Kannattaako olla yhdessä jos ei ole rakastunut?

Vierailija kirjoitti:

29. jatkaa. Olen myös seurustellut mieheni kanssa 3 vuotta. Takana iso kriisi ja melkein tuli ero. Mietin vaan liittyykö tähän suhteen vaiheeseen, että huomaa suhteen hyvät ja huonot puolet. Meillä oli pitkä alkuhuuma, mutta en koe sitä enää. Tosiaan olen tajunnut, että miehen tunneherkkyys tekee hänestä pahimmillaan aikamoisen tuuliviirin ja tämä ei ehkä ole loppuelämän suhde, vaikka pitkään luulin niin. Olisi ihana kokea syvää rakkautta ja varmuutta tulevaisuudesta, mutta se ei ole mahdollista tässä suhteessa. Toisaalta nautin yhteisestä ajasta ja en halua tästä luopua. Olen alkanut itsenäistymään ja erillistymään :) Tapaan enemmän kavereita ja olen aloittanut uusia, omia harratuksia. Samoin mies. Minusta suhde menee tältä osin mukavampaan suuntaan.

TEMPTATION ISLAND FINLAND HALUAA SINUT!

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miestäni.

Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä.

En saa hänen kanssaan orkkua.

Pitäisikö vaihtaa, jos saisinkin orkun jonkun myyn kanssa?

En ole jaksanut miestäni asialla loukata.

Hänellä on pitkä,paksu ja kestää noin 15 min.

Kyllä seksistä pitäisi pystyä puhumaan. On vähän omituista olla jonkun kanssa vuosikymmeniä puhumatta siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miestäni.

Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä.

En saa hänen kanssaan orkkua.

Pitäisikö vaihtaa, jos saisinkin orkun jonkun myyn kanssa?

En ole jaksanut miestäni asialla loukata.

Hänellä on pitkä,paksu ja kestää noin 15 min.

Ap tässä

mä haluun orkut, rakkauden ihailua, kaiken!

Oon muuten mirja myyrmäestä 160cm/110 kg ja oon just röökillä lasitetulla terdellä..mies on töissä.

Olet kellariolmi, mutta kyllä normaali-ihmisellä on lupa tavoitella noita kaikkea; hyvää seksiä, rakkautta ja ihailua. Ei se oikein toimi provona. Se on vähän kuin yrittäisit provota siitä että haluan sisävessan, leivän päälle voita ja nukkua hyvin. Niin kaikki.

Ihme provoiluksi meni tämä ketju. En meidän intiimielämää viitsi täällä nyt sen enempää avata, kun se ei varsinaisesti ole ongelman ydin.

Ap

Pystytkö siis seksiin miehen kanssa? Itse en pysty ilman kipua seksiin jos toinen ei kiihota tarpeeksi. Mutta jos pystyt ja myös rakastat niin voithan päättää että hän on sellainen kun on, nauttia hyvistä puolista ja etsiä sitä kaipaamaasi huumoria ja naurua muualta, eli etsimällä ystäviä. Kaikkea ei voi saada yhdeltä ihmiseltä muutoin kuin saduissa tai hyvin harvoin tosielämässä.  Älä yritä miestä muuttaa tai muuta höpönlöpön "suhteen kehittämistä", siitä tulee vaan lisää stressiä.

Tosin jos miehes on kuitenkin ollut normaalin seksuaalinen ja nyt vähentynyt seksi niin voit olettaa että hän hankkii seksiä muualta. Senkin tietty voit hyväksyä ja hankkia myös itse muualta, mieluiten kai yhteisesti sovittuna ettei tule siitä ristiriitoja.

Elämä on elämää ja naistenlehdet ja -palstat on ikuista itsensä ja toisen kehitysprosessointia, en lähtis siihen. Kyllä luonnostaan tiedät mitä kaipaat ja tarvitset jos vaan jätät kaikki luopumisen pelot taakse.

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö siis seksiin miehen kanssa? Itse en pysty ilman kipua seksiin jos toinen ei kiihota tarpeeksi. Mutta jos pystyt ja myös rakastat niin voithan päättää että hän on sellainen kun on, nauttia hyvistä puolista ja etsiä sitä kaipaamaasi huumoria ja naurua muualta, eli etsimällä ystäviä. Kaikkea ei voi saada yhdeltä ihmiseltä muutoin kuin saduissa tai hyvin harvoin tosielämässä.  Älä yritä miestä muuttaa tai muuta höpönlöpön "suhteen kehittämistä", siitä tulee vaan lisää stressiä.

Tosin jos miehes on kuitenkin ollut normaalin seksuaalinen ja nyt vähentynyt seksi niin voit olettaa että hän hankkii seksiä muualta. Senkin tietty voit hyväksyä ja hankkia myös itse muualta, mieluiten kai yhteisesti sovittuna ettei tule siitä ristiriitoja.

Elämä on elämää ja naistenlehdet ja -palstat on ikuista itsensä ja toisen kehitysprosessointia, en lähtis siihen. Kyllä luonnostaan tiedät mitä kaipaat ja tarvitset jos vaan jätät kaikki luopumisen pelot taakse.

Pystyn kyllä seksiin ja se on ihan nautinnollistakin, mutta se ja muukin fyysinen läheisyys on viime aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle. Musta ei todellakaan ole ok hakea seksiä muualta jos on parisuhteessa, kuivemmat ajat pitää vaan sietää tai sit lopettaa suhde.

Mutta juuri tätä mietin, että ehkä kaikkea ei vaan ole mahdollista saada. Tämä on kaikin tavoin hyvä mies, vaikka ei olekaan mikään läpän heittäjä eikä syvää henkistä yhteyttä olekaan. Ja voi olla että jos tästä lähden, en koskaan enää löydä parempaa tai edes vertaistaan. En varmaan itsekään ole se kedon kaunein kukkanen.

Siis olet jo tehnyt lapsen yhden miehen kanssa, nyt 3v ollut jonkun toisen miehen kanssa ja meinaat rikkoa lapsen uuden perheen sen takia kun et ”enää ole rakastunut”? Nyt vähän valoja päälle. Jos päädyt eroamaan, niin mieti nyt edes kaksi kertaa ennenkuin raahaat lapsesi taas johonkin viritelmään.

Vierailija kirjoitti:

Siis olet jo tehnyt lapsen yhden miehen kanssa, nyt 3v ollut jonkun toisen miehen kanssa ja meinaat rikkoa lapsen uuden perheen sen takia kun et ”enää ole rakastunut”? Nyt vähän valoja päälle. Jos päädyt eroamaan, niin mieti nyt edes kaksi kertaa ennenkuin raahaat lapsesi taas johonkin viritelmään.

Kyllä. Kaikkien parisuhteet ei vaan kestä, vaikka olisi yhteinen lapsikin. Ja kyllä hyvin paljon mietin asiaa lapsenkin kannalta, vaikka emme siis asukaan miehen kanssa yhdessä. Lapseni ja tämä mies viihtyvät tosi hyvin yhdessä.

En kuitenkaan voi olla miehen kanssa pelkästään lapsen takia, lapsi itsenäistyy ja lähtee pois ja sitten ollaan kahdestaan loppuelämä, jos saa pitkään elää. Miehessä on kyllä paljon hyviä puolia niin luultavasti päädyn jäämään tähän parisuhteeseen.

Todellakin kannattaa, jos olet itsellesi tuollaisen kultakimpaleen löytänyt. Toimitte hyvin tiiminä, joten tarvitsette siis lisää haastetta. Perustakaa yritys, ottakaa iso talolaina tai lisätkää muuten painetta elämäänne. Uusi lapsi?

Jos vaihdat älykkään ja kykenevän miehen johonkin romanssihampuusiin, olet aivan täysi idiootti. Jännitystä (ja jännitettä, joka näkyy myös siis makuuhuoneessa) elämään saa riskejä ottamalla, sen riskin ei tarvitse olla huono mies.

Jos kuitenkin päätät hypätä jonkun jännäkakkamiehen matkaan, voit ohjata tuon fiksun ja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa nyt jos tuolta tuntuu. Muuten ero vain pitkittyy. Ihminen ei ole sulle oikea, jos tuommoisia mietit. Arvosta itseäsi enemän.

Vika on aapeen. Ei sitä ole miehet ennenkään jaksaneet.

Eihän vika ole kummankaan, jos kaksi täysin erilaista ihmistä yrittää saada parisuhteen toimimaan. Itse en voisi olla ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole edes yhteistä huumorintajua. Ei kipinä voi edes pysyä tuollaisessa suhteessa, jos ei pystytä flirttiin ja ollaan kuin toiselta planeetalta.

Todellakin kannattaa, jos olet itsellesi tuollaisen kultakimpaleen löytänyt. Toimitte hyvin tiiminä, joten tarvitsette siis lisää haastetta. Perustakaa yritys, ottakaa iso talolaina tai lisätkää muuten painetta elämäänne. Uusi lapsi?

Jos vaihdat älykkään ja kykenevän miehen johonkin romanssihampuusiin, olet aivan täysi idiootti. Jännitystä (ja jännitettä, joka näkyy myös siis makuuhuoneessa) elämään saa riskejä ottamalla, sen riskin ei tarvitse olla huono mies.

Jos kuitenkin päätät hypätä jonkun jännäkakkamiehen matkaan, voit ohjata tuon lapsettoman, fiksun ja paineensietokykyisen miehen minulle. Minä kyllä kykenen luomaan romanttista jännitettä yhden suhteen ylläpitämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis olet jo tehnyt lapsen yhden miehen kanssa, nyt 3v ollut jonkun toisen miehen kanssa ja meinaat rikkoa lapsen uuden perheen sen takia kun et ”enää ole rakastunut”? Nyt vähän valoja päälle. Jos päädyt eroamaan, niin mieti nyt edes kaksi kertaa ennenkuin raahaat lapsesi taas johonkin viritelmään.

Tässä on pointtia, tuollainen vaihtelu on lapsille stressaavaa ja epäedullista. Evoluutiopsukologisten tutkimusten mukaan puolivanhemmat ovat lapsille aina huonompi vaihtoehto, kuin toisen vanhemman yksinhuoltajuus. On todella liskomaista vaihdella suhdetta romanttisen virityksen perusteella, kun sinun pitäisi tässä vaiheessa priorisoida lastesi stabiili kehitys ja heidän eväänsä tulevaa elämäänsä varten. Liskomaista siinä mielessä siis, että tällöin on täysin alkeellisten vaistojensa ohjattavissa sen sijaan, että ajattelisi asioita rationaalisesti tai muun korkeamman kognition avulla.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin kannattaa, jos olet itsellesi tuollaisen kultakimpaleen löytänyt. Toimitte hyvin tiiminä, joten tarvitsette siis lisää haastetta. Perustakaa yritys, ottakaa iso talolaina tai lisätkää muuten painetta elämäänne. Uusi lapsi?

Jos vaihdat älykkään ja kykenevän miehen johonkin romanssihampuusiin, olet aivan täysi idiootti. Jännitystä (ja jännitettä, joka näkyy myös siis makuuhuoneessa) elämään saa riskejä ottamalla, sen riskin ei tarvitse olla huono mies.

Jos kuitenkin päätät hypätä jonkun jännäkakkamiehen matkaan, voit ohjata tuon lapsettoman, fiksun ja paineensietokykyisen miehen minulle. Minä kyllä kykenen luomaan romanttista jännitettä yhden suhteen ylläpitämiseksi.

Just hyvin sanottu, en kaipaakaan mitään jännää romanssihampuusia. Kaikki jännäromanssin poikaset on aina olleet osaltani yksipuolisia tai päättyneet huonosti. Tämä sen kun porskuttaa rinnalla.

Yhteistä huumoria ja sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kaipaan kyllä, mutta ehkä se siitä. Ikää molemmilla jo lähemmäs 40, niin tässä vie oma aikansa sovitella elämät yhteen. Yhteinen lapsi on mahdollista ja jopa toiveissa, tosin meidän pitäisi ensin asua yhdessä ja mieluiten olla naimisissa että lapsella on turvallinen perhe.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, pystytkö katsomaan miestä silmiin kun harrastatte seksiä?

Tämä on outo kysymys. Miksi joku ei pystyisi katsomaan silmiin seksin aikana? Minä ainakin tuijotan sitä tiiviimmin mitä vähemmän välitän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olet jo tehnyt lapsen yhden miehen kanssa, nyt 3v ollut jonkun toisen miehen kanssa ja meinaat rikkoa lapsen uuden perheen sen takia kun et ”enää ole rakastunut”? Nyt vähän valoja päälle. Jos päädyt eroamaan, niin mieti nyt edes kaksi kertaa ennenkuin raahaat lapsesi taas johonkin viritelmään.

Tässä on pointtia, tuollainen vaihtelu on lapsille stressaavaa ja epäedullista. Evoluutiopsukologisten tutkimusten mukaan puolivanhemmat ovat lapsille aina huonompi vaihtoehto, kuin toisen vanhemman yksinhuoltajuus. On todella liskomaista vaihdella suhdetta romanttisen virityksen perusteella, kun sinun pitäisi tässä vaiheessa priorisoida lastesi stabiili kehitys ja heidän eväänsä tulevaa elämäänsä varten. Liskomaista siinä mielessä siis, että tällöin on täysin alkeellisten vaistojensa ohjattavissa sen sijaan, että ajattelisi asioita rationaalisesti tai muun korkeamman kognition avulla.

Tämä on yksi syy sille ettemme vielä asu yhdessä. En halua että lapsen elämässä vaihtuvat ihmiset koko ajan.

Ymmärrän pointin mutta miesystävästäni on ollut lapselle paljon iloa etenkin silloin kun minä olen ollut väsynyt. Mies on vienyt lasta luontoretkille, rakennellut jotain teknisiä juttuja jne jotta minä saan levätä. Samoin exäni uusi tyttöystävä on ottanut lapsen ihanasti vastaan, heillä on omat tietyt jutut mitä puuhaavat yhdessä ja sielläkin on helpompaa kun on kaksi aikuista.

Ap

Miksihän aina haetaan toi "etsit alkuhuumaa" - argumentti kun ihminen alkaa pohtia, et jotain puuttuu?

Olin tuollaisessa järkevässä suhteessa 15 vuotta. Alkuhuuma oli ja meni. Ongelmana ei kuitenkaan ollut fyysinen viehätys (mies oli superkomee ja atleettinen) vaan tietty henkisen yhteyden puute, jonka aina olin tuntenut. Ei nähty maailmaa samoin, huumori, kiinnostuksenkohteet, parisuhdenäkemys kaikki oli erilaiset. Erohan se lopulta tuli.

Nyt oon onnellisessa uudessa suhteessa. Hyvin tiedostan et on alkuhuuma menossa joten asiat voi muuttua, mut parasta tässä on olemisen helppous, henkinen yhteys. Sitä epäilystä joka ennen tuntui mulla ei tässä suhteessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän aina haetaan toi "etsit alkuhuumaa" - argumentti kun ihminen alkaa pohtia, et jotain puuttuu?

Olin tuollaisessa järkevässä suhteessa 15 vuotta. Alkuhuuma oli ja meni. Ongelmana ei kuitenkaan ollut fyysinen viehätys (mies oli superkomee ja atleettinen) vaan tietty henkisen yhteyden puute, jonka aina olin tuntenut. Ei nähty maailmaa samoin, huumori, kiinnostuksenkohteet, parisuhdenäkemys kaikki oli erilaiset. Erohan se lopulta tuli.

Nyt oon onnellisessa uudessa suhteessa. Hyvin tiedostan et on alkuhuuma menossa joten asiat voi muuttua, mut parasta tässä on olemisen helppous, henkinen yhteys. Sitä epäilystä joka ennen tuntui mulla ei tässä suhteessa ole.

Tämä. Miten voi menettää jonkun tunteen jota ei koskaan ole ollutkaan? Menettekö te muut yhteen ihan kenen vaan kans, joka suunnilleen täyttää normaali-ihmisen muotin? Tuolla tyylillä olisi sama antaa vaikka sukulaisten järjestää avioliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksihän aina haetaan toi "etsit alkuhuumaa" - argumentti kun ihminen alkaa pohtia, et jotain puuttuu?

Olin tuollaisessa järkevässä suhteessa 15 vuotta. Alkuhuuma oli ja meni. Ongelmana ei kuitenkaan ollut fyysinen viehätys (mies oli superkomee ja atleettinen) vaan tietty henkisen yhteyden puute, jonka aina olin tuntenut. Ei nähty maailmaa samoin, huumori, kiinnostuksenkohteet, parisuhdenäkemys kaikki oli erilaiset. Erohan se lopulta tuli.

Nyt oon onnellisessa uudessa suhteessa. Hyvin tiedostan et on alkuhuuma menossa joten asiat voi muuttua, mut parasta tässä on olemisen helppous, henkinen yhteys. Sitä epäilystä joka ennen tuntui mulla ei tässä suhteessa ole.

Tämä. Miten voi menettää jonkun tunteen jota ei koskaan ole ollutkaan? Menettekö te muut yhteen ihan kenen vaan kans, joka suunnilleen täyttää normaali-ihmisen muotin? Tuolla tyylillä olisi sama antaa vaikka sukulaisten järjestää avioliitto.

Ei, vaan meillä esim miehen kanssa on samanlaiset arvot jne. Suurin konkreettinen haaste, mikä meidän tulevaisuudensuunnitelmia hiertää on oikeastaan lähinnä se, että mies haluaa maalle, minä haluan asua kaupungissa.

Oon tähän ikään mennessä seurustellut useamman kerran ja todennut että ei niitä ihmisiä niin vain löydy, jonka kanssa kaikki asiat menisivät yksiin. Voi joutua odottamaan loppuelämänsä. Lisäksi jos on alkuhuumaa, yhteensopivuuden selvittäminen vaatii vähintään 2 v yhdessäolon niin, että huuma menee ohi ja totuus paljastuu. Vasta sitten voi tietää, kannattaako jatkaa. Meillä tällaista huumaa ei ole oikeastaan ollutkaan, vaan elämä on ollut näitä haasteita lukuun ottamatta kohtuullisen tasaista.

Ap

Rakkaus on myös valinta. Liian monet ei valitse rakastavansa vaan odottaa aina jotain parempaa.

Ei rakkaus aina roihua jne... sinun päätös se on. Mutta älä mieti, että jossain on joku parempi.

Jos pitää päättää, oletko loppuelämäsi mielummin yksin kuin hänen kanssaan? Jos vastaat kyllä niin ero on oikein. Jos et tiedä, on sinun syytä miettiä, että oletko sinä vain pitänyt jalkaa oven välissä koko 3 vuotta. Joko päätät, että valitset tämän miehen (joka on näköjään hyvä mies) ja annat kaikkesi, jotta hänkin valitsee sinut ja olette mummona ja pappana yhdessä edelleen. Tai sitten päätät, että valitset ottaa riskin että ehkä löytyy jotain ikuista huumaa tai sitten ei ja jäät yksin.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on myös valinta. Liian monet ei valitse rakastavansa vaan odottaa aina jotain parempaa.

Ei rakkaus aina roihua jne... sinun päätös se on. Mutta älä mieti, että jossain on joku parempi.

Jos pitää päättää, oletko loppuelämäsi mielummin yksin kuin hänen kanssaan? Jos vastaat kyllä niin ero on oikein. Jos et tiedä, on sinun syytä miettiä, että oletko sinä vain pitänyt jalkaa oven välissä koko 3 vuotta. Joko päätät, että valitset tämän miehen (joka on näköjään hyvä mies) ja annat kaikkesi, jotta hänkin valitsee sinut ja olette mummona ja pappana yhdessä edelleen. Tai sitten päätät, että valitset ottaa riskin että ehkä löytyy jotain ikuista huumaa tai sitten ei ja jäät yksin.

Vaikka yksinolo välillä houkuttelee,ollen mielummin hänen kanssaan kuin yksin. En tiedä voisinko ikinä löytää parempaa miestä omani ja lapseni elämään.

Ap