Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden?
Minkä ikäisenä tapasit elämäsi merkittävimmän rakkauden? Pelkään että en tapaa koskaan, koska olen jo 30-vuotias ja sinkku ollut aina..
Kommentit (1372)
Tapasimme ensirakkauden kanssa kesätöissä kun olin just täyttänyt 18 v, mies oli pari vuotta vanhempi.
Alussa epäröin itseni ja varsinkin hänen tunteitaan.
En osannut luottaa poikiin , kun kotona oli irtosuhteita harrastava isä.
Itkin monet illat tyyni märäksi, kun en tiennyt mitä ja miten valitsen...äidillekään ei sydänsuruja voinut kertoa (-80 luku).
Kävimme kerran lavatansseissa ja toisen kerran elokuvissa. Äiti sai tietää ja varoitteli .. lopulta päätin että ei vielä kannata ( uskalla) sitoutua.
Se kortti jäi siis katsomatta.
Olihan niitä sitten tanssikavereita ja saattaja, mutta ei sen enempää.
Sitten tapasin aviomieheni . Pikkuhiljaa rakastuin ja menimme naimisiin. Saimme 5 ihanaa lasta.
23 avioliitto vuoden jälkeen, sain tietää että mieheni on pettänyt minua työkaverinsa kanssa parin vuoden aikana monia kertoja.
Kaikki romahti. Minäkin. Vanhimmat lapset olivat jo aikuisia ja nuorinkin jo 14 v.
Erohan siitä tietenkin tuli. Tuosta on aikaa jo 8 v.
Lapset jo ammateissa ja lapsenlapsia jo 3.
Olen varautunut olemaan sinkku loppuelämäni.
Se jo lapsuudessa huomattu epäluottamus miehiin on vain vahvistunut. On mulla pari miesystävää mutta vain ihania ystäviä. En edes halua enempää. Ja naisystävien kanssa olemme tekemisissä paljon. Ja tottakai lasten perheiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 v. ja nyt olen 50 v. Yhä yhdessä ja yhä rakastetaan❤️
47 vuotiaana aloin rakastaa oikeasti itseäni. Eli vastaus kysymykseen : 47
Kolmannella luokalla. Sen jälkeen on tullut vain valjuja korvikkeita. Harmi että rakkaus oli yksisuuntaista. Eikä sitäkään tullut tunnustettua.
M46
13 v ja uudelleen saman ensi rakkauteni +40v ja ollaan nykyään naimisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 ja 27. Ensimmäinen oli intohimoinen suhde, mutta olimme ehkä liian samanlaisia. Ajattelen häntä toisinaan. Toisesta tuli aviomieheni. Hän täydentää minua ja hänen kanssaan on turvallinen olo. Hän tuntui jo heti tavatessamme "tutulta", aivan kuin olisimme tunteneet aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just täytin 17v., kun tapasin tämän ihmisen. Se oli menoa saman tien. Nyt 33, kasvettu yhdessä aikuisiksi ja valittu toisemme aina vaan uudelleen.
16v, ei siitä mitään tullut mutta silti merkittävimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24, nyt naimisissa ja 1 lapsi.
Olin 17, nyt oon 34, vielä saman kumppanin kanssa. Sattumaahan nämä lähinnä on ja tietenkään ei oo liian myöhäistä! Ei sitä kukaan etukäteen tiedä milloin rakkaus popsahtaa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 28-vuotias, kun poikani syntyi. Elämäni tärkein rakkaus ❤️
Kunpa saisi kerran elämässään kokea aidon rakkauden. Sitä odotellessa. Usko on todella koetuksella asian suhteen ja mieli maassa. Tajuaakohan nämä ihmiset ollenkaan, jotka on jo nuorena löytäneet rakastavan parisuhteen ja puolison, että kuinka onnekkaita he ovat? Tai, jotka ovat rakastuneet/rakastaneet useamman kerran elämässään. Mitään muuta en elämääni niin paljoa toivo kuin rakkautta ja rakastumista (molemminpuoleista siis) t: 42-v. nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 v, 14 v ja 24 v nämä muistan aina. Tuon 24 vuotiaana tavatun kanssa edelleen tästä ikuisuuteen...
22-vuotiaana tapasin naisen, josta tuli ensimmäisen vaimoni. Rakkaus oli vahvaa, ja kaksi lastakin teimme. Sitten kaikki hiipui ja ollessani 53-vuotias erosimme. Olisi ehkä ollut parempi erota jo 10 vuotta aiemmin. Olin sitten 10 vuotta yksin ja tein kaikkea elämässä aiemmin tekemätöntä. Matkustelin, urheilin, opiskelin, opettelin tanssimaan ja loin uraa oikein urakalla. 63-vuotiaana tapasin sitten 46-vuotiaan naisen ja meidän ajatuksemme elämästä kävivät käsittämättömän hyvin yhteen. Suhde oli alusta saakka hyvin kiihkeä ja alle vuodessa olimme naimisissa. Mukana tuli 7-vuotias poika, joka ei ollut isäänsä nähnytkään koskaan. Olen nyt 66-vuotias, neljän lapsen isoisä, ja perheenisäkin jälleen. Elämä on parempaa, kuin koskaan. En olisi uskaltanut enää mitään tällaista toivoakaan. Joku valittelee, että ei ole vielä 35-vuotiaana, tai toinen 50-vuotiaana löytänyt sitä oikeaa. Ei elämä siihen vielä lopu, ei sinne päinkään.
Vierailija kirjoitti:
20 ja 27. Ensimmäinen oli intohimoinen suhde, mutta olimme ehkä liian samanlaisia. Ajattelen häntä toisinaan. Toisesta tuli aviomieheni. Hän täydentää minua ja hänen kanssaan on turvallinen olo. Hän tuntui jo heti tavatessamme "tutulta", aivan kuin olisimme tunteneet aina.
Kokenut saman 18 ja 25 v. Olosuhteiden pakosta ensimmäisestä ei tullut mitään. Olemme toki tunteneet toisemme ala-asteelta nyt viiden kympin pintaan.
23-vuotiaana. Yhä yhdessä 26 vuotta myöhemmin.
N49
20-vuotiaana tapasin ihmisen, joka on ollut tähän astisen rakkauselämäni merkittävin. Emme koskaan seurustelleet. Minulla oli omat seurustelu- ja seksisuhteeni, hänellä omansa. Aina vapaana ollessamme päädyimme kuitenkin sänkyyn. Hän on opettanut minulle paljon seksuaalisuudestani, mistä voin olla kiitollinen. En ole koskaan tuntenut ketään toista kohtaan yhtä vahvaa seksuaalista vetovoimaa. Nyt pelkään etten voi oikeasti rakastua kehenkään muuhun koska hän kummittelee jossain mielessäni.
Olin 20-vuotias, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Seurustelemaan aloimme vasta kaksi vuotta myohemmin.
Samana päivänä kun täytin 23. Yli 30 vuotta yhdessä jo.