Ikuinen laihduttaja, silti BMI 40. Mikä avuksi

Laihduttaminen ajatuksena on vangitseva, huomasin, kun normaalipainoisena tässä ajattelin muutaman kilon pudottaa kesävaatteisiin. En yleensä syö vierasvaroja ( jäätelöä, keksiä ) ollenkaan, mutta tämä laihdutus ajatus sai minut syömään kaksikin jäätelöä ja muuta. Olin ihmeissäni , että tämä on ihan päinvastaista kuin piti olla. Hautasin laihduttamisen välittömästi, jos se saa ajattelemaan vaan mitä ei saa syödä. Tsempit sinulle. Rauhallinen kävely luonnossa tekee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita päiväkirjaa kaikesta epäterveellisestä minkä syöt. On helpompi luoda itselleen tavoitteita kun tietää missä mennään.

Itsellä toimi sellainenkin makeanhimoon että joka kerta kun teki mieli syödä herkkuja, piirsin tähden tämän päivän kohdalle. Näitä tuli siis monta päivässä. Ensimmäinen päivä on helppo olla ilman, mutta toisena päivänä himo on kaikista suurin. Pikku hiljaa se viikon mittaan hiipuu ja tähdet vähenee. Parin viikon päästä voi olla jo täysin tähdetön tilanne, ellei aikaisemminkin.

Liikunta on myös se yksi osa terveellistä elämää, kannattaa tehdä jotain mikä vaan saa sut hikoilemaan, sillä läski poistuu kehosta hikenä sekä hengityksen kautta. Sellainen treeni on parasta mikä ei keskity lihasten kasvattamiseen, silloin ei läski pala niin helposti.

Laihtuminen ei ole mikään helppo juttu ja kannattaakin suunnata ajatukset terveellisempään elämään ja antaa ajan kuluessa läskien lähteä itsestään sitä mukaa mitä terveellisemmin elät. Älä siis keskitä ajatuksia pelkästään laihtumiseen.

Älä myöskään lannistu hairahduksista tai pitkistä tauoista. Jatkan vaan siitä mihin olet jäänyt.

Minulle terveys on se ja sama, ei se motivoi. Ulkonä tässä on ongelma.

Ap

Komppaan viestin 25 kirjoittajaa, että pienillä muutoksilla pysyviä muutoksia! 

Sinuna kävisin ravitsemusterapeutilla, sellaisella, joka on keskittynyt lihavuuden hoitoon. BMI 40 kyseessä on todennäköisesti tunnesyömistä tai ainakin tunteet on mukana: "en koskaan laihdu, joten ihan sama vaikka vedän pitsaa tänään ja jätskiä jälkkäriksi ja munkkeja perään vielä". Tämän sanon entisenä BMI 40:senä. 

Mulla kesti pitkä aika korjata elintapoja. Ensinnäkin piti aluksi keskittyä muihin stressaavien asioiden käsittelyyn, kun sain paremman olon itsessäni ja elämä oli tasoittunut ja voimia tullut lisää, nukuin paremmin. Aloin huolehtimaan, että nukun riittävästi. Erittäin tärkeää painonhallinnassa! Sitten opettelin syömään aamupalaa. Myöhemmin normaalia lounasta pitsan tms sijaan. Seuraavaksi tarpeeksi välipalaa (ei vain hedelmä, että "laihdun"). Ja kunnon päivällinen ja lopulta iltapaa tv:n äärellä napostelun sijaan. 

Isoin asia mulla on ollut, että syön tarpeeksi! Koska olin koko ajan laihduttanut, en syönyt kunnon ruokaa tarpeeksi, joten iltaisin romahdin ahmimaan nälän takia! Olin kuvitellut ahmivani, koska oon niin paska, etten hallitse itseäni, vaikka kyse oli koko ajan nälästä. Oli todella iso ero, kun aloin syömään vatsani täyteen aamupalalla, lounaalla ja vielä kunnon välipalan. Tällöin en etsinyt töistä lähtiestä ekaa pitsapaikkaa, mistä vetää napa täyteen tai syönyt karkkia ruoanteon lomassa ja iltapalalla vetänyt kaikki herkut kaapeista. Nykyään en tarvitse itsehillintää herkkujen suhteen, kun ei tee mieli, kun oon tyytyväinen. Saataan ottaa jälkkäriksi keksin tai pari palaa suklaa tai pullan välipalalla ja se riittää.

Syön päivittäin pienen herkun, eli kaikesta ei tarvitse kieltäytyä ja viikottain yhden aterian pitsaa tms, mutta kotona syödessä sen kanssa otan kasviksia. On ihan ok syödä kerran viikossa hampparia tms. Kaiken ei tarvi olla superterveellistä. Kuten joku linkittä hesarin juttua, niin sallivuus on myös tärkeää. Kielletyt ruuat johtavat ennen pitkää ongelmasyöjillä romahdukseen. Kuten uuden suurin pudottaja-kauden osallistujista huomaa, että on laihdutettu aiemmin, mutta paino palaa. Todennäköisesti siksi, että on laihdutettu. Laihdutus, eli kielletään ruokia, liikutaan himona ja putoava paino antaa mielihyvää. Lopulta tulee tilanne, jolloin ei enää jaksa kieltäytyä, maistaa "kiellettyä" ruokaa ja syyllisyyden takia alkaa ahmimiskierre tai tunnesyöminen. Tai korona-aikana lohdutetaan itseään kielletyillä ruuilla ja ei jakseta ylläpitää paljon voimia vieviä dieettiohjelmaa. Kyseessähän pitäisi olla pysyvä elämänapamuutos, joka antaa voimia eikä vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus | Jotkut meistä pysyvät koko elämänsä normaalipainossa – Asiantuntijan mukaan heitä kaikkia yhdistävät nämä tavat, jotka kuka tahansa voi opetella: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006523148.html?share=9d433e4e6559823018…

Muutama keskeinen viesti artikkelista niille, jotka eivät sitä pääse lukemaan:

Yhteistä onnistujille on joustava suhtautuminen syömiseen ja ruokaan. Painonhallinta ei vaadi jokaisen suupalan tarkkailua.

”Onnistunut painonhallitsija toimii joustavasti elämän muuttuvissa tilanteissa. Hän syö pääosin terveellisesti ja kasvisvoittoisesti, mutta ei kieltäydy kokonaan mistään ruoasta. Hän voi hyvillä mielin nauttia työpaikalla kahvipullan ja juhlissa täytekakkua, kun niitä tarjotaan”

...

Kun lihomisen syynä on liika kuormitus ja stressi elämässä, painonhallinta ei onnistu pelkästään ruoka- ja liikuntatottumusten muutoksilla.

”Tämän oivaltaminen on ihmisille yleensä tosi voimauttavaa. He ovat saattaneet yrittää ja epäonnistua montakin kertaa, koska keinot hallita painoa ovat riittämättömät.”

...

”Yksi kerrallaan toteutetuilla pienillä muutoksilla pääsee alkuun, kaikkea ei kannata laittaa heti uusiksi. Jos yrittää kerralla liikaa, voi käydä helpommin niin, että haluaa luovuttaa”

....

Joen mukaan painohallinnassa onnistuminen ei edellytä painon jatkuvaa ja tarkkaa vahtimista. Hänen haastattelemansa onnistujatkaan eivät käy jatkuvasti vaa’alla, vaan reagoivat muutoksiin kehossa ja vaatteiden istuvuudessa.

”Yhä edelleen painonhallinnassa törmää tiukkaan kontrolliin. Pidän erittäin tärkeänä, että painonhallinnassa muistetaan sallivuus ja joustavuus, eikä sitä nähdä vain tiukkojen sääntöjen ja kieltojen kautta.”

Ja kyseessä siis on väitöistutkimus siitä, mikä yhdistää ihmisiä jotka ovat onnistuneet painonhallinnassa sen sijaan, että olisivat näitä, jotka aina aloittavat uuden (muoti)dieetin ja luottavat, että tällä kertaa se tekee autuaaksi, kun kolmessa kuukaudessa naapurin Maijakin laihtui sillä 30 kg. 

Ja höpöhöpö :)

Ja juuri tuo asenne monella ikuisella laihduttajalla on pielessä "höpöhöpö tiedolle, hallelujah uudelle muotitdieetille". Vaikka tutkitusti olisi todettu, että järkevät, pikkuhiljaa tehtävät muutokset ovat se ainoa tie pysyvään painonhallintaan, niin edelleen jääräpäisesti halutaan uskoa siihen oikotiehen onneen. Että vaikka karppaus ei auttanut pysyvästi, niin tää ketoilu on nyt se avain autuuteen, ja vaikka kaalikeittodieetti ei toiminut, niin kyllä tää 5:2 toimii ja onhan ne painonvartijoiden pisteet tullut kokeiltua ja kaikki lihottua takaisin, mutta nyt tää pätkäpaasto on kyllä se ainoa oikea mulle toimiva. Ja niin edelleen ja niin edelleen sinne hamaan hautaan asti jojoillen.

Ehkä kuitenkin sellainen asenne on pielessä, joka pitää vain yhtä ainoaa tapaa oikeana. Sinulla se ainoa oikea on ilmeisesti virallinen suositus. Muuta vähän asennetta ja laajenna näkökulmaa.

Tässä ei ole kyse minun mielipiteestäni vaan siitä, että on ihan oikeasti tutkittu, millä tavalla painon pudotuksesta ja painonhallinnasta on tullut pysyvä elämäntapa. Mitkään rajoittavat ja tarkat kuurit eivät tutkitusti tuota pysyvää muutosta, vaan paino palaa takaisin lähtökuoppiin tai jopa sen yli, kun tilannetta tarkastellaan yli vuoden aikajanalla. Valitettavasti jossain asioissa se mutu ei vain ole tiedon väärti, vaikka siihen hyvää fiilistään hehkuttavaan kokemusasintuntijaan on niin paljon kivampi samaistua kuin siihen tylsään tieteilijään, jolla on tarjota vain kuivia faktoja ja lukuarvoja. Tässä tutkimuksessa siis on oikeasti kysytty niiltä ihan oikeilta laihduttajilta itseltään, miten ovat onnistuneet tai epäonnistuneet. Ja ne onnistujat ovat niitä, jotka ovat noudattaneet tuota ah niin tylsää ohjetta askel kerrallaan korjata elintapansa yleisesti terveellisiksi tiedettyjen tapojen muokaisesti joustavuutta unohtamatta. Ne milloin mitäkin uutta mullistavaa dieettiä kokeilleet ovat kyllä laihtuneet (osa ei edes sitä), mutta se muutos ei ole jäänyt pysyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus | Jotkut meistä pysyvät koko elämänsä normaalipainossa – Asiantuntijan mukaan heitä kaikkia yhdistävät nämä tavat, jotka kuka tahansa voi opetella: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006523148.html?share=9d433e4e6559823018…

Muutama keskeinen viesti artikkelista niille, jotka eivät sitä pääse lukemaan:

Yhteistä onnistujille on joustava suhtautuminen syömiseen ja ruokaan. Painonhallinta ei vaadi jokaisen suupalan tarkkailua.

”Onnistunut painonhallitsija toimii joustavasti elämän muuttuvissa tilanteissa. Hän syö pääosin terveellisesti ja kasvisvoittoisesti, mutta ei kieltäydy kokonaan mistään ruoasta. Hän voi hyvillä mielin nauttia työpaikalla kahvipullan ja juhlissa täytekakkua, kun niitä tarjotaan”

...

Kun lihomisen syynä on liika kuormitus ja stressi elämässä, painonhallinta ei onnistu pelkästään ruoka- ja liikuntatottumusten muutoksilla.

”Tämän oivaltaminen on ihmisille yleensä tosi voimauttavaa. He ovat saattaneet yrittää ja epäonnistua montakin kertaa, koska keinot hallita painoa ovat riittämättömät.”

...

”Yksi kerrallaan toteutetuilla pienillä muutoksilla pääsee alkuun, kaikkea ei kannata laittaa heti uusiksi. Jos yrittää kerralla liikaa, voi käydä helpommin niin, että haluaa luovuttaa”

....

Joen mukaan painohallinnassa onnistuminen ei edellytä painon jatkuvaa ja tarkkaa vahtimista. Hänen haastattelemansa onnistujatkaan eivät käy jatkuvasti vaa’alla, vaan reagoivat muutoksiin kehossa ja vaatteiden istuvuudessa.

”Yhä edelleen painonhallinnassa törmää tiukkaan kontrolliin. Pidän erittäin tärkeänä, että painonhallinnassa muistetaan sallivuus ja joustavuus, eikä sitä nähdä vain tiukkojen sääntöjen ja kieltojen kautta.”

Ja kyseessä siis on väitöistutkimus siitä, mikä yhdistää ihmisiä jotka ovat onnistuneet painonhallinnassa sen sijaan, että olisivat näitä, jotka aina aloittavat uuden (muoti)dieetin ja luottavat, että tällä kertaa se tekee autuaaksi, kun kolmessa kuukaudessa naapurin Maijakin laihtui sillä 30 kg. 

Ja höpöhöpö :)

Ja juuri tuo asenne monella ikuisella laihduttajalla on pielessä "höpöhöpö tiedolle, hallelujah uudelle muotitdieetille". Vaikka tutkitusti olisi todettu, että järkevät, pikkuhiljaa tehtävät muutokset ovat se ainoa tie pysyvään painonhallintaan, niin edelleen jääräpäisesti halutaan uskoa siihen oikotiehen onneen. Että vaikka karppaus ei auttanut pysyvästi, niin tää ketoilu on nyt se avain autuuteen, ja vaikka kaalikeittodieetti ei toiminut, niin kyllä tää 5:2 toimii ja onhan ne painonvartijoiden pisteet tullut kokeiltua ja kaikki lihottua takaisin, mutta nyt tää pätkäpaasto on kyllä se ainoa oikea mulle toimiva. Ja niin edelleen ja niin edelleen sinne hamaan hautaan asti jojoillen.

Ehkä kuitenkin sellainen asenne on pielessä, joka pitää vain yhtä ainoaa tapaa oikeana. Sinulla se ainoa oikea on ilmeisesti virallinen suositus. Muuta vähän asennetta ja laajenna näkökulmaa.

Tässä ei ole kyse minun mielipiteestäni vaan siitä, että on ihan oikeasti tutkittu, millä tavalla painon pudotuksesta ja painonhallinnasta on tullut pysyvä elämäntapa. Mitkään rajoittavat ja tarkat kuurit eivät tutkitusti tuota pysyvää muutosta, vaan paino palaa takaisin lähtökuoppiin tai jopa sen yli, kun tilannetta tarkastellaan yli vuoden aikajanalla. Valitettavasti jossain asioissa se mutu ei vain ole tiedon väärti, vaikka siihen hyvää fiilistään hehkuttavaan kokemusasintuntijaan on niin paljon kivampi samaistua kuin siihen tylsään tieteilijään, jolla on tarjota vain kuivia faktoja ja lukuarvoja. Tässä tutkimuksessa siis on oikeasti kysytty niiltä ihan oikeilta laihduttajilta itseltään, miten ovat onnistuneet tai epäonnistuneet. Ja ne onnistujat ovat niitä, jotka ovat noudattaneet tuota ah niin tylsää ohjetta askel kerrallaan korjata elintapansa yleisesti terveellisiksi tiedettyjen tapojen muokaisesti joustavuutta unohtamatta. Ne milloin mitäkin uutta mullistavaa dieettiä kokeilleet ovat kyllä laihtuneet (osa ei edes sitä), mutta se muutos ei ole jäänyt pysyväksi.

Toistan: Muuta asennetta ja laajenna näkökulmaa. Ei ole yhtä ainutta totuutta.

Enkä usko, että olet lukenut yhtäkään tutkimusta. Tai ymmärtänyt, mitä ja miten on tutkittu.

Keltaisen lehdistön ja naistenlehtien jutut kannattaa lukea melko kriittisesti.

Todennäköisesti pääongelmasi on se, että haet lohtua ja mielihyvää syömällä. Yritä löytää jotain muita tapoja palkita ja lohduttaa itseäsi syömisen sijaan. Sen käsittelyyn voit tarvita asiantuntija-apua.

Toki on syytä tarkistaa myös se, että syöt aamulla ja päivällä tarpeeksi kunnollista ruokaa niin, että et illalla retkahda puhtaasti kovan nälän takia.

Ja ota mukaan myös rauhallinen ja helppo liikunta. Se sekä kuluttaa energiaa että tuo mielihyvää, kunhan et aloita liian rankasti. Toinen vastaaja neuvoi aloittamaan tunnin sauvakävelylenkeillä. Tämä on järjetön neuvo henkilölle, joka ei ole juurikaan harrastanut liikuntaa. Ap:n viestissä ei ollut lähtötilannetta liikunnan suhteen, mutta jos on täysin sohvaperuna, hyvä tapa aloittaa voi olla tehdä kolme 5 minuutin kävelyä päivän aikana. Vähitellen niistä yhtä voi pidentää esim. 5 minuutilla viikoittain.

Minulla ei ole ratkaisua, mutta vertaistukea saat kyllä. Itselläkin BMI 40+ ja syön käytännössä kaikkiin tunteisiin ilosta suruun ja vitutuksesta tylsyyteen.

Syöminen on parasta maailmassa, parempaa kuin paraskaan seksi, upeimmatkaan luontokokemukset tai ihanimmat spa-hemmottelut. Mistään muusta en saa samanlaista hyvänolon tunnetta ja rentoutusta.

Yhden tai kaksi asiaa olen löytänyt, jotka kuitenkin pääsee lähelle ja joiden aikana voin jopa unohtaa syömisen tai hotkaista vain jotain pientä, että pääsen jatkamaan. Tosielämässä vaan näitä ei pysty/jaksa päivittäin tehdä, kun taas syömistä tarttee harrastaa useaan otteeseen joka päivä. Tällä hetkellä  yritän tehdä näistä intohimoista itselleni osa-aikatyön siinä toivossa, että unohtaisin ruoan edes hetkeksi.

Siinäpä oikeastaan ainoa neuvo, jonka osaan antaa: etsi elämääsi muuta sisältöä, uusia intohimoja ja pidä itsesi jatkuvasti kiireisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus | Jotkut meistä pysyvät koko elämänsä normaalipainossa – Asiantuntijan mukaan heitä kaikkia yhdistävät nämä tavat, jotka kuka tahansa voi opetella: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006523148.html?share=9d433e4e6559823018…

Muutama keskeinen viesti artikkelista niille, jotka eivät sitä pääse lukemaan:

Yhteistä onnistujille on joustava suhtautuminen syömiseen ja ruokaan. Painonhallinta ei vaadi jokaisen suupalan tarkkailua.

”Onnistunut painonhallitsija toimii joustavasti elämän muuttuvissa tilanteissa. Hän syö pääosin terveellisesti ja kasvisvoittoisesti, mutta ei kieltäydy kokonaan mistään ruoasta. Hän voi hyvillä mielin nauttia työpaikalla kahvipullan ja juhlissa täytekakkua, kun niitä tarjotaan”

...

Kun lihomisen syynä on liika kuormitus ja stressi elämässä, painonhallinta ei onnistu pelkästään ruoka- ja liikuntatottumusten muutoksilla.

”Tämän oivaltaminen on ihmisille yleensä tosi voimauttavaa. He ovat saattaneet yrittää ja epäonnistua montakin kertaa, koska keinot hallita painoa ovat riittämättömät.”

...

”Yksi kerrallaan toteutetuilla pienillä muutoksilla pääsee alkuun, kaikkea ei kannata laittaa heti uusiksi. Jos yrittää kerralla liikaa, voi käydä helpommin niin, että haluaa luovuttaa”

....

Joen mukaan painohallinnassa onnistuminen ei edellytä painon jatkuvaa ja tarkkaa vahtimista. Hänen haastattelemansa onnistujatkaan eivät käy jatkuvasti vaa’alla, vaan reagoivat muutoksiin kehossa ja vaatteiden istuvuudessa.

”Yhä edelleen painonhallinnassa törmää tiukkaan kontrolliin. Pidän erittäin tärkeänä, että painonhallinnassa muistetaan sallivuus ja joustavuus, eikä sitä nähdä vain tiukkojen sääntöjen ja kieltojen kautta.”

Ja kyseessä siis on väitöistutkimus siitä, mikä yhdistää ihmisiä jotka ovat onnistuneet painonhallinnassa sen sijaan, että olisivat näitä, jotka aina aloittavat uuden (muoti)dieetin ja luottavat, että tällä kertaa se tekee autuaaksi, kun kolmessa kuukaudessa naapurin Maijakin laihtui sillä 30 kg. 

Ja höpöhöpö :)

Ja juuri tuo asenne monella ikuisella laihduttajalla on pielessä "höpöhöpö tiedolle, hallelujah uudelle muotitdieetille". Vaikka tutkitusti olisi todettu, että järkevät, pikkuhiljaa tehtävät muutokset ovat se ainoa tie pysyvään painonhallintaan, niin edelleen jääräpäisesti halutaan uskoa siihen oikotiehen onneen. Että vaikka karppaus ei auttanut pysyvästi, niin tää ketoilu on nyt se avain autuuteen, ja vaikka kaalikeittodieetti ei toiminut, niin kyllä tää 5:2 toimii ja onhan ne painonvartijoiden pisteet tullut kokeiltua ja kaikki lihottua takaisin, mutta nyt tää pätkäpaasto on kyllä se ainoa oikea mulle toimiva. Ja niin edelleen ja niin edelleen sinne hamaan hautaan asti jojoillen.

Ehkä kuitenkin sellainen asenne on pielessä, joka pitää vain yhtä ainoaa tapaa oikeana. Sinulla se ainoa oikea on ilmeisesti virallinen suositus. Muuta vähän asennetta ja laajenna näkökulmaa.

Tässä ei ole kyse minun mielipiteestäni vaan siitä, että on ihan oikeasti tutkittu, millä tavalla painon pudotuksesta ja painonhallinnasta on tullut pysyvä elämäntapa. Mitkään rajoittavat ja tarkat kuurit eivät tutkitusti tuota pysyvää muutosta, vaan paino palaa takaisin lähtökuoppiin tai jopa sen yli, kun tilannetta tarkastellaan yli vuoden aikajanalla. Valitettavasti jossain asioissa se mutu ei vain ole tiedon väärti, vaikka siihen hyvää fiilistään hehkuttavaan kokemusasintuntijaan on niin paljon kivampi samaistua kuin siihen tylsään tieteilijään, jolla on tarjota vain kuivia faktoja ja lukuarvoja. Tässä tutkimuksessa siis on oikeasti kysytty niiltä ihan oikeilta laihduttajilta itseltään, miten ovat onnistuneet tai epäonnistuneet. Ja ne onnistujat ovat niitä, jotka ovat noudattaneet tuota ah niin tylsää ohjetta askel kerrallaan korjata elintapansa yleisesti terveellisiksi tiedettyjen tapojen muokaisesti joustavuutta unohtamatta. Ne milloin mitäkin uutta mullistavaa dieettiä kokeilleet ovat kyllä laihtuneet (osa ei edes sitä), mutta se muutos ei ole jäänyt pysyväksi.

Toistan: Muuta asennetta ja laajenna näkökulmaa. Ei ole yhtä ainutta totuutta.

Enkä usko, että olet lukenut yhtäkään tutkimusta. Tai ymmärtänyt, mitä ja miten on tutkittu.

Keltaisen lehdistön ja naistenlehtien jutut kannattaa lukea melko kriittisesti.

Tässä puhutaan nyt tieteellisistä, vertaisarvioiduista julkaisuista, joiden pohjalta on koostettu hyväksytty väitöskirja. Oletkohan nyt itse ihan varma, että ymmärrät, mistä löytyy luotettavaa tietoa ja miten sitä tulkitaan. Gurujen blogit kun ovat vielä huonompi lähde kuin ne naistenlehdet, joissa edes kerran parissa vuodessa saattaa vahingossa olla oikeaakin asiaa kaiken huuhaan keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemus | Jotkut meistä pysyvät koko elämänsä normaalipainossa – Asiantuntijan mukaan heitä kaikkia yhdistävät nämä tavat, jotka kuka tahansa voi opetella: https://www.hs.fi/ruoka/art-2000006523148.html?share=9d433e4e6559823018…

Muutama keskeinen viesti artikkelista niille, jotka eivät sitä pääse lukemaan:

Yhteistä onnistujille on joustava suhtautuminen syömiseen ja ruokaan. Painonhallinta ei vaadi jokaisen suupalan tarkkailua.

”Onnistunut painonhallitsija toimii joustavasti elämän muuttuvissa tilanteissa. Hän syö pääosin terveellisesti ja kasvisvoittoisesti, mutta ei kieltäydy kokonaan mistään ruoasta. Hän voi hyvillä mielin nauttia työpaikalla kahvipullan ja juhlissa täytekakkua, kun niitä tarjotaan”

...

Kun lihomisen syynä on liika kuormitus ja stressi elämässä, painonhallinta ei onnistu pelkästään ruoka- ja liikuntatottumusten muutoksilla.

”Tämän oivaltaminen on ihmisille yleensä tosi voimauttavaa. He ovat saattaneet yrittää ja epäonnistua montakin kertaa, koska keinot hallita painoa ovat riittämättömät.”

...

”Yksi kerrallaan toteutetuilla pienillä muutoksilla pääsee alkuun, kaikkea ei kannata laittaa heti uusiksi. Jos yrittää kerralla liikaa, voi käydä helpommin niin, että haluaa luovuttaa”

....

Joen mukaan painohallinnassa onnistuminen ei edellytä painon jatkuvaa ja tarkkaa vahtimista. Hänen haastattelemansa onnistujatkaan eivät käy jatkuvasti vaa’alla, vaan reagoivat muutoksiin kehossa ja vaatteiden istuvuudessa.

”Yhä edelleen painonhallinnassa törmää tiukkaan kontrolliin. Pidän erittäin tärkeänä, että painonhallinnassa muistetaan sallivuus ja joustavuus, eikä sitä nähdä vain tiukkojen sääntöjen ja kieltojen kautta.”

Ja kyseessä siis on väitöistutkimus siitä, mikä yhdistää ihmisiä jotka ovat onnistuneet painonhallinnassa sen sijaan, että olisivat näitä, jotka aina aloittavat uuden (muoti)dieetin ja luottavat, että tällä kertaa se tekee autuaaksi, kun kolmessa kuukaudessa naapurin Maijakin laihtui sillä 30 kg. 

Ja höpöhöpö :)

Ja juuri tuo asenne monella ikuisella laihduttajalla on pielessä "höpöhöpö tiedolle, hallelujah uudelle muotitdieetille". Vaikka tutkitusti olisi todettu, että järkevät, pikkuhiljaa tehtävät muutokset ovat se ainoa tie pysyvään painonhallintaan, niin edelleen jääräpäisesti halutaan uskoa siihen oikotiehen onneen. Että vaikka karppaus ei auttanut pysyvästi, niin tää ketoilu on nyt se avain autuuteen, ja vaikka kaalikeittodieetti ei toiminut, niin kyllä tää 5:2 toimii ja onhan ne painonvartijoiden pisteet tullut kokeiltua ja kaikki lihottua takaisin, mutta nyt tää pätkäpaasto on kyllä se ainoa oikea mulle toimiva. Ja niin edelleen ja niin edelleen sinne hamaan hautaan asti jojoillen.

Ehkä kuitenkin sellainen asenne on pielessä, joka pitää vain yhtä ainoaa tapaa oikeana. Sinulla se ainoa oikea on ilmeisesti virallinen suositus. Muuta vähän asennetta ja laajenna näkökulmaa.

Tässä ei ole kyse minun mielipiteestäni vaan siitä, että on ihan oikeasti tutkittu, millä tavalla painon pudotuksesta ja painonhallinnasta on tullut pysyvä elämäntapa. Mitkään rajoittavat ja tarkat kuurit eivät tutkitusti tuota pysyvää muutosta, vaan paino palaa takaisin lähtökuoppiin tai jopa sen yli, kun tilannetta tarkastellaan yli vuoden aikajanalla. Valitettavasti jossain asioissa se mutu ei vain ole tiedon väärti, vaikka siihen hyvää fiilistään hehkuttavaan kokemusasintuntijaan on niin paljon kivampi samaistua kuin siihen tylsään tieteilijään, jolla on tarjota vain kuivia faktoja ja lukuarvoja. Tässä tutkimuksessa siis on oikeasti kysytty niiltä ihan oikeilta laihduttajilta itseltään, miten ovat onnistuneet tai epäonnistuneet. Ja ne onnistujat ovat niitä, jotka ovat noudattaneet tuota ah niin tylsää ohjetta askel kerrallaan korjata elintapansa yleisesti terveellisiksi tiedettyjen tapojen muokaisesti joustavuutta unohtamatta. Ne milloin mitäkin uutta mullistavaa dieettiä kokeilleet ovat kyllä laihtuneet (osa ei edes sitä), mutta se muutos ei ole jäänyt pysyväksi.

Toistan: Muuta asennetta ja laajenna näkökulmaa. Ei ole yhtä ainutta totuutta.

Enkä usko, että olet lukenut yhtäkään tutkimusta. Tai ymmärtänyt, mitä ja miten on tutkittu.

Keltaisen lehdistön ja naistenlehtien jutut kannattaa lukea melko kriittisesti.

Tässä puhutaan nyt tieteellisistä, vertaisarvioiduista julkaisuista, joiden pohjalta on koostettu hyväksytty väitöskirja. Oletkohan nyt itse ihan varma, että ymmärrät, mistä löytyy luotettavaa tietoa ja miten sitä tulkitaan. Gurujen blogit kun ovat vielä huonompi lähde kuin ne naistenlehdet, joissa edes kerran parissa vuodessa saattaa vahingossa olla oikeaakin asiaa kaiken huuhaan keskellä.

Voi jessus, laitoin puoliksi läpällä tuon naistenlehdet, mutta sä taidatkin ihan oikeasti uskoa niiden juttuihin. Ja puhut vielä jostain "tieteellisestä"

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ratkaisua, mutta vertaistukea saat kyllä. Itselläkin BMI 40+ ja syön käytännössä kaikkiin tunteisiin ilosta suruun ja vitutuksesta tylsyyteen.

Syöminen on parasta maailmassa, parempaa kuin paraskaan seksi, upeimmatkaan luontokokemukset tai ihanimmat spa-hemmottelut. Mistään muusta en saa samanlaista hyvänolon tunnetta ja rentoutusta.

Yhden tai kaksi asiaa olen löytänyt, jotka kuitenkin pääsee lähelle ja joiden aikana voin jopa unohtaa syömisen tai hotkaista vain jotain pientä, että pääsen jatkamaan. Tosielämässä vaan näitä ei pysty/jaksa päivittäin tehdä, kun taas syömistä tarttee harrastaa useaan otteeseen joka päivä. Tällä hetkellä  yritän tehdä näistä intohimoista itselleni osa-aikatyön siinä toivossa, että unohtaisin ruoan edes hetkeksi.

Siinäpä oikeastaan ainoa neuvo, jonka osaan antaa: etsi elämääsi muuta sisältöä, uusia intohimoja ja pidä itsesi jatkuvasti kiireisenä.

Ihan samat tuntemukset, syöminen parasta maailmassa.

Nyt kuitenkin olla hyvä päivä, oikeaa ruokaa syönyt, kerran santsannut. Jäätelölitran, sipsin ja juusto-meetvursti leipien sijaan söin vain 2 eskimopuikkoa.

Sitten 1,5h lenkki ihanassa kielissä ystävän kanssa. Tuli kyllä hyvä olo, eikä tee mieli syödä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarvis enää kasvattaa vain sitä luonnetta 🤔

Mahdotonta.

Ap

Youu are the beast hwo fck every body whose bones can take yourr power.

Patrik Borgin nettikurssi Irti joulusta. Ilmoittautuminen juuri käynnissä. Puolen vuoden kurssi, jolloin paneudutaan juurisyihib, ei nopeaan itsekuri-laihduttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Patrik Borgin nettikurssi Irti joulusta. Ilmoittautuminen juuri käynnissä. Puolen vuoden kurssi, jolloin paneudutaan juurisyihib, ei nopeaan itsekuri-laihduttamiseen.

Joo ei irti joulusta, vaan irti jojoilusta!!

Onko sinulla työterveyshuoltoa? Hae laihdutuslääkettä ruokahalun hillitsemiseen ja aloita säännölliset seurantakäynnit diabetes tms hoitajan luona.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla työterveyshuoltoa? Hae laihdutuslääkettä ruokahalun hillitsemiseen ja aloita säännölliset seurantakäynnit diabetes tms hoitajan luona.

Olen pitkäaikaistyötön. Ap

Eikös ap saisi jo lihavuusleikkauksen? Se vatsalaukun pienennys ilmeisesti vähentää syömishimoa.

Kalorilaskuri. Auttaa hahmottamaan paljonko syöt. Auttaa tekemään parempia valintoja. Antaa mahdollisuuden syödä mitä tahansa, kuitenkin tiettyjen kalorien rajoissa. Vahtii kohtuutta puolestasi.

Olen itse ollut bmi 49. Ruoka ja herkut paras ystäväni ja syöminen parasta tekemistä. Tätä elämää ehdin elää 20 vuotta. Nyt bmi noin 30 eli vieläkin pudotettavaa on. Itselleni tärkeintä oli ymmärtää, ettei kitudieetti auta, eikä täydellistä laihdutusta kukaan jaksa. Elämästä pitää nauttia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voi samalla laihduttaa. Itse olen nyt kymmeniä kiloja laihempana huomattavasti aiempaa onnellisempi, vaikka olenkin joutunut jättämään ruuan elämässäni taka-alalle. Kannattaa oikeasti pohtia mitä elämässä haluat. Sekä ulkonäköä että jatkuvaa mässäämistä et voi saada. Jos oikeasti haluat, pystyt laihduttamaan. On myös ok tunnustaa, ettet oikeasti halua laihduttaa.

Syö mitä haluat kunhan et käytä alkoholia etkä syö herkkuja. Liikunta tähän lisäksi niin se on siinä.

Lihavuusleikkauskin edellyttää painon pudotusta ja syöminen on sen jälkeen hyvin tarkkaa ja vähäistä, voi mennä paikat tukkoon jos repsahtaa. Suuria muutoksia on pakko pystyä tekemään olipa hoitona mikä tahansa.