Lue keskustelun säännöt.
Miksi terapeutin valinnassa korostetaan aina sitä, että kemiat pitää toimia?
16.06.2020 |
Jos minulla on vaikkapa vatsaongelmia, niin onhan se tietysti ihan kiva, jos lääkäri on mukava. Mutta se on silti sivuseikka. Sillä se mitä oikeasti haluan on, että lääkäri on kiinnostunut tutkimaan mistä ongelmat johtuvat, antaa tarvittavat lähetteet ja hoitoa ja saa minut terveeksi.
Jos tarvitsen terapeuttia, niin miksi siinä pitäisi olla tärkeää jokin henkilökemioiden toimivuus? Kyllä minulle siinäkin on tärkeintä, että vastassa on ammattitaitoinen ihminen, jolta löytyy tarvittava apu, jolla minut saadaan terveeksi.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota henkilökemioiden korostamista. Minusta se vie helposti vain harhaan.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valitettavasti kokemusta monista terapeuteista, ja voin sanoa että on tosi tärkeää että kemiat kohtaa. Puhun itse nopeaa ja ilmeilen, ja kun tulikin terapeutti joka puhui hiii-taaas-tiii ja hillitysti niin tuntui että itsenikin piti hidastaa, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni niinkuin normaalisti. Tuntui että muutenkin tökki informaatioiden vaihto. Yksi terapeutti taas oli tosi lässyttävä ja toisteli itsestäänselvyyksiä, joten tuntui kuin minua ei otettaisi tosissaan. Yksi taas jaaritteli jotain jonninjoutavia, eikä tuntunut että yhtään yrittää tehdä työtään vaan jutteli lämpimikseen. Lisäksi muistutti isääni, joka sai minut varautuneeksi ja vaivaantuneeksi.
Pitkäaikainen terapeuttini taas on ihan mahtava, ja kemiat kohtaa. Pystyn puhumaan periaatteessa niinkuin kaverillenikin, enkä sillälailla niinkuin lääkärille tosi kliinisesti ja virallisesti. Ja silloin pystyn ilmaisemaan itseäni rennosti ja aidosti. Parhaimmillaan terapia on ajatusvaihdosten tykitystä ja jatkuvia hoksautuksia hänen kanssaan. Nyt kun on päästy kunnolla vauhtiin ja hankalimpien kipukohtien läpi, niin tuntuu kuin muutosta parempaan tulisi jatkuvasti.
Juuri näin, kun terapia sujuu kuin valaen, niin asiat aukenee. Isoin työ kuitenkin tapahtuu terapoitavan omassa päässä, joten on hyvä, että hän pystyy puhumaan jouhevasti. Jos taas joutuu epäröimään, kaunistelemaan, valikoimaan puhetta, tai olemaan puhumatta jostain, niin terapia ei pääse eteenpäin.
Minullakin on huonoja kokemuksia, mutta nyt onneksi olen löytänyt itselleni sopivan sekä lisäksi erittäin pätevän terapeutin ja huomaan selvästi, että tämä kombo (pätevyys ja kemia) on paras mahdollinen.
Mä teiin jonkinlaisen "kaunistelevuuuden" kauttta sen oivallluksen että lähden hakemaaan pointteja liiika kaukaa jonka jälkeen tein sen johtopääätöksen että liialla filosofoinnilla valehtelen itsellleni. Kun pointit löytyvät siiitä rannalta tavallisesti, ei tarvitse lähteä ikäänkuin merta edemmmäs kalaan.
Tälllä filosofoinnilla tarkoitan sitä että yritäään turvata mieltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sillä ei ole mitään objektiivisesti olemassa olevaa ammattitaitoa. Aina on kyse kemioista.
Ahaa. No tuosta olen täysin päinvastaista mieltä. Omien kokemusteni pohjalta. Kyllä eri ihmisten ammattitaidoissa on eroja.
Toinen etenee kysymyksissään järjestelmällisesti kohti päämäärää, jonka tarkoitus on sulkea pois asioita ja siten päätyä diagnoosiin. Toinen taas poukkoilee selfhelp-oppaiden tasoisien knoppikysymysten kanssa aivan päämäärättömästi ja kahden kerran jälkeen sanoo, että ei ole mitään hoidettavaa. Elämä nyt vain on kaikille paskaa. Kyllä tuo järjestelmällisesti etenevä osoitti ammattitaitonsa.
Ehkä joku kutsuu tuota eroa sitten henkilökemioiksi. Minulle se ei ole sitä, vaan ammattitaitoa. En minä noista kummastakaan tyypistä ihmisenä erityisesti pitänyt. Enkä heitä omana itsenään oppinut tuntemaankaan, vaan vain työminänsä.
Ap
Tuo on juuri sitä kemiaa ja suuntausta. Jollekulle toiselle tiukka puskeminen diagnoosia kohti olisi kaikista kamalinta. Haluaa rauhassa mietiskellä ja pyöritellä, ehkä kokeilla niitä self-hep-kikkoja, eikä todellakaan halua edes kuulla ehdotusta johonkin diagnoosiin päin (terapeutti harvoin diagnosoi).
Ihmisten toiveet ovat niin erilaisia. Toinen on hidas, toinen nopea. Toinen tunteellinen, toinen ilmeetön. Esim. terapeutin hymyn toinen ottaa kannustavana ja lohduttavana, toinen vähättelevänä ja ivallisena.
Ja miten se diagnoosi on se joku "päätyminen". Eikö se ole alku?
Minun terapeutti ei ole ikinä diagnosoinut, on vain ehdottanut, että ongelmia on sillä ja tällä saralla, joten diagnoosi saattaisi olla se tai tämä, mutta lopullisen diagnoosin pystyi tekemään vain psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valitettavasti kokemusta monista terapeuteista, ja voin sanoa että on tosi tärkeää että kemiat kohtaa. Puhun itse nopeaa ja ilmeilen, ja kun tulikin terapeutti joka puhui hiii-taaas-tiii ja hillitysti niin tuntui että itsenikin piti hidastaa, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni niinkuin normaalisti. Tuntui että muutenkin tökki informaatioiden vaihto. Yksi terapeutti taas oli tosi lässyttävä ja toisteli itsestäänselvyyksiä, joten tuntui kuin minua ei otettaisi tosissaan. Yksi taas jaaritteli jotain jonninjoutavia, eikä tuntunut että yhtään yrittää tehdä työtään vaan jutteli lämpimikseen. Lisäksi muistutti isääni, joka sai minut varautuneeksi ja vaivaantuneeksi.
Pitkäaikainen terapeuttini taas on ihan mahtava, ja kemiat kohtaa. Pystyn puhumaan periaatteessa niinkuin kaverillenikin, enkä sillälailla niinkuin lääkärille tosi kliinisesti ja virallisesti. Ja silloin pystyn ilmaisemaan itseäni rennosti ja aidosti. Parhaimmillaan terapia on ajatusvaihdosten tykitystä ja jatkuvia hoksautuksia hänen kanssaan. Nyt kun on päästy kunnolla vauhtiin ja hankalimpien kipukohtien läpi, niin tuntuu kuin muutosta parempaan tulisi jatkuvasti.
Juuri näin, kun terapia sujuu kuin valaen, niin asiat aukenee. Isoin työ kuitenkin tapahtuu terapoitavan omassa päässä, joten on hyvä, että hän pystyy puhumaan jouhevasti. Jos taas joutuu epäröimään, kaunistelemaan, valikoimaan puhetta, tai olemaan puhumatta jostain, niin terapia ei pääse eteenpäin.
Minullakin on huonoja kokemuksia, mutta nyt onneksi olen löytänyt itselleni sopivan sekä lisäksi erittäin pätevän terapeutin ja huomaan selvästi, että tämä kombo (pätevyys ja kemia) on paras mahdollinen.
Mä teiin jonkinlaisen "kaunistelevuuuden" kauttta sen oivallluksen että lähden hakemaaan pointteja liiika kaukaa jonka jälkeen tein sen johtopääätöksen että liialla filosofoinnilla valehtelen itsellleni. Kun pointit löytyvät siiitä rannalta tavallisesti, ei tarvitse lähteä ikäänkuin merta edemmmäs kalaan.
Tälllä filosofoinnilla tarkoitan sitä että yritäään turvata mieltäni.
Muttta se mitä olen huomannut mitä lähemmäs kävelen järjen rantaaa, niin sitä enemmän voin luottaa omaan järkeeeni mikä luo minulle ennustettavuutta ja sitä kautta turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valitettavasti kokemusta monista terapeuteista, ja voin sanoa että on tosi tärkeää että kemiat kohtaa. Puhun itse nopeaa ja ilmeilen, ja kun tulikin terapeutti joka puhui hiii-taaas-tiii ja hillitysti niin tuntui että itsenikin piti hidastaa, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni niinkuin normaalisti. Tuntui että muutenkin tökki informaatioiden vaihto. Yksi terapeutti taas oli tosi lässyttävä ja toisteli itsestäänselvyyksiä, joten tuntui kuin minua ei otettaisi tosissaan. Yksi taas jaaritteli jotain jonninjoutavia, eikä tuntunut että yhtään yrittää tehdä työtään vaan jutteli lämpimikseen. Lisäksi muistutti isääni, joka sai minut varautuneeksi ja vaivaantuneeksi.
Pitkäaikainen terapeuttini taas on ihan mahtava, ja kemiat kohtaa. Pystyn puhumaan periaatteessa niinkuin kaverillenikin, enkä sillälailla niinkuin lääkärille tosi kliinisesti ja virallisesti. Ja silloin pystyn ilmaisemaan itseäni rennosti ja aidosti. Parhaimmillaan terapia on ajatusvaihdosten tykitystä ja jatkuvia hoksautuksia hänen kanssaan. Nyt kun on päästy kunnolla vauhtiin ja hankalimpien kipukohtien läpi, niin tuntuu kuin muutosta parempaan tulisi jatkuvasti.
Juuri näin, kun terapia sujuu kuin valaen, niin asiat aukenee. Isoin työ kuitenkin tapahtuu terapoitavan omassa päässä, joten on hyvä, että hän pystyy puhumaan jouhevasti. Jos taas joutuu epäröimään, kaunistelemaan, valikoimaan puhetta, tai olemaan puhumatta jostain, niin terapia ei pääse eteenpäin.
Minullakin on huonoja kokemuksia, mutta nyt onneksi olen löytänyt itselleni sopivan sekä lisäksi erittäin pätevän terapeutin ja huomaan selvästi, että tämä kombo (pätevyys ja kemia) on paras mahdollinen.
Mä teiin jonkinlaisen "kaunistelevuuuden" kauttta sen oivallluksen että lähden hakemaaan pointteja liiika kaukaa jonka jälkeen tein sen johtopääätöksen että liialla filosofoinnilla valehtelen itsellleni. Kun pointit löytyvät siiitä rannalta tavallisesti, ei tarvitse lähteä ikäänkuin merta edemmmäs kalaan.
Tälllä filosofoinnilla tarkoitan sitä että yritäään turvata mieltäni.
Muttta se mitä olen huomannut mitä lähemmäs kävelen järjen rantaaa, niin sitä enemmän voin luottaa omaan järkeeeni mikä luo minulle ennustettavuutta ja sitä kautta turvaa.
Ja turrvalla tarkoitan mielenrauhaaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valitettavasti kokemusta monista terapeuteista, ja voin sanoa että on tosi tärkeää että kemiat kohtaa. Puhun itse nopeaa ja ilmeilen, ja kun tulikin terapeutti joka puhui hiii-taaas-tiii ja hillitysti niin tuntui että itsenikin piti hidastaa, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni niinkuin normaalisti. Tuntui että muutenkin tökki informaatioiden vaihto. Yksi terapeutti taas oli tosi lässyttävä ja toisteli itsestäänselvyyksiä, joten tuntui kuin minua ei otettaisi tosissaan. Yksi taas jaaritteli jotain jonninjoutavia, eikä tuntunut että yhtään yrittää tehdä työtään vaan jutteli lämpimikseen. Lisäksi muistutti isääni, joka sai minut varautuneeksi ja vaivaantuneeksi.
Pitkäaikainen terapeuttini taas on ihan mahtava, ja kemiat kohtaa. Pystyn puhumaan periaatteessa niinkuin kaverillenikin, enkä sillälailla niinkuin lääkärille tosi kliinisesti ja virallisesti. Ja silloin pystyn ilmaisemaan itseäni rennosti ja aidosti. Parhaimmillaan terapia on ajatusvaihdosten tykitystä ja jatkuvia hoksautuksia hänen kanssaan. Nyt kun on päästy kunnolla vauhtiin ja hankalimpien kipukohtien läpi, niin tuntuu kuin muutosta parempaan tulisi jatkuvasti.
Juuri näin, kun terapia sujuu kuin valaen, niin asiat aukenee. Isoin työ kuitenkin tapahtuu terapoitavan omassa päässä, joten on hyvä, että hän pystyy puhumaan jouhevasti. Jos taas joutuu epäröimään, kaunistelemaan, valikoimaan puhetta, tai olemaan puhumatta jostain, niin terapia ei pääse eteenpäin.
Minullakin on huonoja kokemuksia, mutta nyt onneksi olen löytänyt itselleni sopivan sekä lisäksi erittäin pätevän terapeutin ja huomaan selvästi, että tämä kombo (pätevyys ja kemia) on paras mahdollinen.
Mä teiin jonkinlaisen "kaunistelevuuuden" kauttta sen oivallluksen että lähden hakemaaan pointteja liiika kaukaa jonka jälkeen tein sen johtopääätöksen että liialla filosofoinnilla valehtelen itsellleni. Kun pointit löytyvät siiitä rannalta tavallisesti, ei tarvitse lähteä ikäänkuin merta edemmmäs kalaan.
Tälllä filosofoinnilla tarkoitan sitä että yritäään turvata mieltäni.
Muttta se mitä olen huomannut mitä lähemmäs kävelen järjen rantaaa, niin sitä enemmän voin luottaa omaan järkeeeni mikä luo minulle ennustettavuutta ja sitä kautta turvaa.
Ja turrvalla tarkoitan mielenrauhaaa,
Se mitää olisin toivonut enemmmän olisi että lapsuudessa olisi ollut jo hyvä hahmotuskyky ja sitä kauttta myös enemmän elämänkokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valitettavasti kokemusta monista terapeuteista, ja voin sanoa että on tosi tärkeää että kemiat kohtaa. Puhun itse nopeaa ja ilmeilen, ja kun tulikin terapeutti joka puhui hiii-taaas-tiii ja hillitysti niin tuntui että itsenikin piti hidastaa, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni niinkuin normaalisti. Tuntui että muutenkin tökki informaatioiden vaihto. Yksi terapeutti taas oli tosi lässyttävä ja toisteli itsestäänselvyyksiä, joten tuntui kuin minua ei otettaisi tosissaan. Yksi taas jaaritteli jotain jonninjoutavia, eikä tuntunut että yhtään yrittää tehdä työtään vaan jutteli lämpimikseen. Lisäksi muistutti isääni, joka sai minut varautuneeksi ja vaivaantuneeksi.
Pitkäaikainen terapeuttini taas on ihan mahtava, ja kemiat kohtaa. Pystyn puhumaan periaatteessa niinkuin kaverillenikin, enkä sillälailla niinkuin lääkärille tosi kliinisesti ja virallisesti. Ja silloin pystyn ilmaisemaan itseäni rennosti ja aidosti. Parhaimmillaan terapia on ajatusvaihdosten tykitystä ja jatkuvia hoksautuksia hänen kanssaan. Nyt kun on päästy kunnolla vauhtiin ja hankalimpien kipukohtien läpi, niin tuntuu kuin muutosta parempaan tulisi jatkuvasti.
Juuri näin, kun terapia sujuu kuin valaen, niin asiat aukenee. Isoin työ kuitenkin tapahtuu terapoitavan omassa päässä, joten on hyvä, että hän pystyy puhumaan jouhevasti. Jos taas joutuu epäröimään, kaunistelemaan, valikoimaan puhetta, tai olemaan puhumatta jostain, niin terapia ei pääse eteenpäin.
Minullakin on huonoja kokemuksia, mutta nyt onneksi olen löytänyt itselleni sopivan sekä lisäksi erittäin pätevän terapeutin ja huomaan selvästi, että tämä kombo (pätevyys ja kemia) on paras mahdollinen.
Mä teiin jonkinlaisen "kaunistelevuuuden" kauttta sen oivallluksen että lähden hakemaaan pointteja liiika kaukaa jonka jälkeen tein sen johtopääätöksen että liialla filosofoinnilla valehtelen itsellleni. Kun pointit löytyvät siiitä rannalta tavallisesti, ei tarvitse lähteä ikäänkuin merta edemmmäs kalaan.
Tälllä filosofoinnilla tarkoitan sitä että yritäään turvata mieltäni.
Muttta se mitä olen huomannut mitä lähemmäs kävelen järjen rantaaa, niin sitä enemmän voin luottaa omaan järkeeeni mikä luo minulle ennustettavuutta ja sitä kautta turvaa.
Ja turrvalla tarkoitan mielenrauhaaa,
Se mitää olisin toivonut enemmmän olisi että lapsuudessa olisi ollut jo hyvä hahmotuskyky ja sitä kauttta myös enemmän elämänkokemuksia.
Muttta toki nuo elämänkokemukset oliisi voinut ollla myös sellaisia että varhais nuoruuudessa oliisi halunnut testata rajoja ja fysiiikanlait olisi petttänyt ja olisi kuolllut esim auto onnettomuuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valitettavasti kokemusta monista terapeuteista, ja voin sanoa että on tosi tärkeää että kemiat kohtaa. Puhun itse nopeaa ja ilmeilen, ja kun tulikin terapeutti joka puhui hiii-taaas-tiii ja hillitysti niin tuntui että itsenikin piti hidastaa, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni niinkuin normaalisti. Tuntui että muutenkin tökki informaatioiden vaihto. Yksi terapeutti taas oli tosi lässyttävä ja toisteli itsestäänselvyyksiä, joten tuntui kuin minua ei otettaisi tosissaan. Yksi taas jaaritteli jotain jonninjoutavia, eikä tuntunut että yhtään yrittää tehdä työtään vaan jutteli lämpimikseen. Lisäksi muistutti isääni, joka sai minut varautuneeksi ja vaivaantuneeksi.
Pitkäaikainen terapeuttini taas on ihan mahtava, ja kemiat kohtaa. Pystyn puhumaan periaatteessa niinkuin kaverillenikin, enkä sillälailla niinkuin lääkärille tosi kliinisesti ja virallisesti. Ja silloin pystyn ilmaisemaan itseäni rennosti ja aidosti. Parhaimmillaan terapia on ajatusvaihdosten tykitystä ja jatkuvia hoksautuksia hänen kanssaan. Nyt kun on päästy kunnolla vauhtiin ja hankalimpien kipukohtien läpi, niin tuntuu kuin muutosta parempaan tulisi jatkuvasti.
Juuri näin, kun terapia sujuu kuin valaen, niin asiat aukenee. Isoin työ kuitenkin tapahtuu terapoitavan omassa päässä, joten on hyvä, että hän pystyy puhumaan jouhevasti. Jos taas joutuu epäröimään, kaunistelemaan, valikoimaan puhetta, tai olemaan puhumatta jostain, niin terapia ei pääse eteenpäin.
Minullakin on huonoja kokemuksia, mutta nyt onneksi olen löytänyt itselleni sopivan sekä lisäksi erittäin pätevän terapeutin ja huomaan selvästi, että tämä kombo (pätevyys ja kemia) on paras mahdollinen.
Mä teiin jonkinlaisen "kaunistelevuuuden" kauttta sen oivallluksen että lähden hakemaaan pointteja liiika kaukaa jonka jälkeen tein sen johtopääätöksen että liialla filosofoinnilla valehtelen itsellleni. Kun pointit löytyvät siiitä rannalta tavallisesti, ei tarvitse lähteä ikäänkuin merta edemmmäs kalaan.
Tälllä filosofoinnilla tarkoitan sitä että yritäään turvata mieltäni.
Muttta se mitä olen huomannut mitä lähemmäs kävelen järjen rantaaa, niin sitä enemmän voin luottaa omaan järkeeeni mikä luo minulle ennustettavuutta ja sitä kautta turvaa.
Ja turrvalla tarkoitan mielenrauhaaa,
Se mitää olisin toivonut enemmmän olisi että lapsuudessa olisi ollut jo hyvä hahmotuskyky ja sitä kauttta myös enemmän elämänkokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti terapeutin tietämyksellä ja pätevyydellä on jonkin verran merkitystä, mutta jos terapeuttinen suhde ei ole toimiva, eikä asiakas pysty kertomaan asioistaan, niin terapiakaan ei voi toimia vaikka terapeutti olisi hyväkin. Täytyy olla luottamus, jotta asioista uskaltaa puhua.
Minä varmaan vain katson näitä asioita eri tavalla kuin useimmat, ja otan sitten itseeni.
Mutta siis yllä olevastakin ajattelen niin, että on minun vastuullani puhua, jos haluan saada hoitoa ja apua. Ei ole lääkärin tai terapeutin vastuulla nyhtää minusta tietoja, vaan he kysyvät ja minä vastaan kiertelemättä enkä lähde siihen, että en minä nyt haluaisi tuolle paljastaa asioitani. Kun siksihän olen siellä, kun haluan paljastaa, koska ymmärrän, että se on edellytys avun saamiselle.
Luottamus on kyllä minullekin tärkeää. Ja se luottamus tulee ammattitaidosta, ei mukavuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia perustuu louottamukseen. Vaikka terapeutilla olisi kuinka vahva ammattitaito, ja olisi auttanut monia ihmisiä, se ei auta mitään, jos asiakas ei koe vahvaa luottamusta häntä kohtaan. Jos asiakas kokee jatkuvasti tulleensa väärinymmärretyksi, ei luottamusta synny, tai jo olemassa oleva luottamus särkyy.
30 = Ap
Ja niputin samaan psykologit, psykiatrit, terapeutit ja psykiatriset sairaanhoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 = Ap
Ja niputin samaan psykologit, psykiatrit, terapeutit ja psykiatriset sairaanhoitajat.
Puhut aivan eri asiasta kuin 99 % ketjuun vastanneista, tai siltä ainakin tuntuu... Kysyt, muttet hyväksy vastauksia?
Vierailija kirjoitti:
Jos asiakas kokee jatkuvasti tulleensa väärinymmärretyksi, ei luottamusta synny, tai jo olemassa oleva luottamus särkyy.
Jos asiakas kokee jatkuvasti tulevansa väärinymmärretyksi, niin en kyllä missään nimessä pitäisi terapeuttia ammattitaitoisena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kun toimii kemia, jossain vaiheessa voi toimia myös Fysiikka.
Paitsi, jos olet kílttí míés, tällöin ei toimi kumpikaan aspekti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla on vaikkapa vatsaongelmia, niin onhan se tietysti ihan kiva, jos lääkäri on mukava. Mutta se on silti sivuseikka. Sillä se mitä oikeasti haluan on, että lääkäri on kiinnostunut tutkimaan mistä ongelmat johtuvat, antaa tarvittavat lähetteet ja hoitoa ja saa minut terveeksi.
Miten nämä kaksi lihavoitua asiaa ovat toisensa poissulkevat?
Kuten sanoin, niin mukavuus on ihan kiva bonus. Mutta ei lainkaan se oleellisin juttu. Tärkeämpää on se, että lääkäri osaa diagnosoida ja hoitaa vaivan.
Ap
Hoito on psykologiaa, paljon enemmän kuin ymmärretäänkään. Lääkäri tai terapeutti, jonka kanssa ei homma toimi, niin se homma ei toimi.
Koska terapeutin kanssa muodostetaan ihan erilainen ihmissuhde kuin sen lääkärin kanssa. Lääkärille et kerro vaikkapa kaikkia niitä asioita, jotka hävettää sinua eniten maailmassa, ja jos terapeutin kanssa ei kemiat kohtaa eli sinusta ei tunnu yhtään että terapeutti ymmärtää sinua ihmisenä, ja että voit luottaa häneen (eli voit sanoa vaikka "minulla on seksuaalisia fantasioita tervaleppäkoivuista enkä pysty keskittymään työhöni" ilman että koet terapeutin pitävän sinua omituisena) niin ei terapiasta tule juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Koska terapeutin kanssa muodostetaan ihan erilainen ihmissuhde kuin sen lääkärin kanssa. Lääkärille et kerro vaikkapa kaikkia niitä asioita, jotka hävettää sinua eniten maailmassa, ja jos terapeutin kanssa ei kemiat kohtaa eli sinusta ei tunnu yhtään että terapeutti ymmärtää sinua ihmisenä, ja että voit luottaa häneen (eli voit sanoa vaikka "minulla on seksuaalisia fantasioita tervaleppäkoivuista enkä pysty keskittymään työhöni" ilman että koet terapeutin pitävän sinua omituisena) niin ei terapiasta tule juuri mitään.
Plus jo se turvallinen yhteys toiseen ihmiseen on terapiassa parantavaa, mutta eihän normaalielämässäkään synny mitään mainittavaa yhteyttä läheskään kaikkiin ihmisiin joita tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Psyykepuolella taas tää on ensisijaisen tärkeää eikä sen alan työntekijä vaan voi olla hyvä, jos ei ymmärrä potilaansa mielenmaisemaa ja puheita, eikä kykene myöskään vastaamaan niin että potilas asian ymmärtäisi.
Ehkä tämä on vain määrittelykysymys. Minulle ei oikein aukea mitä henkilökemialla tarkoitetaan. Kun terapeutin ammattitaitoon kuuluu osata kohdata potilas, ymmärtää hänen mielenmaisemaansa ja osata ilmaista itsensä ymmärrettävästi. Eivät nuokaan ole mielestäni kemiaa vaan ammattitaitoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla on vaikkapa vatsaongelmia, niin onhan se tietysti ihan kiva, jos lääkäri on mukava. Mutta se on silti sivuseikka. Sillä se mitä oikeasti haluan on, että lääkäri on kiinnostunut tutkimaan mistä ongelmat johtuvat, antaa tarvittavat lähetteet ja hoitoa ja saa minut terveeksi.
Miten nämä kaksi lihavoitua asiaa ovat toisensa poissulkevat?
Kuten sanoin, niin mukavuus on ihan kiva bonus. Mutta ei lainkaan se oleellisin juttu. Tärkeämpää on se, että lääkäri osaa diagnosoida ja hoitaa vaivan.
Ap
Terapeutti ei ole lääkäri. Psykiatrit ovat eri asia ja heitä ei kovin usein voikaan kehua mukaviksi. Ymmärrätkö, mistä syystä esim. myyntityössä onnistuu paremmin jos pääsee asiakkaan kanssa samalle aaltopituudelle? Terapiassa vaikuttavat osittain samat mekanismit.
Tietenkin on eroja ammattitaidoissa. Mutta ihmisen pään hoitaminen on lopulta sitä, että ihminen itse oivaltaa ja kykenee sisäistämään asioita. Hän käsittelee asioitaan terapeutin ohjauksessa.
Sinun kokemus terapeuteista vaikuttaa vähäiseltä. Olet ehkä tavannut psykiatrin, koska terapeutti ei tee diagnooseja.