Miesystävä ei halua viettää juhannusta yhdessä

Live&learn. Juhannus ON stressaava. Muistan kun ajattelin että pitkä pyhä menee hyvin valkoista juhannusruusua nuuhkien ja ristikkolehteä tehden.

Ei, ei mennyt. Nykyään pyrin jo hyvissä ajoin järjestämään niin ettei tarvi olla silloin kotona. Esim laivalla on ollut kiva nähdä aurinko meren yllä.

AP jos miestä ei kiinnosta sinun ajatukset, ongelma ei ole vain juhannus vaan teidän suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne halua tulla sen takia kun sun mielikuvitus ei anna periks. Mielikuvitusmies on ollu neljä edellistä juhannusta viettämässä ilman sua juhannusta mutta olette ollu kaksi vuotta yhdessä. Aikamoinen suhde. Yhtä juhannusta!

Aikaisemmat kaksi juhannusta olin yksin sen vuoksi, että olin kaksi vuotta sinkkuna... Alkaa olla ikävä niitä aikoja.

Ap

Vaikka olisit kuinka sinkkuna, niin kai sinulla on omia ystäviä? Vai onko mies ainoa ihminen elämässäsi? Miestä varmaan ahdistaa ihan älyttömästi roikkumisesi hänessä ja jatkuva syyllistäminen jos tämä hiemankin yrittää olla välillä ystäviensä kanssa. Mies kuulostaa normaalilta, mutta sinusta en tiedä ap.

Minulla on omia ystäviä, mutta he viettävät juhannusta tahoiltaan omien miestensä ja lastensa kanssa. En ole miestä syyllistänyt, vaan yrittänyt neuvotella tuloksetta ja ilmaista omat toiveeni.

Ap

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.

Ap

Älä nyt anna mielikuvituksesi tehdä tehtäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.

Ap

Oli toki merkkejä silloin tapailun ensivuosina, kun emme vielä niin kiinteästi olleet yhdessä. Hän asui toisella paikkakunnalla ja näimme vain, kun molemmille sopi. En silloin ottanut asiaa niin vakavasti, halusin antaa miehelle aikaa sillä hän oli juuri eronnut ja tavatessamme hänellä tuntui olevan kova menovaihe. Emme olleet siis luvanneetkaan uskollisuutta aluksi, vaan luotin siihen että suhde etenee pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Kuten sitten kävikin.

Lopulta mies muutti samalle paikkakunnalle kuin minäkin ja sitten jo vietimme aina jomman kumman luona aikaa. Merkkejä tietysti oli, selittämättömiä poissaoloja tai puhelimeen vastaamattomuutta, mistä syystä laitoin suhteen katkollekin muutaman kerran. Siksi tuota kai niin kauan kesti.

Jotenkin uskoin, että siinä vaiheessa kun häitä suunnitellaan, voitaisiin jo viettää juhannuskin yhdessä. Mutta miehellä ei ollut aikomustakaan muuttaa rutiinejaan: hän halusi pitää tilanteen samana. Keski-Suomessa, missä hänen mökkinsä on, asui tuo toinen nainen. Ja täällä etelämmässä olin sitten minä, jolle hän aivan väkisin halusi ostaa sormuksen. Minä en kihloihin tai naimisiin olisi hinkunut, mutta tämä kahden naisen systeemi oli kai niin hyvä, että hän halusi sen vakinaistaa. (Ja luultavasti hänellä oli vielä kolmaskin, mutta sitä en enää halunnut tonkia, kun pettäminen oli joka tapauksessa selvää.)

Noista miehen kavereista...minä ainakin tapasin hänen työkavereitaan. Se että tuntee toisen työkaverit ei takaa mitään. Eikä välttämättä sekään, että tuntee toisen vapaa-ajan kavereita.

En sano, että sinun miehelläsi olisi toinen, mutta mielestäni on kynnyskysymys suhteen kannalta, että hän ei halua viettää juhannusta tänäkään vuonna kanssasi.

Minulle juhannus ei ole mikään juttu ja mun uus juhannusperinne on olla töissä. Työ on pienipalkkaista joten sunnuntailisät on jees. Juhannukselta saan kolmelta päivältä sunnuntailisät, kelpaa mulle! Onneksi mies ei ota tätä mitenkään itseensä. Viettää juhannusta ilman minua, kerran oli meidän tytär hänen seuranaan. Tytär oli vapaana, koska hänen sulho puolestaan meni vanhempiensa luokse. 

Mulle on jäänyt vähän epäselväksi miten sitä juhannusta oikein vietetään. Saunassa käydään muutenkin ja saunaolutta juodaan muutenkin. En oikein tajua eroa juhannuksen ja minkä tahansa kesäviikonlopun välillä. Ikinä en ole kieriskellyt pellossa alasti enkä muitakaan taikoja tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.

Ap

Oli toki merkkejä silloin tapailun ensivuosina, kun emme vielä niin kiinteästi olleet yhdessä. Hän asui toisella paikkakunnalla ja näimme vain, kun molemmille sopi. En silloin ottanut asiaa niin vakavasti, halusin antaa miehelle aikaa sillä hän oli juuri eronnut ja tavatessamme hänellä tuntui olevan kova menovaihe. Emme olleet siis luvanneetkaan uskollisuutta aluksi, vaan luotin siihen että suhde etenee pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Kuten sitten kävikin.

Lopulta mies muutti samalle paikkakunnalle kuin minäkin ja sitten jo vietimme aina jomman kumman luona aikaa. Merkkejä tietysti oli, selittämättömiä poissaoloja tai puhelimeen vastaamattomuutta, mistä syystä laitoin suhteen katkollekin muutaman kerran. Siksi tuota kai niin kauan kesti.

Jotenkin uskoin, että siinä vaiheessa kun häitä suunnitellaan, voitaisiin jo viettää juhannuskin yhdessä. Mutta miehellä ei ollut aikomustakaan muuttaa rutiinejaan: hän halusi pitää tilanteen samana. Keski-Suomessa, missä hänen mökkinsä on, asui tuo toinen nainen. Ja täällä etelämmässä olin sitten minä, jolle hän aivan väkisin halusi ostaa sormuksen. Minä en kihloihin tai naimisiin olisi hinkunut, mutta tämä kahden naisen systeemi oli kai niin hyvä, että hän halusi sen vakinaistaa. (Ja luultavasti hänellä oli vielä kolmaskin, mutta sitä en enää halunnut tonkia, kun pettäminen oli joka tapauksessa selvää.)

Noista miehen kavereista...minä ainakin tapasin hänen työkavereitaan. Se että tuntee toisen työkaverit ei takaa mitään. Eikä välttämättä sekään, että tuntee toisen vapaa-ajan kavereita.

En sano, että sinun miehelläsi olisi toinen, mutta mielestäni on kynnyskysymys suhteen kannalta, että hän ei halua viettää juhannusta tänäkään vuonna kanssasi.

Toivon, että olet päässyt tästä miehestä yli! Aivan käsittämätöntä, että noin voi käydä. Toivottavasti olet voinut keskustella asiasta jonkun kanssa. En tiedä, miten oma pääkoppani kestäisi tuollaisessa tilanteessa.

Minua häiritsee omassa tilanteessani eniten miehen syyllistävä reaktio. Tämä on outoa, sillä hän yleensä kykenee keskustelemaan asioista rauhallisesti, vaikka olisimme jostakin asiasta eri mieltä. Hän käyttäytyy kuin toinen ihminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle juhannus ei ole mikään juttu ja mun uus juhannusperinne on olla töissä. Työ on pienipalkkaista joten sunnuntailisät on jees. Juhannukselta saan kolmelta päivältä sunnuntailisät, kelpaa mulle! Onneksi mies ei ota tätä mitenkään itseensä. Viettää juhannusta ilman minua, kerran oli meidän tytär hänen seuranaan. Tytär oli vapaana, koska hänen sulho puolestaan meni vanhempiensa luokse. 

Mulle on jäänyt vähän epäselväksi miten sitä juhannusta oikein vietetään. Saunassa käydään muutenkin ja saunaolutta juodaan muutenkin. En oikein tajua eroa juhannuksen ja minkä tahansa kesäviikonlopun välillä. Ikinä en ole kieriskellyt pellossa alasti enkä muitakaan taikoja tehnyt.

Tämä viestisi piristi hieman minua. Voi toki olla juurikin näin, että ajattelemme miehen kanssa juhannuksesta eri tavalla. Tosin, jos hänellä olisi välttämättömät työt kasaantuneet juhannukseksi, ei asia vaivaisi minua samalla tavalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia.

Itse olin vielä tyhmempi. Seurustelin kymmenen vuotta miehen kanssa, emmekä koskaan viettäneet juhannusta yhdessä. Syy oli aluksi siinä, että hän viettää juhannusta mökillään lastensa kanssa. Ja ehkä viettikin, minua ei vaan lapsille pitkään aikaan esitelty. Lapset ehtivät jo täysi-ikäisiksi, ennen kuin heidät ensimmäisen kerran tapasin. Sitten ajattelin, että nyt varmaan vietetään juhannusta yhdessä. Paskat. Sukujuhannus oli kuulemma perinne, ja hänen vanhat vanhempansa niin sairaita ja heistä piti huolehtia niin kovasti, etten viihtyisi kuitenkaan. Mies oikein kosikin minua ja menimme kihloihin, koska hän halusi vakuuttaa olevansa tosissaan, vaikkemme juhannuksia vietäkään yhdessä.

No, tein sitten omia selvittelyjäni, ja toinen nainenhan se oli kaikki nämä vuodet ollut miehen kanssa mökillä. Olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, mutta avaramielisenä ihmisenä olin ajatellut, että kaipa me kaikki olemme erilaisia ja turha nyt tehdä juuri juhannuksesta suurta numeroa.

Sinuna ap antaisin miehen lähteä juhannuksen viettoon ja heti kun perävalot näkyy, estäisin hänen numeronsa ja hankkiutuisin mahdollisista yhteisistä tavaroista tai sitoumuksista eroon. Juhannuksen jälkeen mies voisi sitten itse päätellä, mitä on tapahtunut.

En löydä edes sanoja... Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi. Oliko juhlapyhien lisäksi mitään muita merkkejä siitä, että miehelläsi olisi toinen? Omalla kohdallani koko ajatus tästä mahdollisuudesta ei ole edes käynyt mielensä, mutta sinänsä tämäkin olisi mahdollista, sillä meillä on omat kaverimme ja harrastuksemme, ja kumpikin joutuu ajoittain matkustamaan töiden puolesta.

Ap

Oli toki merkkejä silloin tapailun ensivuosina, kun emme vielä niin kiinteästi olleet yhdessä. Hän asui toisella paikkakunnalla ja näimme vain, kun molemmille sopi. En silloin ottanut asiaa niin vakavasti, halusin antaa miehelle aikaa sillä hän oli juuri eronnut ja tavatessamme hänellä tuntui olevan kova menovaihe. Emme olleet siis luvanneetkaan uskollisuutta aluksi, vaan luotin siihen että suhde etenee pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Kuten sitten kävikin.

Lopulta mies muutti samalle paikkakunnalle kuin minäkin ja sitten jo vietimme aina jomman kumman luona aikaa. Merkkejä tietysti oli, selittämättömiä poissaoloja tai puhelimeen vastaamattomuutta, mistä syystä laitoin suhteen katkollekin muutaman kerran. Siksi tuota kai niin kauan kesti.

Jotenkin uskoin, että siinä vaiheessa kun häitä suunnitellaan, voitaisiin jo viettää juhannuskin yhdessä. Mutta miehellä ei ollut aikomustakaan muuttaa rutiinejaan: hän halusi pitää tilanteen samana. Keski-Suomessa, missä hänen mökkinsä on, asui tuo toinen nainen. Ja täällä etelämmässä olin sitten minä, jolle hän aivan väkisin halusi ostaa sormuksen. Minä en kihloihin tai naimisiin olisi hinkunut, mutta tämä kahden naisen systeemi oli kai niin hyvä, että hän halusi sen vakinaistaa. (Ja luultavasti hänellä oli vielä kolmaskin, mutta sitä en enää halunnut tonkia, kun pettäminen oli joka tapauksessa selvää.)

Noista miehen kavereista...minä ainakin tapasin hänen työkavereitaan. Se että tuntee toisen työkaverit ei takaa mitään. Eikä välttämättä sekään, että tuntee toisen vapaa-ajan kavereita.

En sano, että sinun miehelläsi olisi toinen, mutta mielestäni on kynnyskysymys suhteen kannalta, että hän ei halua viettää juhannusta tänäkään vuonna kanssasi.

Toivon, että olet päässyt tästä miehestä yli! Aivan käsittämätöntä, että noin voi käydä. Toivottavasti olet voinut keskustella asiasta jonkun kanssa. En tiedä, miten oma pääkoppani kestäisi tuollaisessa tilanteessa.

Minua häiritsee omassa tilanteessani eniten miehen syyllistävä reaktio. Tämä on outoa, sillä hän yleensä kykenee keskustelemaan asioista rauhallisesti, vaikka olisimme jostakin asiasta eri mieltä. Hän käyttäytyy kuin toinen ihminen.

Ap

Onhan tuo outoa kyllä. Käykö niin, että jos vielä yrität asiaa avata, hän saa siitä riidan aikaiseksi, ja riita on sitten hyvä tekosyy häipyä omiin menoihinsa juhannuksena?

Joillakin ihmisillä on tuollainen tapa, kehitellä riita niin että sitten on lupa tehdä sitä ja tätä. Kun on saatu oma tahto läpi, palataan takaisin kuin itse aurinko ja kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kaverit menee edelle. Kyllä siitä voi jokainen paikkansa todeta. Ymmärtäisin jos seurustelusuhde on tuore mutta 2 vuoden jälkeen ei löytyisi ymmärrystä..

Ja siis jos juhannus ei ole mikään juttu niin tottahan hän voi sinun kanssa olla juhannuksen ja kavereitten kanssa sitten joku toinen kerta?

En ole lukenut ketjua joten en tiedä, mitä miesystäväsi siis mieluummin tekee. Itse olen ollut kuutisen vuotta mieheni kanssa ja niistä olemme viettäneet yhdessä muistaakseni yhden joulun ja ehkö yhden juhannuksen, mutta siitäkään en ole varma.

Mä vietän juhannuksen koirani kanssa.

Viime vuonna vanhemmat ja nyt eronnut ystävä.

Mieshän on ihan ok.

Pahempi jos ei välittäisi.

Yksi juhannus, joulu, uusi vuosi sinne tai tänne , nehän ovat vain merkintöjä kalenterissa.

Miksi ahdistua , jos ei tee kuten muu sopulilauma ?

Vierailija kirjoitti:

Mä vietän juhannuksen koirani kanssa.

Se on hyvä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis jos juhannus ei ole mikään juttu niin tottahan hän voi sinun kanssa olla juhannuksen ja kavereitten kanssa sitten joku toinen kerta?

Tämä. Jos juhannus on yksi viikonloppu muiden joukossa, on kuitenkin suunnitelmat juhannukseksi jo valmiina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tuore tämä suhde on?

Yhteistä taivalta meillä on vasta pari vuotta. Mitään kriisejä ei ole tätä aikaisemmin ollut. Viime juhannuksen mies vietti vanhempiensa kanssa, ja tämä oli minulle ok. Olen introvertihkö ja tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta masentaa viettää juhlapyhiä yksin. Mies on uhriutunut, ja minun tulisi hänen mukaansa ymmärtää tätä eronnutta kaveria. Ehdotin, jos miehen kaverit tulisivat meille, mutta tämä ei käy päinsä.

Ap

Etkö sä just valittanut toisessa ketjussa pitkäaikaistyöttömyyttä ja äijättömyyttä, ja nyt valitat äijän lähdöstä mökille... huomion kipeä sekopää.

Minä en pitäisi ajatuksesta. Mielestäni mökki viikonloppu kavereiden kesken on juurikin kivaa juhannuksen viettoa, mutten ymmärrä miksei puolisot voi tulla myös. Kyllä mun juhannukseen kuuluu ehdottomasti puoliso ja mökki etunenässä, lisäksi voi olla sinkku kaveria sekä kaveri puolisoineen.

Mä oon tuntenu mun ukon 6v ja ollaa yks juhannus oltu yhessä. Aattopäivä ja sekin oli siksi, että ukolla oli väsy ja krapula ni se ei jaksanu lähteä mökkeilemää. Muutoin se on aina ollu kavereiden kanssa eikä mua kiinnostaisi niiden kaa örvailu. En koe tästä ongelmaa. Ikääni jo 38v.