Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
6v lapsi löydetty vedestä kuolleena Pikkukoskella
14.06.2020 |
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Surullinen487 kirjoitti:
Me oltiin rannalla.
Alkuun huomasin erään mihen kovasti etsivän jotain. Vähän ajan päästä kaksi muutakin miestä oli rannan tuntumassa pälyilemässä rantaan. Muistan silloin ajatelleeni, että toivottavasti ei ole vain lapsi hukassa.
Tästä hetken päästä huomasimme sen ensimmäisen miehen juttelevan rantavalvojille ja aika pian lähti yksi uimavalvojista megafonin kanssa rantaa kiertämään ja huutamaan että 6-vuotias poika vihreissä uikkareissa on kadonnut. Uimavalvoja kertoi pojan olleen 45 minuuttia jo kadoksissa.
Kun hän oli rannan alueet kiertänyt ojensi hän megafonin isälle joka huuteli poikaa ja hänen tuntomerkkejään.Uimavalvojat olivat todella nuoria, mutta ainakin etsintää johtanut hoiti hommansa erinomaisesti, tyhjensi uimarit vedestä ja pyysi kaikki vapaaehtoiset mukaan auttamaan kävelemään veteen rivissä käsikädessä ja tunnustelemaan jaloilla. Itse menin vain niin syvälle kuin jalat ylttivät ja rantahan oli todela äkkisyväää.
He jotka ei halunneet enää pinnan alla jatkaa sukeltelua pyydettiin takaisin rannalle ja juuri kun olin kerennyt pyyhkeelleni poika oltiin löydetty ja häntä kannettiin juosten ambulanssiin jonka ulkopuolella isä joutui odottamaan. Arviolta 20-30 minuuttia poikaa elvytettiin ja tämän jälkeen lääkäri astui ulos ambulanssista ja isä syöksyi sisään. Lähdimme tässä vaiheessa pois ja olin toiveikas viimeiseen asti että isä oltiin kutsuttu sisään sen takia että elvytys oli onnistunut. Pettymys oli valtava kun luin uutisen ettei poika selvinnyt. Poika oli vain viiden metrin päässä rannasta, mutta siinä ei enää jalat yltäneet aikuisillakaan pohjaan. Uskon pojan vain astuneen liian kauas. Isä kavereineen istui aika kaukana rakennuksen portailla ja uskon ettei he olleet tietoisia pojan päättäneen mennä rantaan, koska poika leikki aikaisemmin pitkään kauempana jumppapaikalla.
Tiedän, että jossittelu ja spekulointi on täysin turhaa, mutta jos katoaminen olisi heti huomattu ja heti kerottu uimavalvojille olisi poika saattanut vielä selvitä. En tiedä eikö isä kavereineen vain voinut uskoaa todeksi, että poika voisi olla hukkunut kun ei heti kertonut. Olisi aikaa säästynyt. En halua ketään syyttää tai osoittaa sormella, mutta toivon, että edes joku tajuaisi kertoa heti uimavalvojille mikäli lapsi katoaa ja hänet onnistuttaisiin pelastamaan.
Voimia perheelle! ja suuret osanotot!Jos tämä on totta niin pistää vihaksi. Ihan uskonatonta.
Auttaako vihasi? Sinua? Lapsensa menettänyttä perhettä? Jotain muuta?
Itse luotan rakkauteen. Vain hyvässä hengessä voidaan oppia ja ja rakentaa parempaa maailmaa. Kaikkea hyvää tragedian kohdanneelle perheelle. Me emme tiedä tilanteestanne mitään, emme olosuhteista, jotka tapaukseen johtivat. Emme voi kuvitella teidän tuskaa. Emme tiedä mitä kaikkea ihanaa menetitte. Myötäntuntoa tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvan perusteella Pitkäkoski on kiva ranta, mutta ei sopiva pikkulapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia omaisille!
Hukkuminen tapahtuu niin nopeasti ja hiljaa.Itse pitelin 1v sylissä vedessä ja 4v polski ja hihkui jalkojeni vieressä. Kommentoin jotain kaverilleni pari sekuntia, sitten katsoin taas 4v, joka kauhukseni jostain syystä räpisteli pinnan alla, oli kai kaatunut.
Mitään ei kuulunut, ei ääntäkään. Nostin salamana pinnalle ja selvittiin säikähdyksellä. Seisoin lapsen vieressä ja tämä nenäsi hukkua!!!Mutta juttelit kaverin kanssa. Juuri nämä on niitä hiton vaarallisia hetkiä! Tajutkaa nyt jo että kun sitä lasta pitää valvoa joka hetki, se tarkoittaa kirjaimellisesti JOKA HETKI!
Sisälukutaito huom! Ymmärräthän itsekin kuvauksesta, että lapsi kävi uppeluksissa, äiti seisoi vieressä ja oli nostanut tenavan ylös. Jokainen, joka ui, käy joskus uppeluksissa. Siitä syntyy myös tärkeä kunnioitus vettä kohtaan. Ei tuossa ollut oikea hukkumisen vaara, vaikka toki on äiti varmaan pelästynyt. Kyllä minä, jos vahdin lasta, saatan tsekata kellonajan, huikata vanhemmille lapsille, että kohta lähdetään. Ei taatusti kenenkään silmät ole naulittuna jokainen sadasosa sekunti lapseen, se ei olisi enää normaalia.
Lapsi on kuollut. Nyt rauha. Hysteria seis. Voitte kiillottaa sädekehäänne omissa oloissanne. Tuota lasta se ei takaisin tuo. Eikä tuosta järjettömästä kaahottamisesta nyt kukaan viisastu.
Vierailija kirjoitti:
Eilinen kuolemantapaus on sydäntäsärkevän surullinen. Kaunis kesäpäivä ja isä päättää lähteä poikansa ja ystävän kanssa rannalle. Kaiken ilonpidon keskellä isä jää juttelemaan kaverilleen, lapsi leikkii liukumäessä. Lapsi on syksyllä menossa eskariin, ehkä jo ekaluokalle. Lapsen mieleen tulee mennä vielä veteen, siellä hän ui äskenkin, ehkä isän kanssa. Vesi on ihanaa, virkistävää ja niin äkkisyvää. Yhtäkkiä jalat eivät enää tavoita pohjaa, hän ui, hän yrittää pysyä pinnalla, rannan äänet ympärillä, ihmisten ilo, kirkas aurinko yläpuolella. Hän vajoaa, kaikki hiljenee, hämärtyy, eikä kukaan huomaa häntä.
Surullinen juttu. Ainoa vaan että lapsi oli ollut 45 minuuttia kateissa ennen kuin isä edes alkoi etsimään. Ja isä jutteli kavereineen kaukana rannasta eikä edes tietänyt miten äkkisyvää oli. Tod.näk ei ollut edes käynyt itse uimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä kesänä taaperoikäinen oli jätetty vesirajaan sisarrusten valvomaksi.
Se on sisarus, ei sisarrus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetön syyttely käynnissä. No eipä yllätä tällä palstalla. Oikeassa elämässähän kaikenlaista sattuu, vaikka kuinka istuisi vieressä vahtimassa. On yksinkertaisesti mahdotonta suojella lapsia kaikelta. Viimeinen asia, mitä tuollaisen kokeneet tarvitsevat, on syyttely. Ihan varmasti syyllistävät itseään ilman teidän lynkkauksiannekin.
Kaikelta tosiaan on mahdotonta suojella, mutta tällaiselta täysin mahdollista. Varmasti lapsen vanhemmat/ muut seurassa olleet aikuiset syyttävät itseään, mutta onhan heillä syytäkin! Yksinkertainen fakta kun on että lasta ei ole asianmukaisesti valvottu.
Oletpa kerrassaan mahtava ihminen. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia eikä tule koskaan olemaankaan. Noin sydämetön ihminen ei sovellu kenenkään vanhemmaksi. Yksinkertainen fakta kun on, että on säälittävää ja raukkamaista syytellä asiasta mitään tietämättömänä ihmisiä, jotka ovat juuri menettäneet lapsensa. Täytyy olla todella pahoja mielenterveysongelmia, että niin tekee.
Fakta on se että jos lasta vahtii niin se ei kuole haukkumalla. Yrittäkää nyt ymmärtää tämä.
Lapsettomana helppo julistaa faktoja. Jos olisit koskaan ollut pikkulasten kanssa tekemisissä tietäisit paremmin. Lapsi voi hukkua vaikka isä tai äiti pitäisi häntä kädestä kiinni ja tuijottaisi herkeämättä. Olen valitettavasti joutunut todistamaan tapausta, jossa niin kävi, joten tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia omaisille!
Hukkuminen tapahtuu niin nopeasti ja hiljaa.Itse pitelin 1v sylissä vedessä ja 4v polski ja hihkui jalkojeni vieressä. Kommentoin jotain kaverilleni pari sekuntia, sitten katsoin taas 4v, joka kauhukseni jostain syystä räpisteli pinnan alla, oli kai kaatunut.
Mitään ei kuulunut, ei ääntäkään. Nostin salamana pinnalle ja selvittiin säikähdyksellä. Seisoin lapsen vieressä ja tämä nenäsi hukkua!!!Mutta juttelit kaverin kanssa. Juuri nämä on niitä hiton vaarallisia hetkiä! Tajutkaa nyt jo että kun sitä lasta pitää valvoa joka hetki, se tarkoittaa kirjaimellisesti JOKA HETKI!
Sisälukutaito huom! Ymmärräthän itsekin kuvauksesta, että lapsi kävi uppeluksissa, äiti seisoi vieressä ja oli nostanut tenavan ylös. Jokainen, joka ui, käy joskus uppeluksissa. Siitä syntyy myös tärkeä kunnioitus vettä kohtaan. Ei tuossa ollut oikea hukkumisen vaara, vaikka toki on äiti varmaan pelästynyt. Kyllä minä, jos vahdin lasta, saatan tsekata kellonajan, huikata vanhemmille lapsille, että kohta lähdetään. Ei taatusti kenenkään silmät ole naulittuna jokainen sadasosa sekunti lapseen, se ei olisi enää normaalia.
Miksi vastaat omaan alkuperäiseen kommenttiisi muka jonain toisena? "Toki äiti on varmaan pelästynyt", toki varmaan pelästyitkin.
Vierailija kirjoitti:
Eilinen kuolemantapaus on sydäntäsärkevän surullinen. Kaunis kesäpäivä ja isä päättää lähteä poikansa ja ystävän kanssa rannalle. Kaiken ilonpidon keskellä isä jää juttelemaan kaverilleen, lapsi leikkii liukumäessä. Lapsi on syksyllä menossa eskariin, ehkä jo ekaluokalle. Lapsen mieleen tulee mennä vielä veteen, siellä hän ui äskenkin, ehkä isän kanssa. Vesi on ihanaa, virkistävää ja niin äkkisyvää. Yhtäkkiä jalat eivät enää tavoita pohjaa, hän ui, hän yrittää pysyä pinnalla, rannan äänet ympärillä, ihmisten ilo, kirkas aurinko yläpuolella. Hän vajoaa, kaikki hiljenee, hämärtyy, eikä kukaan huomaa häntä.
Ja koko tapahtumalla pitää oikein mässäillä kuvailemalla kuoleman hetki? Yäk sua, nautintonsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilinen kuolemantapaus on sydäntäsärkevän surullinen. Kaunis kesäpäivä ja isä päättää lähteä poikansa ja ystävän kanssa rannalle. Kaiken ilonpidon keskellä isä jää juttelemaan kaverilleen, lapsi leikkii liukumäessä. Lapsi on syksyllä menossa eskariin, ehkä jo ekaluokalle. Lapsen mieleen tulee mennä vielä veteen, siellä hän ui äskenkin, ehkä isän kanssa. Vesi on ihanaa, virkistävää ja niin äkkisyvää. Yhtäkkiä jalat eivät enää tavoita pohjaa, hän ui, hän yrittää pysyä pinnalla, rannan äänet ympärillä, ihmisten ilo, kirkas aurinko yläpuolella. Hän vajoaa, kaikki hiljenee, hämärtyy, eikä kukaan huomaa häntä.
Surullinen juttu. Ainoa vaan että lapsi oli ollut 45 minuuttia kateissa ennen kuin isä edes alkoi etsimään. Ja isä jutteli kavereineen kaukana rannasta eikä edes tietänyt miten äkkisyvää oli. Tod.näk ei ollut edes käynyt itse uimassa.
Tuohan ei poista jutun surullisuutta millään tavalla. Lapsen menettäminen on aina järkyttävä tragedia. Ihan sama miten ja missä olosuhteissa se tapahtuu. Koetko muuten olevasi kovinkin fiksu, kun lyöt jo valmiiksi maassa makaavaa (kuvainnollisesti)?
Vahingon mahdollisuus aina olemassa. Olen kerran vahtinut hetken aikaan pulkkamäessä / peuhupaikassa väärää lasta, jolla oli samanlainen haalari kuin lapsellani. Olen kerran päikyn pihassa huudellut samasta syystä väärää lasta mukaani. Olen uimahallissa ja rannalla välillä kauhuissani haronut pinkkien uikkarien seasta omaani (ja sen jälkeen "merkannut" lapseni yhtenevillä hatuilla, kellukkeilla ja uikkareilla jotta vahtiminen on varmempaa yhdellä silmäyksellä) ja SILTI ihan stressissä olen rannalla, tunnen itseni aina saksanpaimenkoiraksi.
Myönnän olevani hysteerikko lasten vahtimisessa, siltikin joskus kadotan heidät näkyvistä, puistossa pensaan taa tms. Jos on yhtään rennompi vanhempi, niin kyllähän niitä tilaisuuksia tulee. Monen lapsi saa esim ulkoilla itse. Meillä ei saa vielä 12-veekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvan perusteella Pitkäkoski on kiva ranta, mutta ei sopiva pikkulapsille.
Pikkukoski, ahdas paikka kun paljon ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Vahingon mahdollisuus aina olemassa. Olen kerran vahtinut hetken aikaan pulkkamäessä / peuhupaikassa väärää lasta, jolla oli samanlainen haalari kuin lapsellani. Olen kerran päikyn pihassa huudellut samasta syystä väärää lasta mukaani. Olen uimahallissa ja rannalla välillä kauhuissani haronut pinkkien uikkarien seasta omaani (ja sen jälkeen "merkannut" lapseni yhtenevillä hatuilla, kellukkeilla ja uikkareilla jotta vahtiminen on varmempaa yhdellä silmäyksellä) ja SILTI ihan stressissä olen rannalla, tunnen itseni aina saksanpaimenkoiraksi.
Myönnän olevani hysteerikko lasten vahtimisessa, siltikin joskus kadotan heidät näkyvistä, puistossa pensaan taa tms. Jos on yhtään rennompi vanhempi, niin kyllähän niitä tilaisuuksia tulee. Monen lapsi saa esim ulkoilla itse. Meillä ei saa vielä 12-veekään.
12 v ei saa ulkoilla yksin, missä asutte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahingon mahdollisuus aina olemassa. Olen kerran vahtinut hetken aikaan pulkkamäessä / peuhupaikassa väärää lasta, jolla oli samanlainen haalari kuin lapsellani. Olen kerran päikyn pihassa huudellut samasta syystä väärää lasta mukaani. Olen uimahallissa ja rannalla välillä kauhuissani haronut pinkkien uikkarien seasta omaani (ja sen jälkeen "merkannut" lapseni yhtenevillä hatuilla, kellukkeilla ja uikkareilla jotta vahtiminen on varmempaa yhdellä silmäyksellä) ja SILTI ihan stressissä olen rannalla, tunnen itseni aina saksanpaimenkoiraksi.
Myönnän olevani hysteerikko lasten vahtimisessa, siltikin joskus kadotan heidät näkyvistä, puistossa pensaan taa tms. Jos on yhtään rennompi vanhempi, niin kyllähän niitä tilaisuuksia tulee. Monen lapsi saa esim ulkoilla itse. Meillä ei saa vielä 12-veekään.12 v ei saa ulkoilla yksin, missä asutte?
Jep tiedän. Olen ihan kamala. Asumme Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilinen kuolemantapaus on sydäntäsärkevän surullinen. Kaunis kesäpäivä ja isä päättää lähteä poikansa ja ystävän kanssa rannalle. Kaiken ilonpidon keskellä isä jää juttelemaan kaverilleen, lapsi leikkii liukumäessä. Lapsi on syksyllä menossa eskariin, ehkä jo ekaluokalle. Lapsen mieleen tulee mennä vielä veteen, siellä hän ui äskenkin, ehkä isän kanssa. Vesi on ihanaa, virkistävää ja niin äkkisyvää. Yhtäkkiä jalat eivät enää tavoita pohjaa, hän ui, hän yrittää pysyä pinnalla, rannan äänet ympärillä, ihmisten ilo, kirkas aurinko yläpuolella. Hän vajoaa, kaikki hiljenee, hämärtyy, eikä kukaan huomaa häntä.
Surullinen juttu. Ainoa vaan että lapsi oli ollut 45 minuuttia kateissa ennen kuin isä edes alkoi etsimään. Ja isä jutteli kavereineen kaukana rannasta eikä edes tietänyt miten äkkisyvää oli. Tod.näk ei ollut edes käynyt itse uimassa.
Tuohan ei poista jutun surullisuutta millään tavalla. Lapsen menettäminen on aina järkyttävä tragedia. Ihan sama miten ja missä olosuhteissa se tapahtuu. Koetko muuten olevasi kovinkin fiksu, kun lyöt jo valmiiksi maassa makaavaa (kuvainnollisesti)?
siinähän olisi pitänyt aika pian kuuluttaa ja aloittaa etsinnät. 45 minuuttia on pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Vahingon mahdollisuus aina olemassa. Olen kerran vahtinut hetken aikaan pulkkamäessä / peuhupaikassa väärää lasta, jolla oli samanlainen haalari kuin lapsellani. Olen kerran päikyn pihassa huudellut samasta syystä väärää lasta mukaani. Olen uimahallissa ja rannalla välillä kauhuissani haronut pinkkien uikkarien seasta omaani (ja sen jälkeen "merkannut" lapseni yhtenevillä hatuilla, kellukkeilla ja uikkareilla jotta vahtiminen on varmempaa yhdellä silmäyksellä) ja SILTI ihan stressissä olen rannalla, tunnen itseni aina saksanpaimenkoiraksi.
Myönnän olevani hysteerikko lasten vahtimisessa, siltikin joskus kadotan heidät näkyvistä, puistossa pensaan taa tms. Jos on yhtään rennompi vanhempi, niin kyllähän niitä tilaisuuksia tulee. Monen lapsi saa esim ulkoilla itse. Meillä ei saa vielä 12-veekään.
Suosittelen terapiaa. Ei ole tervettä tuollainen meno. Lapsesi eivät ikinä opi itsenäisiksi pärjääviksi aikuisiksi, jos et koskaan päästä irti napanuorasta. Lapsi saa vain traumoja tuollaisesta hysteerisestä kyttäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilinen kuolemantapaus on sydäntäsärkevän surullinen. Kaunis kesäpäivä ja isä päättää lähteä poikansa ja ystävän kanssa rannalle. Kaiken ilonpidon keskellä isä jää juttelemaan kaverilleen, lapsi leikkii liukumäessä. Lapsi on syksyllä menossa eskariin, ehkä jo ekaluokalle. Lapsen mieleen tulee mennä vielä veteen, siellä hän ui äskenkin, ehkä isän kanssa. Vesi on ihanaa, virkistävää ja niin äkkisyvää. Yhtäkkiä jalat eivät enää tavoita pohjaa, hän ui, hän yrittää pysyä pinnalla, rannan äänet ympärillä, ihmisten ilo, kirkas aurinko yläpuolella. Hän vajoaa, kaikki hiljenee, hämärtyy, eikä kukaan huomaa häntä.
Surullinen juttu. Ainoa vaan että lapsi oli ollut 45 minuuttia kateissa ennen kuin isä edes alkoi etsimään. Ja isä jutteli kavereineen kaukana rannasta eikä edes tietänyt miten äkkisyvää oli. Tod.näk ei ollut edes käynyt itse uimassa.
Tuohan ei poista jutun surullisuutta millään tavalla. Lapsen menettäminen on aina järkyttävä tragedia. Ihan sama miten ja missä olosuhteissa se tapahtuu. Koetko muuten olevasi kovinkin fiksu, kun lyöt jo valmiiksi maassa makaavaa (kuvainnollisesti)?
siinähän olisi pitänyt aika pian kuuluttaa ja aloittaa etsinnät. 45 minuuttia on pitkä aika.
Olisi pitänyt ja olisi pitänyt. Minunkin olisi pitänyt syntyä miljonääriperheeseen vaan niin ei käynyt. Jälkikäteen jossittelu on turhaa, typerää ja täysin hyödytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahingon mahdollisuus aina olemassa. Olen kerran vahtinut hetken aikaan pulkkamäessä / peuhupaikassa väärää lasta, jolla oli samanlainen haalari kuin lapsellani. Olen kerran päikyn pihassa huudellut samasta syystä väärää lasta mukaani. Olen uimahallissa ja rannalla välillä kauhuissani haronut pinkkien uikkarien seasta omaani (ja sen jälkeen "merkannut" lapseni yhtenevillä hatuilla, kellukkeilla ja uikkareilla jotta vahtiminen on varmempaa yhdellä silmäyksellä) ja SILTI ihan stressissä olen rannalla, tunnen itseni aina saksanpaimenkoiraksi.
Myönnän olevani hysteerikko lasten vahtimisessa, siltikin joskus kadotan heidät näkyvistä, puistossa pensaan taa tms. Jos on yhtään rennompi vanhempi, niin kyllähän niitä tilaisuuksia tulee. Monen lapsi saa esim ulkoilla itse. Meillä ei saa vielä 12-veekään.12 v ei saa ulkoilla yksin, missä asutte?
Jep tiedän. Olen ihan kamala. Asumme Helsingissä.
asun myös itse ja olin tarkka pojan kanssa missä liikkuu. Ei 12 v yöaikaan tietenkään oo liikkeellä eikä myöhään illalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia omaisille!
Hukkuminen tapahtuu niin nopeasti ja hiljaa.Itse pitelin 1v sylissä vedessä ja 4v polski ja hihkui jalkojeni vieressä. Kommentoin jotain kaverilleni pari sekuntia, sitten katsoin taas 4v, joka kauhukseni jostain syystä räpisteli pinnan alla, oli kai kaatunut.
Mitään ei kuulunut, ei ääntäkään. Nostin salamana pinnalle ja selvittiin säikähdyksellä. Seisoin lapsen vieressä ja tämä nenäsi hukkua!!!Mutta juttelit kaverin kanssa. Juuri nämä on niitä hiton vaarallisia hetkiä! Tajutkaa nyt jo että kun sitä lasta pitää valvoa joka hetki, se tarkoittaa kirjaimellisesti JOKA HETKI!
Sisälukutaito huom! Ymmärräthän itsekin kuvauksesta, että lapsi kävi uppeluksissa, äiti seisoi vieressä ja oli nostanut tenavan ylös. Jokainen, joka ui, käy joskus uppeluksissa. Siitä syntyy myös tärkeä kunnioitus vettä kohtaan. Ei tuossa ollut oikea hukkumisen vaara, vaikka toki on äiti varmaan pelästynyt. Kyllä minä, jos vahdin lasta, saatan tsekata kellonajan, huikata vanhemmille lapsille, että kohta lähdetään. Ei taatusti kenenkään silmät ole naulittuna jokainen sadasosa sekunti lapseen, se ei olisi enää normaalia.
Miksi vastaat omaan alkuperäiseen kommenttiisi muka jonain toisena? "Toki äiti on varmaan pelästynyt", toki varmaan pelästyitkin.
Ei, en ole se kirjoittaja. Mutta sinulla tuntuu menevän pikkuisen liian lujaa ja korkealta. Rauhoituhan nyt. Ja muista ne lääkkeet. :)
Juuuu et tietenkään ole... ;) Ihan rauhassa olen, jos tästä vielä kovasti rauhoitun niin pian ei pumppu lyö. Lääkkeet taitaa olla sinulle tutumpi elementti kun heti ensimmäisenä mielessä, pysy sinä vaan niiden parissa. :)))
Alue: Aihe vapaa
Palstalaisten mukaanhan äiti toimi aivan oikein. Ei noin isoa lasta saa päästää naisten puolelle, vaan pitää opettaa itse käymään miestenpuolella ja sitten tavataan altaalla. Kun joku pikkutyttö voi saada traumoja noin isosta pojasta naistenpuolella... Huoh.