Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana rotu. Mutta pitää huomioida, että koiran koti ei ole kerrostalossa (Lapin kenneleistä suurin osa ei edes myy kerrostaloasukiksi). Pitää olla pihaa ja lääniä ympärillä, viedä pitkille lenkeille säästä huolimatta. Eli isännän pitää ehdottomasti olla luonnossa liikkuja. Koiran hankinnassa pitää myös ajatella koiran hyvää oloa. Ja tämä on tuttu rotu :).
Kerrostaloja vieroksutaan siellä, missä niistä on lähinnä vain ennakkoluuloja. Lapinkoira sopii ihmiselle, joka ulkoilee itse paljon, ei ihmiselle, joka tyrkkää koiran ulos yksikseen. Kantakaupunki on siitä hyvä, että ulkoilu onnistuu myös pimeällä mukavasti, kun lenkkipoluilla on ihmiselle riittävä valaistus.
Oma lapinkoira on innokas lähtemään ulos, mutta vain yhdessä ihmisen kanssa. Kotona se asettuu lähelle ykkösihmistään makoilemaan. Seurailee kodin puuhissa varjona perässä. Toki on onnessaan, kun pääsee metsäpoluille, jaksaa vaeltaa hankalassakin maastossa.
Sanoisin siis, että asumismuoto ei ratkaise, vaan ihmisen oma ajankäyttö. Jos on sillä tavalla kaupunkilainen, että liikkuu ulkona vain sisäjumppaan ja takaisin, niin joku muu rotu on parempi. Mutta sama pätee, jos on sen sortin maalainen, joka viettää vapaa-ajan huonon sään aikaan (eli ison osan vuodesta) sisällä ja poistuu pihasta vain auton kyydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapinkoirat on ylihypetettyä paskaa
Meillä naapurissa kerrostalossa sheltti, joka räksyttää lähes koko ajan. Omistajaa se ei tunnu häiritsevän, muita sitäkin enemmän. Ärsyttävä koira.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä lapinkoiraa, jos haluaa vähän haukkuvan koiran!
En allekirjoita tätä. Ainakin mun kokemus kahdesta lapinkoirasta ollut se, että haukahtelee vähän ulkona muille koirille, mutta kotona ei lainkaan, paitsi jos joku perheenjäsen tulee kotiin niin pari iloista haukahdusta.
Täysin toista luokkaa, kun naapurin koirat, jotka huutavat kurkku suorana kaikille ja kaikelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana rotu. Mutta pitää huomioida, että koiran koti ei ole kerrostalossa (Lapin kenneleistä suurin osa ei edes myy kerrostaloasukiksi). Pitää olla pihaa ja lääniä ympärillä, viedä pitkille lenkeille säästä huolimatta. Eli isännän pitää ehdottomasti olla luonnossa liikkuja. Koiran hankinnassa pitää myös ajatella koiran hyvää oloa. Ja tämä on tuttu rotu :).
Kerrostaloja vieroksutaan siellä, missä niistä on lähinnä vain ennakkoluuloja. Lapinkoira sopii ihmiselle, joka ulkoilee itse paljon, ei ihmiselle, joka tyrkkää koiran ulos yksikseen. Kantakaupunki on siitä hyvä, että ulkoilu onnistuu myös pimeällä mukavasti, kun lenkkipoluilla on ihmiselle riittävä valaistus.
Oma lapinkoira on innokas lähtemään ulos, mutta vain yhdessä ihmisen kanssa. Kotona se asettuu lähelle ykkösihmistään makoilemaan. Seurailee kodin puuhissa varjona perässä. Toki on onnessaan, kun pääsee metsäpoluille, jaksaa vaeltaa hankalassakin maastossa.
Sanoisin siis, että asumismuoto ei ratkaise, vaan ihmisen oma ajankäyttö. Jos on sillä tavalla kaupunkilainen, että liikkuu ulkona vain sisäjumppaan ja takaisin, niin joku muu rotu on parempi. Mutta sama pätee, jos on sen sortin maalainen, joka viettää vapaa-ajan huonon sään aikaan (eli ison osan vuodesta) sisällä ja poistuu pihasta vain auton kyydissä.
Samaa mieltä, kerrostalossa pitäminen ei ratkaise koiran onnellisuutta. Jotkut kerrostalossa asuvat lapinkoirat ovat taatusti onnellisempia, kuin suurimman osan ajasta ulkotarhassa viettävistä koirista, jos nämä eivät esim. saa riittävästi ihmisen seuraa. Lapinkoira ei ole tarhakoira, vaan seurakoira. Toki on selvää, että omakotitalo tai muu jossa on piha, on ihanteellisin paikka koiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomenlapinkoira: peruskoira, ystävällinen ja lempeä. Olen itse täysin hurahtanut tähän upeaan rotuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Ainakin älyttömän kiltti koirarotu.
Mä ainakin lähden liikkeelle siitä, että koiran aivojen pitää mahtua sen kallon sisään. Ei siis kingcharlesinspanielia missään nimessä. =(
Kingcharlesinspanielin aivot sopivat hyvin kalloon. Syringomyelia on niillä harvinaista. Kingcharlesinspanieli ja cavalier kingcharlesinspanieli ovat kaksi eri rotua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei staffia, mies ei halua kuulemma missään tapauksessa.
Kultainen noutaja mietityttää sen monien sairauksien takia nykyään.
Vielä ehdotuksia?
Entä joku vähän vähemmän suosittu rotu, jolla ei olisi niin paljon perinnöllisiä sairauksia?
ApHarvinaisempi rotu: spinone ! Kiltti, lempeä ja viisas ! Koiran kokoinen, säkä n. 60-70 cm, ei räksytä. Toki haukahtaa, jos näkee jonkun kulkevan talon ohi 4-5 kertaa päivässä. Karkeakarvainen pohjavillaton turkki helppo hoitaa.
Meidän spinone tulee toimeen kaikkien muiden koirien, paitsi sakemannin kanssa. Ihmisystävällinen. Ei seuraa kuitenkaan kotona koko ajan "kuin hai laivaa", osaa rauhoittua olemaan itsekseen, vaikka tykkää olla myös sohvalla rapsutettavana niin kauan kuin ihminen jaksaa rapsutella ;-)
Metsäkanakoira, emme kuitenkaan metsästä, menemme metsässä lenkeillä ja patikoimassa, saa nuuskia ja touhuta rotunsa mukaisesti.
Noista muista ehdotetuista roduista: kaverin kultsi pimahti -puri ruokkivaa kättä, kun oli laskemassa ruokakuppia lattialle :-(. Luokkakaverin cockeri ei suvainnut vieraita ihmisiä/koiria, vanhempansa ulkoiluttivat. Ei voi tietenkään yleistää.
Isoista koirista Landseer ja Newfoundilainen. Kumpikin pitää uimisesta, niissä on vähän paimenkoiran vikaakin. Riistaverisiä ne eivät ole. Ne ovat isoja seurakoiria. Nöffi on matalajalkaisempi ja pitkän omaisemi. Landseer korkeajalkaisempi mutta yhtä painava. Turkit ovat pitkiä ja niissä on pohjavilla niin karvaa lähtee paljon. Elinikä on 10-15v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Ainakin älyttömän kiltti koirarotu.
Mä ainakin lähden liikkeelle siitä, että koiran aivojen pitää mahtua sen kallon sisään. Ei siis kingcharlesinspanielia missään nimessä. =(
Kingcharlesinspanielin aivot sopivat hyvin kalloon. Syringomyelia on niillä harvinaista. Kingcharlesinspanieli ja cavalier kingcharlesinspanieli ovat kaksi eri rotua.
Kigcharlesinspanieli on sen sijaan brakykefaalinen rotu.
Springerspanieli. Todella kiltti rotu, eikä yleensä ole kovin haukkuherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spanielit ovat kilttejä ja löytyy monessa koossa. Oma suosikkini on tiibetinspanieli, mutta keskikokoisista esim springerit tai cockerspanielit.
Whippet. Ihanin rotu ja siksi näitä ei esim. kodinvaihtajina löydy.
Kiltti, seurallinen, ystävällinen, ei hauku. Tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen. Tykkää lapsista. Terve rotu. Sopii lyhyille ja pitkille lenkeille. Helppohoitoinen turkki.
Saluki; ihana silkkinen, ei kuolaa, ei haise, ei vöyhötä (aikuisena!) rakastaa omaa perhettään, ei välitä niinkään vieraista. Ihana lenkkikaveri. Huippukaunis! hyvinkin terve rotu.
Maltankoira on luonteeltaan ihana, kiintyy omistajaansa totaalisesti. Turkinhoito vaatii työtä, jos ei halua leikata lyhyeksi.
Suomenlapinkoira. Kaveri parhaasta päästä. Ei räksyttäjä.
Welch-corgi cardigan, pidä liikuntaa yllä heittämällä palloa tai keppiä ja saat välittömän palautteen ja ikuisen ystävän!
Collien ainoa huono puoli on voimakas karvanlähtö.