä mitään, yhtään mitään, jos jatkan itseni laiminlyömistä. Joten en jatkanut.
Lyhyesti sanottuna, aloin kuunnella tarpeitani hyvin tarkalla korvalla, ja sitten pidin huolen että ne täyttyivät. Hyvin yksinkertaisia helppoja asioita, mutta jotka olin sivuuttanut systemaattisesti.
Lähes kaikki mahdolliset lääkkeet olin kokeillut, useampaa erilaista terapiaa ym. Mutta masennus oli ja pysyi, samoin ahdistus. Noin vain tämä tietoisuus omista tarpeista käänsi kelkan. Vuosi sitten täällä kyselin, mitä tehdä kun ei vaan jaksa enää elää. Nyt on iloa ja elinvoimaa, enemmän kuin ikinä ennen elämässä. Ollut jo kohta vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin Mielen ry:llä Tampereella on tsempparitoimintaa, jossa tsemppari on vapaaehtoinen tukihenkilöllä mielenterveyskuntoutujalle. En tiedä millä muilla paikkakunnilla Mielen ry toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vierestä mut voisitko ap kertoa miten onnistuit parantumaan?
Aloin sattumalta perehtymään sellaiseen asiaan, kuin ihmisen täyttymättä jääneet tarpeet. Löysin täysin minun itseni hylkäämän, muiden tarpeiden toteuttamisen kautta eläneen pienen ihmismytyn, sen silloisen itseni. Alkoi hyvin nopealla aikataululla valkenemaan se, että olen laiminlyönyt ensisijaisesti ihan itse itseni, lähes tyystin, koko elämän. Ja ihan yhtä nopeasti kävi niin, että traumoilla ei enää ollutkaan merkitystä. Oli vain minä ja minun elämäni ja se mikä on totta nyt. Tajusin, että en voi olla tai tehdä mitään, yhtään mitään, jos jatkan itseni laiminlyömistä. Joten en jatkanut.
Lyhyesti sanottuna, aloin kuunnella tarpeitani hyvin tarkalla korvalla, ja sitten pidin huolen että ne täyttyivät. Hyvin yksinkertaisia helppoja asioita, mutta jotka olin sivuuttanut systemaattises
Kiitos kun kerroit. Lohdullista kuulla joskus tällaisiakin tarinoita. Toivottavasti löydät mieleisesi tavan auttaa muita, kaikkea hyvää sulle<3
jos et kerää rahaa etkä huseera viranomaisena/terv.huollon ammattilaisena, niin ei kai kukaan estä tarjoamasta apua muille. Eri asia onko se kuinka kannattavaa ja kääntyykö itseäsi vastaan.