Lue keskustelun säännöt.
Seurakoira, jolla lempeä ja kiltti luonne?
Meillä on ollut ennen chihuahua ja yorkshiren terrierin ja chihuahuan risteytys, kumpikin eli yli 15-vuotisiksi. Nyt niistä on aika jättänyt ja haluaisimme uuden koiran, mutta enää emme halua minikoiraa, vaan ihan "kunnon koiran". Liian usein räksyttävästä pikkudiivasta väsähtäneinä haluaisimme kiinnittää erityisesti huomiota sen luonteeseen eli hakusessa olisi lempeä ja kiltti, asioihin rauhallisemmin suhtautuva rotu. Asumme pikkukaupungin laitamilla, ulkoilumahdollisuudet on hyvät ja ihan kivasti aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen, muttei kiinnostusta mihinkään ihmisten kanssa tehtävään aktiviteetteihin kuten agilityyn. Suositelkaa rotua. Kertokaa mielellään k.o. rodusta hieman.
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Collie, sileäkarvainen tai pitkäkarvainen! Rento frendi, ei turhaa hauku, viihtyy niin koirapuistossa kuin lenkkipolullakin kävellen, juosten tai vaikka hiihtäenkin, pärjää ilman 247 harrastamista, mutta siinä on potkua pidemmällekin, jos omistaja innostuu. Ei oo ehkä tarkkasilmäinen järjenjättiläinen, mutta yhdessä tekeminen kiinnostaa ja motivaation ollessa hyvä (eli sopiva palkkaus), oppii nopeasti ja tekee reippaasti. On koiran kokonen (säkä noin +-55cm ja paino noin 20kg luokkaa), mutta ei liian iso, ystävällinen ja seurallinen koko suvun koira, vaikka joskus välinpitämätön vieraita kohtaan. Ehkä vähän perskärpänen paimenen luonteellaan, mutta näissä yhdistyy kaikki hyvät puolet koirasta ja turkin laadun voi valita sillä kumpi kiinnostaa - pk tietty vaatii turkinhoitoa, sk helppo nakki.
Collien ainoa huono puoli on voimakas karvanlähtö.
Pitkäkarvaisen collien turkki on melko helppo hoitaa. Risut ja roskat eivät tartu siihen helposti. Harjata täytyy kyllä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanninspringerspanieli. Seurallinen, älykäs, lapsiystävällinen luonne, maastokelpoinen, ei hauku turhaa, terve! Huonoa trimmattava rotu.
Vierailija kirjoitti:
Nöffi on järkyttävän iso koira, ja syö kuin lihava mies. Hankala pitää. Kuolaa ruokapöydän vierellä, ja ylettää syömään pöydältä. En ikinä ottaisi, siskolla oli jonkun aikaa. Sairastui ja kuoli.
Ovat lyhytikäisiä, ja tulee monia sairauksia. Lääkärissä piti juosta vähän väliä. Korvatkin haisivat pahalle, ja haukkui kovalla äänellä. Ja kakkakin niin suuri, että isolla lapiolla piti pihalta niitä nostella.
Kaikkein paras rotu on sellainen sekarotuinen jolla isot pystyt korvat. Kuulee hyvin, eikä tule korvatulehduksia.
En kyllä tunnista meidän tyttönöffiä kuvauksesta! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cavalier king charlesin spanieli. Meikkä on ollut noita kohta 30 vuotta. Oikein kiltti ja lutunen. Eivätkä räkytä joutavia.
Älkää nyt hyvänen aika ainakaan kenellekään suositelko kyseistä rotua! Ko rodun kasvattaminen pitäisi lopettaa.
Itse asiassa kasvattamiseen pitää panostaa ongelmien välttämiseksi ja niin itseasiassa tehdäänkin. Upea rotu jos pelkkää seurakoiraa kaipaa.
Vaikea uskoa, että riittävästi. Kasvattajat sokeutuvat rotunsa ongelmille. Syringomyelia on hirveä asia eläimelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kingcharlesinspanieli. Vai onko se liian pieni? On se ainakin chihua ja yorkkia suurempi, mutta tietysti pieni verrattuna vaikka täällä kovasti suositeltuun kultsuun. Rotumääritelmän mukainen paino 3,6-6,3 kg.
Springersspanielit ovat tietääkseni terveempiä rotuja. Spanieleissa on monia vaihtoehtoja. Boykinin spanieli olisi aika ihana, pienehkö ja kiltti.
Meillä walesinspringeri, aivan ihana ihmisrakas höseltäjä. Energinen koira, vaati tekemistä ja liikuntaa mutta osaa myös rauhoittua ja rakastaa ihmisiä. Ei hauku turhaan. Ei iso eikä pieni. Turkki teettää kyllä vähän töitä. Nyt 2,5-vuotias, kertaakaan ei ole osoittanut aggressiivisuutta ihmisiä tai toisia koiria kohtaan.
Eikö springereillä about kaikilla meinaa pullahtaa silmät päästä, kun aivot ei meinaa mahtua kunnolla niin pieneen kalloon? Ainakin king charlesin spanieleilla se on yleinen vika.
Yhdellä 20:stä on pääkoppa niin paljon liian pieni aivoille, että ne saavat sietämättömiä kipukohtauksia ja vain ulvovat. Muillakin voi olla kipuja, mutta koirahan peittää ne jos pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cavalier king charlesin spanieli. Meikkä on ollut noita kohta 30 vuotta. Oikein kiltti ja lutunen. Eivätkä räkytä joutavia.
Älkää nyt hyvänen aika ainakaan kenellekään suositelko kyseistä rotua! Ko rodun kasvattaminen pitäisi lopettaa.
Itse asiassa kasvattamiseen pitää panostaa ongelmien välttämiseksi ja niin itseasiassa tehdäänkin. Upea rotu jos pelkkää seurakoiraa kaipaa.
Sorry mutta tämän rodun kasvatus täytyisi aloittaa ihan alusta koska en sekuntiakaan usko että tästä muuten saadaan mitenkään tervettä rotua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irlanninsetteri on paras koirarotu.
Itselläni on villakoira. Ihana, aktiivinen, älykäs ja lujatahtoinen rotu. Ei kuole jos et pidä jatkuvista pitkistä maastolenkeistä, mutta nauttii kyllä huomattavasti pitkistä juoksu/hiihto/kävely lenkeistä. Pelkkä lenkkeily ei tosin kaikilla yksilöillä riitä, vaan tarvitsee paljon ajateltavaa kuluttaakseen itsensä loppuun päivällä. Osaa viedä omistajaansa kuin pässi narussa ilman, että omistaja tietää sitä. "Sylikoiraisuus" on villakoiralla yksilökohtaista. Toiset suorastaan rakastavat ja toiset tulevat omistajan mieliksi silloin tällöin. Omani ei välitä muusta, kuin sohvalla vieressä makoilusta. Syli ei kelpaa vaan lähtee pois. Pitää myös saunomisesta. Sydän- ja kyynärvika-altis, sekä spondyloosialtis koirarotu. Pitkäikäinen.
Turkki on suhteellisen haastava hoitaa. Harjata pitää ja turkki kasvaa kasvamistaan, kunnes se leikataan. Trimmaaminen oman maun mukaan ja mielellään myös koiraa ajatellen. Talvella on hyvä pitää paksumpaa karvapeitettä ja takkia kaverina. Peseminen oman maun mukaan. Tykkään pestä koirani harvoin, koska iho voi paremmin ja turkki ei edes haise likaiselle. Alustan joutuu pesemään useimmin.
Sopii mielestäni todella hyvin pelkäksi seurakoiraksi, jos älylliset sekä fyysiset vaateet tulee täytetyksi. Liikuntaa tosin ei vaadi niin kovasti, vaikka kunto ei lopukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös koiratkin ole yksilöitä? Niiden luokitteleminen rodun perusteella on rasismia!
Vierailija kirjoitti:
Nöffi on järkyttävän iso koira, ja syö kuin lihava mies. Hankala pitää. Kuolaa ruokapöydän vierellä, ja ylettää syömään pöydältä. En ikinä ottaisi, siskolla oli jonkun aikaa. Sairastui ja kuoli.
Ovat lyhytikäisiä, ja tulee monia sairauksia. Lääkärissä piti juosta vähän väliä. Korvatkin haisivat pahalle, ja haukkui kovalla äänellä. Ja kakkakin niin suuri, että isolla lapiolla piti pihalta niitä nostella.
Kaikkein paras rotu on sellainen sekarotuinen jolla isot pystyt korvat. Kuulee hyvin, eikä tule korvatulehduksia.
Liikaa jalostettu? Landseereista en muista lukeneeni tai kuulleeni suuremmin liian jalostuksen tuomista vaivoista. Jättiläisrodulle 10v on pitkä ikä mutta voi se elää 15 vuotiaaksikin. Korvia pitää puhdistaa ja kynsiä leikata. Kaikki on isommassa mittakaavassa kuin pikkukoirilla kuten kuolan määräkin. Missä on otsalamppu avuksi jos ovat mustat. Ei ne kovia haukkumaan mutta haukka kantaa pitkälle. Ei se ole hankalampi pitää kuin pienemmätkään jos asunnossa on tilaa ja asuu omakotitalossa tai ekassa kerroksessa tai on hissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Cavalier king charlesin spanieli. Meikkä on ollut noita kohta 30 vuotta. Oikein kiltti ja lutunen. Eivätkä räkytä joutavia.
Älkää nyt hyvänen aika ainakaan kenellekään suositelko kyseistä rotua! Ko rodun kasvattaminen pitäisi lopettaa.
Itse asiassa kasvattamiseen pitää panostaa ongelmien välttämiseksi ja niin itseasiassa tehdäänkin. Upea rotu jos pelkkää seurakoiraa kaipaa.
Tässä rodussa käytännössä kaikki yksilöt ovat sairaita. Mikään kasvatustyö ei auta, koska tervettä populaatiota ei ole. Paitsi toki roturisteytykset voisi auttaa, mutta cavaväki ei ole niihin halukasta. Koirat ovat parantumatttomasti, kivuliaasti sairaita, lähes kaikki. Joku yksilö ei välttämättä oireile, mutta silti se ei ole terve.
Ei hauku kaikki podengot ,ei pidä yleistää. Minun podengo eli 17 vuotta ja ei haukkunu juuri koskaan. Ja irti pystyi helposti pitämään, totteli todella hyvin joka tilanteessa. Ehdottomasti ihana rotu jota voi suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultsi, kultainen noutaja. Aina hyvä käytös, räksyttäviä remmiräyhääjiä tulee lenkillä vastaan. Kultsi ei petä, toki peruskoulutus kuten kaikille koirille. Kiltti kun mikä.
Spanieli. Ei ole liian iso ja on tosi lempeä + kiltti. Hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei hauku kaikki podengot ,ei pidä yleistää. Minun podengo eli 17 vuotta ja ei haukkunu juuri koskaan. Ja irti pystyi helposti pitämään, totteli todella hyvin joka tilanteessa. Ehdottomasti ihana rotu jota voi suositella.
Podengot ovat aika pidättyväisiä. Eivät osoita lempeyttä.
Welsh corgi cardigan
-ystävällinen
-iloinen ja aktiivinen
-koko perheen lemmikki
-huumorintajuinen
Lyhytkarvaiset mäyrikset ovat jäätäviä päälliköitä, mutta edes niistä ei ole vastusta staffille.
Itse asiassa kasvattamiseen pitää panostaa ongelmien välttämiseksi ja niin itseasiassa tehdäänkin. Upea rotu jos pelkkää seurakoiraa kaipaa.