Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua viettää juhannusta yhdessä
13.06.2020 |
Onko tämä mielestänne normaalia? Ikää meillä molemmilla yli 30. Olen viimeiset neljä juhannusta viettänyt yksin, ja mielestäni olisi ollut mukava saunoa ja laittaa ruokaa yhdessä. Miehen mukaan olen tehnyt juhannuksesta turhan suuren numeron, ja hän kuittasi sen olevan vain yksi juhlapyhä muiden joukossa. Onko täällä muita, jotka joutuvat viettämään juhannuksen yksin?
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvitella tilannetta missä nainen eroaisi ja saisi 8 naista erotettua lapsista ja perheestään juhannuksena vain tukeakseen tyttökaveriaan erossa saunomalla ja ryyppäämällä. Eikä se ole uskottavaa miehenkään kohdalla. Eronnut kaveri on tekosyy. Ylipäätään miehillä nyt on aina uusi kierrossa jo erotessa eikä niitä erot pahemmin liikuta.
Itse veikkaan, että tuolla eronneella kaverilla on jo uusi kierroksessa (tai ainakin lämmittelyasteella) ja tämä nainen kavereineen on tulossa tuonne mökille.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.
Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?
Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.
Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.
Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.
Itselläni on suhde siihen malliin huolehdittu aiemmin, että tällainen tilanne ei siihen ajaisi rakoa. Molemmille on tärkeää, että kummallakin on myös muita syviä ihmissuhteita elämässä joihin nojata. Ehkä oon sit sinisilmäinen, mutta täällä ladellut orgiateoriat ja ajatukset siitä, ettei miehiin erot koske eikä ystävyydetkään oo niin läheisiä etteikö kuka vaan muu äijä riittäis paikkaamaan (ja entäs kun niiden kaikkien muiden naiset olis samaa mieltä).. Kaikki nää kuulostaa täysin älyttömiltä. Ja "aikuinen yhden eron kestää" pitää muuten paljon paremmin paikkaansa juuri silloin, kun on muistettu myös muut elämässä olevat ihmiset sen kumppanin lisäksi.
Ap puhuu vain juhannuksista. Entäs joulut, uudetvuodet, synttärit? Ymmärrän jos aina samaa niin en haluis pitkään kattella.
Onhan tuo nyt selvä, ettei miehellä ole puhtaita jauhoja pussissa. Jos olisi, kykenisi keskustelemaan asiasta suuttumatta ja syyllistämättä ap:ta. Jonkinlainen pettämiskuvio tuossa on, millainen, on vaikea sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.
No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.
Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.
En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.
Ap
Oli toki merkkejä silloin tapailun ensivuosina, kun emme vielä niin kiinteästi olleet yhdessä. Hän asui toisella paikkakunnalla ja näimme vain, kun molemmille sopi. En silloin ottanut asiaa niin vakavasti, halusin antaa miehelle aikaa sillä hän oli juuri eronnut ja tavatessamme hänellä tuntui olevan kova menovaihe. Emme olleet siis luvanneetkaan uskollisuutta aluksi, vaan luotin siihen että suhde etenee pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Kuten sitten kävikin.
Lopulta mies muutti samalle paikkakunnalle kuin minäkin ja sitten jo vietimme aina jomman kumman luona aikaa. Merkkejä tietysti oli, selittämättömiä poissaoloja tai puhelimeen vastaamattomuutta, mistä syystä laitoin suhteen katkollekin muutaman kerran. Siksi tuota kai niin kauan kesti.
Jotenkin uskoin, että siinä vaiheessa kun häitä suunnitellaan, voitaisiin jo viettää juhannuskin yhdessä. Mutta miehellä ei ollut aikomustakaan muuttaa rutiinejaan: hän halusi pitää tilanteen samana. Keski-Suomessa, missä hänen mökkinsä on, asui tuo toinen nainen. Ja täällä etelämmässä olin sitten minä, jolle hän aivan väkisin halusi ostaa sormuksen. Minä en kihloihin tai naimisiin olisi hinkunut, mutta tämä kahden naisen systeemi oli kai niin hyvä, että hän halusi sen vakinaistaa. (Ja luultavasti hänellä oli vielä kolmaskin, mutta sitä en enää halunnut tonkia, kun pettäminen oli joka tapauksessa selvää.)
Noista miehen kavereista...minä ainakin tapasin hänen työkavereitaan. Se että tuntee toisen työkaverit ei takaa mitään. Eikä välttämättä sekään, että tuntee toisen vapaa-ajan kavereita.
En sano, että sinun miehelläsi olisi toinen, mutta mielestäni on kynnyskysymys suhteen kannalta, että hän ei halua viettää juhannusta tänäkään vuonna kanssasi.
Toivon, että olet päässyt tästä miehestä yli! Aivan käsittämätöntä, että noin voi käydä. Toivottavasti olet voinut keskustella asiasta jonkun kanssa. En tiedä, miten oma pääkoppani kestäisi tuollaisessa tilanteessa.
Minua häiritsee omassa tilanteessani eniten miehen syyllistävä reaktio. Tämä on outoa, sillä hän yleensä kykenee keskustelemaan asioista rauhallisesti, vaikka olisimme jostakin asiasta eri mieltä. Hän käyttäytyy kuin toinen ihminen.
Ap
Onhan tuo outoa kyllä. Käykö niin, että jos vielä yrität asiaa avata, hän saa siitä riidan aikaiseksi, ja riita on sitten hyvä tekosyy häipyä omiin menoihinsa juhannuksena?
Joillakin ihmisillä on tuollainen tapa, kehitellä riita niin että sitten on lupa tehdä sitä ja tätä. Kun on saatu oma tahto läpi, palataan takaisin kuin itse aurinko ja kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Yritin toistamiseen keskustella asiasta - ehdotin esimerkiksi, että mies voisi viettää aaton kavereidensa kanssa ja juhannuspäivän minun kanssani - niin sain osakseni sellaista syyllistämistä, etten uskalla enää ikinä mainita koko sanaa juhannus. Lopputuloksena itselläni on nyt syyllinen olo ja mietin, mikä minussa on vikana, ja mies pakeni sunnuntaiksi töihin. No, kai se pitää keksiä itselleni juhannukseksi muuta tekemistä. En halua kertoa liian tarkasti miehen mökkisuunnitelmista, jottei tutut tunnista minua tai miestä aloituksen perusteella.
Ap
Mies pakeni sunnuntaiksi töihin = tapaamaan naisystäväänsä, jolle pohjustaa jollain hätävaleella (jompi kumpi vanhemmista sairastunut vakavasti, jollain ystävällä on paha kriisi tai hän itse joutuu jussiksi töihin), miksi yhteisestä juhannuksesta ei ehkä tulekaan mitään ja siksi halusi tavata juuri tänään ja antaa oikein kunnon panot siltä varalta ettei hetkeen nähdäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvitella tilannetta missä nainen eroaisi ja saisi 8 naista erotettua lapsista ja perheestään juhannuksena vain tukeakseen tyttökaveriaan erossa saunomalla ja ryyppäämällä. Eikä se ole uskottavaa miehenkään kohdalla. Eronnut kaveri on tekosyy. Ylipäätään miehillä nyt on aina uusi kierrossa jo erotessa eikä niitä erot pahemmin liikuta.
Itse veikkaan, että tuolla eronneella kaverilla on jo uusi kierroksessa (tai ainakin lämmittelyasteella) ja tämä nainen kavereineen on tulossa tuonne mökille.
N43
Nimenomaan kavereineen, ja siksi ap:n mies esiintyy juhannuksena sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.
Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?
Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.
Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.
Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.
Itselläni on suhde siihen malliin huolehdittu aiemmin, että tällainen tilanne ei siihen ajaisi rakoa. Molemmille on tärkeää, että kummallakin on myös muita syviä ihmissuhteita elämässä joihin nojata. Ehkä oon sit sinisilmäinen, mutta täällä ladellut orgiateoriat ja ajatukset siitä, ettei miehiin erot koske eikä ystävyydetkään oo niin läheisiä etteikö kuka vaan muu äijä riittäis paikkaamaan (ja entäs kun niiden kaikkien muiden naiset olis samaa mieltä).. Kaikki nää kuulostaa täysin älyttömiltä. Ja "aikuinen yhden eron kestää" pitää muuten paljon paremmin paikkaansa juuri silloin, kun on muistettu myös muut elämässä olevat ihmiset sen kumppanin lisäksi.
Ap puhuu vain juhannuksista. Entäs joulut, uudetvuodet, synttärit? Ymmärrän jos aina samaa niin en haluis pitkään kattella.
Olet sinisilmäinen ja sinulta puuttuu elämänkokemusta.
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesihän tuosta numeron tuntuu tekevän, jos siis haluaa nimenomaan juhannuksena olla erossa sinusta. Ei haise ihan loppuelämän suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi ei halua viettää juhannusta yhdessä? Mitä hän sitten tekee? Juhlii muiden kanssa?
Ei kuulosta normaalille. Kuulostaa että suhteenne ei ole vakava kun yhdessä ei tehdä suuunnitelmia.
Sanoisin miehelle että jos et haluaa elää elämääsi minun kanssani, hän saa lähteä.
En kokisi että olisin kovinkaan merkityksellinen miehelle jos itselläni olisi samanlainen tilanne.
Ei stna mitä urpoja taas. Onkait tämä provo..Tämä on syy miksi haluan olla sinkku. M40
Tästä viestistäsi heräsi kysymyksiä.
Haluatko olla sinkku siksi että joku täysin tuntematon ihminen lähettää vauvapalstalle viestin?
Vai
ajatteleeko mielestäsi kaikki joiden kanssa haluaisit seurustella samalla tavalla kuin tämä lainaamasi henkilö?
Vai
Etkö siis koskaan haluaisi olla puolisosi kanssa juhannuksena?
Vai
?
Voi voi sinua petetään, olet sinisilmäinen.
Pariskunnat viettää juhannusta yhdessä, jos seuraa halutaan niin muita pariskuntia lähipiiristä.
Miehesi on "töissä" ts. hoitonsa luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se vanhana mukava muistella menneitä juhannuksia. Ap:n muistot on kämpän seinät ja miehen muistot on railakkaita mökkijuhannuksia ja orgioita kesäillassa.
Muistella juhannuksia? Minä muistelen mukavia matkoja, mutta miksi muistelisin jotain juhannusta, joka ei edes merkitse mitään vaan on ihan tavis pitkä viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Pääsetkö käymään miehesi työpaikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.
No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.
Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.
En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.
Ap
Oli toki merkkejä silloin tapailun ensivuosina, kun emme vielä niin kiinteästi olleet yhdessä. Hän asui toisella paikkakunnalla ja näimme vain, kun molemmille sopi. En silloin ottanut asiaa niin vakavasti, halusin antaa miehelle aikaa sillä hän oli juuri eronnut ja tavatessamme hänellä tuntui olevan kova menovaihe. Emme olleet siis luvanneetkaan uskollisuutta aluksi, vaan luotin siihen että suhde etenee pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Kuten sitten kävikin.
Lopulta mies muutti samalle paikkakunnalle kuin minäkin ja sitten jo vietimme aina jomman kumman luona aikaa. Merkkejä tietysti oli, selittämättömiä poissaoloja tai puhelimeen vastaamattomuutta, mistä syystä laitoin suhteen katkollekin muutaman kerran. Siksi tuota kai niin kauan kesti.
Jotenkin uskoin, että siinä vaiheessa kun häitä suunnitellaan, voitaisiin jo viettää juhannuskin yhdessä. Mutta miehellä ei ollut aikomustakaan muuttaa rutiinejaan: hän halusi pitää tilanteen samana. Keski-Suomessa, missä hänen mökkinsä on, asui tuo toinen nainen. Ja täällä etelämmässä olin sitten minä, jolle hän aivan väkisin halusi ostaa sormuksen. Minä en kihloihin tai naimisiin olisi hinkunut, mutta tämä kahden naisen systeemi oli kai niin hyvä, että hän halusi sen vakinaistaa. (Ja luultavasti hänellä oli vielä kolmaskin, mutta sitä en enää halunnut tonkia, kun pettäminen oli joka tapauksessa selvää.)
Noista miehen kavereista...minä ainakin tapasin hänen työkavereitaan. Se että tuntee toisen työkaverit ei takaa mitään. Eikä välttämättä sekään, että tuntee toisen vapaa-ajan kavereita.
En sano, että sinun miehelläsi olisi toinen, mutta mielestäni on kynnyskysymys suhteen kannalta, että hän ei halua viettää juhannusta tänäkään vuonna kanssasi.
Toivon, että olet päässyt tästä miehestä yli! Aivan käsittämätöntä, että noin voi käydä. Toivottavasti olet voinut keskustella asiasta jonkun kanssa. En tiedä, miten oma pääkoppani kestäisi tuollaisessa tilanteessa.
Minua häiritsee omassa tilanteessani eniten miehen syyllistävä reaktio. Tämä on outoa, sillä hän yleensä kykenee keskustelemaan asioista rauhallisesti, vaikka olisimme jostakin asiasta eri mieltä. Hän käyttäytyy kuin toinen ihminen.
Ap
Onhan tuo outoa kyllä. Käykö niin, että jos vielä yrität asiaa avata, hän saa siitä riidan aikaiseksi, ja riita on sitten hyvä tekosyy häipyä omiin menoihinsa juhannuksena?
Joillakin ihmisillä on tuollainen tapa, kehitellä riita niin että sitten on lupa tehdä sitä ja tätä. Kun on saatu oma tahto läpi, palataan takaisin kuin itse aurinko ja kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Yritin toistamiseen keskustella asiasta - ehdotin esimerkiksi, että mies voisi viettää aaton kavereidensa kanssa ja juhannuspäivän minun kanssani - niin sain osakseni sellaista syyllistämistä, etten uskalla enää ikinä mainita koko sanaa juhannus. Lopputuloksena itselläni on nyt syyllinen olo ja mietin, mikä minussa on vikana, ja mies pakeni sunnuntaiksi töihin. No, kai se pitää keksiä itselleni juhannukseksi muuta tekemistä. En halua kertoa liian tarkasti miehen mökkisuunnitelmista, jottei tutut tunnista minua tai miestä aloituksen perusteella.
Ap
Olenko outo, kun en ymmärrä miksi ap jatkaa parisuhdetta tyypin kanssa, joka syyllistää häntä?
Jos minä olisin ap ja tuntisin lähinnä ikäviä fiiliksiä miehen läheisyydessä, huomaisin olevani pahoilla mielin usein miehen takia, surullinen ja etsiväni jo itsestäni vikoja "kun toinen ei pidä minusta ja kun toinen ei halua olla kanssani" ja miettiväni mikä minussa on vikana, niin eikö tuossa paikassa olisi jo hyvä lähteä suhteesta?
En juttelisi enää ollenkaan, vaan katoaisin mitään sen enempää sanomatta. Moikka vaan, se on nyt nähty ja huonoksi havaittu moneen kertaan. Ainakin minä arvostan itseäni niin paljon, että en jäisi hakkaamaan päätäni kuukausiksi tai jopa vuosiksi tuollaiseen paskaan. Mitä tuollaisesta suhteesta edes saa? Mitä hyvää siinä on? Rahako se on taas mikä ratkaisee?
Seurusteluvaiheessa testataan yhteiset intressit ja kompromissin tekotaito. Syyllistäminen ei kuullosta rakentavalta tavalta keskustella eriävistä intresseistä. AP vaikuttaa muutenkin nöyrältä mukautumaan miehen suunnitelmiin. Keskustellaankin silloin kun hänelle sattuu sopimaan. Mieti, haluatko elää niin aina?
Meillä on itse asiassa aika sama tilanne tänä vuonna, joskin pitkässä suhteessa. Ratkaisimme sen niin että yhdessä lähdetään reissuun ja majoitus on hommattu erilleen tuosta mökkiporukasta. Näin toteutettiin 'jokaiselle jotakin'.
Tiedän yhden pariskunnan jotka olleet yhdessä kymmenen vuotta. Pidän outona että kumpikin menee edelleen lapsuuskotiinsa jouluksi, nyt heillä on lapsi ja edelleen mies viettää äitinsä kanssa aaton ei oman lapsensa ja puolisonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vanhana mukava muistella menneitä juhannuksia. Ap:n muistot on kämpän seinät ja miehen muistot on railakkaita mökkijuhannuksia ja orgioita kesäillassa.
Muistella juhannuksia? Minä muistelen mukavia matkoja, mutta miksi muistelisin jotain juhannusta, joka ei edes merkitse mitään vaan on ihan tavis pitkä viikonloppu.
Asia on tullut selväksi. Perusta oma ketju, joka käsittelee sinua ja sinun arvostuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Pääsetkö käymään miehesi työpaikalla?
Minä kyllä suuttuisin, jos kumppani änkeäsi työpaikalleni noin vain, kun ei ole edes aikaa puhua puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Pääsetkö käymään miehesi työpaikalla?
Mitä helskuttia ap sinne menisi? Eikö hän voisi aikuistua ja vain lähteä kälppimään suhteestaan? Miksi hänen pitäisi nöyristellä vielä enemmän, nuolla miehen varpaita ja olla idiootti?
Onkos hän muina päivinä sinun kanssasi? Jos on niin antaisin itse kyllä yhen juhannuksen olla kavereittensa kanssa, saanpaha omaa aikaa tehdä omia juttuja ja syödä mitä tykkään ja katsoa elokuvia mistä vain minä pidän 😂 tosin minä en näitä "juhla" päiviä pidä juhlina, ovat päiviä muitten joukossa.
Mutta jos arkenakin huitelee muualla niin kyllä kannattaa miettiä onko suhteessa mitään järkeä, pitemmän päälle se rasittaa suhdetta jos kaverit menevät puolison edelle.