Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo jätti minut yksin 7kk vauvan kanssa, miten tästä eteenpäin?
14.06.2020 |
Eilen kun tulin töistä kotiin, vaimo ilmoitti jo eteisessä kun olin ottamassa kenkiä pois että hän lähtee nyt. Tavaratkin oli pakattu jo valmiiksi isoon treenikassiin.
Ihmettelin että mistä nyt on kyse ja minne sinä muka vauvan viet, mutta hyvin äkkiä kävikin ilmi että hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa vauvaa mukaansa. "Nyt on sun vuorosi pärjätä sen kanssa", hän totesi tylysti.
Yritin estellä mutta vaimo alkoi kiljua aivan hysteerisesti ja uhkasi soittaa poliisit jos edes kosken häneen, joten minun oli pakko antaa hänen mennä. Hän ei ole vastannut tekstiviesteihin tai puheluihin, enkä ole saanut häneen yhteyttä myöskään hänen siskonsa kautta.
Mitä helvettiä tämä on? Olemme ihan normaali perhe, minä olin kaksi viikkoa kotona synnytyksen jälkeen ja siitä lähtien vaimo on hoitanut vauvaa ja minä käynyt töissä. Ei ole ollut väkivaltaa, päihteitä, rahaongelmia, pettämistä tms. Vauva on toki ollut tarvitsevainen myös öisin, mutta koska minä olen käynyt töissä niin on mielestäni vain kohtuullista että kotona oleva vaimoni on hoitanut yöheräilyt.
Vaimo oli kyllä valitellut väsymystään ja ollut hyvin kiukkuinen ja etäinen jo pidemmän aikaa, eikä meillä ole ollut seksiä synnytyksen jälkeen kuin muutaman kerran. Vaimo on nimittäin säännöstellyt seksiä minun vauvanhoitoni mukaan, eli minun on esim. kolmena peräkkäisenä päivänä pitänyt hoitaa vauvaa töideni jälkeen illalla että olen saanut yhden kerran seksiä.
Olen yrittänyt tehdä aloitteita myös silloin kun en ole ollut Vaimon Kiltti Apulainen mutta silloin vastaukseksi on yleensä tullut "toinenko pitäisi saada vaikket huolehdi ensimmäisestäkään" tai sitten ihan vain ei.
Mielestäni tuo on jo lähes narsistista vallankäyttöä, koska ei seksin pitäisi olla mikään palkkio vauvanhoidosta vaan meidän yhteinen kiva juttu. Mutta vaimo on tuhonnut sen jo melkein kokonaan.
Nyt minä sitten olen yksin täällä kotona tuon vauvan kanssa, vaikka minun olisi pitänyt mennä töihin seitsemäksi. Minun pitäisi nyt yksin järjestää vauvanhoito jotenkin enkä tosiaan yhtään tiedä että kauanko tämä vaimon karkureissu nyt oikein kestää vai aikooko hän ollenkaan tulla takaisin. Töihin pitäisi päästä palaamaan mahdollisimman nopeasti, se on selvä.
Mitä helvettiä minä nyt siis teen?
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Olisin hieman huolissani vaimosta onko psyykkisesti ok. Itse jätin kaikki lapseni vaikka olin niiden yh ja häivyin pari kuukautta sitten tapaamani miehen matkaan. Totaalinen burnout ja luultavammin jokin kaksisuuntaisen mielialahäiriön jakso. Jätin samalla myös vakituisen työni. Pidin samanlaista räyhäämistä ja kävin päälle jos yritti puhua järkeä. Tuntemattomien silmään varmaan olin ok, mutta oikeasti sekaisin kuin seinäkello. Olisin kuulunut laitoshoitoon. Harmittaa kun kukaan ei silloin kunnolla puuttunut ja auttanut. Antoi minun koheltaa vaan elämäni pilalle ja lasten myös.
Tai sitten vaan olet vastuuntunnoton ns. aikuinen. Muiden vika kun eivät hoitaneet sinua väkisin hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa kenen mielestä on ihan normaalia hoitaa vauva yksin kun mies tekee välillä todella pitkiä työpäiviä. Pääsen salille joskus iltaisin ja käydään vaunulenkillä paljon. Ei tulisi mieleenkään vaatia miestä heräämään öisin vauvaa ruokkimaan kun herätyskello soi viideltä aamulla
En usko pätkääkään, että miehesi on viikon jokaisena päivänä töissä. Paitsi jos kerrot, että teillä on luomutila ja 20 käsin lypsettävää lehmää, jotka mies hoitaa yksin peltotöiden ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän henkilön kirjoitustyylin, taas ihan kiva kirjoitelma sen pohjalta mitä täällä usein keskustellaan että isän pitäisi kokeilla itse olla yksin vauvan kanssa. Tosin tuo olisi tehokkaampaa jos vauva olisi oikeasti vielä pieni, tuon ikäisen kanssa mieskin jopa pärjää jo ihan hyvin kun ei tarvitse enää imettää vaan saa antaa reilusti oikeaa ruokaa, ei tietenkään maustettua, mutta kaipa mieskin sen ymmärtää.
Miksi nainen jätti=hylkäsi lapsensa?
Jos mielenterveys pettää, se ei kysy aikaa eikä paikkaa. Jos kyse on vain itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, on asia eri ja siten paheksuttavaa.
Vaimo vaikutti lyhytjännitteiseltä ja lähti kun huomasi, ettei lapsi olekaan mikään nukke.
Jos noin olisi, niin nainen olisi lähtenyt jo paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole TODELLISTA 2020 Suomessa. Kun äiti häippäsee hetkeksi kotoaan tuulettumaan, täällä palstalla haukutaan ”on masentunut, on sitä ja on tätä” . Keksitään mitä omituisempia tuomioita, siis on aivan kelvoton ihminen.
Ja nämä haukkujat ovat juuri naisia ja äitejä.
MUTTA, lähes joka päivä täällä armaassa Suomessamme, isät häippäsevät helpommille vesille, vieraisiin sänkyihin ja maa on pullollaan YH-äitejä. JA SE ON IHAN NORMAALIA, FINE!
Jotain rajaa.
Ja tuon takia kaikkia isiä pidetään lähtökohtaisesti lusmuina ja huonoina vanhempina. Sekö on reilua?
Ensimmäisenä soitat neuvolaan ja kerrot tilanteen. Luulisi sieltä jotain apua saavan. Sitten kelaan ja alat järjestellä vanhenpainvapaata itsellesi. Työpaikallekin pitää soittaa.
Kun nämä on hoidossa, niin alat järjestelemään eroa ja yksinhuoltajuutta itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä soitat neuvolaan ja kerrot tilanteen. Luulisi sieltä jotain apua saavan. Sitten kelaan ja alat järjestellä vanhenpainvapaata itsellesi. Työpaikallekin pitää soittaa.
Kun nämä on hoidossa, niin alat järjestelemään eroa ja yksinhuoltajuutta itsellesi.
Jos naiset hakisi miehestään eroa sillä perusteella, että tämä lähti johonkin kertomatta, niin ei täällä olisi kuin muutama parisuhde. Aloittajan vaimo oli pitkään väsynyt, mutta aloittaja ei tehnyt muuta kuin vonkasi seksiä. Joskus kannattaa kuunnella, mitä se vaimo sanoo. Jos vaimo ei myöhemmin enää sano mitään, ei kannata olla tyytyväinen vaan huolestua kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi kotona ja ap:n tärkeysjärjestyksessä seksi saa ensimmäisen sijan. Ei mikään ihme, että vaimo ei jaksa, jos joutuu yksin hoitamaan lapsen ja mies vaan kaiken päälle mankuu seksiä eikä tikkua ristiin lapsenhoidon osalta laita.
Niin minulla oli juuri tuollainen mies ja totaalisen burnout olin ollut jo vuosia. Töitä perheen eteen riitti 21 tuntia vuorokaudessa eikä äijä laittanut tikkua ristiin. Pää sitten sekosi lähes heti kun eroon pääsin ja laukaisi mielisairauden. Ja juuri tuo on kuvottavinta että toinen hajoaa mieleltään koska on ollut vuosia uupunut ja miehen suurin huoli on mistä saa seksiä!
Kun kyseessä on nainen, niin syy on tietysti uupumuksessa ja romahduksessa. Mies on vain itsekäs mulkku tai saamaton vässykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ero tulossa. Tuollaisen tempun jälkeen olet vahvoilla lähivanhemmaksi. Löydät uuden vaimonkin joka on tasapainoisempi.
Eikö näin pienelle vauvalle äiti yleensä ole se lähivanhempi ja isä etä? Olen kuullut että isät ovat näissä huoltajuusasioissa heikoilla, etenkin jos kyse on vauvasta.
Sitten isompana ehkä viikko-viikko voisi olla hyvä ratkaisu kun lapsi on vähän omatoimisempi eikä tarvitse enää äitiä lähelleen jatkuvasti. Mutta nyt äiti olisi vielä hyvä olla kuvioissa mukana joka viikko.
- ap
Äiti olisi kyllä hyvä olla mukana kuvioissa, mutta ei tuollaisena. On lapsen kannalta parempi, että sinä ole yksin lapsen kanssa. Jos äiti joskus saa itsensä ojennukseen, niin sitten voidaan katsoa asiaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Hetkinen, sen akan AINOA työ on hoitaa vauvaa ja monen mielestä mies käy töissä vain lepäämässä ja huvittelemassa jonka jälkeen on tietenkin hänen hoitovuoronsa.
Näissä tilanteissa suosittelen kaikille miehille että jäätte kotiin ja pistätte eukon tienaamaan ja kun kotiutuu töistä niin otatte myös omaa aikaa ja vaimo hoitaa vuorollaan, ei voi olla väsynyt työstä kun ei kerta koskaan mieskään ole.
Juu vaimo töihin ja muksu syliin heti kun kynnyksen yli pääsee. Sitten omalta ajalta palattuasi voit alkaa vaimolle vihjailemaan että eikö olisi jo pyytää palkakorotusta, kun palkka on niin surkea. Ja muista myös välillä muistutella miten sinä uhraat urasi lapsen ja perheen eteen sillävälin kun vaimo lepää töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hengitä.
Huolehti lapsesi tarpeista.
Yritä saada kesälomasi siirrettyä heti alkavaksi.
Ole yhteydessä läheisiin, esim isovanhempiin, jotta saisit apua vauvanhoitoon. Tarvittaessa selvitä yksityisiä lastenhoitopalveluja.
Pyri välttämään akillisiä suuria ratkaisuja, sillä voi olla että vaimosi palaa jo parin päivän jälkeen.
Tarvittaessa ole yhteydessä sosiaalitoimistoon.
Jos vaimo ei näytä palaavan, ala keskustelemaan vanhempainvapaalle jäämisestä töissä ja ota yhteys Kelaan. Laita päivähoitopaikka hakuun, jotta 9kk lähtien voit palata työhön, jos niin haluat.
Pidä huomiosi keskipiste kaikesta huolimatta lapsessa. Hän ei ole syypää tilanteeseen ja tarvitsee sinua. Asiat järjestyvät.
Ei kannata huolia vaikka tulisikin. Lähtee jossain vaiheessa kuitenkin uudestaan. Ero vaan vireille ja hae myös yksinhuoltajuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ero tulossa. Tuollaisen tempun jälkeen olet vahvoilla lähivanhemmaksi. Löydät uuden vaimonkin joka on tasapainoisempi.
Eikö näin pienelle vauvalle äiti yleensä ole se lähivanhempi ja isä etä? Olen kuullut että isät ovat näissä huoltajuusasioissa heikoilla, etenkin jos kyse on vauvasta.
Sitten isompana ehkä viikko-viikko voisi olla hyvä ratkaisu kun lapsi on vähän omatoimisempi eikä tarvitse enää äitiä lähelleen jatkuvasti. Mutta nyt äiti olisi vielä hyvä olla kuvioissa mukana joka viikko.
- apEikö jengi tajua, että provo tämä on! Ap:n vaimo on ollut YHDEN yön poissa ja täällä ap roikkuu miettimässä eroa, huoltajuuksia ym. Ehkä just nyt todellisessa tilanteessa olisi jotain muuta tekemistä ja mietittävää, vaikka nyt ekaks löytää ja saada yhteys siihen vaimoon + se vauvakin siellä hoidettavana.
Sitähän ap on yrittänyt, mutta vaimo ei vastaa eikä kyllä lähtiessään tainnut puhua mistää väliaikaisesta. Jos raivoten lähtee ja uhkaa poliisilla, kun toinen yrittää rauhoitella keskustelemaan, niin tuskin on takaisin tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota nyt, aloittaja, rauhallisesti. Eiköhän vaimo tule takaisin kun saa ensin nukkua jossain rauhassa.
Teillä on pieni vauva ja elämä on muuttunut eikä kumpikaan ole oikein tajunnut, missä mennään. Vaimosi on todennäköisesti vain umpiväsynyt ja näkee kaiken sen takia toivottomana juuri nyt. Sinä taas et ole tainnut ymmärtää, miten väsynyt toinen voi olla.
Ei teidän nyt kannata erota saati antaa lasta pois. Yrittäkää puhua rauhassa muutaman päivän päästä ja jatkossa auttaa toisianne enemmän ja ajatella ensin toisen parasta, puolin ja toisin.
Muistan hyvin, miten väsynyt itse olin kun lapset olivat pieniä. Iltaisin ei todellakaan jaksanut ajatella mitään muuta kuin nukkumista. Sekin menee ohi, aikanaan. Kärsivällisyyttä.
Ei tuollaista sekopäätä kannata takaisinkaan ottaa. Parempi alkaa suunnitella elämää kahdestaan vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa kenen mielestä on ihan normaalia hoitaa vauva yksin kun mies tekee välillä todella pitkiä työpäiviä. Pääsen salille joskus iltaisin ja käydään vaunulenkillä paljon. Ei tulisi mieleenkään vaatia miestä heräämään öisin vauvaa ruokkimaan kun herätyskello soi viideltä aamulla
En usko pätkääkään, että miehesi on viikon jokaisena päivänä töissä. Paitsi jos kerrot, että teillä on luomutila ja 20 käsin lypsettävää lehmää, jotka mies hoitaa yksin peltotöiden ohella.
Isä oli metsäkoneurakoitsija enkä kyllä muista hänestä paljonkaan lapsuudessani. Oli aina töissä ja vapaalla huolsi ja korjasi sinä konetta. Sitten tuli muistikuvat, kun hän möi kaiken pois ja jäi kotiin alkaen harrastella kaikenlaista. Niissä harrastuksissa sain olla mukana myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä soitat neuvolaan ja kerrot tilanteen. Luulisi sieltä jotain apua saavan. Sitten kelaan ja alat järjestellä vanhenpainvapaata itsellesi. Työpaikallekin pitää soittaa.
Kun nämä on hoidossa, niin alat järjestelemään eroa ja yksinhuoltajuutta itsellesi.
Jos naiset hakisi miehestään eroa sillä perusteella, että tämä lähti johonkin kertomatta, niin ei täällä olisi kuin muutama parisuhde. Aloittajan vaimo oli pitkään väsynyt, mutta aloittaja ei tehnyt muuta kuin vonkasi seksiä. Joskus kannattaa kuunnella, mitä se vaimo sanoo. Jos vaimo ei myöhemmin enää sano mitään, ei kannata olla tyytyväinen vaan huolestua kunnolla.
Sisäistä se aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän henkilön kirjoitustyylin, taas ihan kiva kirjoitelma sen pohjalta mitä täällä usein keskustellaan että isän pitäisi kokeilla itse olla yksin vauvan kanssa. Tosin tuo olisi tehokkaampaa jos vauva olisi oikeasti vielä pieni, tuon ikäisen kanssa mieskin jopa pärjää jo ihan hyvin kun ei tarvitse enää imettää vaan saa antaa reilusti oikeaa ruokaa, ei tietenkään maustettua, mutta kaipa mieskin sen ymmärtää.
Miksi nainen jätti=hylkäsi lapsensa?
Jos mielenterveys pettää, se ei kysy aikaa eikä paikkaa. Jos kyse on vain itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä, on asia eri ja siten paheksuttavaa.
Vaimo vaikutti lyhytjännitteiseltä ja lähti kun huomasi, ettei lapsi olekaan mikään nukke.
Jos noin olisi, niin nainen olisi lähtenyt jo paljon aikaisemmin.
Lasten kasvattaminen on 18-vuoden projekti. Siinä mielessä seitsemän kuukautta on lyhyt aika ja naisella lyhyt pinna.
Tässä on ( tyypillisesti, kun on nainen kyseessä ) paljon haettu syytä naisen mielenterveydestä.
Eikös hän voisi myös yksinkertaisesti olla kypsymätön vanhemmuuteen.? Tai muuten lusmu tjsp?
Vierailija kirjoitti:
Hanki kantoliina, siinähän se yksi vauva keikkuu mukana. Ei siinä vauvan hengissäpitämiseksi tarvitse kuin yhden aikuisen. Sinut.
Epäilen aloitusta provoksi, mutta jos ei ole.. niin jos nyt yhtään psykologiasta tiedät, niin onhan tuo ihan kauhea hylkäämiskokemus, kun ensisijainen hoitaja jättää vauvan noin vaan!
Ja jos yhtään totta, niin ei kai vaimolle ole puhjennut nyt joku psykoosi päälle? Onko epävakaa persoonallisuus. Seksin säännöstely kyllä sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Me yksinhuoltajat hoidetaan yöheräilyt ihan yksin eikä kyllä mielessäkään käynyt seksi vauvaaikana!!
Kyllä se lapsi meni ja menee edelleen kaiken edelle!
Päivät sumussa kävelin kilometrejä että vauva saa nukuttua vaunuissa..
Lapsen isä vaan ryyppäsi ja petti,ehdorti aborttia ja erosimme jo raskausaikana.
Itsekkäitä paskiaisia tuntuu suurinosa olevan suomalaisista miehistä! Lapsen hoito on todella rankkaa ja työssäkäynti lomaa siihen verrattuna.
Kyllä! Meitä yksinhuoltajia on aina halveksuttu ,mutta ry osi kovilla me olemme jotka lapsemne kunnolla ollaan hoidettu. Ilman äitini apua en olisi ehkä selvinnyt kun lapsen isällä oli parempaa tekemistä uuden naisensa kanssa,eikä edes halunnut lastaan nähdä. Näitä luuseri miehiä on Suomessa valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Tuo nyt ei ole tasapuolisesti sanottu. Mies on käynyt töissä eikä vaimo yksin ole vauvaa hoitanut. Mielestäni ihan selvää on, että sen jonka pitää käydä muualla töissä, pitää nukkua öisin. Kotiäiti voi ottaa tirsat mihin aikaan vaan vauvan nukkuessa.
Miten vaimon tuttavapiiri, onko saanut äidiltään, anopilta tai keltään muulta apua tai seuraa lapsen hoidossa? Onko hänellä hyvät suhteet lähisukulaisiin, saako tukea heiltä tai ystäviltään?
Jos ei, niin en ihmettele, jos pinna paloi.
Alue: Aihe vapaa
Ukko lähti su illalla töihin ja tuli pe illalla, näin 20 vuotta.
Siinä pari lasta, toki
kokopäivätyöstä pidin kesäisin pari palkatonta viikkoa kesälomien jatkoksi.
Joskus olin todella väsynyt, anoppi tosin asui 100 m päässä, koskaan en häneltä mitään apua saanut. Päin vastoin teki elämästä hankalaa stalkkaamisellaan ja arvostelullaan.
No, lapset on aikuisia ja anoppia tapaan (tietoinen valinta) todella harvoin.
Ilman oman äitini apua olisin varmaan seonnut.
Kaikki elämän vaiheet kestää aikansa, nyt olisin onnellinen jos yhden päivän takaisin
sieltä lasten lapsuusajalta.