Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ei halua viettää juhannusta yhdessä
13.06.2020 |
Onko tämä mielestänne normaalia? Ikää meillä molemmilla yli 30. Olen viimeiset neljä juhannusta viettänyt yksin, ja mielestäni olisi ollut mukava saunoa ja laittaa ruokaa yhdessä. Miehen mukaan olen tehnyt juhannuksesta turhan suuren numeron, ja hän kuittasi sen olevan vain yksi juhlapyhä muiden joukossa. Onko täällä muita, jotka joutuvat viettämään juhannuksen yksin?
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.
Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?
Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.
Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.
Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.
Itselläni on suhde siihen malliin huolehdittu aiemmin, että tällainen tilanne ei siihen ajaisi rakoa. Molemmille on tärkeää, että kummallakin on myös muita syviä ihmissuhteita elämässä joihin nojata. Ehkä oon sit sinisilmäinen, mutta täällä ladellut orgiateoriat ja ajatukset siitä, ettei miehiin erot koske eikä ystävyydetkään oo niin läheisiä etteikö kuka vaan muu äijä riittäis paikkaamaan (ja entäs kun niiden kaikkien muiden naiset olis samaa mieltä).. Kaikki nää kuulostaa täysin älyttömiltä. Ja "aikuinen yhden eron kestää" pitää muuten paljon paremmin paikkaansa juuri silloin, kun on muistettu myös muut elämässä olevat ihmiset sen kumppanin lisäksi.
Ap puhuu vain juhannuksista. Entäs joulut, uudetvuodet, synttärit? Ymmärrän jos aina samaa niin en haluis pitkään kattella.
Kiitos tästä viestistä! Joulut olemme toistaiseksi viettäneet omien sukulaistemme luona ja uudetvuodet yhdessä. Synttäreitä emme juhli. Emme ole aikaisemmin käyneet juhlapyhistä mitään sen syvällisempää keskustelua - ehkä olisi pitänyt?
Tämä miesystäväni eronnut kaveri vaikuttaa täysin kunnolliselle, ja sinänsä ymmärrän, että "oikea seura" voi piristää häntä eron jälkeen. En vain käsitä sitä, miksei mies voi edes harkita tulevansa juhannuspäiväksi kotiin... En tiedä olenko minäkin liian sinisilmäinen, mutta en ole ennen tämän ketjun vastauksia luettuani ajatellutkaan mitään pettämiskuvioita. Eniten minua häiritsee miesystäväni asenne koko asiaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Pääsetkö käymään miehesi työpaikalla?
Minä kyllä suuttuisin, jos kumppani änkeäsi työpaikalleni noin vain, kun ei ole edes aikaa puhua puhelimessa.
Ei ap:n tarvitse mennä puhumaan tai mitenkään häiritsemään mahdollista työntekoa. Vaan katsomaan, onko miehen auto työpaikan pihassa ja onko mies töissä yksin töitä tekemässä. Vie vaikka vain rakkaudella tehdyt eväät miehelle sanomatta sanaakaan. Mutta olisi tärkeä nyt varmistaa, että mies on siellä missä sanookin, ja on siellä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden pariskunnan jotka olleet yhdessä kymmenen vuotta. Pidän outona että kumpikin menee edelleen lapsuuskotiinsa jouluksi, nyt heillä on lapsi ja edelleen mies viettää äitinsä kanssa aaton ei oman lapsensa ja puolisonsa kanssa.
MItä pahaa tuossa on, jos muuten viettävät paljon aikaa yhdessä. Se on heidän tapansa viettää joulu omien vanhempiensa kanssa. Et varmaan ihmettelisi, jos he kävisivät näin katsomassa vanhempiaan arkiviikonloppuna? Miksi se nyt on niin hirveää, jos se sattuu joulun aikaan. Kaikille joulu ei merkitse mitään erityistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Pääsetkö käymään miehesi työpaikalla?
Mitä helskuttia ap sinne menisi? Eikö hän voisi aikuistua ja vain lähteä kälppimään suhteestaan? Miksi hänen pitäisi nöyristellä vielä enemmän, nuolla miehen varpaita ja olla idiootti?
Haluatko selventää, miten työpaikalla käynti liittyy varpaiden nuolemiseen ja nöyristelyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.
Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?
Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.
Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.
Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.
Itselläni on suhde siihen malliin huolehdittu aiemmin, että tällainen tilanne ei siihen ajaisi rakoa. Molemmille on tärkeää, että kummallakin on myös muita syviä ihmissuhteita elämässä joihin nojata. Ehkä oon sit sinisilmäinen, mutta täällä ladellut orgiateoriat ja ajatukset siitä, ettei miehiin erot koske eikä ystävyydetkään oo niin läheisiä etteikö kuka vaan muu äijä riittäis paikkaamaan (ja entäs kun niiden kaikkien muiden naiset olis samaa mieltä).. Kaikki nää kuulostaa täysin älyttömiltä. Ja "aikuinen yhden eron kestää" pitää muuten paljon paremmin paikkaansa juuri silloin, kun on muistettu myös muut elämässä olevat ihmiset sen kumppanin lisäksi.
Ap puhuu vain juhannuksista. Entäs joulut, uudetvuodet, synttärit? Ymmärrän jos aina samaa niin en haluis pitkään kattella.
Olet sinisilmäinen ja sinulta puuttuu elämänkokemusta.
Varmaan sit niin. Oon koht 40, itse kerran sovussa eronnut ja toisen sovussa eronneen kans sumplinut suhteen, jossa molemmille lapset ykkösenä ja kummatkin sen ymmärtää.
Oon valitettavasti nähnyt myös, miten yhden miehen pää ei kestänyt kun vaimo lähti vaan veti täydellisen elämänsä lopun siihen. Omalla eksällä onneks on muita ihmisiä tykönään ja muksuilla hommat hyvin.
Apn mies voi suunnitella pornobileitä tai olla oikeesti todella huolissaan kaverista, niin ettei voi sitä sanookaan. Tai tää voi olla myös provo. Mut on älytöntä olettaa ykkösvaihtoehtoo väistämättömäks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on romanttinen keskikesän juhla, siksi on surullista että pari viettää erillään. Mutta jos kyse on vain yhdestä juhlapyhästä, ei sen pitäisi olla erotako vai ei -ratkaiseva tekijä. Kaikki eivät koe tuota romanttista merkitystä, tai ehkä mitään merkitystä muutenkaan kuin vain ylimääräinen vapaa.
Syyllistäminen johtuu miehen omasta syyllisyydentunnosta, joko koska jättää kumppanin yksin, tai sitten on muutakin kiellettyä suunnitteilla.
Ehkä kannattaisi ottaa rauhallisesti ja keskittyä kehittämään itselle mahdollisimman kiva päivä. Jos ero tulee, tämä on hyvää harjoitusta. Pyhän jälkeen sitten arvioidaan tilanne uudestaan: onko kuvia mökiltä, vastaako siellä puhelimeen, kertooko millaista oli, ja onko kiinnostunut miten sinun päiväsi meni.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Koitan nyt rauhoittua ja alkaa kehitellä itselleni mukavia suunnitelmia juhannukseksi. En tiedä, viitsinkö juhannuksena latistaa miesporukan tunnelmaa soittelemalla, mutta olisihan se kiva nähdä jälkikäteen, millainen meno mökillä on ollut.
Ap
Naiset on niin luottavaisia, ja innolla aina toisiaan leimaamassa stalkkereiksi ja hulluiksi. Pelaavat pettäjien pussiin kaiken aikaa itse.
Kannattaa ottaa asioista selvää, eikä leikkiä hienoa ihmistä, joka luottaa kunnes toisin todistetaan. Kukaan ei tule tuomaan todisteita nenäsi eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on romanttinen keskikesän juhla, siksi on surullista että pari viettää erillään. Mutta jos kyse on vain yhdestä juhlapyhästä, ei sen pitäisi olla erotako vai ei -ratkaiseva tekijä. Kaikki eivät koe tuota romanttista merkitystä, tai ehkä mitään merkitystä muutenkaan kuin vain ylimääräinen vapaa.
Syyllistäminen johtuu miehen omasta syyllisyydentunnosta, joko koska jättää kumppanin yksin, tai sitten on muutakin kiellettyä suunnitteilla.
Ehkä kannattaisi ottaa rauhallisesti ja keskittyä kehittämään itselle mahdollisimman kiva päivä. Jos ero tulee, tämä on hyvää harjoitusta. Pyhän jälkeen sitten arvioidaan tilanne uudestaan: onko kuvia mökiltä, vastaako siellä puhelimeen, kertooko millaista oli, ja onko kiinnostunut miten sinun päiväsi meni.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Koitan nyt rauhoittua ja alkaa kehitellä itselleni mukavia suunnitelmia juhannukseksi. En tiedä, viitsinkö juhannuksena latistaa miesporukan tunnelmaa soittelemalla, mutta olisihan se kiva nähdä jälkikäteen, millainen meno mökillä on ollut.
Ap
Olet ehdottomasti unelmapuoliso pettäjälle (en sano, että miehesi sellainen on, mutta pettäjälle olet ideaali). Tyydyt tekstariin ja lupaukseen, että puhutaan myöhemmin, etkä halua "latistaa" tunnelmaa soittelemalla miehellesi juhannuksena. Kovinpa arvostat itseäsi, kun soittosi ovat latistamista. Miehenhän pitäisi olla ikionnellinen kun soitat, ja aivan maassa, jos ei saa olla juhannusta kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Pääsetkö käymään miehesi työpaikalla?
Minä kyllä suuttuisin, jos kumppani änkeäsi työpaikalleni noin vain, kun ei ole edes aikaa puhua puhelimessa.
Ei ap:n tarvitse mennä puhumaan tai mitenkään häiritsemään mahdollista työntekoa. Vaan katsomaan, onko miehen auto työpaikan pihassa ja onko mies töissä yksin töitä tekemässä. Vie vaikka vain rakkaudella tehdyt eväät miehelle sanomatta sanaakaan. Mutta olisi tärkeä nyt varmistaa, että mies on siellä missä sanookin, ja on siellä yksin.
No vielä enemmän suuttuisin, jos tullaan vielä vakoilemaan. Ja miten tuonkin tarkistaa, että on siellä työpaikalla, jos on vaikka kokouksessa. Meillä on autotalli eikä sinne ole ulkopuolisilla mitään asia varmistamaan onko siellä kumppanin auto ja sisälle toimistotiloihin ei pääse ilman turvatarkastuksia ja saattajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu ydessä 6 juhannusta, ja niistä 4 vietetty samassa paikassa. Miehellä on lapset joka toinen juhannus, ja koska en niin lapsijuhannuksista innostu, niin olen käynyt kavereiden mökeillä yön, parin yli, riippuen välimatkasta. Tietysti mieluiten vietettäisiin juhannuksetkin yhdessä, mutta lasten kanssa juhannus on normi vkl, grillataan ja saunotaan, ja yhtään saunajuomaa ei voi oikein ottaa. Ei voi lähteä lähirannalle extempore keskellä yötä naku-uinnille kun on ne lapset nukkumassa. Pitää varjella mitä puhuu, koska lapset, ei voi siis kertoa kuin 5-vuotiaalle sopivia juttuja (vaikka lapset on 14 ja 11v) Ei voi mennä miehen kanssa kahdestaan saunaan koska nuorempi mankuu heti tylsyyttä, ei voi kiksauttaa juhannuskiksautusta koska lapset kuuntelee seinien takana jne. Eli mieluummin olen jussin sitten muualla, lasten kanssa nyt kerkeää olemaan harva se viikko.
Ap:n tilanteessa olen ollut toisena osapuolena, tuolloin tosin tapailua oli takana alle puoli vuotta vasta. Silloinen tapailukumppani veti sen maan suureelliset itkupotkuraivarit, ja koitti käyttää kaikki mahdolliset keinot vaihdellen syyttämisestäni jättämisuhkaan jos en ota häntä kaverijuhannukseen mökille. Tuon jälkeen erosin hänestä. En myöskään ikinä ottaisi miestä jonka kaveripiiriin en mahdu. Onneksi olemme aikuisia sillä tavalla että meillä ei ole enää mitään teiniaikojen "bros before hos"- piirejä. Aikuinen ihminen osaa sanoa ei, ja tehdä niin kuin itse haluaa.
Mieheni mm. jäi seurustelumme alettua pois vuosittaisesta poikain kännäysviikonlopusta joka tapahtui keskellä korpea sähköttömässä mökkeröisessä. Hän vain totesi että ajatus ei enää kuulosta hyvältä, että hän haluaa omaan sänkyyn minun viereeni nukkumaan eikä kuuntelemaan tuvan lattialla kun pera oksentaa vieressä ämpäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.
Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?
Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.
Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.
Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.
Itselläni on suhde siihen malliin huolehdittu aiemmin, että tällainen tilanne ei siihen ajaisi rakoa. Molemmille on tärkeää, että kummallakin on myös muita syviä ihmissuhteita elämässä joihin nojata. Ehkä oon sit sinisilmäinen, mutta täällä ladellut orgiateoriat ja ajatukset siitä, ettei miehiin erot koske eikä ystävyydetkään oo niin läheisiä etteikö kuka vaan muu äijä riittäis paikkaamaan (ja entäs kun niiden kaikkien muiden naiset olis samaa mieltä).. Kaikki nää kuulostaa täysin älyttömiltä. Ja "aikuinen yhden eron kestää" pitää muuten paljon paremmin paikkaansa juuri silloin, kun on muistettu myös muut elämässä olevat ihmiset sen kumppanin lisäksi.
Ap puhuu vain juhannuksista. Entäs joulut, uudetvuodet, synttärit? Ymmärrän jos aina samaa niin en haluis pitkään kattella.
Kiitos tästä viestistä! Joulut olemme toistaiseksi viettäneet omien sukulaistemme luona ja uudetvuodet yhdessä. Synttäreitä emme juhli. Emme ole aikaisemmin käyneet juhlapyhistä mitään sen syvällisempää keskustelua - ehkä olisi pitänyt?
Tämä miesystäväni eronnut kaveri vaikuttaa täysin kunnolliselle, ja sinänsä ymmärrän, että "oikea seura" voi piristää häntä eron jälkeen. En vain käsitä sitä, miksei mies voi edes harkita tulevansa juhannuspäiväksi kotiin... En tiedä olenko minäkin liian sinisilmäinen, mutta en ole ennen tämän ketjun vastauksia luettuani ajatellutkaan mitään pettämiskuvioita. Eniten minua häiritsee miesystäväni asenne koko asiaan.
Ap
Kaikki miehet eivät ole pettäviä hyypiöitä, vaikka täällä niin väitetään. Eikä kaikilla miesporukoilla ole mökkiorgioita, vaikka täällä joku puoliammattilainen sellaisissa kehui olleensa viihdytyshommissa.
Jos sulla ei muuten ole sellainen olo, että jäät aina kavereille kakkoseksi, niin älä tee tästä yhdestä juhannuksesta liian isoa numeroa. Siis jos teillä muuten kaikki on hyvin, niin kyllä se silloin kestää tämän juhannuksen erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on romanttinen keskikesän juhla, siksi on surullista että pari viettää erillään. Mutta jos kyse on vain yhdestä juhlapyhästä, ei sen pitäisi olla erotako vai ei -ratkaiseva tekijä. Kaikki eivät koe tuota romanttista merkitystä, tai ehkä mitään merkitystä muutenkaan kuin vain ylimääräinen vapaa.
Syyllistäminen johtuu miehen omasta syyllisyydentunnosta, joko koska jättää kumppanin yksin, tai sitten on muutakin kiellettyä suunnitteilla.
Ehkä kannattaisi ottaa rauhallisesti ja keskittyä kehittämään itselle mahdollisimman kiva päivä. Jos ero tulee, tämä on hyvää harjoitusta. Pyhän jälkeen sitten arvioidaan tilanne uudestaan: onko kuvia mökiltä, vastaako siellä puhelimeen, kertooko millaista oli, ja onko kiinnostunut miten sinun päiväsi meni.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Koitan nyt rauhoittua ja alkaa kehitellä itselleni mukavia suunnitelmia juhannukseksi. En tiedä, viitsinkö juhannuksena latistaa miesporukan tunnelmaa soittelemalla, mutta olisihan se kiva nähdä jälkikäteen, millainen meno mökillä on ollut.
Ap
Tulet tietysti meidän kanssa mökille! Siellä olen minä, mieheni ja yksi miehen kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.
Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?
Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.
Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.
Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.
Itselläni on suhde siihen malliin huolehdittu aiemmin, että tällainen tilanne ei siihen ajaisi rakoa. Molemmille on tärkeää, että kummallakin on myös muita syviä ihmissuhteita elämässä joihin nojata. Ehkä oon sit sinisilmäinen, mutta täällä ladellut orgiateoriat ja ajatukset siitä, ettei miehiin erot koske eikä ystävyydetkään oo niin läheisiä etteikö kuka vaan muu äijä riittäis paikkaamaan (ja entäs kun niiden kaikkien muiden naiset olis samaa mieltä).. Kaikki nää kuulostaa täysin älyttömiltä. Ja "aikuinen yhden eron kestää" pitää muuten paljon paremmin paikkaansa juuri silloin, kun on muistettu myös muut elämässä olevat ihmiset sen kumppanin lisäksi.
Ap puhuu vain juhannuksista. Entäs joulut, uudetvuodet, synttärit? Ymmärrän jos aina samaa niin en haluis pitkään kattella.
Kiitos tästä viestistä! Joulut olemme toistaiseksi viettäneet omien sukulaistemme luona ja uudetvuodet yhdessä. Synttäreitä emme juhli. Emme ole aikaisemmin käyneet juhlapyhistä mitään sen syvällisempää keskustelua - ehkä olisi pitänyt?
Tämä miesystäväni eronnut kaveri vaikuttaa täysin kunnolliselle, ja sinänsä ymmärrän, että "oikea seura" voi piristää häntä eron jälkeen. En vain käsitä sitä, miksei mies voi edes harkita tulevansa juhannuspäiväksi kotiin... En tiedä olenko minäkin liian sinisilmäinen, mutta en ole ennen tämän ketjun vastauksia luettuani ajatellutkaan mitään pettämiskuvioita. Eniten minua häiritsee miesystäväni asenne koko asiaan.
Ap
Kaikki miehet eivät ole pettäviä hyypiöitä, vaikka täällä niin väitetään. Eikä kaikilla miesporukoilla ole mökkiorgioita, vaikka täällä joku puoliammattilainen sellaisissa kehui olleensa viihdytyshommissa.
Jos sulla ei muuten ole sellainen olo, että jäät aina kavereille kakkoseksi, niin älä tee tästä yhdestä juhannuksesta liian isoa numeroa. Siis jos teillä muuten kaikki on hyvin, niin kyllä se silloin kestää tämän juhannuksen erillään.
Tämä oli hyvin sanottu. En minäkään nostaisi meteliä yhdestä juhannuksesta, jos muuten menee hyvin eikä jää niille kavereille kakkoseksi. Jos perusarki toimii hyvin, niin väliäkö yhdestä juhannuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on romanttinen keskikesän juhla, siksi on surullista että pari viettää erillään. Mutta jos kyse on vain yhdestä juhlapyhästä, ei sen pitäisi olla erotako vai ei -ratkaiseva tekijä. Kaikki eivät koe tuota romanttista merkitystä, tai ehkä mitään merkitystä muutenkaan kuin vain ylimääräinen vapaa.
Syyllistäminen johtuu miehen omasta syyllisyydentunnosta, joko koska jättää kumppanin yksin, tai sitten on muutakin kiellettyä suunnitteilla.
Ehkä kannattaisi ottaa rauhallisesti ja keskittyä kehittämään itselle mahdollisimman kiva päivä. Jos ero tulee, tämä on hyvää harjoitusta. Pyhän jälkeen sitten arvioidaan tilanne uudestaan: onko kuvia mökiltä, vastaako siellä puhelimeen, kertooko millaista oli, ja onko kiinnostunut miten sinun päiväsi meni.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Koitan nyt rauhoittua ja alkaa kehitellä itselleni mukavia suunnitelmia juhannukseksi. En tiedä, viitsinkö juhannuksena latistaa miesporukan tunnelmaa soittelemalla, mutta olisihan se kiva nähdä jälkikäteen, millainen meno mökillä on ollut.
Ap
Tulet tietysti meidän kanssa mökille! Siellä olen minä, mieheni ja yksi miehen kaveri.
Onpa naiset petollisia. Jos pelkän epäilyksen perusteella vähän jo houkutellaan pettämään ihan varmuuden vuoksi kostoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.
Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?
Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.
Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.
Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.
Itselläni on suhde siihen malliin huolehdittu aiemmin, että tällainen tilanne ei siihen ajaisi rakoa. Molemmille on tärkeää, että kummallakin on myös muita syviä ihmissuhteita elämässä joihin nojata. Ehkä oon sit sinisilmäinen, mutta täällä ladellut orgiateoriat ja ajatukset siitä, ettei miehiin erot koske eikä ystävyydetkään oo niin läheisiä etteikö kuka vaan muu äijä riittäis paikkaamaan (ja entäs kun niiden kaikkien muiden naiset olis samaa mieltä).. Kaikki nää kuulostaa täysin älyttömiltä. Ja "aikuinen yhden eron kestää" pitää muuten paljon paremmin paikkaansa juuri silloin, kun on muistettu myös muut elämässä olevat ihmiset sen kumppanin lisäksi.
Ap puhuu vain juhannuksista. Entäs joulut, uudetvuodet, synttärit? Ymmärrän jos aina samaa niin en haluis pitkään kattella.
Kiitos tästä viestistä! Joulut olemme toistaiseksi viettäneet omien sukulaistemme luona ja uudetvuodet yhdessä. Synttäreitä emme juhli. Emme ole aikaisemmin käyneet juhlapyhistä mitään sen syvällisempää keskustelua - ehkä olisi pitänyt?
Tämä miesystäväni eronnut kaveri vaikuttaa täysin kunnolliselle, ja sinänsä ymmärrän, että "oikea seura" voi piristää häntä eron jälkeen. En vain käsitä sitä, miksei mies voi edes harkita tulevansa juhannuspäiväksi kotiin... En tiedä olenko minäkin liian sinisilmäinen, mutta en ole ennen tämän ketjun vastauksia luettuani ajatellutkaan mitään pettämiskuvioita. Eniten minua häiritsee miesystäväni asenne koko asiaan.
Ap
Kaikki miehet eivät ole pettäviä hyypiöitä, vaikka täällä niin väitetään. Eikä kaikilla miesporukoilla ole mökkiorgioita, vaikka täällä joku puoliammattilainen sellaisissa kehui olleensa viihdytyshommissa.
Jos sulla ei muuten ole sellainen olo, että jäät aina kavereille kakkoseksi, niin älä tee tästä yhdestä juhannuksesta liian isoa numeroa. Siis jos teillä muuten kaikki on hyvin, niin kyllä se silloin kestää tämän juhannuksen erillään.
Totta! Kaikki miehet eivät myöskään kuljeskele "kaveriporukoissa" joihin ei kenenkään naisystävällä ole mitään asiaa. On sellaisiakin miehiä joiden kaverit tervetulottavat kavereidensa puolisot mukaan juhliin.
Jos haluaa ottaa vähän hapanta juhannuksena niin ei siihen mitään mäkättävää muijaa oteta messiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en pidä olennaisena, onko uskottavaa että eronnutta kaveria halutaan tukea vai ei. Olennaista on se, että miehellä on toistuvasti (kahtena peräkkäisenä juhannuksena) jokin syy, miksi ei voida olla yhdessä. Tasan yhtä kauan kun ap ja mies ovat olleet yhdessä. Tuskin itse jäisin odottamaan uteliaana kolmatta juhannusta miten käy. Aina näyttää löytyvän jotain tärkeämpää kuin olla juhannuksena yhdessä.
Ymmärrän jos pitkissä suhteissa halutaankin olla juhannuksena erillään. Mutta luulisi nyt että oltaisiin yhdessä edes suhteen alkuhuumassa.
Minä en kyllä ymmärrä, miksi juuri juhannusten vietto erillään on joku kynnyskysymys, kun tuohon kahteen vuoteen mahtuu myös joulut, uudet vuodet, pääsiäiset, vaput, yms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhannus on romanttinen keskikesän juhla, siksi on surullista että pari viettää erillään. Mutta jos kyse on vain yhdestä juhlapyhästä, ei sen pitäisi olla erotako vai ei -ratkaiseva tekijä. Kaikki eivät koe tuota romanttista merkitystä, tai ehkä mitään merkitystä muutenkaan kuin vain ylimääräinen vapaa.
Syyllistäminen johtuu miehen omasta syyllisyydentunnosta, joko koska jättää kumppanin yksin, tai sitten on muutakin kiellettyä suunnitteilla.
Ehkä kannattaisi ottaa rauhallisesti ja keskittyä kehittämään itselle mahdollisimman kiva päivä. Jos ero tulee, tämä on hyvää harjoitusta. Pyhän jälkeen sitten arvioidaan tilanne uudestaan: onko kuvia mökiltä, vastaako siellä puhelimeen, kertooko millaista oli, ja onko kiinnostunut miten sinun päiväsi meni.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Koitan nyt rauhoittua ja alkaa kehitellä itselleni mukavia suunnitelmia juhannukseksi. En tiedä, viitsinkö juhannuksena latistaa miesporukan tunnelmaa soittelemalla, mutta olisihan se kiva nähdä jälkikäteen, millainen meno mökillä on ollut.
Ap
Tulet tietysti meidän kanssa mökille! Siellä olen minä, mieheni ja yksi miehen kaveri.
Onpa naiset petollisia. Jos pelkän epäilyksen perusteella vähän jo houkutellaan pettämään ihan varmuuden vuoksi kostoksi.
Eli sun mielestä mökille pyytäminen on petollista jo itsessään? Ap:n mies voi kuitenkin mökille mennä pettämään varmuuden vuoksi? :D :D Kaikkea sitä!
Meille mahtuu juhannukseksi kaikki mökille :) Ei jaotella kenenkään kavereita erikseen että ei saa tulla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, vastaako miehesi puhelimeen nyt tänään, kun on töissä?
Ei vastannut puheluun, mutta laittoi välittömästi tekstiviestin, että keskustellaan myöhemmin.
Ap
Pääsetkö käymään miehesi työpaikalla?
Minä kyllä suuttuisin, jos kumppani änkeäsi työpaikalleni noin vain, kun ei ole edes aikaa puhua puhelimessa.
Ei ap:n tarvitse mennä puhumaan tai mitenkään häiritsemään mahdollista työntekoa. Vaan katsomaan, onko miehen auto työpaikan pihassa ja onko mies töissä yksin töitä tekemässä. Vie vaikka vain rakkaudella tehdyt eväät miehelle sanomatta sanaakaan. Mutta olisi tärkeä nyt varmistaa, että mies on siellä missä sanookin, ja on siellä yksin.
No vielä enemmän suuttuisin, jos tullaan vielä vakoilemaan. Ja miten tuonkin tarkistaa, että on siellä työpaikalla, jos on vaikka kokouksessa. Meillä on autotalli eikä sinne ole ulkopuolisilla mitään asia varmistamaan onko siellä kumppanin auto ja sisälle toimistotiloihin ei pääse ilman turvatarkastuksia ja saattajaa.
Sunnuntaina kokouksessa? Varmasti.
Mitä sitten, jos mies suuttuukin? Mitä sitten?
Teillä voi töissä olla autotalli, mutta tuossa kysyttiinkin ap:lta, pääseekö hän miehen työpaikalle tarkistamaan.
Juhannus on romanttinen keskikesän juhla, siksi on surullista että pari viettää erillään. Mutta jos kyse on vain yhdestä juhlapyhästä, ei sen pitäisi olla erotako vai ei -ratkaiseva tekijä. Kaikki eivät koe tuota romanttista merkitystä, tai ehkä mitään merkitystä muutenkaan kuin vain ylimääräinen vapaa.
Syyllistäminen johtuu miehen omasta syyllisyydentunnosta, joko koska jättää kumppanin yksin, tai sitten on muutakin kiellettyä suunnitteilla.
Ehkä kannattaisi ottaa rauhallisesti ja keskittyä kehittämään itselle mahdollisimman kiva päivä. Jos ero tulee, tämä on hyvää harjoitusta. Pyhän jälkeen sitten arvioidaan tilanne uudestaan: onko kuvia mökiltä, vastaako siellä puhelimeen, kertooko millaista oli, ja onko kiinnostunut miten sinun päiväsi meni.