Lue keskustelun säännöt.
Suhde kriisissä, mies kertoi vihdoin syyn haluttomuuteen
05.06.2020 |
Meillä ollut tämän vuoden aikana seksiä n. 3 kertaa. Ei hellyyttä tai toisen huomioimista enää pitkään aikaan. Yhdessä 6 vuotta. Eilen raivostuin ja tivasin syytä etäisyyteen kunnes mies totesi "No katso nyt itseäsi ja mieti".
Olen hämmentynyt ja sanaton. Mitä tekisitte itse vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Anteeksi mutta miten niin muka lähes kaikki miehet on näin viallisia? Ettei muka pysty seksiin puolleamman kanssa? Pahasti vialla kyllä, minusta pitäisi seisokki onnistua jos toista kerran rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin ja etsisin miehen jolle kelpaan sellaisena kuin olen. Voihan sitä painoa pudottaa ja ruveta meikkaamaan, mutta tuskin enää tuon saman miehen kanssa.
Onko naisilla joku tarve testata miehiä näin? Eli kun mies on saatu parisuhteeseen, niin p3rseen annetaan levitä ja kaikki muukin itsestä huolehtiminen lopetetaan. Ja vasta eron jälkeen palataan taksisin alkutilanteeseen?
Yleensä lihominen johtuu pas*asta parisuhteesta. Mies ei huomioi, rakasta tai tuo ylipäätään mitään siihen suhteeseen. Vaatii vain.
Jos ei voi henkisesti hyvin, ei jaksa huolehtia itsestään, urheilla, panostaa ruokavalioon, arvostaa ja rakastaa itseään. Se, mitä tunnet ja olet sisimmässä, heijastuu ulkoiseen olemukseen. Jos mieliala ei ole innostunut, ei jaksa. 90% tapauksissa nainen edes tiedosta kuinka huonosti voi.
Joten miehet syyttäkää itseänne, jos se kotiorja, piika ja patja siellä kotona lihoo.
Ystävälläni on 15 vuotta nuorempi mies. Olivat olleet jo vuosia yhdessä, kun mies yhtäkkiä sanoi, että olet liian lihava ja vanha, en pysty seksiin.
Edelleen ovat yhdessä. Nukkuvat vierekkäin, mutta mies ei ole vahingossa edes humalassa koskenut.
Useinhan asiat ovat päinvastoin. Mies on ällöttävä paksumaha hajuineen. Ei tee mieli sitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin ja etsisin miehen jolle kelpaan sellaisena kuin olen. Voihan sitä painoa pudottaa ja ruveta meikkaamaan, mutta tuskin enää tuon saman miehen kanssa.
Onko naisilla joku tarve testata miehiä näin? Eli kun mies on saatu parisuhteeseen, niin p3rseen annetaan levitä ja kaikki muukin itsestä huolehtiminen lopetetaan. Ja vasta eron jälkeen palataan taksisin alkutilanteeseen?
Yleensä lihominen johtuu pas*asta parisuhteesta. Mies ei huomioi, rakasta tai tuo ylipäätään mitään siihen suhteeseen. Vaatii vain.
Jos ei voi henkisesti hyvin, ei jaksa huolehtia itsestään, urheilla, panostaa ruokavalioon, arvostaa ja rakastaa itseään. Se, mitä tunnet ja olet sisimmässä, heijastuu ulkoiseen olemukseen. Jos mieliala ei ole innostunut, ei jaksa. 90% tapauksissa nainen edes tiedosta kuinka huonosti voi.
Joten miehet syyttäkää itseänne, jos se kotiorja, piika ja patja siellä kotona lihoo.
Mies on monikäyttöinen syypää. Vika, kuin vika syy on aina miehen.
Tässä tapauksessa lihottaa naisen.
Käykö tuo syyksi myös toisinpäin, vai onko lihonneen miehen oma vika huonoine elintapoineen?
Naisellahan ei ole huonoja tapoja naposteluineen ja mättöineen.
Koska nainen ottaa itseään niskasta kiinni ja kantaa itse vastuunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin ja etsisin miehen jolle kelpaan sellaisena kuin olen. Voihan sitä painoa pudottaa ja ruveta meikkaamaan, mutta tuskin enää tuon saman miehen kanssa.
Onko naisilla joku tarve testata miehiä näin? Eli kun mies on saatu parisuhteeseen, niin p3rseen annetaan levitä ja kaikki muukin itsestä huolehtiminen lopetetaan. Ja vasta eron jälkeen palataan taksisin alkutilanteeseen?
Yleensä lihominen johtuu pas*asta parisuhteesta. Mies ei huomioi, rakasta tai tuo ylipäätään mitään siihen suhteeseen. Vaatii vain.
Jos ei voi henkisesti hyvin, ei jaksa huolehtia itsestään, urheilla, panostaa ruokavalioon, arvostaa ja rakastaa itseään. Se, mitä tunnet ja olet sisimmässä, heijastuu ulkoiseen olemukseen. Jos mieliala ei ole innostunut, ei jaksa. 90% tapauksissa nainen edes tiedosta kuinka huonosti voi.
Joten miehet syyttäkää itseänne, jos se kotiorja, piika ja patja siellä kotona lihoo.
En tarvitse kotiorjaa. Pesen itse kalsarini ja kiillotan lattialistani.
Nainen sitävastoin voi huolehtia itse painostaan ja terveydestään. Ei siihen muut pysty kuin hän!
Itsehän hyppisin tasajalkaa riemusta, jos olisi ollut seksiä kolme kertaa tänä vuonna.
Viime vuonna taisi olla kerran. Vai oliko se toissa vuonna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Omalla kohdalla näen sairastumisen seurauksena lihomisen eri tavalla siinä suhteessa, että asia on ns. korjattavissa. Eli jos ikänsä kohtuu terveellisesti elänyt sairastuu vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin kun sairaus saadaan hoidettua/tasapainoon, todd.näk. myös painoon tulee muutos taas parempaan. Toki tämä vaatii aikaa, mutta voidaan silti jatkaa esim. yhdessä liikkumista ja tehdä yhdessä hyvää ruokaa jne, mikä myös vaikuttaa viehättyneisyyteen.
Verrattuna sitten siihen, että toinen lopettaa itsestään huolehtimisen täysin, makaa sohvalla päivät pitkät, syö ja juo huonosti. Ei halua liikkua. Ja tämä vain koska "ei tarvitse kun on parisuhteessa" tms. Eihän tällöin ole kyseessä sama ihminen, johon alunperin ihastui.
Näin itse ajattelen, toivottavasti tästä ymmärsi pointin :)
Minusta näkemyksesi on turhan optimistinen. Esimerkiksi masennus voi olla koko loppuelämän vaiva, ja moni sairaus vaikeuttaa painonhallintaa todella paljon. Kilppari on varmasti helpoin vaiva tässä mielessä. Tilastojen valossa jos kumppanisi lihoo vaikka 20 kiloa, hän ei entisiin mittoihinsa erittäin todennäköisesti enää palaa, ja parhaimmillaankin painon karistamiseen voi mennä vuosia.
Onko sinun mielestäsi kohtuullista olla vuosia seksittömässä suhteessa? Vai pitäisikö kumppanin seksiä harrastaa vastoin tahtoaan? Entä olisitko itse noin kauan suhteessa ihmiseen, joka ei kiihotu sinusta? Minä en huolisi yhdenkään skenaarion mukaista suhdetta.
Toki voinkin olla turhan optimistinen, kukapa tälläistä voi ennakkoon varmaksi sanoa.
Etenkin kun kyseessä kahden osapuolen tarpeet ja halut: voihan tilanne mennä vaikka niinkin päin, että se sairastunut ja sitämyöten lihonut osapuoli ei halua seksiä em. asioiden vuoksi.Niin ja sairastan itse masennusta, joten kyllä tiedän, että se on luultavasti jossain määrin loppuelämän sairaus. Omalla kohdallani olen onneksi pystynyt pitämään kiinni suhtkoht terveellisestä elämäntavoista, toki vaihtelua on ollut niissäkin eikä paino ole koko ajan pysynyt samana. Kuten ei kumppanillanikaan erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Kysymyksiisi vielä vastauksia:
- Olisin valmis olemaan seksittömässä suhteessa pitempäänkin sairauden takia. En esim. jättäisi puolisoani syövän tai vaikkapa vaikean masennuksen takia.
- Kenenkään ei tarvitse (eikä kannata) harrastaa seksiä vastentahtoaan, mutta pitää muistaa että seksittömyys ei automaattisesti poista muuta läheisyyttä. Se sairastunut kumppani on edelleen se sama ihminen, joten mihin se rakkaus ja sitä myötä hellyyden osoittaminen katoaisi?
- Jos läheisyyttä ja hellyyttä olisi muuten, niin seksittömyyttä kestäisin kyllä pidempäänkin. Olemme mieheni kanssa tästä keskustelleet, ja ymmärrämme sen tosiasian, että kumpikaan ei kiihotu vaikeasti ylipainoisesta ihmisestä. Jos tilanne on kuitenkin väliaikainen (= sairaudesta johtuva), ja lihonut osapuoli on edelleen se sama ihminen ja arvostaa terveellisiä elämäntapoja, niin ei se viehättyvyys kuitenkaan lopullisesti katoa.Oma pointti tiivistetysti: elämäntavat. Itse en viehäty enkä kiihotu ylipainoisesta sohvaperunasta. Mutta 20 kg (mikä ei minusta ole edes älyttömän paljon, kuten aloituksessa jo kirjoitinkin) sairauden seurauksena lihonut, edelleen aktiivinen ja suht terveellisesti syövä kumppani on eri asia.
Kiitos vastauksistasi.
Olemme erilaisia siinä mielessä, että minä en jäisi seksittömään suhteeseen, eikä hellyys ja läheisyys riitä minulle täyttämään näitä tarpeita. (Seksissä on minulle kysymys etupäässä muusta kuin hellyydestä). Olen elämässäni jo kerran eronnut erittäin rakastavasta suhteesta yhteensopimattomuuden vuoksi, joten tiedän myös omakohtaisesti, ettei pelkkä rakkaus riitä pitämään yllä suhdetta.
Minulle eivät myöskään laiskat elämäntavat merkitse mitään viehättymisen kannalta. Terveellinen syöminen, fyysinen suorituskyky ja liikunnallinen aktiivisuus ovat minulle täysin yhdentekeviä ominaisuuksia kumppanissa.
Näinpä, ihmiset on erilaisia ja arvostavat kumppanissaan erilaisia asioita :)
Mielenkiinnosta kysyn vielä sinulta: jättäisitkö sinä puolisosi, jos hän sairastuisi vaikkapa siihen syöpään tai vaikeaan masennukseen, eikä haluaisi tai kykenisi seksiin vaikkapa vuoteen tai useampaan? Eli onko seksittömyys aina kynnyskysymys.
Tuossa tilanteessa joko avaisimme tai lopettaisimme suhteen sen mukaan, mikä meistä tuntuisi järkevältä tuossa tilanteessa. Ainakin minun puolestani voisin jatkaa toisen elämässä ystävänä. Seksitön parisuhde ei ole minulle vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ei siis puhuta pelkästään lihomisesta
Kyllä tässä itse asiassa siitä puhuttiin. Sitten aloit väittää, että kun ulkonäkö kuitenkin rupsahtaa viimeistään vanhuksena, niin on väärin antaa sille painoarvoa nuorena. Jotenkin kätevästi ohitit sen, että kolmikymppisellä on yleensä pikkuisen erilaiset parisuhdetarpeet ja toiveet kuin seitsemänkymppisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pornoriippuvuus miehellä ? Googlaa ..
Vierailija kirjoitti:
Itsehän hyppisin tasajalkaa riemusta, jos olisi ollut seksiä kolme kertaa tänä vuonna.
Viime vuonna taisi olla kerran. Vai oliko se toissa vuonna?
Kun on pitkään aliravittu ja nälkiintynyt, iloitsee ihminen näköjään leivänkannikastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ansaitset tasoistasi seuraa.
Joo, samanlaisen läskin kuin itse olet, yrittäkää siinä sitten yhtyä, heh heh...
Onkohan se aina siitä painostakaan kiinni? 20 vuoden parisuhde takana ja samassa (normaali)painossa olen kuin tavatessamme. En mikään fitnesskissa, mutten ole sitä koskaan ollut. Ei raskauksia, joten ei fyysisiä muutoksia sen vuoksi. Hyvin harvakseltaan miestä on viime vuosina kiinnostanut. Taitaa puoliso olla ihan vaan kyllästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Anteeksi mutta miten niin muka lähes kaikki miehet on näin viallisia? Ettei muka pysty seksiin puolleamman kanssa? Pahasti vialla kyllä, minusta pitäisi seisokki onnistua jos toista kerran rakastaa.
Kiihottumiselle ja välittämisellä on aika vähän tekemistä keskenään. Voit kiihottua ihmisistä, joita et rakasta, ja rakastaa ihmisiä, jotka eivät kiihota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän hyppisin tasajalkaa riemusta, jos olisi ollut seksiä kolme kertaa tänä vuonna.
Viime vuonna taisi olla kerran. Vai oliko se toissa vuonna?
Kun on pitkään aliravittu ja nälkiintynyt, iloitsee ihminen näköjään leivänkannikastakin.
Eihän tässä seksin laadusta ollut mitään puhetta. Leivänkannikka on siis ihan omaa kuvitelmaasi.
Jätä se sika ja treenaa kostokroppa.
Ihmettelen aina miksi porukka antaa itsensä rupsahtaa ja sitten näytetään mitä mies menetti... Mies menetti paaaljon enemmän kuin sen hoikan misun joka virnuilee parin vuoden päästä. Usein siis kymmeniä kiloja enemmän :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tärkeää ottaa huomioon, että ihminenkin altistuu eli ihastuu toisen ihmisen hajulle. Siis perimmäiselle normaalille yksilön hajulle.
Nykyään käytetään niin runsaasti tuoksuja ja rasvoja, että niillä peitetään julmasti oma haju. Tämä ei ole oikein.Munet nuoret luulevat tuoksuilla ja meikillä tai upeilla kampauksilla voittavansa miehen/naisen puolelleen.
Ei vaatteet merkitse, vaan kaikki muu ihmisessä.Minun iässä toisessa ärsyttää jopa suun asento, jos on aihetta tai ääni tai jokin provokatiivinen ele. Sekin on tärkeää, että saa olla omassa rauhassa, ihan vain itselleen.
Me ollaan kokonaisuus ja luonnollinen asenne ja olo, no ei tarvitse posket hehkuen saunasta tullessa ajatella, että olen parhaimmillani.
On tarpeen ajatella miten kykenen itse muuttumisen mukana elämään. Seksi ei ole se kaikkein pohjimmaisen parisuhteessa.
myöhemmin ihminen seestyy ja sitä pidän hyvänä.Siis mitä? Sekava kirjoitus.
siis mikä ei mennyt perille???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Höpöpuhetta, että viehättyminen olisi vain annettu reaktio mille ei voi mitään.
Miten selitätte, että köyhinä aikoina laihoja halveksittiin ja mitä isompi nainen, sen haluttavampi oli? Täysin kulttuurista.
Iso syypää on porno, se ohjaa miehen aivoja kiihottumaan vain luonnottomasta eli laihasta ja muodokkaasta kropasta. Eli: nyt sitä pornoa vähemmälle niin alkaa se aviopuolisokin kiinnostamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tosiaan puhuin tässä lihomisesta ihan muuten vaan, luonnollisesti eri asia, jos lihoo sairastumisen seurauksena tms.
Miten tilanne muka on erilainen, jos lihoo sairastumisen seurauksena? Viehättyminen ei ole tahdonalainen reaktio, joten jos toinen lihoo masennuksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan myötävaikutuksesta, ihan yhtä lailla sen seksielämän voi silloin olettaa kärsivän. Ihmisen, joka ei kiihotu lievästi tai voimakkaasti ylipainoisista vartaloista, ei voi olettaa harrastavan seksiä tällaisen kumppanin kanssa, tai jäävän seksittömään suhteeseen.
Omalla kohdalla näen sairastumisen seurauksena lihomisen eri tavalla siinä suhteessa, että asia on ns. korjattavissa. Eli jos ikänsä kohtuu terveellisesti elänyt sairastuu vaikkapa kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin kun sairaus saadaan hoidettua/tasapainoon, todd.näk. myös painoon tulee muutos taas parempaan. Toki tämä vaatii aikaa, mutta voidaan silti jatkaa esim. yhdessä liikkumista ja tehdä yhdessä hyvää ruokaa jne, mikä myös vaikuttaa viehättyneisyyteen.
Verrattuna sitten siihen, että toinen lopettaa itsestään huolehtimisen täysin, makaa sohvalla päivät pitkät, syö ja juo huonosti. Ei halua liikkua. Ja tämä vain koska "ei tarvitse kun on parisuhteessa" tms. Eihän tällöin ole kyseessä sama ihminen, johon alunperin ihastui.
Näin itse ajattelen, toivottavasti tästä ymmärsi pointin :)
Minusta näkemyksesi on turhan optimistinen. Esimerkiksi masennus voi olla koko loppuelämän vaiva, ja moni sairaus vaikeuttaa painonhallintaa todella paljon. Kilppari on varmasti helpoin vaiva tässä mielessä. Tilastojen valossa jos kumppanisi lihoo vaikka 20 kiloa, hän ei entisiin mittoihinsa erittäin todennäköisesti enää palaa, ja parhaimmillaankin painon karistamiseen voi mennä vuosia.
Onko sinun mielestäsi kohtuullista olla vuosia seksittömässä suhteessa? Vai pitäisikö kumppanin seksiä harrastaa vastoin tahtoaan? Entä olisitko itse noin kauan suhteessa ihmiseen, joka ei kiihotu sinusta? Minä en huolisi yhdenkään skenaarion mukaista suhdetta.
Toki voinkin olla turhan optimistinen, kukapa tälläistä voi ennakkoon varmaksi sanoa.
Etenkin kun kyseessä kahden osapuolen tarpeet ja halut: voihan tilanne mennä vaikka niinkin päin, että se sairastunut ja sitämyöten lihonut osapuoli ei halua seksiä em. asioiden vuoksi.Niin ja sairastan itse masennusta, joten kyllä tiedän, että se on luultavasti jossain määrin loppuelämän sairaus. Omalla kohdallani olen onneksi pystynyt pitämään kiinni suhtkoht terveellisestä elämäntavoista, toki vaihtelua on ollut niissäkin eikä paino ole koko ajan pysynyt samana. Kuten ei kumppanillanikaan erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Kysymyksiisi vielä vastauksia:
- Olisin valmis olemaan seksittömässä suhteessa pitempäänkin sairauden takia. En esim. jättäisi puolisoani syövän tai vaikkapa vaikean masennuksen takia.
- Kenenkään ei tarvitse (eikä kannata) harrastaa seksiä vastentahtoaan, mutta pitää muistaa että seksittömyys ei automaattisesti poista muuta läheisyyttä. Se sairastunut kumppani on edelleen se sama ihminen, joten mihin se rakkaus ja sitä myötä hellyyden osoittaminen katoaisi?
- Jos läheisyyttä ja hellyyttä olisi muuten, niin seksittömyyttä kestäisin kyllä pidempäänkin. Olemme mieheni kanssa tästä keskustelleet, ja ymmärrämme sen tosiasian, että kumpikaan ei kiihotu vaikeasti ylipainoisesta ihmisestä. Jos tilanne on kuitenkin väliaikainen (= sairaudesta johtuva), ja lihonut osapuoli on edelleen se sama ihminen ja arvostaa terveellisiä elämäntapoja, niin ei se viehättyvyys kuitenkaan lopullisesti katoa.Oma pointti tiivistetysti: elämäntavat. Itse en viehäty enkä kiihotu ylipainoisesta sohvaperunasta. Mutta 20 kg (mikä ei minusta ole edes älyttömän paljon, kuten aloituksessa jo kirjoitinkin) sairauden seurauksena lihonut, edelleen aktiivinen ja suht terveellisesti syövä kumppani on eri asia.
Kiitos vastauksistasi.
Olemme erilaisia siinä mielessä, että minä en jäisi seksittömään suhteeseen, eikä hellyys ja läheisyys riitä minulle täyttämään näitä tarpeita. (Seksissä on minulle kysymys etupäässä muusta kuin hellyydestä). Olen elämässäni jo kerran eronnut erittäin rakastavasta suhteesta yhteensopimattomuuden vuoksi, joten tiedän myös omakohtaisesti, ettei pelkkä rakkaus riitä pitämään yllä suhdetta.
Minulle eivät myöskään laiskat elämäntavat merkitse mitään viehättymisen kannalta. Terveellinen syöminen, fyysinen suorituskyky ja liikunnallinen aktiivisuus ovat minulle täysin yhdentekeviä ominaisuuksia kumppanissa.
Näinpä, ihmiset on erilaisia ja arvostavat kumppanissaan erilaisia asioita :)
Mielenkiinnosta kysyn vielä sinulta: jättäisitkö sinä puolisosi, jos hän sairastuisi vaikkapa siihen syöpään tai vaikeaan masennukseen, eikä haluaisi tai kykenisi seksiin vaikkapa vuoteen tai useampaan? Eli onko seksittömyys aina kynnyskysymys.
Tuossa tilanteessa joko avaisimme tai lopettaisimme suhteen sen mukaan, mikä meistä tuntuisi järkevältä tuossa tilanteessa. Ainakin minun puolestani voisin jatkaa toisen elämässä ystävänä. Seksitön parisuhde ei ole minulle vaihtoehto.
Varmaan sanoit alttarilla, että joo joo, myötä- ja vastamäessä rakastat, mutta seksittömyyttä et aio sietää? Hedonismi ja itsekkyys huipussaan...
Ajattele jos ei olisi pornoa, takuulla maistuisi seksi sinunkin kanssasi useammin.
Monet miehet on pilanneet seksuaalisuutensa poken parissa, valitettavasti fakta on tämä :(