Lue keskustelun säännöt.
Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..
Puheeksi tulee työt ja sanoin vähän kehuskellen, että nyt onkin pidempi loma tiedossa, en tiedä, että hommaa sitä keksisi kun olen tekevää sorttia.... Ikää mulla 43v.. Yhtäkkiä parturin hetken mietiskelyn jälkeen sanoo et monethan rupee tekemää keikkahommia, vaikka onkin vanhuus eläkkeellä. . Tunsin miten kasvoni lehahtivat punaisiksi ja tosiaankin virkavapaalle olin jäämässä. En enää kehdannut korjata ja tehdä tilanteesta vielä kiusallisempaa. Sanoin vain, että niin tottahan tuo on.. Parturi varmaan ihmetteli miksi olin loppuajan niin hiljainen :0
Kommentit (1691)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppisenä rinkkaa ostamassa, äitini oli seurana mukana. Myyjä suositteli tiettyä mallia sanoen "Tässä on runsaasti säätövaraa sitä mukaa kun pituutta tulee lisää", johon äitini nauroi, että eipä tuo käyttäjä taida enää kovin paljon kasvaa. Myyjä totesi, että niin ne äidit aina sanoo...
Hieman päinvastainen tapaus sattoi ammoin, kun isäni oli apteekissa ja kertoi, että pojalla on sitkeä yskä, että saisko siihen jotain lääkettä. Farmaseutti oli kysynyt, että minkä ikäinen poika, johon isä oli vastannut, että 25. Oli kuulemma hymyillyttänyt.
Aikuisille on eri lääkkeet kuin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummini hautajaisissa, isän serkku ketä en näe kovin useasti mutta tuntee meidät kyllä hyvin tuli minun ja äitini luokse ja tervehti minua äitini nimellä luullen että olin hän. Olin silloin 22, äiti yli 50. Niin ja siis seisottiin äitini kanssa ihan vierekkäin.
Moni luulee, että maailma pysähtyy siellä, mistä lähtee. Jos ei ole nähty aikoihin ja muistutat äitiäsi, niin erehdys on ymmärrettävää. Itse ei vanhene, kun näkee peilistä joka päivä ja luulee, että kaikki ovat saman näköisiä kuin silloin kun on viimeksi nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini hautajaisissa, isän serkku ketä en näe kovin useasti mutta tuntee meidät kyllä hyvin tuli minun ja äitini luokse ja tervehti minua äitini nimellä luullen että olin hän. Olin silloin 22, äiti yli 50. Niin ja siis seisottiin äitini kanssa ihan vierekkäin.
Moni luulee, että maailma pysähtyy siellä, mistä lähtee. Jos ei ole nähty aikoihin ja muistutat äitiäsi, niin erehdys on ymmärrettävää. Itse ei vanhene, kun näkee peilistä joka päivä ja luulee, että kaikki ovat saman näköisiä kuin silloin kun on viimeksi nähty.
Tai sitten sekoili muuten nimissä, mikä ei ole tavatonta.
Minua luultiin teininä 8 vuotta nuoremman pikkuveljeni yksinhuoltajaksi. Tosin tää oli humalainen laitapuolenkulkija. Mummoni hautajaisissa jaoin siunaustilaisuuden kaavaa ovella vieraille, osa luuli minun olevan siunaava pappi. Olin 17.
Nykyään pidän itseäni huomattavasti ikääni nuorempana. :D Ostimme reilut 10 vuotta sitten hieman yli parikymppisinä mieheni kanssa ensimmäistä omaa kotia. Eräästä uudiskohteesta välittäjä totesi, että "tänne sitten isovanhemmat viereiseen asuntoon". Ihmettelin miehelleni myöhemmin, että miksi välittäjä luuli että esim. mun mummo haluaisi muuttaa meidän naapuriin. Mies valisti, että puhe taisi olla meidän vanhemmistamme...
Mieheni loukkaantui kerran, kun syntymäpäivänään oli arvuutellut työkaverilleen, että paljonko hän täyttää. Työkaveri oli arvannut, että 40v. Hän täytti 36v. Minun mielestäni tuossa nyt ei ollut kovin suurta heittoa, mutta mies puhisi "en minä nyt NIIN vanhan näköinen ole".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija7 kirjoitti:
Olin 21 vuotiaana kaupassa puolivuotiaan esikoiseni ja 11 vuotiaan pikkuveljeni kanssa. Eräs puolituttu henkilö tuli juttelemaan: ai sulla onkin kaksi lasta 🙄
Hiukan vastaava tapaus sattui koulussa, kun teimme piirustustunnilla kortteja.
Omaan korttiini tein kaksi kurkistusluukkua, jotka numeroin joulukalenterin viimeisten luukkujen mukaan 23 ja 24. Luokkakaverini kysyi, tarkoittaako numerot vanhempieni ikiä.
Olimme kuitenkin jo noin 10-vuotiaita.
Mikä tossa oli se moga?
Toivon, ettet kysynyt tosissasi.
Onneksi 13- ja 14-vuotiaita pariskuntia on Suomessa hyvin vähän. Mielestäni heitä ei pitäisi olla ollenkaan.
ohis
Ei niinkään moka, mutta vähän vihlaisi kun taannoin kerroin eräälle kesätyöläiselle olleeni hänen isoveljensä kanssa lukiossa samaan aikaan ja tämä totesi siihen "No, siitä onkin jo aikaa". Ei hän sinänsä väärässä ollut, olihan lakkiaisista jo yhdeksän vuotta, mutta ei se ihan niin kaukaiselta tuntunut kuin miltä hän sai sen kuulostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidemmän loman voisi ymmärtää myös työttömyydeksi. Hyvä, ettei mennyt kiusaantuneeksi. "Onkohan asiakkaalla jatkossa varaa tulla" voisi olla johtopäätös.
Vierailija kirjoitti:
Minua luultiin teininä 8 vuotta nuoremman pikkuveljeni yksinhuoltajaksi. Tosin tää oli humalainen laitapuolenkulkija. Mummoni hautajaisissa jaoin siunaustilaisuuden kaavaa ovella vieraille, osa luuli minun olevan siunaava pappi. Olin 17.
Minä olin täyttänyt vasta 12 vuotta, kun olin 3-4-vuotiaan serkkuni kanssa ulkona. Joku ohikulkeva mies sanoi serkulle, että lähdit sitten äidin kanssa ulos. Tajusin vasta paljon myöhemmin, mitä hän tarkoitti. En osannut ottaa kehuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni, tuolloin noin 75- vuotias oli käyttämässä tuolloin alakouluikäistä poikaamme lääkärissä ja lääkäri totesi hänelle, että isä voi tulla myös sisään.
Menin serkkuni kanssa erään pikkupaikkakunnan taidekäsityönäyttelyyn. Olimme silloin n. 45 vuotiaita ja siis naisia kumpikin Perässämme tuli meitä pitempi nuori vieras nainen. Lipunmyyjä vilkaisi meitä kolmea ja sanoi: Lapset pääsevät ilmaiseksi. Nuori näinen takanamme sanoi: Mä oon 24 vuotias. Lipunmyyjä ei ilmeisesti voinut myöntää erehdystään ja sanoi: Niin, mut silti!
Silloin repesin ja juoksin näyttelyn perimmäiseen huoneeseen nauramaan tikahtumaisillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuokuin 15-vuotiaana jollain Teneriffan turistikierroksella bussissa äitini olkaa vasten. Taaempaa kuului alakouluikäisen lapsen kirkas ääni: ”Äiti, äiti, onko noi sellaisia LESBOJA?”
Jos suurista rinnoista on ihmiselle esim niiden painon vuoksi fyysistä haittaa, kela korvaa pienennysleikkauksen.
Tätä ei tunnuta vielä nykypäivänä tiedettävän, mutta moni ystäväni saavut tästä todella todella suuren avun.
Elämä ei mene enää jatkuvissa niskakivuissa etukumarassa vaan voi keskittyä olennaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on minua 14 vuotta nuorempi. Meillä on molemmilla pitkät vaaleat hiukset enkä itse käytä juurikaan meikkiä. Tyylimmekin on pukeutumisen , kampauksen ym. suhteen ihan samanlainen ja pituuseroa ei varmaan ole kuin viitisen senttiä.
Viimekesänä oltiin isovanhempien mökillä
Kävin vähän salaa mummolta röökillä mökin pihamme ulkopuolella. Eräs naapuri tuli juttelemaan eikä ilmeisesti huomannut tupakkaa. Päivitteli ja kummasteli, kun olen jotenkin niin hirveästi kasvanut vuoden aikana. Mitäs aion tehdä yläasteen jälkeen jne. Huomasin että nainen todella ei käsitä näkemäänsä, kun luuli minua 13-vuotiaaksi siskokseni, kun oli siskon nähnyt samassa paikassa vuosi aikaisemmin. Kerroin kuka olen ja keitä perheeseemme kuuluu. Nainen ei tainnut vieläkään käsittää, että olen vain siskoni isosisko. Vaikka eri isät, äitimme kasvonpiirteet ja vaaleus on niin vahvana molemmilla. Itsestäni se on sikahauskaa kun meitä luullaan samaksi henkilöksi. Useimmiten ihmiset luulee äitiämme isoäidiksi ja minua siskoni äidiksi. Sisko kiusaantuu mutta minä ymmärrän!
N27
Pölkkärikauppias kysyi ovella että olisko vanhempaa väkeä kotona. Omassa asunnossani!
Olin joskus yliopistoaikana viettämässä pitkää iltaa, tai no päädyin yöksi toisen opiskelijan kämpille. Aamusta sitten laina verkkatakissa bussiin ja kuski kysyy, että tuliko lastenlippu. Karmea darrakin oli.
Eräässä kodinkoneliikkeessä minua on luultu isäni veljeksi. Jaiks, sen se kaljuuntuminen teettää.
En ole nainen, mutta pakko sanoa tuosta loukkaantumisesta, minusta on turhaa ottaa nokkiinsa toisen silkasta ajattelemattomuudesta tai väsyneenä lausutusta virheellisestä olettamuksesta.
Todellisessa loukkauksessa minun mielestä on oltava mukana selvää tahallisuutta, sitten vasta kannattaa harmistua.
Jos haluaa loukkaantua joka pikkuasiasta, saa olla varmasti lähes koko ajan loukkaantunut... se on vaan oma valinta miten suhtautuu asioihin...
Olin lapsenlapseni 25v synttäreillä niin minua luultiin häneksi. Olen 62v nuorekas rokkimies ja olin pukeutunut farmariasuun.