Miesystävä ei halua viettää juhannusta yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Sano miehellesi, että sopii hyvin ja että sinullakin on ihana miespuolinen ystävä, jonka kanssa sinä vietät juhannuksen.

Mies tietää, että ap on kurja yksinäinen erakko, jolla ei ole yhtään ketään. Jos mies ei ole hänen lapsenvahtinaan, niin ap on ypöyksin. Miehelle ap on vain se vakipilde, ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erojen yksi suurin syy, on juhlapyhät. Molemmat näkevät oman tavan viettää juhlapyhiä oikeaksi.

Kieltämättä tämä on ensimmäinen kerta, kun mietin eroa.

Ap

Siis harkitset eroa yhden juhannusviikonlopun takia? Eikö ne muut päivät merkitse mitään suhteessanne? 

Vaikea tosiaan ymmärtää, kun en itse vietä juhannusta koskaan vaan se on mulle vain pitkä viikonloppu. 

Veikkaan, että mies on ap:n miettiessä jo kiksauttanut toista tyyppiä, sillä ap on niin tylsääää.... Jos mies pitäisi naisestaan oikeasti, niin hän kyllä järjestäisi yhteistä aikaa, mutta koska tilanne ei ole tuo, niin kaveritkin ovat mielenkiintoisempia, huomattavan paljon mielenkiintoisempia. Ap:ssa on vain yksi hyvä puoli, reikä, ja senkin voi korvata toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos juhannus ei ole mikään juttu niin tottahan hän voi sinun kanssa olla juhannuksen ja kavereitten kanssa sitten joku toinen kerta?

Tämä. Jos juhannus on yksi viikonloppu muiden joukossa, on kuitenkin suunnitelmat juhannukseksi jo valmiina?

Jos tapaamme kavereiden kanssa, otamme yleensä perjantain vapaaksi ja sitten jää vielä sunnuntanai aikaa viettää kotona. Juhannuksena ei tarvitse ottaa sitä ylimääräistä vapaata. Ajattelisin asiaa vapaapäivien kannalta enkä juhannuksen juhlimisena. 

Tässä haisee palaneen käry. Iso äijäporukka keskenään juhannuksena.

Olin aika villi nuoruudessa ja näitä äijäporukoita viihdytettiin muutama kerta naisystävän kanssa. Ryhmäseksiäkin näissä tuli harrastettua. Tiedettiin miesten olevan naimisissa mutta se ei meitä kiinnostanut vaan hauskanpito ja seksi. Eikä miehet puhuneet perheistään. Veneiltiin ja mökkeiltiin. 

Kyllä miehet sinne mökille on naisseuraa pyytäneet ja siksi et sinä ole sinne tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tuntenu mun ukon 6v ja ollaa yks juhannus oltu yhessä. Aattopäivä ja sekin oli siksi, että ukolla oli väsy ja krapula ni se ei jaksanu lähteä mökkeilemää. Muutoin se on aina ollu kavereiden kanssa eikä mua kiinnostaisi niiden kaa örvailu. En koe tästä ongelmaa. Ikääni jo 38v.

Miten te jotkut jaksatte olla tuollaisten juoppojen kanssa? Minkälaista teidän elämä oikeasti on, jos viina on hyvin tärkeää ja äijä käyttäytyy nelikymppisenäkin kuin joku 18 vuotias? Minä en ainakaan viitsisi katsoa ja kuunnella jotain dokua äijää yhtään, ei sellaisessa äijässä vain olisi mitään mitä arvostan. Ihmeellisessä suhteissa te olette, sairasta.

Siis siellä on "tukeaan" osoittamassa melkein tusinan verran äijiä? Oletettavasti kaikki parisuhteessa ja/tai perheellisiä? Onpa harvinaisen kuspäinen joukko äijiä löytäneet toisensa, miten on edes mahdollista XD Kaikki valmiita jättämään puolisonsa ja lapsensa ja tosta vaan ördäämään äijäköörissä jonnekin.

Olisko kuitenkin tässä se perinteinen kuvio eli kaikki muut ovat tuomassa puolisonsa/perheensä mukanaan, aloittaja vain jätetään pois. Kutsuttujen vieraiden joukossa todennäköisesti ap:n seuraaja... Ei olisi ensimmäinen kerta kun näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos juhannus ei ole mikään juttu niin tottahan hän voi sinun kanssa olla juhannuksen ja kavereitten kanssa sitten joku toinen kerta?

Ehkä tämä oli sellainen viikonloppu, joka sopi kaikille hyvin. Lisäksi kaveri tarvitsee nyt sitä tukea ja piristystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tuntenu mun ukon 6v ja ollaa yks juhannus oltu yhessä. Aattopäivä ja sekin oli siksi, että ukolla oli väsy ja krapula ni se ei jaksanu lähteä mökkeilemää. Muutoin se on aina ollu kavereiden kanssa eikä mua kiinnostaisi niiden kaa örvailu. En koe tästä ongelmaa. Ikääni jo 38v.

Miten te jotkut jaksatte olla tuollaisten juoppojen kanssa? Minkälaista teidän elämä oikeasti on, jos viina on hyvin tärkeää ja äijä käyttäytyy nelikymppisenäkin kuin joku 18 vuotias? Minä en ainakaan viitsisi katsoa ja kuunnella jotain dokua äijää yhtään, ei sellaisessa äijässä vain olisi mitään mitä arvostan. Ihmeellisessä suhteissa te olette, sairasta.

Naulan kantaan! Paitsi että sanoisin tuollaisia suhteita kummallisiksi, en ihmeellisiksi (amazing) :-)

Vierailija kirjoitti:

Siis siellä on "tukeaan" osoittamassa melkein tusinan verran äijiä? Oletettavasti kaikki parisuhteessa ja/tai perheellisiä? Onpa harvinaisen kuspäinen joukko äijiä löytäneet toisensa, miten on edes mahdollista XD Kaikki valmiita jättämään puolisonsa ja lapsensa ja tosta vaan ördäämään äijäköörissä jonnekin.

Olisko kuitenkin tässä se perinteinen kuvio eli kaikki muut ovat tuomassa puolisonsa/perheensä mukanaan, aloittaja vain jätetään pois. Kutsuttujen vieraiden joukossa todennäköisesti ap:n seuraaja... Ei olisi ensimmäinen kerta kun näin käy.

Voi olla, että muut ottavat puoliskonsa mukaan, mutta tuskinpa. Tosin ainakaan minä en vaimona edes ajattelisi mennä mukaan tuollaisille teinien ryyppyjuhliin.

Enkä ymmärrä minkälaiset ihmiset muutenkaan menevät johonkin ryyppäämään yhdessä enää nelikymppisinä. Jokaisella tuon ikäisellä pitäisi olla jo oma elämä ja varsinkin jos on lapsia, niin jotkut porukan ryyppäjäiset pitäisi olla kaukaista historiaa. Parikymppisistä vielä ymmärrän ryyppäämisen, mutta jos se kausi vain jatkuu ja jatkuu, niin eipä ole kovin kummoista porukkaa.

Sitä paitsi jos pysytään tainassa, niin se eronnut äijä olisi varmaan tosi ilahtunut, kun muut kaverit toisivat mukanaan vaimonsa ja kersansa. He oikein alleviivaisivat silloin sitä, että sinä kurja olet yksin, mutta me pääsemme yöllä köyrimään vaimoa. Joo, just niin he varmaan tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tuntenu mun ukon 6v ja ollaa yks juhannus oltu yhessä. Aattopäivä ja sekin oli siksi, että ukolla oli väsy ja krapula ni se ei jaksanu lähteä mökkeilemää. Muutoin se on aina ollu kavereiden kanssa eikä mua kiinnostaisi niiden kaa örvailu. En koe tästä ongelmaa. Ikääni jo 38v.

Miten te jotkut jaksatte olla tuollaisten juoppojen kanssa? Minkälaista teidän elämä oikeasti on, jos viina on hyvin tärkeää ja äijä käyttäytyy nelikymppisenäkin kuin joku 18 vuotias? Minä en ainakaan viitsisi katsoa ja kuunnella jotain dokua äijää yhtään, ei sellaisessa äijässä vain olisi mitään mitä arvostan. Ihmeellisessä suhteissa te olette, sairasta.

Naulan kantaan! Paitsi että sanoisin tuollaisia suhteita kummallisiksi, en ihmeellisiksi (amazing) :-)

Totta, sanavalintani oli väärä, tosin tarkoitin ihmeellisellä sen negatiivista puolta. :)

On se vanhana mukava muistella menneitä juhannuksia. Ap:n muistot on kämpän seinät ja miehen muistot on railakkaita mökkijuhannuksia ja orgioita kesäillassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mun läheinen ystävä olisi juuri eronnut ja oltaisiin suunniteltu ystäväporukalla naisten juhannus tuen osoitukseksi, en haluaisi sinne miesystävää mukaan. Oon itsekin niitä jotka haluaa juhlia pyhät yhdessä, mut juuri sen takia ymmärrän et eronneelle yksin tai pariskuntabileissä oleminen voi olla hirveää.

Jos kyseessä on miehelle oikeesti läheinen ihminen, erosta vain vähän aikaa ja kaverin mieli paskana, niin eikö miehellä oo oikeutta olla ystävänä ilman et tulee lunta tupaan heti?

Jos taas sama kuvio alkaa toistua eri mausteilla vaan vähän väliä niin eri juttu. Keskustele sen miehesi kans ap.

Mutta eikö ole ristiriitaista, että tuetaan eronnutta, mutta ei ymmärretä, että samalla vahingoitetaan omaa suhdetta? Kannattaisi huolehtia se oma tontti ensin kuntoon ja vasta sitten huolehtia muista.

Ja kyllä aikuinen ihminen yhden eron kestää. Yksin ei tarvitse jättää, mutta kyllä tervepäinen ihminen pariskuntien seuran sietää.

Mä en tajua mun miehen tarvetta juhlia jotain juhlapyhiä. Ihmisillä on kauhea tarve keksiä jotain erityistä juhannukseen ja uuteen vuoteen. Mulle kaikista paras ja rentouttavin tapa viettää juhannus on rauhassa kotona (toki asun maalla, kerrostalossa asuessa voisi kaivata rauhallista mökkeilyä), kuten muutkin viikonloput. Mennäänkin usein juhannukset ja uudet vuodet omien halujemme mukaan, mies menee kavereiden kanssa ja minä nautiskelen rauhallisesta koti-illasta. Jouluistakaan ei tarvi tapella, ne on muutenkin rauhallista aikaa ja molemmat haluaa viettää ne samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tuntenu mun ukon 6v ja ollaa yks juhannus oltu yhessä. Aattopäivä ja sekin oli siksi, että ukolla oli väsy ja krapula ni se ei jaksanu lähteä mökkeilemää. Muutoin se on aina ollu kavereiden kanssa eikä mua kiinnostaisi niiden kaa örvailu. En koe tästä ongelmaa. Ikääni jo 38v.

Miten te jotkut jaksatte olla tuollaisten juoppojen kanssa? Minkälaista teidän elämä oikeasti on, jos viina on hyvin tärkeää ja äijä käyttäytyy nelikymppisenäkin kuin joku 18 vuotias? Minä en ainakaan viitsisi katsoa ja kuunnella jotain dokua äijää yhtään, ei sellaisessa äijässä vain olisi mitään mitä arvostan. Ihmeellisessä suhteissa te olette, sairasta.

Naulan kantaan! Paitsi että sanoisin tuollaisia suhteita kummallisiksi, en ihmeellisiksi (amazing) :-)

Totta, sanavalintani oli väärä, tosin tarkoitin ihmeellisellä sen negatiivista puolta. :)

Ei se oikeastaan väärä ollut, kaikki ymmärsivät ja tuo ihmeellinen on yleistynyt kummallisen merkityksessä. Minä vain tykkään miettiä sanojen merkityksiä ja pelkään, että kohta ihmeellistä ei käytetä enää ollenkaan positiivisessa merkityksessä, siksi yritän aina tunkea kummallista sinne missä tarkoitetaan negatiivista.

Terveessä parisuhteessa juhlapäivien vietosta päätetään yhdessä, ei niin että toinen sanelee. Päätös voi olla, että juhannus vietetään erikseen kunhan tämä on yhteinen päätös.

Minä en jäisi tuollaiseen suhteeseen. Miksi olla parisuhteessa, jos haluaa olla täysin itsenäinen (=itsekäs) päätöksissään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.

Ap

Oli toki merkkejä silloin tapailun ensivuosina, kun emme vielä niin kiinteästi olleet yhdessä. Hän asui toisella paikkakunnalla ja näimme vain, kun molemmille sopi. En silloin ottanut asiaa niin vakavasti, halusin antaa miehelle aikaa sillä hän oli juuri eronnut ja tavatessamme hänellä tuntui olevan kova menovaihe. Emme olleet siis luvanneetkaan uskollisuutta aluksi, vaan luotin siihen että suhde etenee pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Kuten sitten kävikin.

Lopulta mies muutti samalle paikkakunnalle kuin minäkin ja sitten jo vietimme aina jomman kumman luona aikaa. Merkkejä tietysti oli, selittämättömiä poissaoloja tai puhelimeen vastaamattomuutta, mistä syystä laitoin suhteen katkollekin muutaman kerran. Siksi tuota kai niin kauan kesti.

Jotenkin uskoin, että siinä vaiheessa kun häitä suunnitellaan, voitaisiin jo viettää juhannuskin yhdessä. Mutta miehellä ei ollut aikomustakaan muuttaa rutiinejaan: hän halusi pitää tilanteen samana. Keski-Suomessa, missä hänen mökkinsä on, asui tuo toinen nainen. Ja täällä etelämmässä olin sitten minä, jolle hän aivan väkisin halusi ostaa sormuksen. Minä en kihloihin tai naimisiin olisi hinkunut, mutta tämä kahden naisen systeemi oli kai niin hyvä, että hän halusi sen vakinaistaa. (Ja luultavasti hänellä oli vielä kolmaskin, mutta sitä en enää halunnut tonkia, kun pettäminen oli joka tapauksessa selvää.)

Noista miehen kavereista...minä ainakin tapasin hänen työkavereitaan. Se että tuntee toisen työkaverit ei takaa mitään. Eikä välttämättä sekään, että tuntee toisen vapaa-ajan kavereita.

En sano, että sinun miehelläsi olisi toinen, mutta mielestäni on kynnyskysymys suhteen kannalta, että hän ei halua viettää juhannusta tänäkään vuonna kanssasi.

Toivon, että olet päässyt tästä miehestä yli! Aivan käsittämätöntä, että noin voi käydä. Toivottavasti olet voinut keskustella asiasta jonkun kanssa. En tiedä, miten oma pääkoppani kestäisi tuollaisessa tilanteessa.

Minua häiritsee omassa tilanteessani eniten miehen syyllistävä reaktio. Tämä on outoa, sillä hän yleensä kykenee keskustelemaan asioista rauhallisesti, vaikka olisimme jostakin asiasta eri mieltä. Hän käyttäytyy kuin toinen ihminen.

Ap

Onhan tuo outoa kyllä. Käykö niin, että jos vielä yrität asiaa avata, hän saa siitä riidan aikaiseksi, ja riita on sitten hyvä tekosyy häipyä omiin menoihinsa juhannuksena?

Joillakin ihmisillä on tuollainen tapa, kehitellä riita niin että sitten on lupa tehdä sitä ja tätä. Kun on saatu oma tahto läpi, palataan takaisin kuin itse aurinko ja kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Yritin toistamiseen keskustella asiasta - ehdotin esimerkiksi, että mies voisi viettää aaton kavereidensa kanssa ja juhannuspäivän minun kanssani - niin sain osakseni sellaista syyllistämistä, etten uskalla enää ikinä mainita koko sanaa juhannus. Lopputuloksena itselläni on nyt syyllinen olo ja mietin, mikä minussa on vikana, ja mies pakeni sunnuntaiksi töihin. No, kai se pitää keksiä itselleni juhannukseksi muuta tekemistä. En halua kertoa liian tarkasti miehen mökkisuunnitelmista, jottei tutut tunnista minua tai miestä aloituksen perusteella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos juhannus ei ole mikään juttu niin tottahan hän voi sinun kanssa olla juhannuksen ja kavereitten kanssa sitten joku toinen kerta?

Tämä. Jos juhannus on yksi viikonloppu muiden joukossa, on kuitenkin suunnitelmat juhannukseksi jo valmiina?

Taitaa olla niin, että juhannus on miehelle vain yksi viikonloppu muiden joukossa jota hän ei halua ap:n kanssa viettää.

Tuo on muutenkin asia mitä en miesten ajatustavassa parisuhteista ymmärrä, miksi hlvetissä pitää edes olla yhdessä jos yhteinen aika on lähinnä kuin jokin rangaistus jota pitää parhaansa mukaan vältellä?

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Juhannuksena juodaan nu ssitaan! Vaimo on tiellä joka hommassa.

Toivotan sinulle kihisevää ja kutisevaa jatkoa, jota tutkitaan kiusallisin menetelmin. 

Aiempi vaimosi valitsi älykkäämmän ja seksikkäämmän miehen ja jättää sinut juhannuksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.

Ap

Oli toki merkkejä silloin tapailun ensivuosina, kun emme vielä niin kiinteästi olleet yhdessä. Hän asui toisella paikkakunnalla ja näimme vain, kun molemmille sopi. En silloin ottanut asiaa niin vakavasti, halusin antaa miehelle aikaa sillä hän oli juuri eronnut ja tavatessamme hänellä tuntui olevan kova menovaihe. Emme olleet siis luvanneetkaan uskollisuutta aluksi, vaan luotin siihen että suhde etenee pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Kuten sitten kävikin.

Lopulta mies muutti samalle paikkakunnalle kuin minäkin ja sitten jo vietimme aina jomman kumman luona aikaa. Merkkejä tietysti oli, selittämättömiä poissaoloja tai puhelimeen vastaamattomuutta, mistä syystä laitoin suhteen katkollekin muutaman kerran. Siksi tuota kai niin kauan kesti.

Jotenkin uskoin, että siinä vaiheessa kun häitä suunnitellaan, voitaisiin jo viettää juhannuskin yhdessä. Mutta miehellä ei ollut aikomustakaan muuttaa rutiinejaan: hän halusi pitää tilanteen samana. Keski-Suomessa, missä hänen mökkinsä on, asui tuo toinen nainen. Ja täällä etelämmässä olin sitten minä, jolle hän aivan väkisin halusi ostaa sormuksen. Minä en kihloihin tai naimisiin olisi hinkunut, mutta tämä kahden naisen systeemi oli kai niin hyvä, että hän halusi sen vakinaistaa. (Ja luultavasti hänellä oli vielä kolmaskin, mutta sitä en enää halunnut tonkia, kun pettäminen oli joka tapauksessa selvää.)

Noista miehen kavereista...minä ainakin tapasin hänen työkavereitaan. Se että tuntee toisen työkaverit ei takaa mitään. Eikä välttämättä sekään, että tuntee toisen vapaa-ajan kavereita.

En sano, että sinun miehelläsi olisi toinen, mutta mielestäni on kynnyskysymys suhteen kannalta, että hän ei halua viettää juhannusta tänäkään vuonna kanssasi.

Toivon, että olet päässyt tästä miehestä yli! Aivan käsittämätöntä, että noin voi käydä. Toivottavasti olet voinut keskustella asiasta jonkun kanssa. En tiedä, miten oma pääkoppani kestäisi tuollaisessa tilanteessa.

Minua häiritsee omassa tilanteessani eniten miehen syyllistävä reaktio. Tämä on outoa, sillä hän yleensä kykenee keskustelemaan asioista rauhallisesti, vaikka olisimme jostakin asiasta eri mieltä. Hän käyttäytyy kuin toinen ihminen.

Ap

Onhan tuo outoa kyllä. Käykö niin, että jos vielä yrität asiaa avata, hän saa siitä riidan aikaiseksi, ja riita on sitten hyvä tekosyy häipyä omiin menoihinsa juhannuksena?

Joillakin ihmisillä on tuollainen tapa, kehitellä riita niin että sitten on lupa tehdä sitä ja tätä. Kun on saatu oma tahto läpi, palataan takaisin kuin itse aurinko ja kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Yritin toistamiseen keskustella asiasta - ehdotin esimerkiksi, että mies voisi viettää aaton kavereidensa kanssa ja juhannuspäivän minun kanssani - niin sain osakseni sellaista syyllistämistä, etten uskalla enää ikinä mainita koko sanaa juhannus. Lopputuloksena itselläni on nyt syyllinen olo ja mietin, mikä minussa on vikana, ja mies pakeni sunnuntaiksi töihin. No, kai se pitää keksiä itselleni juhannukseksi muuta tekemistä. En halua kertoa liian tarkasti miehen mökkisuunnitelmista, jottei tutut tunnista minua tai miestä aloituksen perusteella.

Ap

Pakeni sunnuntaiksi töihin 🙈

Herää jo ap ja ole se aikuinen teidän suhteessa. Hän ei halua sinua eikä tiedä miten sen sanoo. Voi olla että pelkää yksinäisyyttä tai on muuten vaan niin ilkeä että ei saa päätettyä teidän suhdetta.

Ei halua sinua. Vähättelee sinut. Ja sinä annat kaiken jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos juhannus ei ole mikään juttu niin tottahan hän voi sinun kanssa olla juhannuksen ja kavereitten kanssa sitten joku toinen kerta?

Tämä. Jos juhannus on yksi viikonloppu muiden joukossa, on kuitenkin suunnitelmat juhannukseksi jo valmiina?

Taitaa olla niin, että juhannus on miehelle vain yksi viikonloppu muiden joukossa jota hän ei halua ap:n kanssa viettää.

Tuo on muutenkin asia mitä en miesten ajatustavassa parisuhteista ymmärrä, miksi hlvetissä pitää edes olla yhdessä jos yhteinen aika on lähinnä kuin jokin rangaistus jota pitää parhaansa mukaan vältellä?

Tältä minusta kieltämättä tuntuu.

Kiitos kaikille vastauksista. Mietin juhannusviikonlopun asiaa ja koitan keskustella miehen kanssa juhannuksen jälkeen, jos tuo olisi siihen mennessä rauhoittunut. Jos kyseessä olisi vain yksi juhannusviikonloppu ei tällä olisi minulle väliä. Pelkään vain, että tästä tulee toistuva kierre milloin milläkin verukkeella, kuten eräälle kommentoijalle tässä ketjussa kävi.

Ap