Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu edes harkitsemaan sitä, että muistisairas ja masentunut äitini asuisi meillä edes osan aikaa vuodesta
07.06.2020 |
Olen huolissani yksin maaseudulla asuvasta äidistäni, jolla on sekä muistisairaus että (mahdollisesti siihen liittyvä) masennus. Toimintakyky riittää tietyllä tavalla itsenäiseen asumiseen, ymmärtää käydä suihkussa, vaihtaa vaatteet, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa, tiskata, siivotakin mutta kaikki nuo menevät vähän sinnepäin. Äiti on muistisairauden myötä erakoitunut, ei ystäviä paikkakunnalla, puoliso kuollut. Aiemmat harrastukset ja tekemiset jääneet kun piilottelee ja häpeilee itseään neljän seinän sisällä. Mieliala matala, aina kun soitan on itkuinen ja ahdistunut. Olen soittanut äidin kotipaikkakunnan sosiaalipalveluihin ja sieltä on joku palvelutarpeen arviointi tms. tehty, mutta katsottu että pystyy asumaan riittävästi omillaan.
Olen silti todella huolissani ja ahdistaa jos tuo on äidin elämä hänen viimeiset vuotensa. Yksin rapistuvassa talossa keskellä ei mitään, itkuisena, ahdistuneena ja masentuneena. Aiemmin kuitenkin vietti täyttä elämää. Minulla ja miehelläni on pk-seudulla iso omakotitalo, peräti 2-3 huonetta tyhjänä omakotitalossa. Talo on suurimmaksi osaksi miehen maksama, sen myönnän, mutta myös minun kotini. Olen ehdottanut miehelle, että voitaisiin edes osaksi aikaa ottaa äiti tänne meille asumaan. Saisi ainakin minusta seuraa ja pääkaupunkiseudulla on ainakin koronan mentyä ohitse erilaisia kolmannen sektorin järjestämiä vanhusten/muistisairaiden yms. päiväkerhoja, joissa voisi käydä.
Mutta miehelle tämä on ihan ehdoton ei. "On mun koti, ei käy". "Sun äidissäs oli jo viime jouluna kestämistä". (Oli kaksi päivää meillä). "Voi käydä lyhyillä vierailulla, mutta asumaan missään nimessä ei tule". Tällaisia kommentteja tullut mieheltä. Ymmärrän, ettei se olisi mullekaan helppoa, jos äiti tulisi asumaan mutta sattuu tosi paljon äidin tilanne enkä tiedä mitä vaihtoehtoja meillä on? Äidin kotikunnasta sanottiin, ettei siellä ole mahdollista saada noin "hyväkuntoiselle" mitään laitos/hoivakotipaikkaa ja kevyemmän tason senioriasuntoja ei siellä edes ole. Koen tiettyä epäsuoraa painetta myös ulkomailla asuvan sisareni ja tämän miehen kautta. Siskon mies on siis kotoisin kulttuurista, jossa ollaan hyvin yhteisöllisiä ja huolehditaan vanhuksista kotona. Siskon anoppi asuu heidän luonaan sulassa sovussa ja samoin anopin siskosta he pitävät huolta, vaikka tämä asuu omillaan. Juttelin pari päivää sitten sisareni ja tämän miehen kanssa whatsappissa ja tämä mies melkein löi nyrkkiä pöytään ja ihmetteli, että mikä teillä (minulla ja miehelläni) oikein on, kun ette voi ottaa äitiä kotiimme asumaan. Siskokin oli siinä videopuhelussa ihmetteli, kun Suomen kulttuuri on jättää vanhukset omilleen. Nyt sisko ja miehensä olivat jopa lähteneet selvittämään, voisiko äitini muuttaa heidän luokseen, mutta koska maa on Euroopan ulkopuolella eikä äiti olisi ko. maassa minkään sairasvakuutuksen piirissä, se ei ole hyvä ajatus. Ymmärrän kuitenkin sisareni ja tämän miehen pointin hyvin ja itsekin koen, että kaikkien kannalta olisi inhimillisintä ottaa äiti meille asumaan, ainakin osaksi aikaa vuodesta. Hirveä ristiriita ja sekavat tunteet mielessä, kun oma puolisoni suhtautuu tähän vaihtoehtoon täysin torjuen.
Kommentit (318)
Aloittajan pitää nyt kysyä äidiltään, onko tällä edes halua muuttaa toisten nurkkiin asumaan. Jos äiti haluaa muuttaa tyttären kanssa samalle paikkakunnalle, niin hän saa vuokra-asuntoon asumistukea. Aikuinen, eläkkeellä oleva saa asumistukea ja tarpeen vaatiessa toimeentulotukeakin, ei aloittajan tarvitse äitinsä menoja maksaa. Muutto pitää tehdä mahdollisimman pian ennen kuin sairaus etenee.
Näille, jotka kertovat miten muualla maailmassa koko suku asuu yhdessä. Niissä perheen lapset eivät muuta pois lapsuudenkodistaan edes avioituessaan vaan puoliso muuttaa appivanhempien luo. Kun itse ei maksa asumisesta mitään, ei ole asuntolainaa ja isovanhemmat hoitavat lapsenlapset, niin sitä ei voi verrata siihen, että iäkäs vanhempi muuttaa lapsensa perheen luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, mutta mun on ihan pakko kirjoittaa vielä vähän ohi aiheen tuosta vuokra-asumisesta Vantaalla. Ei siellä ole mitään 500€/kk asuntoja vuokralla! Tällä hetkellä esim. Vuokra-ovessa halvin *oman yksiön* vuokra on 577€/kk ja siihen tulee vielä vesimaksu päälle. Kaikki halvemmat ovat yksittäisiä huoneita isommista asunnoista. Alle 600 euron löytyy vain tämän halvimman lisäksi yksi toinen, 598€/kk, joka menee vesimaksun kanssa jo päälle 600€/kk.
Joku mainosti Vuokraturvan asuntoja. Eivät ne ole sen halvempia. Ne ovat jopa kalliimpia, koska ovat yksityisten ihmisten omistamia vuokra-asuntoja, eivätkä mitään yleishyödyllisten säätiöiden asuntoja.
Ja kannattaa huomta, että ilmoituksissa voi olla halvalta vaikuttava asunto, mutta kun tarkemmin katsoo, niin halpa vuokra onkin vain ensimmäisen kuukauden ja sitten vuokra nousee. Esim. Keimolassa on tällä tavalla yksi yksiö nyt vuokrattavana, uusi hieno asunto ja vain 500€/kk, mutta kun lukee ilmoituksen niin vuokra onkin ekan kuukauden jälkeen 690€/kk.
Tsemppiä ap:lle ratkaisujen tekemiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko työttömiä vai miten voitte hoitaa muistisairasta 24/7, muistisairaan vuorokausirytmi voi olla täysin erilainen kuin muun perheen.
Olisi ehkä pitänyt jättää aloituksesta toi muistisairas pois ja viitata vain masennukseen, sillä kaikki nyt kuvittelevat äitini lapsen tasolle taantuneena, omia ulosteitaan syövänä kodinpolttajana. Hän on lähinnä hajamielinen, keskittyminen vaikeaa, toisinaan jotkut sanat unohtuvat. Arki sujuu itsekseen asuen esim. suihkut, kaupassa käynnit, kampaajalla käynnit, syöminen, siivous jne. Siisteystaso ja ruoanlaitto eivät tosin ihan samaa mitä ennen. Olen eniten huolissani hänen yksinäisyydestä ja masennuksesta, siksi haluaisin hänet lähemmäs.
ap
Ymmärrät varmaan että sairaus on etenevä. Vuoden päästä äitisi voi olla jo ns. vihannes. Sinuna myisin äitisi asunnon ja hommaisin hänelle yksiön teidän läheltä. Silloin olisi sinullekin helpompaa eikä omaa kotia tarvitse jakaa.
Ymmärrän tämän pointin ja yksiö on varmaan se ratkaisu mihin mennään. Jos asuisin yksin tai jos mieheni suhtautuminen olisi toisenlainen, ottaisin äidin mahdollisesti omaan kotiini ainakin siksi aikaa, että hän on suurin piirtein nykyisessä kunnossa. Sitten kun vointi menisi huonommaksi pitäisi miettiä hoivakotia tai muuta missä saisi ammatillista apua.
ap
Jos sinä otat äitisi kotiisi asumaan, niin se mahdollinen hoivakotipaikka siirtyy paljon kauemmas verrattuna siihen, että äitisi asuisi omassa kodissaan. Työkaverillani oli tuo tilanne. Hänen äitinsä muistisairaus paheni nopeasti, työkaveri ei saanut öitä nukuttua, kun äiti alkoi touhuta kaikenlaista öisin. Milloin hellalla kärysi ruoka, milloin vesihanat jäi päälle, milloin äiti lähti talosta ulos yöpaita päällä. Usein hänelle tuli kesken työpäivän soitto, että äiti pitää hakea kotiin, kun tämä oli lähtenyt pois asunnosta. Kerran hän lähti hakemaan äitiään sadan kilometrin päästä, äiti kun oli lähtenyt bussimatkalle. Poliisit etsivät myös äitiä. Se hoivakotipaikka oli todella tiukassa, äidillähän oli asunto ja hoitaja kotona. Sitä ennen äidille tarjottiin "päivähoitopaikkaa" työkaverin työpäivien ajaksi.
AP, ikävää, ettei puolisosi tue sinua. Nämä asiat on raskaita ja olisi ehdottomasti helpompi jaksaa, jos ratkaisuja voitaisiin yhdessä rintamassa miettiä, kuten sanoitkin. Ymmärrän, ettei puolisosi halua äitiäsi samaan taloon asumaan, mutta asiat voi ilmaista monella tapaa ja hänen asenteensa kuulosti ikävältä. Voimia päätöstentekoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti: "Omaishoitajaksi minulla ei ole resursseja lähteä."
Eli miksi hän edes ajattelee mamman muuttoa?!? Jos hänellä ei ole mahdollisuutta hoitaa äitiään koko ajan, niin miehenkö se pitäisi anoppiaan hoitaa?
Ei äitini ole vielä sellaisessa kunnossa, että hän tarvitsisi omaishoitoa eikä edes saisi sellaista. Edes kunnallista kotihoitoa ei kunta tarjoa, kun vointi ja oma-aloitteisuus on niin hyvä. Kuten aiemmin kirjoitin, muistisairaus on vielä sitä että välillä ei löydä oikeaa sanaa, vuosilukua tms, ei jaksa keskittyä pitkään. Arjen toiminnot hoitaa itsenäisesti ja suhteellisen ajallaan, kuten kaupassakäynti ja ruoanlaitto mutta vähän sinne päin. Esim. aiemmin mm. seurasi tv:n kokkiohjelmia innolla, kirjoitti reseptit ylös, haki kaupasta tarvikkeet ja toteutti reseptit. Nyt hakee ruisleipää, leikkelettä ja juustoa eikä jaksa laittaa jotain nakkikeittoa vaikeampaa ruokaa. Isompana ongelmana näen mielialan ja yksinäisyyden kuin muistisairauden. Ymmärrän, että sitten kun muistisairaus pahenee siten, että hän tarvii oikeaa hoitoa, ei kotihoito ole oikea paikka. Nyt ajattelen, että jos hän asuisi täällä (joko kodissani tai lähellä kotiani) hän voisi käydä itse vanhusten erilaisissa kerhoissa, mahdollisesti joko mielenterveyspuolen tai muistisairaille tarkoitetuissa. Täällä kaupungissa on eri tavoin aktivoivaa toimintaa kun syrjäkylällä. Uskon, että virikkeellisessä ympäristössä muistisairaus ei ehkä etenisi samaa tahtia.
ap
Vuokratkaa sieltä paikkakunnan kirkonkylältä yksiö tai kaksiokin. Ei varmasti maksa siellä maltaita. Näkee ainakin muita ihmisiä esim. puistossa, ja jos vielä parveke niin kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestäsi. En minäkään ottaisi anoppia nurkkiini asumaan, oli muistisairas tai ei. Muistisairaus päinvastoin lisää epäluotettavuutta ja häntä pitäisi vahtia. Sitä varten on tuetun asumisen paikat. Saa oikeanlaista tukea ja apua ja lähelle muita ihmisiä.
Kyllä kävisin tapaamassa häntä usein, mutta en todellakaan ottaisi kotiini asumaan.
No osta miehen osuus talosta pois ja asutte siellä sitten äitisi kanssa kahdestaan. Antaa miehen valita kenen kanssa asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi kylmä suhtautuminen voi olla vain sen alleviivaamista, ettei hän halua äitiäsi kotiinsa. Kunnioita sitä ja te lupaus, ettei näin tapahdu koskaan. Sen jälkeen puolisollasi voisi olla helpompi tukea sinua, kun oma koti ei ole enää uhattuna. En itse missään nimessä ottaisi omaa enkä puolisoni vanhempaa kotiimme asumaan saati alkaisi omaishoitajaksi, joten ymmärrän hyvin puolisoasi.
Parhaimmalta kuulostaisi, että äitisi muuttaisi lähellenne jolloin voisit paremmin tukea häntä. Muistisairauden alkuvaiheeseen usein kuuluu ahdistus ja masennusoireet, koska tilanne on hyvin hämmentävä ja pelottava. Niihin ei välttämättä ympäristö voi paljon vaikuttaa.
Kiinnitin aloituksessa huomioita kohtaan " siellä on tehty palvelutarpeen arviointi". Sinä et siis ollut sitä tekemässä ja kertomassa totuutta! Noilla muistisairailla - joka on pahasti kaunisteleva ja vähättelevä nimitys dementoituville - on tapana vähätellä oireitaan. Totta kai hän laittaa itse ruokansa - kukapa muu, mutta se ruoka voi olla 3 kuukautta vanhaa. Ja hän pukeutuu itse - voi olla 7 villapaitaa päällekkäin kesähelteellä. Nuo molemmat on nähty oman omaisen kohdalla. Toimintakyvyn arvioinnissa vaan ei tullut tarpeeksi pisteitä ennen kuin minä istuin selventämään niitä.
Kutsu maakunnan kokenein muistihoitaja kotikäynnille. Mene myös itse paikalle, ja kerro todellinen tilanne. Äitisi saisi edes apua.
Ymmärrän miestäsi aivan mainiosti, sillä tiedän kuinka raskasta dementoituvan kanssa eläminen on. En suosittele! Voin omasta kokemuksesta kertoa, että ei se ole yhtään helpompaa kuin olla huolissaan muualla asuvasta läheisestä kuin asua hänen kanssaan. Nyt äitisi ei ole ainakaan sähläämässä ja säätämässä sinun kodissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidille voi ostaa apua vaikka sitä ei kunnalta ilmaiseksi saisikaan. Onko hänellä omaisuutta? Mikäpä parempi tapa käyttää äidin rahat kuin hänen omaan hyvinvointiinsa nyt kun tarvitsee apua.
Selvä trollihan tämä. Oikein itkettää ja siskon mieskin on niin jeesuksesta seuraava.
Ap ei puhu edes siitä mitään, miten hän kuvittelee hoitavansa omat työssäkäyntinsä ja miehen maksamaan taloon pitäisi kuitenkin äippyli ottaa asumaan. [/quote]
Miksi näin ilkeä asenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna avioliittosi kaatua tähän. Ymmärrän täysin miestäsi, ehkä hän ilmaisi kantansa turhan kärjistetysti mutta älä takerru siihen. Jatkossa tulet tarvitsemaan puolisosi tukea. Mene äitisi kanssa geriatrille ja rehellisesti kerrot kaiken havaitsemasi muutoksen äitisi käytöksessä. Hanki vapaaehtoisapua ulkoiluun ja seuranpitoon. Ilmeisesti sinulla ei ole kokemusta muistisairaudesta- silloin et edes harkitsisi äitisi tuloa kotiisi asumaan! Eiköhän olisi parasta löytää hänen asuinkunnastaan apu ja asunto.
Vierailija kirjoitti:
Äidille voi ostaa apua vaikka sitä ei kunnalta ilmaiseksi saisikaan. Onko hänellä omaisuutta? Mikäpä parempi tapa käyttää äidin rahat kuin hänen omaan hyvinvointiinsa nyt kun tarvitsee apua.
Useaan kertaan mainittu, että äiti saa pientä eläkettä ja asuu purkukuntoisessa hökkelissä syrjäkylällä. Pientä eläkettä syö tönon lämmityskulut, joten, tuskin on sukanvarressa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidille voi ostaa apua vaikka sitä ei kunnalta ilmaiseksi saisikaan. Onko hänellä omaisuutta? Mikäpä parempi tapa käyttää äidin rahat kuin hänen omaan hyvinvointiinsa nyt kun tarvitsee apua.
Useaan kertaan mainittu, että äiti saa pientä eläkettä ja asuu purkukuntoisessa hökkelissä syrjäkylällä. Pientä eläkettä syö tönon lämmityskulut, joten, tuskin on sukanvarressa mitään.
Ja puolisolta ei jäänyt penniäkään? Aika outoa jos asuu kerran niin halvassa tönössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidille voi ostaa apua vaikka sitä ei kunnalta ilmaiseksi saisikaan. Onko hänellä omaisuutta? Mikäpä parempi tapa käyttää äidin rahat kuin hänen omaan hyvinvointiinsa nyt kun tarvitsee apua.
Useaan kertaan mainittu, että äiti saa pientä eläkettä ja asuu purkukuntoisessa hökkelissä syrjäkylällä. Pientä eläkettä syö tönon lämmityskulut, joten, tuskin on sukanvarressa mitään.
Ja puolisolta ei jäänyt penniäkään? Aika outoa jos asuu kerran niin halvassa tönössä.
Juu, ihan hyvä huomio. Miehensä oli eläessään menestyvä yritysjohtaja ja lottovoittaja kaiken muun lisäksi.. Kaikki merkit ja todennäköisyys viittaavat siihen, Heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidille voi ostaa apua vaikka sitä ei kunnalta ilmaiseksi saisikaan. Onko hänellä omaisuutta? Mikäpä parempi tapa käyttää äidin rahat kuin hänen omaan hyvinvointiinsa nyt kun tarvitsee apua.
Useaan kertaan mainittu, että äiti saa pientä eläkettä ja asuu purkukuntoisessa hökkelissä syrjäkylällä. Pientä eläkettä syö tönon lämmityskulut, joten, tuskin on sukanvarressa mitään.
Ja puolisolta ei jäänyt penniäkään? Aika outoa jos asuu kerran niin halvassa tönössä.
Harmillisen usein eläkeläinen istuu melkoisen rahakirstun päällä ja pitää kuitenkin itseään pennittömänä. Säästetään säästämisen ilosta.
Olen kyllä yllättynyt taas kuinka jyrkkiä näkemyksiä teillä asiasta on. Paineet on ihan valtavat nyt aloittajan niskassa, sieltä on helppo siskonkin huudella ulkomailta. Sen hyvin ymmärrän, että siskolla mies kulttuurista jossa omaisista huolehditaan, eikä voi ymmärtää miten äitinne kohdalla toimitaan. Kyseessä varmastikin vain väliaikainen ratkaisu, että äiti muuttaisi saman katon alle, joten miehen jyrkkä ei tekee pahaa. Mitenköhän hän toimisi omien vanhempiensa kohdalla? Itsekin ulkomailla asuneena hämmästelen tätä kylmyyttä suomalaisuudessa, että vanhukset jätetään oman onnensa nojaan. En moiti aloittajaa, koska hänellähän on juuri oikeanlainen ajatus ja välittäminen läheisestään. Joko sinne tyttären kotiin toivotetaan tervetulleeksi tai vuokralle palveluiden läheisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidille voi ostaa apua vaikka sitä ei kunnalta ilmaiseksi saisikaan. Onko hänellä omaisuutta? Mikäpä parempi tapa käyttää äidin rahat kuin hänen omaan hyvinvointiinsa nyt kun tarvitsee apua.
Useaan kertaan mainittu, että äiti saa pientä eläkettä ja asuu purkukuntoisessa hökkelissä syrjäkylällä. Pientä eläkettä syö tönon lämmityskulut, joten, tuskin on sukanvarressa mitään.
Ja puolisolta ei jäänyt penniäkään? Aika outoa jos asuu kerran niin halvassa tönössä.
Juu, ihan hyvä huomio. Miehensä oli eläessään menestyvä yritysjohtaja ja lottovoittaja kaiken muun lisäksi.. Kaikki merkit ja todennäköisyys viittaavat siihen, Heh.
Siis millainen kerjäläinen sinä oikein olet? Kyllä normaalilta duunarilta pitäisi jäädä aika paljonkin sukanvarteen jos asumiseenkaan ei ole mennyt juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yllättynyt taas kuinka jyrkkiä näkemyksiä teillä asiasta on. Paineet on ihan valtavat nyt aloittajan niskassa, sieltä on helppo siskonkin huudella ulkomailta. Sen hyvin ymmärrän, että siskolla mies kulttuurista jossa omaisista huolehditaan, eikä voi ymmärtää miten äitinne kohdalla toimitaan. Kyseessä varmastikin vain väliaikainen ratkaisu, että äiti muuttaisi saman katon alle, joten miehen jyrkkä ei tekee pahaa. Mitenköhän hän toimisi omien vanhempiensa kohdalla? Itsekin ulkomailla asuneena hämmästelen tätä kylmyyttä suomalaisuudessa, että vanhukset jätetään oman onnensa nojaan. En moiti aloittajaa, koska hänellähän on juuri oikeanlainen ajatus ja välittäminen läheisestään. Joko sinne tyttären kotiin toivotetaan tervetulleeksi tai vuokralle palveluiden läheisyyteen.
Valitettavasti tilanne Suomessa on sellainen, että muistisairaan vanhuksen kotiinsa ottanut ei pääse hänestä mitenkään eroon siinä vaiheessa kun kotihoito ei enää onnistukkaan. Muistisairas voi pahimmillaan olla kuin kaksivuotias aikuisen kropassa. Hengenvaarallinen itselleen ja muille. Jos ap ryhtyy omaishoitajaksi hän tulee olemaan 100% kiinni hoidossa siinä vaiheessa kun äidin kunto heikkenee. Hänellä katsotaan olevan hoito kunnossa, joten viralliseen hoitolaitokseen pääsyssä hän on jonon hännillä, jos jonoon edes otetaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei niitä asuntoja niin vaan hankita!
Niihin on jonot!
Käydään kuukausi- jopa vuositolkulla väittelyä siitä onko kunto riittävän huono.
Vastuu yritetään kyörätä lapsille (jos heitä on), heidän pitäisi luopua työstää, omasta perhe-elämästään, elämästään ylipäätään, vapaudestaan ja tietysti maksaa vanhuksen kuluja, olla kuskina 24/7 kun tarvis tulee...
Lähes oksennan vieläkin stressistä kun muistan millaista oli nyt jo kuolleen äitini ja mummoni kanssa.
Mikään apu ei ollut tarpeeksi, elämä oli yhtä helvettiä. Surua ei ollut aikaa eikä tilaa miettiä.
Lopulta he kuolivat.
Kannattaako uhrata oma avioliitto ja elämä tähän? Dementiahelvetti kesti 25 vuotta.
Äidillä kun oli rautainen kunto.