Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako olla yhdessä jos ei ole rakastunut?
12.06.2020 |
Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta.
Yhdessäolon aikana olemme kohdanneet paljon kriisejä, osin itsestä johtumattomia (työttömyys, työuupumus) ja osin itsestä johtuvia.
Hän on tosi hyvä mies, ollut sitkeästi rinnalla monenlaisissa haasteissa, kohtelee lastani kuin omaansa ja on kaikin puolin kunnollinen. Kivan näköinen, koulutettu ja älykäs kuin mikä.
Ollaan hyvä tiimi kriiseissä, mutta kriisien helpottaessa on haastavampaa. Tuntuu että keskustelunaiheet on viime aikoina olleet tosi pinnallisia tyyliin korona yms ja yhteys on väliltämme jotenkin kadonnut. Huumoria meidän suhteessa ei ole ikinä oikein edes ollutkaan, ei huumorintajut oikein kohtaa ja harvoin nauramme samoille asioille. Fyysinen läheisyyskin on vähentynyt. En tiedä rakastanko miestä enää romanttisesti, muulla tavalla tuun aina rakastamaan kaiken yhdessä jo koetun jälkeen.
En etsi jännää miestä, vaan haluan juuri tällaisen kunnollisen ja fiksun mutta olisi kiva joskus nauraa yhdessä ja laskea leikkiä, nauttia elämästä yhdessä. Vaadinko liikaa? Enkä osaa rakastaa? Toivon että tämä olisi vain ohimenevä vaihe.
Kommentit (71)
Minä rakastan miestäni, mutta vastapainona vihaan hänen hirviömäistä käytöstä riitojen aikana. On meinattu erota monet kerrat.
En tiedä millaisessa suhteessa olisi hyvä. Nykyisen kanssa koen voivani olla ihan oma itseni muutamaa asiaa lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö katsomaan miestä silmiin kun harrastatte seksiä?
Tietenkin pystyn, en tiennyt että tämä on jokin mittari
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö katsomaan miestä silmiin kun harrastatte seksiä?
Tietenkin pystyn, en tiennyt että tämä on jokin mittari
Ap
Itse en pysty. En pysty jotenkin kohtaamaan sitä katsetta kun näen että hän rakastaa minua, mutta minä en tunne samoin.
Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa, kannattaako suhteeseen jäädä, se täytyy jokaisen itse päättää. Eikä kukaan voi sanoa, minkälainen suhteen täytyy olla, jotta se olisi oikeanlainen.
Minulla on vähän samanlaisia tuntemuksia kuin ap:lla. Meillä menee ihan hyvin miehen kanssa ja sovimme yhteen, mutta en tiedä olenko koskaan ollut varsinaisesti rakastunut mieheeni, edes silloin alkuaikoina. Tunne on ehkä enemmän kiintymystä kuin rakkautta.
Miksi se sitten riittää minulle? Koska en voi tietää, olisiko se yhtään sen kummempaa kenenkään toisenkaan kanssa. Voisin toki lähteä tavoittelemaan jotain parempaa - ja todeta, ettei sitä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo epävarmuus valinnasta ei poistu koskaan. Olen itse pähkäillyt tuota kaksikymmentä vuotta. Mitään syytä ei tuntunut että eroon olisi ja jäin sitten, mutta tuo epävarmuus siitä olisiko jonkun toisen kanssa ollut voimakkaampi yhteenkuuluvuuden tunne, se ei poistu koskaan. Valitse itse haluatko elää tuon tunteen kanssa.
Olen tuntenut voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja onnea esim yhden exäni kanssa. Hän kuitenkin dumppasi minut täysin yllättäen vain puolen vuoden seurustelun jälkeen, koska "fiilis ei vaan ollut oikea". Filikset olivat siis tuosta vain kadonneet. En halua itse olla tällainen fiilisten perässä juoksija.
Ap
Olet tuntenut sitä exäsi kanssa vain sen takia, koska ette päässeet siihen "arkivaiheeseen" asti vaan tulit jätetyksi vielä alkuhuumassa. Ei kannata verrata alle vuoden suhteita yli vuoden suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu illuusiolta ja fantasialta, että kun "se oikea" löytyy, niin kaikki natsaa. Oikeassa elämässä kaikki ei ole täydellistä ja kuin satua. Jos eroaisit ei ole missään taattu, että löydät onnen ja jatkuvan rakastamisen tunteen - suhteen, jossa ei ole epävarmuutta. Toisaalta, jos olet onneton, niin silloin mikään suhde ei ole jäämisen arvoinen.
Minulla on sellainen suhde, jossa on huumoria, puhetta ja romantiikkaa. Tunnen kuitenkin myös epävarmuutta miehen herkkyydestä. En ole ollenkaan varma, miten mies kestäisi rinnalla isoja vastoinkäymisiä esim. jos sairastuisin syöpään tai masentuisin. Hänellä menee pienissäkin vastoinkäymisissä helposti tunteet överiksi. Olen asian ratkaissut mielessäni niin, että hyväksyn sen jo nyt, ettei hänestä ole välttämättä rinnallakulkijaksi kaikkiin tilanteisiin. Nyt elän tätä päivää enkä halua miestä vaihtaa. Tarvittaessa pärjään myös ilman parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo epävarmuus valinnasta ei poistu koskaan. Olen itse pähkäillyt tuota kaksikymmentä vuotta. Mitään syytä ei tuntunut että eroon olisi ja jäin sitten, mutta tuo epävarmuus siitä olisiko jonkun toisen kanssa ollut voimakkaampi yhteenkuuluvuuden tunne, se ei poistu koskaan. Valitse itse haluatko elää tuon tunteen kanssa.
Olen tuntenut voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja onnea esim yhden exäni kanssa. Hän kuitenkin dumppasi minut täysin yllättäen vain puolen vuoden seurustelun jälkeen, koska "fiilis ei vaan ollut oikea". Filikset olivat siis tuosta vain kadonneet. En halua itse olla tällainen fiilisten perässä juoksija.
ApOlet tuntenut sitä exäsi kanssa vain sen takia, koska ette päässeet siihen "arkivaiheeseen" asti vaan tulit jätetyksi vielä alkuhuumassa. Ei kannata verrata alle vuoden suhteita yli vuoden suhteisiin.
Ap on ollut arkivaiheessa alusta asti tässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi ikinä olla yhdessä miehen kanssa, jolla on erilainen huumorintaju kuin mulla, yhdessä nauraminen on ihan parasta.
Vierailija kirjoitti:
En voisi ikinä olla yhdessä miehen kanssa, jolla on erilainen huumorintaju kuin mulla, yhdessä nauraminen on ihan parasta.
Niin, tiedän mitä on kun toinen ymmärtää pelkästä katseesta ja molempia naurattaa. Tän miehen kanssa ei ole sellaista. Kuten sanoin, meidän suhteen aikana molemmilla on osunut kohdalle jos jonkinmoista haastetta, sekin saattaa vaikuttaa parisuhteen "sävyyn". Mitään kuherruskuukautta meillä ei ole koskaan ollutkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa yhdessä kirja 500 kysymystä pareille. Mukana syvällisempiäkin kysymyksiä, joista saa aikaan hyviä keskusteluja, jotka lähentävät.
Vierailija kirjoitti:
Ostakaa yhdessä kirja 500 kysymystä pareille. Mukana syvällisempiäkin kysymyksiä, joista saa aikaan hyviä keskusteluja, jotka lähentävät.
Jotain tämmöistä voisi tehdäkin. Tosin oltiin yhdellä parisuhde kurssilla ja siellä tuli niin hirveä riita että melkein lähdettiin eri teille kesken kurssin 😂
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi riitti minulle, en rakastunut enkä tietenkään ehtinyt rakastaa. "vaihtoon" meni, siis totuus sinkkuna oltu parivuotta tuon jälkeen. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut puolisoni kanssa nyt kuutisen vuotta, siitä kaksi vuotta avoliitossa. Viimeksi kuluneena yönä näin jostain syystä (stressi? riitoja ei ole) unta, että riitelimme ja hän lähti ja minä poistin jopa hänen numeronsa puhelimestani enkä sitten millään saanut palautettua sitä mieleeni, kun olisin halunnut soittaa hänelle. Kamalan ahdistava uni.
En tiedä kertooko se rakastamisesta, mutta näiden kuuden vuoden aikana en ole kertaakaan paininut tuollaisen kysymyksen kanssa ja se on ensimmäinen kerta elämässäni, kun tällaisessa suhteessa olen. Ex-avioliitossani rakkaus kuoli kun lapsi syntyi ja minä koin jääväni yksin hänen kanssaan. Myöhemmässä 4.5 vuoden seurustelusuhteessa me vain ajauduimme erilleen, kumpikaan ei vain enää edes ehdottanut tapaamista. Muut seurustelut ovat loppuneet viimeistään 1.5 vuoden kohdalla siihen kun rakastumisen tunne on haihtunut.
Esimerkiksi tuohon 4.5 vuoden suhteeseen en olisi voinut jäädä, vaikka mies oli hyvä; raitis, kiltti, sosiaalinen, korkeasti koulutettu, innostunut työstään. Sinuna miettisin, haluanko olla loppuelämäni tuollaisessa suhteessa vai olisiko parempi lopettaa se nyt eikä vasta kun on mennyt vielä pari vuotta lisää.
Jaa-a. Kuulostat ihmisenä hyvin erilaiselta kuin ap.
Sinä vaihdat. Nytkin kuulostaa siltä, että haet syitä vaihtoon. Ehkä voisit hakea syitä suhteen syventämiseen? Se voisi olla vaihtoa uudelle vaihteelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestäni.
Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä.
En saa hänen kanssaan orkkua.
Pitäisikö vaihtaa, jos saisinkin orkun jonkun myyn kanssa?
En ole jaksanut miestäni asialla loukata.
Hänellä on pitkä,paksu ja kestää noin 15 min.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestäni.
Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä.
En saa hänen kanssaan orkkua.
Pitäisikö vaihtaa, jos saisinkin orkun jonkun myyn kanssa?
En ole jaksanut miestäni asialla loukata.
Hänellä on pitkä,paksu ja kestää noin 15 min.
Ostakaa yhdessä kirja 500 kysymystä pareille. Mukana syvällisempiäkin kysymyksiä, joista saa aikaan hyviä keskusteluja, jotka lähentävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestäni.
Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä.
En saa hänen kanssaan orkkua.
Pitäisikö vaihtaa, jos saisinkin orkun jonkun myyn kanssa?
En ole jaksanut miestäni asialla loukata.
Hänellä on pitkä,paksu ja kestää noin 15 min.
Ostakaa yhdessä kirja 500 kysymystä pareille. Mukana syvällisempiäkin kysymyksiä, joista saa aikaan hyviä keskusteluja, jotka lähentävät.
kysymys numero 499: saitko?
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestäni.
Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä.
En saa hänen kanssaan orkkua.
Pitäisikö vaihtaa, jos saisinkin orkun jonkun myyn kanssa?
En ole jaksanut miestäni asialla loukata.
Hänellä on pitkä,paksu ja kestää noin 15 min.
Kyllä pitää tehdä töitäkin. Ei se kunnioitus seksi pysy muuten... jos ei välitetä eikä osoiteta sitä.
Joskus voi myös käydä niin, että orkku vaan tulee kun sen antaa tullla... sitten, kun voi tarpeeksi luottaa.
Voi olla, että on tuntenut pitkään ja sitten yhtäkkiä tajuaakin jotakin, mikä on ollut piilossa.
Oletko keskustelu miehen kanssa vai onko ollut sinun kriisiesi hoitoa? Mitä mies tuntee eri asioista?
Saattaa olla, että sulla on kultakimpale. En tiedä. Uskallatko katsoa hieman syvemmälle?
Mitä seksi voisi olla?
29. jatkaa. Olen myös seurustellut mieheni kanssa 3 vuotta. Takana iso kriisi ja melkein tuli ero. Mietin vaan liittyykö tähän suhteen vaiheeseen, että huomaa suhteen hyvät ja huonot puolet. Meillä oli pitkä alkuhuuma, mutta en koe sitä enää. Tosiaan olen tajunnut, että miehen tunneherkkyys tekee hänestä pahimmillaan aikamoisen tuuliviirin ja tämä ei ehkä ole loppuelämän suhde, vaikka pitkään luulin niin. Olisi ihana kokea syvää rakkautta ja varmuutta tulevaisuudesta, mutta se ei ole mahdollista tässä suhteessa. Toisaalta nautin yhteisestä ajasta ja en halua tästä luopua. Olen alkanut itsenäistymään ja erillistymään :) Tapaan enemmän kavereita ja olen aloittanut uusia, omia harratuksia. Samoin mies. Minusta suhde menee tältä osin mukavampaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestäni.
Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä.
En saa hänen kanssaan orkkua.
Pitäisikö vaihtaa, jos saisinkin orkun jonkun myyn kanssa?
En ole jaksanut miestäni asialla loukata.
Hänellä on pitkä,paksu ja kestää noin 15 min.
Ap tässä
mä haluun orkut, rakkauden ihailua, kaiken!
Oon muuten mirja myyrmäestä 160cm/110 kg ja oon just röökillä lasitetulla terdellä..mies on töissä.
Alue: Aihe vapaa
Juuri eilen laitoin miehelle viestiä että tuntuu että ollaan etäännytty toisistamme (ei siis asuta yhdessä). Hän vastasi että eikös suhteeseen kuulu erilaiset vaiheet ja laittoi kauniita sanoja ja sydämiä perään. Ei tällaisia miehiä oo joka oksalla kuitenkaan.
Ap