Mistä nykyinen loukkaantumisen ilmapiiri on saanut alkunsa?
Mistä johtuu että nykyään ei saa esittää yleisestä mielipiteestä poikkeavia mielipiteitä ilman että joku suuttuu asiasta? Lisäksi oikeastaan millekään ei enää tunnu saavan nauraa tai joku ottaa itseensä. Mihin maailma on menossa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on saanut alkunsa persuista, tai oikeistosta yleensä. Näkeehän sen nyt jo tästä Hankamäki-jutusta. Tyyppi julkaisee 420 sivua r a s i s t i s ta, n a is vi ha is ta propagandaa, ja sitten kun vaaditaan vastuuseen sanoistaan, tyypilliseen oikeistomiehen tapaan Hankamäki uhriutuu.
Älä nyt viitsi, kun tämä koko loukkaantumis- ja uhriutumiskulttuuri tulee Yhdysvalloista, missä se on ollut kehitteillä jo vuosikymmeniä. Sieltä se on lähtöisin. On vasta nyt tosi jälkijunassa tullut tuontitavarana Eurooppaan.
Voi olla tullut alunperin Yhdysvalloista, mutta Suomessa sen ovat omaksuneet erityisesti oikeistolaiset.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Entä jos alapeukkuja satelee Louis CK:lle?
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi elää tynnyrissä niin kuin ap on elänyt? Tai ehkä olet joku 13-v?
Itse taidat olla 10v.Kyllä olen kanssa töissä huomannut että eräät tekevät mitä vain ja sitten loukkaantuvat jos sanoo.Ilmeisesti ei osata asettua toisen asemaan vaan luullaan että saavat tehdä itse miten haluavat .Naurettavaa että sitten kokouksissa näistä naukuvat eivätkä ymmärrä että heissä se ongelma on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Eihän tuossa ole mitään järkeä jos et ole saamelainen. Ei ole mahdollista loukkaantua vitseistä, jotka eivät koske sinua. Niiden vitsien kohde, eli saamelaiset, voivat niistä loukkaantua. Et sinä. Sinä voit paheksua, mutta toisen puolesta ei voi loukkaantua, vain omasta puolestaan.
Niin, siis eikö tässä nimenomaan ollut puhe siitä, että kaikki kokee oikeudekseen loukkaantua kaikesta? Omasta mielestäni ko. sketsi on huono. Ihan jo siksi, että se ei ole hauska. Lisäksi mielestäni laadukkain huumori tulee kun kertoja kohdistaa vitsin itseensä. Syrjittyjen vähemmistöjen kustannuksella vitsailu on laiskaa ja yksiulotteista. Ja on siinä moraalisetkin ongelmansa. Mutta en koe kantaväestän edustajana tarvetta nousta barrikadeille 30v sitten tehdyn sketsin takia, vaikka eihän se hyvää makua osoittanut silloinkan.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Entä jos alapeukkuja satelee Louis CK:lle?
No se on toki mahdollista. Tyyppi ei kuitenkaan ole koskaan satuttanut ketään tai pakottanut ketään mihinkään. Huonoa käytöstä ja ehkä jopa pakonomaista (masturbointi tulee vitseissään usein esille), mutta ei niin vakavaa, että tarvisi koko elämäänsä heittää menemään.
Ylenpalttinen loukkaantuminen aiheetta on myös huomionhakuisen persoonallisuushäiriön yksi tyypillisistä piirteistä.
Mistäkö on saanut alkunsa?
Narsismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä aika oli, jolloin sai vapaasti toisia loukata ja laukoa mielipiteitään?
Nykyään monelle jo alkeellisimnat käytöstavat on hukassa ja harvat edes tietävät sanaa hienotunteisuus.
Jotenkin huvittavaa, nykyään jotkut jopa ylpeilevät, kuinka suorasuita ovat, kun rehellisyyden nimissä laukovat mitä sylki tuo ja sitten vasta ajattelevat.
Valtaosa loukkaantumisista tehdään kuitenkin aivan naurettavista jutuista. Ei kukaan täysijärkinen ihminen oikeasti loukkaannu siitä, minkäväriset ihmiset ovat olleet näyttelijöitä jossain 20 vuotta sitten esitetyssä tv-sarjassa (eli tuo Friends-kohu) tai siitä, että jossain seisoo jokin ikivanha patsas (patsaiden tuhoaminen nyt Iso-Britanniassa). Hitto, sittenhän kaikki suomalaiset olisivat tosi traumatisoituneita, kun meillä on erilaiset Lenin- ja Neuvostoliitto-patsaat seisoa nököttäneet julkisilla paikoilla vuosikymmeniä.
Et sinä voi määritellä toisten puolesta, että he ovat loukkaantuneet naurettavista jutuista. Olet pohjattoman itsekäs ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ylenpalttinen loukkaantuminen aiheetta on myös huomionhakuisen persoonallisuushäiriön yksi tyypillisistä piirteistä.
Se on myös keskeinen manipulaatiotaktiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä aika oli, jolloin sai vapaasti toisia loukata ja laukoa mielipiteitään?
Nykyään monelle jo alkeellisimnat käytöstavat on hukassa ja harvat edes tietävät sanaa hienotunteisuus.
Jotenkin huvittavaa, nykyään jotkut jopa ylpeilevät, kuinka suorasuita ovat, kun rehellisyyden nimissä laukovat mitä sylki tuo ja sitten vasta ajattelevat.
Valtaosa loukkaantumisista tehdään kuitenkin aivan naurettavista jutuista. Ei kukaan täysijärkinen ihminen oikeasti loukkaannu siitä, minkäväriset ihmiset ovat olleet näyttelijöitä jossain 20 vuotta sitten esitetyssä tv-sarjassa (eli tuo Friends-kohu) tai siitä, että jossain seisoo jokin ikivanha patsas (patsaiden tuhoaminen nyt Iso-Britanniassa). Hitto, sittenhän kaikki suomalaiset olisivat tosi traumatisoituneita, kun meillä on erilaiset Lenin- ja Neuvostoliitto-patsaat seisoa nököttäneet julkisilla paikoilla vuosikymmeniä.
Et sinä voi määritellä toisten puolesta, että he ovat loukkaantuneet naurettavista jutuista. Olet pohjattoman itsekäs ihminen.
Tämä on JUURI niin tyypillistä tuolle idioottimaisuudelle. Teeskennellään ensin hirveää loukkaantunutta uhria, että toinen on sanonut jotain AIVAN KAUHEAA. Vaikka ei edes ole. Ja sitten hyökätään aivan ÄÄRETTÖMÄN TÖRKEÄSTI toisen kimppuun solvauksineen.
Eivätkö tuollaiset ihmiset edes tajua millaisia ovat? Alinta paskasaastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä aika oli, jolloin sai vapaasti toisia loukata ja laukoa mielipiteitään?
Nykyään monelle jo alkeellisimnat käytöstavat on hukassa ja harvat edes tietävät sanaa hienotunteisuus.
Jotenkin huvittavaa, nykyään jotkut jopa ylpeilevät, kuinka suorasuita ovat, kun rehellisyyden nimissä laukovat mitä sylki tuo ja sitten vasta ajattelevat.
Valtaosa loukkaantumisista tehdään kuitenkin aivan naurettavista jutuista. Ei kukaan täysijärkinen ihminen oikeasti loukkaannu siitä, minkäväriset ihmiset ovat olleet näyttelijöitä jossain 20 vuotta sitten esitetyssä tv-sarjassa (eli tuo Friends-kohu) tai siitä, että jossain seisoo jokin ikivanha patsas (patsaiden tuhoaminen nyt Iso-Britanniassa). Hitto, sittenhän kaikki suomalaiset olisivat tosi traumatisoituneita, kun meillä on erilaiset Lenin- ja Neuvostoliitto-patsaat seisoa nököttäneet julkisilla paikoilla vuosikymmeniä.
Et sinä voi määritellä toisten puolesta, että he ovat loukkaantuneet naurettavista jutuista. Olet pohjattoman itsekäs ihminen.
No nyt ainakin loukkannuin sinun solvauksistasi. Häpeä.
Ja minulla oli loukkaantumiseeni erittäin vahva, järkevä ja perusteltu syy, sillä olet VIT*UN IDIO*OTIN ÄLYKÄÄÄPIÖN PA*SKA-AIVOINEN KU*SIPÄÄ. TAPA ITSESI!!!!!!!!!!!
Vaikka miten paljon yritän miettiä, en keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että niiden loukkaantumisten takana on aina jokin kipukohta. Vaikeaa on keksiä asiaa, josta yleisesti pahoitetaan mieli, ellei siinä ole takana jokin oikeasti loukkaava asia. Yksittäiset mielensäpahoittajat sitten erikseen.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
Kuulemma lappalaiset narisivat näistä sketseistä jo silloin 80-luvulla, mutta ketään ei kiinnostanut. Nyt somen myötä puolestaloukkaantujat saavat myös äänensä kuuluviin ja näin vähemmistötkin saavat ihan erilaisen painoarvon yhteiskunnallisessa keskustelussa. Some siis antaa äänen kaikenlaisille pienryhmille ja jopa yksittäisille kansalaisille.
”Little Britain” poistettiin Netflixistä ja ”Tuulen viemää” poistettiin HBO:lta väitetyn rasismuksen vuoksi. VMP.
Nykyisin mistä tahansa saa loukkaantua ja se on aina sanojan vika. Jos sanoi vaikka, että kirahvi on porkkana, niin siinä voi loukkaantua heti sekä kirahvien että porkkanoiden puolesta. Sitten voi alkaa vielä puhua vihapuheesta. Että miten ne kirahvit voi enää olla ja hengittää. Sanojan pitää maksaa 50te korvauksia, menettää työpaikkansa, hävitä koko ammattinsa, saada puhuttelu esimieheltä ja aivan minimissään pyytää julkisesti anteeksi jokaisessa lehdessä.
Somesta tietenkin. Naiset on aina loukkaantunut ahdistelusta ja homot homottelusta ja mustat n-sanan käytöstä. Nyt ekaa kertaa kaikilla on tilaa puhua ja kertoa mielipiteensä. Aiemmin nuo ryhmät on hiljennetty ja lähinnä valkoiset, usein miehet, usein heterot, ovat saaneet olla äänessä mediassa.
Eli asenteet eivät ole muuttuneet, vaan keinot välittää viestiä.
Vierailija kirjoitti:
”Little Britain” poistettiin Netflixistä ja ”Tuulen viemää” poistettiin HBO:lta väitetyn rasismuksen vuoksi. VMP.
Pikku Britanniasta en ole lukenut, mutta Tuulen viemää palaa pian! Siihen vain lisätään alkuun joku teksti että elokuva heijastaa aikansa rasistisia arvoja tms.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on väärin muotoiltu. Pikemminkin pitäisi kysyä, että mistä tämä nykyinen solvausten ilmapiiri on saanut alkunsa? Loukkaantumisethan on tietenkin seurausta solvaamisesta. Ei voi olla loukkaantumuisia, jos ei ole loukkaajia.
En todellakaan ole tarkoittanut mitään solvauksista vaan esimerkkinä voisi mainita vaikka Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit vaikkapa Lapin miehistä. Nehän ovat ihan hauskoja ja viattomia mutta siitä huolimatta saamelaiset eivät osaa oikein nauraa niille vaan loukkaantuvat niistä. Pointtini siis on että mitä on tapahtunut kun ihmiset eivät enää kykene nauramaan vitsailulle kuten ennen.
No itse en miellä itseäni loukkaantujana ja edelleen katson hyvällä omatunnolla lempikoomikkoni Louis C.K:n esityksiä, mutta en mä näe siinä mitään hauskaa tai oivaltavaa kun kaksi valtaväestön edustajaa tekee pilaa syrjitystä vähemmistöstä vahvistaen heihin liitettyjä stereotypioita (ja saamelaisia on sorrettu, voit perehtyä aiheeseen jos et usko). Toki sen aikainen huumori oli mitä oli, enkä PPP:n juttua ole ikinä muutenkaan ymmärtänyt. Siinä on toki jotain koomista kun 30-40v myöhemmin aletaan vauhkoamaan asiasta ja vaatimaan anteeksipyyntöjä tms (eikä siis edes saamelaisväestön toimesta, vaan internetin loukkaantujamassan). Mutta noi tollaiset jutut on vaähän niin kuin ylinypityt kulmakarvat 90-luvulla. Se oli sitä aikaa, nyt hävettää. Läksyt toivottavasti opittiin ja nykyisin niitä harvoja kuvia voidaan katsella nolostuneena miettien miten ihmeessä se nätytti muka silloin hyvältä...
Voisiko alapeukuttaja selittää mulle että mikä siinä sketsissä oli hauskaa. Millä tavalla se oli laadukkaampaa huumoria kuin vaikka pierutyynyt? Millä tavalla tasokkaampaa kuin lastenohjelmat? Mikä oli siinä se vitsi mille naurettiin?
Alapeukutin, koska vanhoista (ja uusista) huumoriohjelmista uliseminen on aivan käsittämättömän naurettavaa. Yksi lysti oliko ne sketsit hauskoja vai ei, jokaisen tulee saada päättää se itse ilman mielensäpahoittavia sensuroijia.
Minusta asia taas on ihan päinvastoin. Nykyään ollaan sitä mieltä, että pitäisi saada sanoa ihmisistä mitä tahansa, ja sitten jos haukkumisen, nimittelyn, maalittamisen tms. kohteena olevasta ihmisestä luonnollisesti tuntuu pahalta, niin hän onkin mielensäpahoittaja ja loukkaantuja. Minusta esimerkiksi naisia tai vähemmistöjä halveksivat ja pilkkaavat "vitsit" eivät ole koskaan olleet hauskoja, eikä huumorin varjolla mielestäni pitäisi voida sanoa mitä tahansa loukkaavaa muista ihmisistä. Tai ainahan voi sanoa, Suomessa on sananvapaus, mutta sitten pitää ottaa myös vastuu sanoistaan ja siitä, että on sanoillaan loukannut tai satuttanut kanssaihmisiä. Siinähän se ongelma on, että vaaditaan oikeutta sanoa mitä tahansa, mutta sitten ei kestetä sitä, että jotkut ovatkin eri mieltä ja että sanomisista saattaa seurata jopa julkista kritiikkiä.