Lue keskustelun säännöt.
Miksi terapeutin valinnassa korostetaan aina sitä, että kemiat pitää toimia?
16.06.2020 |
Jos minulla on vaikkapa vatsaongelmia, niin onhan se tietysti ihan kiva, jos lääkäri on mukava. Mutta se on silti sivuseikka. Sillä se mitä oikeasti haluan on, että lääkäri on kiinnostunut tutkimaan mistä ongelmat johtuvat, antaa tarvittavat lähetteet ja hoitoa ja saa minut terveeksi.
Jos tarvitsen terapeuttia, niin miksi siinä pitäisi olla tärkeää jokin henkilökemioiden toimivuus? Kyllä minulle siinäkin on tärkeintä, että vastassa on ammattitaitoinen ihminen, jolta löytyy tarvittava apu, jolla minut saadaan terveeksi.
En ole koskaan ymmärtänyt tuota henkilökemioiden korostamista. Minusta se vie helposti vain harhaan.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykepuolella taas tää on ensisijaisen tärkeää eikä sen alan työntekijä vaan voi olla hyvä, jos ei ymmärrä potilaansa mielenmaisemaa ja puheita, eikä kykene myöskään vastaamaan niin että potilas asian ymmärtäisi.
Ehkä tämä on vain määrittelykysymys. Minulle ei oikein aukea mitä henkilökemialla tarkoitetaan. Kun terapeutin ammattitaitoon kuuluu osata kohdata potilas, ymmärtää hänen mielenmaisemaansa ja osata ilmaista itsensä ymmärrettävästi. Eivät nuokaan ole mielestäni kemiaa vaan ammattitaitoa.
Ap
Ne on just sitä kemiaa, osata kohdata, ymmärtää ja ilmaista. Aukeaisiko kemia sinulle paremmin samalla aaltopituudella olemisen kielikuvalla? Ammattitaitoinen terapeutti osaa virittää itsensä siihen oikeaan aaltopituuteen, jos sitä ei luonnostaan sen ihmisen kanssa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti terapeutin tietämyksellä ja pätevyydellä on jonkin verran merkitystä, mutta jos terapeuttinen suhde ei ole toimiva, eikä asiakas pysty kertomaan asioistaan, niin terapiakaan ei voi toimia vaikka terapeutti olisi hyväkin. Täytyy olla luottamus, jotta asioista uskaltaa puhua.
Minä varmaan vain katson näitä asioita eri tavalla kuin useimmat, ja otan sitten itseeni.
Mutta siis yllä olevastakin ajattelen niin, että on minun vastuullani puhua, jos haluan saada hoitoa ja apua. Ei ole lääkärin tai terapeutin vastuulla nyhtää minusta tietoja, vaan he kysyvät ja minä vastaan kiertelemättä enkä lähde siihen, että en minä nyt haluaisi tuolle paljastaa asioitani. Kun siksihän olen siellä, kun haluan paljastaa, koska ymmärrän, että se on edellytys avun saamiselle.
Luottamus on kyllä minullekin tärkeää. Ja se luottamus tulee ammattitaidosta, ei mukavuudesta.
Sinulta taitaa jäädä huomaamatta, että havaitsemasi "ammattitaito" on vain sinun tulkintasi ja havaintosi. Saatat hyvinkin pitää ammattitaidottomana terapeuttia, jonka kanssa sinulla ei kemiat kohtaa, vaikka tämä olisi äärimmäisen ammattitaitoinen oikeasti.
Ja juuri siksi ne kemiat ovat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Ammattitaitoinen terapeutti osaa virittää itsensä siihen oikeaan aaltopituuteen, jos sitä ei luonnostaan sen ihmisen kanssa ole.
Eli sinustakin kemia on ammattitaitoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykepuolella taas tää on ensisijaisen tärkeää eikä sen alan työntekijä vaan voi olla hyvä, jos ei ymmärrä potilaansa mielenmaisemaa ja puheita, eikä kykene myöskään vastaamaan niin että potilas asian ymmärtäisi.
Ehkä tämä on vain määrittelykysymys. Minulle ei oikein aukea mitä henkilökemialla tarkoitetaan. Kun terapeutin ammattitaitoon kuuluu osata kohdata potilas, ymmärtää hänen mielenmaisemaansa ja osata ilmaista itsensä ymmärrettävästi. Eivät nuokaan ole mielestäni kemiaa vaan ammattitaitoa.
Ap
Potilas ja terapeutti ovat molemmat omalla henkilökohtaisella historiallaan ja elämänkokemuksellaan terapiasuhteessa mukana. Terapeuttikin on vain ihminen, eikä koskaan täydellinen. Siksi on tärkeää, että hän sopii yhteen potilaan kanssa ja potilaalla on hyvä ja luottavainen olo.
Kyse ei ole vain kylmistä faktoista ja pala lihaa aivoissa ja sen järjestyksestä, vaan siitä miltä asiat tuntuu. Jos terapeutti tuntuu väärältä, niin et edes välttämättä osaa selittää mikä sen tunteen aiheuttaa. Niin vaan on. Eikä edes kokenut ja pätevä terapeutti pysty ammattitaidollaan siihen asiaan vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö, mistä syystä esim. myyntityössä onnistuu paremmin jos pääsee asiakkaan kanssa samalle aaltopituudelle? Terapiassa vaikuttavat osittain samat mekanismit.
Jos tämä on käypä vertaus, niin hyvä. Olen työssäni paljon myyjien kanssa tekemisissä. Sellaisten myyjien, jotka myyvät firmoille puolen miljoonan kokonaisuuksia. Ja minä olen ostajan roolissa. Totta kai myyjät ovat leppoisan mukavia, taipuvat vaikka sadalle mutkalle, jotta saavat puolen miljoonan kaupat. Sitä voisi kuvitella, että meillä toimii henkilökemiat hyvin. Mutta ei se ole mitään henkilökemiaa. Myyjän täytyy olla akrobaatti, jotta kauppoja syntyy kaikenlaisten asiakkaiden kanssa. Toimeentulo on siitä kiinni. Tuo akrobaattius on osa myyjän ammattitaitoa. Ne ovat yhtä leppoisan myötäileviä ihan jokaisen asiakkaan kohdalla.
Samanlainen akrobaattikyky löytyy ammattitaitoiselta terapeutilta. Hänen täytyy pystyä mukautumaan asiakkaan mielenmaisemaan ja kommunikointityyliin. Se että se asikkaasta tuntuu kemialta on terapeutin puolelta ammattitaitoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Potilas ja terapeutti ovat molemmat omalla henkilökohtaisella historiallaan ja elämänkokemuksellaan terapiasuhteessa mukana. Terapeuttikin on vain ihminen, eikä koskaan täydellinen. Siksi on tärkeää, että hän sopii yhteen potilaan kanssa ja potilaalla on hyvä ja luottavainen olo.
Kyse ei ole vain kylmistä faktoista ja pala lihaa aivoissa ja sen järjestyksestä, vaan siitä miltä asiat tuntuu. Jos terapeutti tuntuu väärältä, niin et edes välttämättä osaa selittää mikä sen tunteen aiheuttaa. Niin vaan on. Eikä edes kokenut ja pätevä terapeutti pysty ammattitaidollaan siihen asiaan vaikuttamaan.
Tällaisen kyllä allekirjoitan, että aina homma ei hyvistä tarkoituksista huolimatta toimi. Se on inhimillistä.
Aloitus oli kuitenkin siitä, miten sitä kemiaa korostetaan usein kuin se olisi tärkein ominaisuus. Kuin ensimmäisenä pitäisi selvittää toimivatko kemiat. Ja vasta sen jälkeen olisi merkitystä sillä onko terapeutti ammattitaitoinen tai edustaako edes tarkoituksenmukaista terapiasuuntausta.
Kyllä ammattitaitoinen terapeutti pystyy kohtaamaan useimmat asiakkansa asiakkaalle sopivalla tavalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitaitoinen terapeutti osaa virittää itsensä siihen oikeaan aaltopituuteen, jos sitä ei luonnostaan sen ihmisen kanssa ole.
Eli sinustakin kemia on ammattitaitoa.
Ap
Se on myös sitä. Kuten kirjoitin, se on luontaista, mutta se voi olla myös ammattitaidon kautta opittua. Tästä voinee päätellä, että jos sitä ON (joko luonnostaan tai opittuna), niin silloin sitä ON.
Mitä väliä sillä on onko se opittua vai luontaista?
Tuo, kun sanotaan, että kemiat ei pelaa terapeutin kanssa, niin silloin yleensä se terapeutin ammattitaito (sisältäen samaan aaltopituuteen virittymiseen) ei vain riitä, tai sitten henkilön ongelmat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tutkimuksia, joiden mukaan kemioilla on enemmän merkitystä kuin terapiasuuntauksella. Kyllähän ammattitaito on myös sitä asiakkaan ymmärtämistä jne jne, mutta olen itsekin käynyt terapeutilla joka kaikkien mittapuiden mukaan on ammattitaitoinen mutta minusta ei vain tuntunut luontevalta jakaa hänelle asioitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitaitoinen terapeutti osaa virittää itsensä siihen oikeaan aaltopituuteen, jos sitä ei luonnostaan sen ihmisen kanssa ole.
Eli sinustakin kemia on ammattitaitoa.
Ap
Se on myös sitä. Kuten kirjoitin, se on luontaista, mutta se voi olla myös ammattitaidon kautta opittua. Tästä voinee päätellä, että jos sitä ON (joko luonnostaan tai opittuna), niin silloin sitä ON.
Mitä väliä sillä on onko se opittua vai luontaista?
Tuo, kun sanotaan, että kemiat ei pelaa terapeutin kanssa, niin silloin yleensä se terapeutin ammattitaito (sisältäen samaan aaltopituuteen virittymiseen) ei vain riitä, tai sitten henkilön ongelmat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Ei ole olemassa yhtään ihmistä joka pystyy virittymään kaikkien maailman ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle niin ettei se tunnu toisesta yhtään feikiltä. On eri asia ymmärtää järjellä mitä toinen sanoo ja ymmärtää sitten ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni terapeuteista:
ensimmäinen oli erittäin pätevä vaativan tason terapeutti, empaattinen, kuunteli hyvin, mutta ei ikinä, siis koskaan antanut mitään konkreettisia ohjeita, neuvoja ja mielipiteitä, vaikka minä olisin niitä tarvinnut. En edennyt, vaan velloin murheissani.
Seuraava oli kylmä ja suora, mutta tietävä hänkin. Ei sopinut minulle.
Kolmas rikkoi minua lisää omine vaatimuksineen, vaikka pätevä oli omassa suuntauksessaan.
Neljäs itki minun mukana ja jouduin itse säätelemään mitä uskalsin hänelle kertoa. Hän oli ehkä kaikista epäpätevin, mutta en usko, että moinen ominaisuus muuttuisi ammattitaidon kehittymisenkään myötä.
Viides on pätevä ja eniten minulle sopiva, koska hän ei ole luonteeltaan liian empaattinen, eikä herkkä, mutta ei myöskään liian kylmä, ei horju, eikä torju. Hän kuuntelee sopivasti, ohjaa sopivasti ja minulla on luottavainen olo. Pystyn aina surutta ja suoraan kertomaan ihan mitä mieleeni tulee, enkä ole kertaakaan miettinyt, että kestääkö hän minua.
Tällainen on minusta hyvää terapiakemiaa. Se ei riipu siitä kuinka ammattitaitoinen terapeutti on, vaan siitä, että sopiiko hän juuri minun historiaani, ongelmiini ja ymmärtääkö minun traumojani, pystyykö hän auttamaan minua? Kuulostaa itsekkäältä minäminältä, mutta tässä asiassa ei kannata yhtään pidätellä vaatimuksiaan. Terapia on erittäin kallista ja vie paljon aikaa, silloin terapeutin pitää olla paras mahdollinen, joka sopii itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitaitoinen terapeutti osaa virittää itsensä siihen oikeaan aaltopituuteen, jos sitä ei luonnostaan sen ihmisen kanssa ole.
Eli sinustakin kemia on ammattitaitoa.
Ap
Se on myös sitä. Kuten kirjoitin, se on luontaista, mutta se voi olla myös ammattitaidon kautta opittua. Tästä voinee päätellä, että jos sitä ON (joko luonnostaan tai opittuna), niin silloin sitä ON.
Mitä väliä sillä on onko se opittua vai luontaista?
Tuo, kun sanotaan, että kemiat ei pelaa terapeutin kanssa, niin silloin yleensä se terapeutin ammattitaito (sisältäen samaan aaltopituuteen virittymiseen) ei vain riitä, tai sitten henkilön ongelmat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Ei ole olemassa yhtään ihmistä joka pystyy virittymään kaikkien maailman ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle niin ettei se tunnu toisesta yhtään feikiltä. On eri asia ymmärtää järjellä mitä toinen sanoo ja ymmärtää sitten ihmisenä.
Kuka on väittänyt, että pystysi? Ei ammattitaito ole joko tai, vaan jatkumo. Ja kuten sanoin: ...tai sitten henkilön ongelmat ovat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö, mistä syystä esim. myyntityössä onnistuu paremmin jos pääsee asiakkaan kanssa samalle aaltopituudelle? Terapiassa vaikuttavat osittain samat mekanismit.
Jos tämä on käypä vertaus, niin hyvä. Olen työssäni paljon myyjien kanssa tekemisissä. Sellaisten myyjien, jotka myyvät firmoille puolen miljoonan kokonaisuuksia. Ja minä olen ostajan roolissa. Totta kai myyjät ovat leppoisan mukavia, taipuvat vaikka sadalle mutkalle, jotta saavat puolen miljoonan kaupat. Sitä voisi kuvitella, että meillä toimii henkilökemiat hyvin. Mutta ei se ole mitään henkilökemiaa. Myyjän täytyy olla akrobaatti, jotta kauppoja syntyy kaikenlaisten asiakkaiden kanssa. Toimeentulo on siitä kiinni. Tuo akrobaattius on osa myyjän ammattitaitoa. Ne ovat yhtä leppoisan myötäileviä ihan jokaisen asiakkaan kohdalla.
Samanlainen akrobaattikyky löytyy ammattitaitoiselta terapeutilta. Hänen täytyy pystyä mukautumaan asiakkaan mielenmaisemaan ja kommunikointityyliin. Se että se asikkaasta tuntuu kemialta on terapeutin puolelta ammattitaitoa.
Ap
Ei se ole ihan noin yksinkertaista. Silloin kun ollaan kaupantekoaikeissa, niin ihmiset ovat virittyneet tietylle tasolle. Mutta pään sairauksissa on haasteellisempaa se, että monet sairaat ovat sairaudentunnottomia sekä sairaudestaan johtuen vastustavat parantumista (vaikka eivät oikeasti halua olla sairaita). Lisäksi monilla on luottamus rikkoontunut, joten ovat ihmissuhteissaan hyvin arkoja. Ammattitaidolla tuossa pärjää toki pitkälle, mutta ei todellakaan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitaitoinen terapeutti osaa virittää itsensä siihen oikeaan aaltopituuteen, jos sitä ei luonnostaan sen ihmisen kanssa ole.
Eli sinustakin kemia on ammattitaitoa.
Ap
Se on myös sitä. Kuten kirjoitin, se on luontaista, mutta se voi olla myös ammattitaidon kautta opittua. Tästä voinee päätellä, että jos sitä ON (joko luonnostaan tai opittuna), niin silloin sitä ON.
Mitä väliä sillä on onko se opittua vai luontaista?
Tuo, kun sanotaan, että kemiat ei pelaa terapeutin kanssa, niin silloin yleensä se terapeutin ammattitaito (sisältäen samaan aaltopituuteen virittymiseen) ei vain riitä, tai sitten henkilön ongelmat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Ei ole olemassa yhtään ihmistä joka pystyy virittymään kaikkien maailman ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle niin ettei se tunnu toisesta yhtään feikiltä. On eri asia ymmärtää järjellä mitä toinen sanoo ja ymmärtää sitten ihmisenä.
Kuka on väittänyt, että pystysi? Ei ammattitaito ole joko tai, vaan jatkumo. Ja kuten sanoin: ...tai sitten henkilön ongelmat ovat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Joissa muut eivät voi auttaa vai joissa tietty terapeutti ei voi auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 = Ap
Ja niputin samaan psykologit, psykiatrit, terapeutit ja psykiatriset sairaanhoitajat.
Eli tuo on melkein sama kuin niputtaisit yhteen kaikki lähihoitajasta erikoislääkäriin. Joillakin psykiatreilla on myös terapeutin koulutus, mutta se ei käsittääkseni ole kovin yleistä.
Oma kokemukseni on, että lääkärin, eli tässä tapauksessa psykiatrin, kanssa asioidessa ei ole niin tärkeää, että kemiat kohtaavat. Ei siitä kyllä haittaakaan ole. Enemmän merkitystä on ammattitaidolla ja sillä, että lääkärillä on oma pää kunnossa.
Sensijaan noiden muiden kohdalla sillä "kemialla" on merkitystä. Mitä syvällisemmin lähdetään asioita kaivelemaan, sitä tärkeämpää on, että terapeutti, psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja puhuu asiakkaansa/potilaansa kanssa "samaa kieltä".
Itse kävin ennen diagnoosia ensin psyk. sairaanhoitajalla, jonka suosituksesta yleislääkäri laittoi lähetteen psykiatrille. Sitten kävin psykologilla, jolla on myös terapeutin koulutus. Sitten menin vastaanotolle, jossa oli sekä psykiatri että tämä aikaisemmin tapaamani psykologi-terapeutti. Siellä sain sitten diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitaitoinen terapeutti osaa virittää itsensä siihen oikeaan aaltopituuteen, jos sitä ei luonnostaan sen ihmisen kanssa ole.
Eli sinustakin kemia on ammattitaitoa.
Ap
Se on myös sitä. Kuten kirjoitin, se on luontaista, mutta se voi olla myös ammattitaidon kautta opittua. Tästä voinee päätellä, että jos sitä ON (joko luonnostaan tai opittuna), niin silloin sitä ON.
Mitä väliä sillä on onko se opittua vai luontaista?
Tuo, kun sanotaan, että kemiat ei pelaa terapeutin kanssa, niin silloin yleensä se terapeutin ammattitaito (sisältäen samaan aaltopituuteen virittymiseen) ei vain riitä, tai sitten henkilön ongelmat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Ei ole olemassa yhtään ihmistä joka pystyy virittymään kaikkien maailman ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle niin ettei se tunnu toisesta yhtään feikiltä. On eri asia ymmärtää järjellä mitä toinen sanoo ja ymmärtää sitten ihmisenä.
Kuka on väittänyt, että pystysi? Ei ammattitaito ole joko tai, vaan jatkumo. Ja kuten sanoin: ...tai sitten henkilön ongelmat ovat sellaisia, joissa muut eivät voikaan auttaa.
Joissa muut eivät voi auttaa vai joissa tietty terapeutti ei voi auttaa?
Joko/tai.
Miksi vänkäät?
Itsellä on kokemusta jopa fysioterapiasta, jossa kemiat eivät kohdanneet, joten hoidosta ei tullut mitään. Osasi varmaan juu sen anatomian, mutta se ei vain riittänyt. Ei kuunnellut mitä sanoin kivusta, jankutti, vänkytti, egoili ja SIITÄ SYYSTÄ teki hoitovirheen.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni terapeuteista:
ensimmäinen oli erittäin pätevä vaativan tason terapeutti, empaattinen, kuunteli hyvin, mutta ei ikinä, siis koskaan antanut mitään konkreettisia ohjeita, neuvoja ja mielipiteitä, vaikka minä olisin niitä tarvinnut. En edennyt, vaan velloin murheissani.Seuraava oli kylmä ja suora, mutta tietävä hänkin. Ei sopinut minulle.
Kolmas rikkoi minua lisää omine vaatimuksineen, vaikka pätevä oli omassa suuntauksessaan.
Neljäs itki minun mukana ja jouduin itse säätelemään mitä uskalsin hänelle kertoa. Hän oli ehkä kaikista epäpätevin, mutta en usko, että moinen ominaisuus muuttuisi ammattitaidon kehittymisenkään myötä.
Viides on pätevä ja eniten minulle sopiva, koska hän ei ole luonteeltaan liian empaattinen, eikä herkkä, mutta ei myöskään liian kylmä, ei horju, eikä torju. Hän kuuntelee sopivasti, ohjaa sopivasti ja minulla on luottavainen olo. Pystyn aina surutta ja suoraan kertomaan ihan mitä mieleeni tulee, enkä ole kertaakaan miettinyt, että kestääkö hän minua.
Tällainen on minusta hyvää terapiakemiaa. Se ei riipu siitä kuinka ammattitaitoinen terapeutti on, vaan siitä, että sopiiko hän juuri minun historiaani, ongelmiini ja ymmärtääkö minun traumojani, pystyykö hän auttamaan minua? Kuulostaa itsekkäältä minäminältä, mutta tässä asiassa ei kannata yhtään pidätellä vaatimuksiaan. Terapia on erittäin kallista ja vie paljon aikaa, silloin terapeutin pitää olla paras mahdollinen, joka sopii itselle.
Tässä oli hyvin tuotu esille sitä, mitä se tarkoittaa terapian yhteydessä, että kemiat toimivat. Ja se, että on hyvä terapiakemia ei tarkoita, että voisi olla saman henkilön kanssa esim. ystävyyskemiaa. Sellainen ihminen, jonka kanssa minulla toimii ystävyyskemia, ei edes lähtisi tuolle alalle, mutta silti minulla on ollut ihan hyvä terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kokemusta jopa fysioterapiasta, jossa kemiat eivät kohdanneet, joten hoidosta ei tullut mitään. Osasi varmaan juu sen anatomian, mutta se ei vain riittänyt. Ei kuunnellut mitä sanoin kivusta, jankutti, vänkytti, egoili ja SIITÄ SYYSTÄ teki hoitovirheen.
Itse rinnastan kuurouden ammattitaidottomuuden yhdeksi osaksi. En kemioiden kohtaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kokemusta jopa fysioterapiasta, jossa kemiat eivät kohdanneet, joten hoidosta ei tullut mitään. Osasi varmaan juu sen anatomian, mutta se ei vain riittänyt. Ei kuunnellut mitä sanoin kivusta, jankutti, vänkytti, egoili ja SIITÄ SYYSTÄ teki hoitovirheen.
Eli kai se on pitkälti ns. tunneälystä kyse. Tuossa fysioterapeutin tapauksessa fysioterapeutin lähes täydellinen tunneälyn puute aiheutti fyysisen vaivani pahenemisen. Eiköhän sama voi käydä myös psyykkisen asian kanssa.
Noilla kaikilla on eri ammattitaitotaso ja erilainen tehtävänkuva. Psykiatri on lääkäri, jonka tarkoitus on vain selvittää ongelma, joten siksi hän toimii eri tavalla kuin varsinainen terapeutti. Hänellä on myös valta määrätä lääkkeitä, mitä nuo muut eivät voi tehdä. Lääkäri kyselee ja sulkee pois asioita ja siksi etenee johdonmukaisesti. Terapeutti sitten on se joka paneutuu asioihin ja etenee hitaammin. Se ammattitaito voi siksi näyttäytyä eri tavalla ja kokematon potilas voi analysoida asiaa väärin. Jos olisit useamman vuoden terapiasuhteessa, niin ymmärtäisit tämän kemia-asian merkityksen.