Lue keskustelun säännöt.
Suhde kriisissä, mies kertoi vihdoin syyn haluttomuuteen
05.06.2020 |
Meillä ollut tämän vuoden aikana seksiä n. 3 kertaa. Ei hellyyttä tai toisen huomioimista enää pitkään aikaan. Yhdessä 6 vuotta. Eilen raivostuin ja tivasin syytä etäisyyteen kunnes mies totesi "No katso nyt itseäsi ja mieti".
Olen hämmentynyt ja sanaton. Mitä tekisitte itse vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän 10 kg lihominen ole edes paljon, etenkin jos lähtöpaino on ollut hoikan / normaalin puolella. Ap on todennäköisesti edelleen ihan normaalipainoinen. Ja raskaus on vieläpä oikea syy tälle lievälle painonnousulle!
Tuore äiti tarvitsee myös aikaa oman hyvinvointinsa ylläpitoon. Mies varmaan on antanut ap:lle mahdollisuuden vapaa-aikaan, jotta pääsee halutessaan liikkumaan ja virkistymään vauva-arjen keskellä? Vai oisko sittenkin mies vaan kiukutellut asiaa tekemättä mitään konkreettista..
Vielä tuosta lihomisesta parisuhteen aikana: olen itse sitä mieltä, että ei voi odottaa suhteen jatkuvan normaalina seksin suhteen, jos toinen osapuoli lihoo merkittävästi. Tällä tarkoitan useiden kymmenien kilojen lihomista (esim. normaalipainosta lihominen merkittävään/vaikeaan lihavuuteen). Toki muutama kilo tai vaikka tuo 10 ihan normaalia riippuen elämäntilanteesta.
Jos ei ole ikinä viehättynyt todella lihavasta ihmisestä, niin miten tilanne muuttuu, vaikka oltaisiinkin parisuhteessa? Omille mieltymyksilleen kun ei voi mitään, ja kumppanihan alunperin valikoituu näiden mieltymysten mukaan.Varmaan alapeukkuja satelee, mutta halusin vain tuoda vähän eri näkökantaa asiaan. Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Kaikki eivät viehäty edes tukevista normaalipainoisista kehoista. Joillakuilla kehotyypillä ei ole mitään merkitystä. Ihmiset ovat tässä asiassa kovin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Omalla kohdalla näen sairastumisen seurauksena lihomisen eri tavalla siinä suhteessa, että asia on ns. korjattavissa. Eli jos ikänsä kohtuu terveellisesti elänyt sairastuu vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin kun sairaus saadaan hoidettua/tasapainoon, todd.näk. myös painoon tulee muutos taas parempaan. Toki tämä vaatii aikaa, mutta voidaan silti jatkaa esim. yhdessä liikkumista ja tehdä yhdessä hyvää ruokaa jne, mikä myös vaikuttaa viehättyneisyyteen.
Verrattuna sitten siihen, että toinen lopettaa itsestään huolehtimisen täysin, makaa sohvalla päivät pitkät, syö ja juo huonosti. Ei halua liikkua. Ja tämä vain koska "ei tarvitse kun on parisuhteessa" tms. Eihän tällöin ole kyseessä sama ihminen, johon alunperin ihastui.
Näin itse ajattelen, toivottavasti tästä ymmärsi pointin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Omalla kohdalla näen sairastumisen seurauksena lihomisen eri tavalla siinä suhteessa, että asia on ns. korjattavissa. Eli jos ikänsä kohtuu terveellisesti elänyt sairastuu vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin kun sairaus saadaan hoidettua/tasapainoon, todd.näk. myös painoon tulee muutos taas parempaan. Toki tämä vaatii aikaa, mutta voidaan silti jatkaa esim. yhdessä liikkumista ja tehdä yhdessä hyvää ruokaa jne, mikä myös vaikuttaa viehättyneisyyteen.
Verrattuna sitten siihen, että toinen lopettaa itsestään huolehtimisen täysin, makaa sohvalla päivät pitkät, syö ja juo huonosti. Ei halua liikkua. Ja tämä vain koska "ei tarvitse kun on parisuhteessa" tms. Eihän tällöin ole kyseessä sama ihminen, johon alunperin ihastui.
Näin itse ajattelen, toivottavasti tästä ymmärsi pointin :)
Minusta näkemyksesi on turhan optimistinen. Esimerkiksi masennus voi olla koko loppuelämän vaiva, ja moni sairaus vaikeuttaa painonhallintaa todella paljon. Kilppari on varmasti helpoin vaiva tässä mielessä. Tilastojen valossa jos kumppanisi lihoo vaikka 20 kiloa, hän ei entisiin mittoihinsa erittäin todennäköisesti enää palaa, ja parhaimmillaankin painon karistamiseen voi mennä vuosia.
Onko sinun mielestäsi kohtuullista olla vuosia seksittömässä suhteessa? Vai pitäisikö kumppanin seksiä harrastaa vastoin tahtoaan? Entä olisitko itse noin kauan suhteessa ihmiseen, joka ei kiihotu sinusta? Minä en huolisi yhdenkään skenaarion mukaista suhdetta.
Kaikki meistä vanhenevat. Kaikki eivät liho, mutta seksuaalinen viehätys katoaa ihan kaikilta iän myötä. Jos ei pysty hyväksymään omaa ja toisen vanhenemista, joutuu vaihtamaan puolisoa nuorempaan monta kertaa. Enkä jopa niin monta, että ei enää löydy sitä nuorta rakastajatarta, joka katselisi vanhaa miestä.
Toki painoa voi pudottaa, hankkia kivoja alusvaatteita ja muuten yrittää vähän piristää näivettynyttä seksielämää. Mutta totuus on se että jokainen meistä on vanhana enemmän tai vähemmän ryppyinen, ja paikat roikkuvat. Jos ei sitä kestä, ei kannata jatkaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeää ottaa huomioon, että ihminenkin altistuu eli ihastuu toisen ihmisen hajulle. Siis perimmäiselle normaalille yksilön hajulle.
Nykyään käytetään niin runsaasti tuoksuja ja rasvoja, että niillä peitetään julmasti oma haju. Tämä ei ole oikein.
Munet nuoret luulevat tuoksuilla ja meikillä tai upeilla kampauksilla voittavansa miehen/naisen puolelleen.
Ei vaatteet merkitse, vaan kaikki muu ihmisessä.
Minun iässä toisessa ärsyttää jopa suun asento, jos on aihetta tai ääni tai jokin provokatiivinen ele. Sekin on tärkeää, että saa olla omassa rauhassa, ihan vain itselleen.
Me ollaan kokonaisuus ja luonnollinen asenne ja olo, no ei tarvitse posket hehkuen saunasta tullessa ajatella, että olen parhaimmillani.
On tarpeen ajatella miten kykenen itse muuttumisen mukana elämään. Seksi ei ole se kaikkein pohjimmaisen parisuhteessa.
myöhemmin ihminen seestyy ja sitä pidän hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Omalla kohdalla näen sairastumisen seurauksena lihomisen eri tavalla siinä suhteessa, että asia on ns. korjattavissa. Eli jos ikänsä kohtuu terveellisesti elänyt sairastuu vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin kun sairaus saadaan hoidettua/tasapainoon, todd.näk. myös painoon tulee muutos taas parempaan. Toki tämä vaatii aikaa, mutta voidaan silti jatkaa esim. yhdessä liikkumista ja tehdä yhdessä hyvää ruokaa jne, mikä myös vaikuttaa viehättyneisyyteen.
Verrattuna sitten siihen, että toinen lopettaa itsestään huolehtimisen täysin, makaa sohvalla päivät pitkät, syö ja juo huonosti. Ei halua liikkua. Ja tämä vain koska "ei tarvitse kun on parisuhteessa" tms. Eihän tällöin ole kyseessä sama ihminen, johon alunperin ihastui.
Näin itse ajattelen, toivottavasti tästä ymmärsi pointin :)
Minusta näkemyksesi on turhan optimistinen. Esimerkiksi masennus voi olla koko loppuelämän vaiva, ja moni sairaus vaikeuttaa painonhallintaa todella paljon. Kilppari on varmasti helpoin vaiva tässä mielessä. Tilastojen valossa jos kumppanisi lihoo vaikka 20 kiloa, hän ei entisiin mittoihinsa erittäin todennäköisesti enää palaa, ja parhaimmillaankin painon karistamiseen voi mennä vuosia.
Onko sinun mielestäsi kohtuullista olla vuosia seksittömässä suhteessa? Vai pitäisikö kumppanin seksiä harrastaa vastoin tahtoaan? Entä olisitko itse noin kauan suhteessa ihmiseen, joka ei kiihotu sinusta? Minä en huolisi yhdenkään skenaarion mukaista suhdetta.
Toki voinkin olla turhan optimistinen, kukapa tälläistä voi ennakkoon varmaksi sanoa.
Etenkin kun kyseessä kahden osapuolen tarpeet ja halut: voihan tilanne mennä vaikka niinkin päin, että se sairastunut ja sitämyöten lihonut osapuoli ei halua seksiä em. asioiden vuoksi.
Niin ja sairastan itse masennusta, joten kyllä tiedän, että se on luultavasti jossain määrin loppuelämän sairaus. Omalla kohdallani olen onneksi pystynyt pitämään kiinni suhtkoht terveellisestä elämäntavoista, toki vaihtelua on ollut niissäkin eikä paino ole koko ajan pysynyt samana. Kuten ei kumppanillanikaan erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Kysymyksiisi vielä vastauksia:
- Olisin valmis olemaan seksittömässä suhteessa pitempäänkin sairauden takia. En esim. jättäisi puolisoani syövän tai vaikkapa vaikean masennuksen takia.
- Kenenkään ei tarvitse (eikä kannata) harrastaa seksiä vastentahtoaan, mutta pitää muistaa että seksittömyys ei automaattisesti poista muuta läheisyyttä. Se sairastunut kumppani on edelleen se sama ihminen, joten mihin se rakkaus ja sitä myötä hellyyden osoittaminen katoaisi?
- Jos läheisyyttä ja hellyyttä olisi muuten, niin seksittömyyttä kestäisin kyllä pidempäänkin. Olemme mieheni kanssa tästä keskustelleet, ja ymmärrämme sen tosiasian, että kumpikaan ei kiihotu vaikeasti ylipainoisesta ihmisestä. Jos tilanne on kuitenkin väliaikainen (= sairaudesta johtuva), ja lihonut osapuoli on edelleen se sama ihminen ja arvostaa terveellisiä elämäntapoja, niin ei se viehättyvyys kuitenkaan lopullisesti katoa.
Oma pointti tiivistetysti: elämäntavat. Itse en viehäty enkä kiihotu ylipainoisesta sohvaperunasta. Mutta 20 kg (mikä ei minusta ole edes älyttömän paljon, kuten aloituksessa jo kirjoitinkin) sairauden seurauksena lihonut, edelleen aktiivinen ja suht terveellisesti syövä kumppani on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki meistä vanhenevat. Kaikki eivät liho, mutta seksuaalinen viehätys katoaa ihan kaikilta iän myötä. Jos ei pysty hyväksymään omaa ja toisen vanhenemista, joutuu vaihtamaan puolisoa nuorempaan monta kertaa. Enkä jopa niin monta, että ei enää löydy sitä nuorta rakastajatarta, joka katselisi vanhaa miestä.
Toki painoa voi pudottaa, hankkia kivoja alusvaatteita ja muuten yrittää vähän piristää näivettynyttä seksielämää. Mutta totuus on se että jokainen meistä on vanhana enemmän tai vähemmän ryppyinen, ja paikat roikkuvat. Jos ei sitä kestä, ei kannata jatkaa parisuhdetta.
Eli koska kumppanisi seksuaalinen viehättävyys häviää kuitenkin 70-vuotiaana, sinun täytyy sietää yhtälailla 30-vuotiaana? Melkoisen mielenkiintoinen näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon että mies kertoisi syyn, miksi sillä ei enää seiso. Töitä se syyttää ja pitkiä päiviä. En usko toiseen naiseen mutta luultavasti oikea syy on että olen liian ruma. Ei vaan pysty enää seksiin. Luultavasti meillä sitten lopetetaan se homma.
Meillä miestä vaivaa napaan asti roikkuvat rintani ja ikäni, näille en tietenkään mitään voi.
Ikää?
Voisin kyllä tulla leipomaan sun lörtsyköitä, en usko tisseistä johtuvan haluttomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Omalla kohdalla näen sairastumisen seurauksena lihomisen eri tavalla siinä suhteessa, että asia on ns. korjattavissa. Eli jos ikänsä kohtuu terveellisesti elänyt sairastuu vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin kun sairaus saadaan hoidettua/tasapainoon, todd.näk. myös painoon tulee muutos taas parempaan. Toki tämä vaatii aikaa, mutta voidaan silti jatkaa esim. yhdessä liikkumista ja tehdä yhdessä hyvää ruokaa jne, mikä myös vaikuttaa viehättyneisyyteen.
Verrattuna sitten siihen, että toinen lopettaa itsestään huolehtimisen täysin, makaa sohvalla päivät pitkät, syö ja juo huonosti. Ei halua liikkua. Ja tämä vain koska "ei tarvitse kun on parisuhteessa" tms. Eihän tällöin ole kyseessä sama ihminen, johon alunperin ihastui.
Näin itse ajattelen, toivottavasti tästä ymmärsi pointin :)
Minusta näkemyksesi on turhan optimistinen. Esimerkiksi masennus voi olla koko loppuelämän vaiva, ja moni sairaus vaikeuttaa painonhallintaa todella paljon. Kilppari on varmasti helpoin vaiva tässä mielessä. Tilastojen valossa jos kumppanisi lihoo vaikka 20 kiloa, hän ei entisiin mittoihinsa erittäin todennäköisesti enää palaa, ja parhaimmillaankin painon karistamiseen voi mennä vuosia.
Onko sinun mielestäsi kohtuullista olla vuosia seksittömässä suhteessa? Vai pitäisikö kumppanin seksiä harrastaa vastoin tahtoaan? Entä olisitko itse noin kauan suhteessa ihmiseen, joka ei kiihotu sinusta? Minä en huolisi yhdenkään skenaarion mukaista suhdetta.
Toki voinkin olla turhan optimistinen, kukapa tälläistä voi ennakkoon varmaksi sanoa.
Etenkin kun kyseessä kahden osapuolen tarpeet ja halut: voihan tilanne mennä vaikka niinkin päin, että se sairastunut ja sitämyöten lihonut osapuoli ei halua seksiä em. asioiden vuoksi.Niin ja sairastan itse masennusta, joten kyllä tiedän, että se on luultavasti jossain määrin loppuelämän sairaus. Omalla kohdallani olen onneksi pystynyt pitämään kiinni suhtkoht terveellisestä elämäntavoista, toki vaihtelua on ollut niissäkin eikä paino ole koko ajan pysynyt samana. Kuten ei kumppanillanikaan erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Kysymyksiisi vielä vastauksia:
- Olisin valmis olemaan seksittömässä suhteessa pitempäänkin sairauden takia. En esim. jättäisi puolisoani syövän tai vaikkapa vaikean masennuksen takia.
- Kenenkään ei tarvitse (eikä kannata) harrastaa seksiä vastentahtoaan, mutta pitää muistaa että seksittömyys ei automaattisesti poista muuta läheisyyttä. Se sairastunut kumppani on edelleen se sama ihminen, joten mihin se rakkaus ja sitä myötä hellyyden osoittaminen katoaisi?
- Jos läheisyyttä ja hellyyttä olisi muuten, niin seksittömyyttä kestäisin kyllä pidempäänkin. Olemme mieheni kanssa tästä keskustelleet, ja ymmärrämme sen tosiasian, että kumpikaan ei kiihotu vaikeasti ylipainoisesta ihmisestä. Jos tilanne on kuitenkin väliaikainen (= sairaudesta johtuva), ja lihonut osapuoli on edelleen se sama ihminen ja arvostaa terveellisiä elämäntapoja, niin ei se viehättyvyys kuitenkaan lopullisesti katoa.Oma pointti tiivistetysti: elämäntavat. Itse en viehäty enkä kiihotu ylipainoisesta sohvaperunasta. Mutta 20 kg (mikä ei minusta ole edes älyttömän paljon, kuten aloituksessa jo kirjoitinkin) sairauden seurauksena lihonut, edelleen aktiivinen ja suht terveellisesti syövä kumppani on eri asia.
Kiitos vastauksistasi.
Olemme erilaisia siinä mielessä, että minä en jäisi seksittömään suhteeseen, eikä hellyys ja läheisyys riitä minulle täyttämään näitä tarpeita. (Seksissä on minulle kysymys etupäässä muusta kuin hellyydestä). Olen elämässäni jo kerran eronnut erittäin rakastavasta suhteesta yhteensopimattomuuden vuoksi, joten tiedän myös omakohtaisesti, ettei pelkkä rakkaus riitä pitämään yllä suhdetta.
Minulle eivät myöskään laiskat elämäntavat merkitse mitään viehättymisen kannalta. Terveellinen syöminen, fyysinen suorituskyky ja liikunnallinen aktiivisuus ovat minulle täysin yhdentekeviä ominaisuuksia kumppanissa.
Yhteen kasvaminen on tärkeä asia, muttei se tarkoita sitä, että kaikki tehdään yhdessä.
Meillä on erillään minun tekemiset ja miehen tekemiset.
Ei tulisi keittiöhommista mitään yhdessä, siis jos, niin vuorptellen tai sitten mieluummin minä teen. Siivoukset ja muut vastaavat parempi minun tehdä
Auto ja sen isot korjaukset ovat miehen töitä, joita arvostan suuresti. Vesijohdot, sähköasiat ja puutyöt menee näppärältä mieheltä hyvin. Tietokoneasiat, voi kun en ole opetullut niitä, hän istuu kauan ja laittaa nekin asiat kuntoon.
Minä maalaan ja päällystän lattioita ja korjaan ikkunanpieliä. Vanha talo vaatii.
Teen kuitenkin paljon jo oman liikuntani eteen.
Lapsia meillä ei ole, mutta hyvin toimii myös ilman.
lasten kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä. Kapakat ei ole kiinnostaneet milloinkaan. Mutta toiselle on annettava oma tila niin asunnossa kuin trhtävien suorittamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki meistä vanhenevat. Kaikki eivät liho, mutta seksuaalinen viehätys katoaa ihan kaikilta iän myötä. Jos ei pysty hyväksymään omaa ja toisen vanhenemista, joutuu vaihtamaan puolisoa nuorempaan monta kertaa. Enkä jopa niin monta, että ei enää löydy sitä nuorta rakastajatarta, joka katselisi vanhaa miestä.
Toki painoa voi pudottaa, hankkia kivoja alusvaatteita ja muuten yrittää vähän piristää näivettynyttä seksielämää. Mutta totuus on se että jokainen meistä on vanhana enemmän tai vähemmän ryppyinen, ja paikat roikkuvat. Jos ei sitä kestä, ei kannata jatkaa parisuhdetta.
Eli koska kumppanisi seksuaalinen viehättävyys häviää kuitenkin 70-vuotiaana, sinun täytyy sietää yhtälailla 30-vuotiaana? Melkoisen mielenkiintoinen näkemys.
No jos sulla on kovin ahdas näkemys siitä millaisena kumppanisi on hyvännäköinen,niin miten ajattelit kestää luonnolliset muutokset ulkonäössä? Jos nyt ei siis puhuta pelkästään lihomisesta vaan muutoksista, joita alkaa ilmetä pikkuhiljaa jo ihan kolmekymppisenä.. Kannattaa harkita pumpattavaa versiota, jos tämä käy kovasti mielen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Omalla kohdalla näen sairastumisen seurauksena lihomisen eri tavalla siinä suhteessa, että asia on ns. korjattavissa. Eli jos ikänsä kohtuu terveellisesti elänyt sairastuu vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin kun sairaus saadaan hoidettua/tasapainoon, todd.näk. myös painoon tulee muutos taas parempaan. Toki tämä vaatii aikaa, mutta voidaan silti jatkaa esim. yhdessä liikkumista ja tehdä yhdessä hyvää ruokaa jne, mikä myös vaikuttaa viehättyneisyyteen.
Verrattuna sitten siihen, että toinen lopettaa itsestään huolehtimisen täysin, makaa sohvalla päivät pitkät, syö ja juo huonosti. Ei halua liikkua. Ja tämä vain koska "ei tarvitse kun on parisuhteessa" tms. Eihän tällöin ole kyseessä sama ihminen, johon alunperin ihastui.
Näin itse ajattelen, toivottavasti tästä ymmärsi pointin :)
Minusta näkemyksesi on turhan optimistinen. Esimerkiksi masennus voi olla koko loppuelämän vaiva, ja moni sairaus vaikeuttaa painonhallintaa todella paljon. Kilppari on varmasti helpoin vaiva tässä mielessä. Tilastojen valossa jos kumppanisi lihoo vaikka 20 kiloa, hän ei entisiin mittoihinsa erittäin todennäköisesti enää palaa, ja parhaimmillaankin painon karistamiseen voi mennä vuosia.
Onko sinun mielestäsi kohtuullista olla vuosia seksittömässä suhteessa? Vai pitäisikö kumppanin seksiä harrastaa vastoin tahtoaan? Entä olisitko itse noin kauan suhteessa ihmiseen, joka ei kiihotu sinusta? Minä en huolisi yhdenkään skenaarion mukaista suhdetta.
Toki voinkin olla turhan optimistinen, kukapa tälläistä voi ennakkoon varmaksi sanoa.
Etenkin kun kyseessä kahden osapuolen tarpeet ja halut: voihan tilanne mennä vaikka niinkin päin, että se sairastunut ja sitämyöten lihonut osapuoli ei halua seksiä em. asioiden vuoksi.Niin ja sairastan itse masennusta, joten kyllä tiedän, että se on luultavasti jossain määrin loppuelämän sairaus. Omalla kohdallani olen onneksi pystynyt pitämään kiinni suhtkoht terveellisestä elämäntavoista, toki vaihtelua on ollut niissäkin eikä paino ole koko ajan pysynyt samana. Kuten ei kumppanillanikaan erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Kysymyksiisi vielä vastauksia:
- Olisin valmis olemaan seksittömässä suhteessa pitempäänkin sairauden takia. En esim. jättäisi puolisoani syövän tai vaikkapa vaikean masennuksen takia.
- Kenenkään ei tarvitse (eikä kannata) harrastaa seksiä vastentahtoaan, mutta pitää muistaa että seksittömyys ei automaattisesti poista muuta läheisyyttä. Se sairastunut kumppani on edelleen se sama ihminen, joten mihin se rakkaus ja sitä myötä hellyyden osoittaminen katoaisi?
- Jos läheisyyttä ja hellyyttä olisi muuten, niin seksittömyyttä kestäisin kyllä pidempäänkin. Olemme mieheni kanssa tästä keskustelleet, ja ymmärrämme sen tosiasian, että kumpikaan ei kiihotu vaikeasti ylipainoisesta ihmisestä. Jos tilanne on kuitenkin väliaikainen (= sairaudesta johtuva), ja lihonut osapuoli on edelleen se sama ihminen ja arvostaa terveellisiä elämäntapoja, niin ei se viehättyvyys kuitenkaan lopullisesti katoa.Oma pointti tiivistetysti: elämäntavat. Itse en viehäty enkä kiihotu ylipainoisesta sohvaperunasta. Mutta 20 kg (mikä ei minusta ole edes älyttömän paljon, kuten aloituksessa jo kirjoitinkin) sairauden seurauksena lihonut, edelleen aktiivinen ja suht terveellisesti syövä kumppani on eri asia.
Kiitos vastauksistasi.
Olemme erilaisia siinä mielessä, että minä en jäisi seksittömään suhteeseen, eikä hellyys ja läheisyys riitä minulle täyttämään näitä tarpeita. (Seksissä on minulle kysymys etupäässä muusta kuin hellyydestä). Olen elämässäni jo kerran eronnut erittäin rakastavasta suhteesta yhteensopimattomuuden vuoksi, joten tiedän myös omakohtaisesti, ettei pelkkä rakkaus riitä pitämään yllä suhdetta.
Minulle eivät myöskään laiskat elämäntavat merkitse mitään viehättymisen kannalta. Terveellinen syöminen, fyysinen suorituskyky ja liikunnallinen aktiivisuus ovat minulle täysin yhdentekeviä ominaisuuksia kumppanissa.
Näinpä, ihmiset on erilaisia ja arvostavat kumppanissaan erilaisia asioita :)
Mielenkiinnosta kysyn vielä sinulta: jättäisitkö sinä puolisosi, jos hän sairastuisi vaikkapa siihen syöpään tai vaikeaan masennukseen, eikä haluaisi tai kykenisi seksiin vaikkapa vuoteen tai useampaan? Eli onko seksittömyys aina kynnyskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet olettaa et nainen pysyy nuorena ikuisesti sit kun ei pysy niin petytään ja ruvetaan jahtamaan niitä 20 vuotiaita tyttöjä
Miehethän itse saavat olla kuinka vanhoja ja rumia, lihavia silti vaativat et naisen pitää olla nuori, kaunis, hoikka
Olen ollut monen painoinen suhteemne aikana. Paino vaihdellut n.30kgn sisällä, eli melkoisesti. Aina on mies rakastanut ja kunnioittanut. Apn mies halusi sanoillaan loukata. Terapiaan tai ero.
Vierailija kirjoitti:
On tärkeää ottaa huomioon, että ihminenkin altistuu eli ihastuu toisen ihmisen hajulle. Siis perimmäiselle normaalille yksilön hajulle.
Nykyään käytetään niin runsaasti tuoksuja ja rasvoja, että niillä peitetään julmasti oma haju. Tämä ei ole oikein.Munet nuoret luulevat tuoksuilla ja meikillä tai upeilla kampauksilla voittavansa miehen/naisen puolelleen.
Ei vaatteet merkitse, vaan kaikki muu ihmisessä.Minun iässä toisessa ärsyttää jopa suun asento, jos on aihetta tai ääni tai jokin provokatiivinen ele. Sekin on tärkeää, että saa olla omassa rauhassa, ihan vain itselleen.
Me ollaan kokonaisuus ja luonnollinen asenne ja olo, no ei tarvitse posket hehkuen saunasta tullessa ajatella, että olen parhaimmillani.
On tarpeen ajatella miten kykenen itse muuttumisen mukana elämään. Seksi ei ole se kaikkein pohjimmaisen parisuhteessa.
myöhemmin ihminen seestyy ja sitä pidän hyvänä.
Siis mitä? Sekava kirjoitus.
Ottakaa hyvät ihmiset se ulkomaalinen mies, mitä tummempi sitä kiihkeämpi rakastaja. Suomessa on jo paljon valinnan varaa niin se löytyy helposti ja näin kesäisin varsinkin<3
Kokeile kerran tummaa niin etä palaa enää koskaan valeaan mieheen, tämä on taivahan tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon että mies kertoisi syyn, miksi sillä ei enää seiso. Töitä se syyttää ja pitkiä päiviä. En usko toiseen naiseen mutta luultavasti oikea syy on että olen liian ruma. Ei vaan pysty enää seksiin. Luultavasti meillä sitten lopetetaan se homma.
Meillä miestä vaivaa napaan asti roikkuvat rintani ja ikäni, näille en tietenkään mitään voi.
Mikä rinnat on saanut roikkumaan?
Ikä? Laihtuminen? Imetys? Ihmisillä on ihan perinnöllisistä syistä eri muotoisia rintoja. Suomalaiseen oerimään pitkälti liittyy se, että rinta kiinnittyy kapealta alta rintakehään. Tämä aiheuttaa sen, että rinnat aljavat helpommin roikkua kuin niillä, joilla tämä kiinnittyminen tapahtuu laajemmalle alueelle. Ihan se maanvetovoima vetää itsekunkin ikääntyneen löyhtyneitä kudoksia alaspäin. -eri
Niin, monella lihominen tai huonot rintaliivit tai jopa niiden käyttömättömyys saa rinnat roikkumaan. Nuo ei kuitenkaan ole itsestä riippumattomia syitä.
Kyllä se laihtuminen saa rinnat roikkumaan. Imetysaikana rinnat turpoaa ja täyttyy. Imetyksen loputtua monelle jää tyhjät patalaput, mikäli ei ole korvaavaa rasvakudosta. Sinänsähän ilman rintaliivejä oleminen ei saa rintoja roikkumaan. Tällöin vastaavasti lihakset kehittyvät pitämään ne muodossa.
Höpöhöpö. Rinnat kiinnittyvät rintalihaksiin sidekudoksen välityksellä, eivät suoraan lihakseen. Rintalihaksen koolla ja muodolla ei ole vaikutusta itse rintaan, joka koostuu maitorauhasesta ja rasvakudoksesta. Sidekudos ja iho venyvät, jos rinnat roikkuvat niiden varassa ilman kehon ulkopuolista (=rintaliivien) tukea. Perehtykää nyt hyvän tähden anatomiaan ja fysiikan lakeihin 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin kuin mies sanoi. Mihin hän sinussa rakastui? Se jokin on kadonnut teidän suhteestanne. Palauta se!! ❤
Mene kampaajalle, vaatekaappi uusiksi ja hommaa uusia ihmisiä elämään. Piristy itsekin. Ole taas oma kuuma itsesi!
Jos mies ei edelleenkään halua sinua, niin sitten hän on vaikeampi tapaus.Älä ajattele, että ratkaisu löytyy muuttamalla itseäsi johonkin tiettyyn muottiin. Loppujen lopuksi halu on korvien välissä. Se miten miehesi käsittelee asiaa, tekee lopulta sinut haluttomaksi. Täällä moni ajattelee syyn löytyvän sinun ulkoisesta olemuksesta. Mutta mistä he sen voivat tietää? Onko mieskään saman näköinen kuin ennen? Jokainen muuttuu iän myötä, se on tosiasia, minkä jokainen joutuu kohtaamaan.
Puhuiko mies edes ulkonäöstä vai kommentoiko vain käytöstä? Jos ap:n ratkoa parisuhteen haasteita on raivostuneena tivaaminen, niin en ihmettele yhtään ettei toista seksi kiinnosta.
Kyllä mun mies on aina valmiina panemaan vaikka oonkin melkonen nalkuttaja ja kiukuttelija. Sillä se saa mut tyytyväiseksi :) Joskus toivoisin että rankaisisi makkarissa ihan kunnolla mua mun käytöksestä...mutta eipä taida uskaltaa kun oon tämmönen pirttihirmu.
Hyi helv... Ihminen joka tiedostaa olevansa mulkku käytökseltään ja hekottelee päälle.
Pitkäpinnainen mies täytyy olla kyllä. Tai sitten hänellä on vaan valinnan vara syystä tai toisesta erittäin vähissä.
No kiitti, et sinäkään kovin sydämelliseltä ja kivalta vaikuta kommenttisi perusteella :( Pyydän kyllä anteeksi kiukuttelujani ja tunnen, että silti mies rakastaa minua sellaisena kuin olen. Lapsuuden kotini tunneilmapiiri oli tosi riitaisa ja terapiassa käsittelenkin mm. sen vaikutuksia tunnetaitoihini ja reaktiotapoihini. Yritän siis olla parempi, onnistuen siinä joskus enemmän, yleensä kai vähemmän. Olen kuitenkin kuulemma myös aivan ihana nainen :) Jännä että yleisesti naisia pidetään nalkuttajina, mutta kun joku rehellisesti myöntää tällaisia piirteitä omaavansa, hänet lytätään...
Ilman huumoria olisi vaikeaa kestää itseään ja elämää. Sori siis ”hekotteluista”. Ja kyllä, minulla on ihana, pitkäpinnainen ja seksuaalisesti onneksi aktiivinen mies, vaikka onkin saanut vaimokseen tällaisen ”hekottelevan mulkun”.
Toivottavasti sinäkin saat tuntea olosi rakastetuksi parisuhteessasi
Aloittajalla ja miehellä ei ole ollut seksiä vuosiin. Kyseessä on kuollut suhde, joka ei tekohengittämisestä enää hyödy.