Miehet kertokaa miten nainen voisi parantaa omaa ns. markkina-arvoaan ja korostaa naisellisuuttaan!?

mies_32_v kirjoitti:

Kyllähän laihdutus on se yleisin asia jolla suomalainen nainen parantaisia haluttavuuttaan.

Suominaisilta puuttuu myös se itsevarmuus, charmikkuus ja määrätietoisuus mitä esim eteläisen euroopan naisilla on. Suominaiset yksinkertaisest usein aika tylsiä kun miehen pitäisi "viedä" ja päättää kaikesta parisuhteessa. Ulkomaalaisilla naisilla on enemmän omia mielipiteitä ja uskaltavat sanoa ne.

Ootko katsonut YouTubea? Eteläisessä Euroopassa mies tekee useimmiten aloitteen. Etelä-eurooppalaisten naisten mukaan miestä lähestyvät naiset ovat järjestään vailla elättäjää/maksua antamistaan palveluksista. Pyysivät olemaan varovaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...jaa saa toki naisetkin vastailla jos ovat vaikka huomanneet itsessään joidenkin muutosten positiiviset vaikutukset kysynnän suhteen.

...ok, vastasin jo aiemmin "miesten puolella", joten vastaanpa tähänkin. Olen viiskymppinen enkä tiedä, päteekö nämä enää nykymaailmassa - mutta kerron, koska koin todellisen ruma ankanpoika -ilmiön parikymppisenä. En  vielä 20-vuotiaana ollut seurustellut ikinä, mikä johtui todennäköisesti luonteestani. Olin nörtti ja varautunut ja varmaan olemukseni huokui sellaista jöröä "älä lähesty" -auraa. Kyllähän rakkausasiatkin kiinnosti ja olin vuosia ihastunut erääseen poikaan, mutta se jäi teorian ja haaveilun tasolle. Todellisuudessa pelkäsin läheisyyttä, varmaan siksi, että olen hitaasti kypsyvää tyyppiä enkä olisi ollut valmis suhteeseen. 

MIkä sitten muuttui? Listaan tässä tekijät arvioimassani tärkeysjärjestyksessä:

1. Opiskelun aloittaminen kaukaisessa paikassa, missä nörttimaineestani ei tiedetty mitään

2. Uuden ympäristön aiheuttama innostus, joka sai minut kukoistamaan

3. Vilkas opiskelijaelämä. jolloin tapasin paljon ihmisiä ja löysin itsestäni yllättäen ekstrovertin

4. No kyllä, tunnustan laihtuneeni viitisen kiloa ekana vuotenani - mutta ensimmäiset ihailijani ilmaantuivat jo ennen sitä! Joten en panisi painoarvoille liikaa painoarvoa (pun intented)

5. Tämä kohta voisi olla myös aivan ekana, tai sekoittuneena edellisiin kohtiin - siis se, että aloin vihdoin henkisesti kypsyä vastaanottavaiseksi toiselle ihmiselle. Se ei tapahtunut heti, ja muistan hyvin, miten raastavan ristiritaisia tunteita koin ihanan poikaystäväni kanssa. Toisaalta kaipasin hirvittävästi yksinoloa ja "vapautta kulkea omia polkujani", ja toisaalta kaipasin yhtä kovasti hänen seuraansa.

Summa summarum! Sisäiset muutokset voivat olla tärkeämpiä kuin ulkoiset (ja luultavasti useimmiten näin onkin - eivät miehetkään ole mitään aivottomia sukupuoliotuksia, vaikka näin usein kärjistetäänkin!). Ulkonäköni ei muuttunut radikaalisti, niitä viittä kiloa, ja kampausta lukuun ottamatta (leikkautin itselleni lyhyen ns. poikatukan). Niillä tuskin oli ratkaisevaa vaikutusta. En alkanut meikkaamaan, mistään tekoripsistä ja muista härpäkkeistä puhumattakaan, mitä nykyään niin moni nuori nainen luulee tarvitsevansa. En muuttanut pukeutumistyyliäni. Meikitön naamani ja poikatukkani kelpasi hyvin, eikä kukaan sanonut minulle, että pitäisi kasvattaa pitkä letti (pidennyksistäkään ei silloin tiedetty mitään).

Mutta olkaamme myös realisteja. Jos nämä muutokset olisivat tapahtuneet vasta kolmekymppisenä, vientiä olisi varmasti ollut jo vähemmän. Iälle ei voi mitään, se on mikä on. Silti omalla asenteella voi tehdä hyvinkin paljon, ja ihmiset pariutuvat vielä vanhainkodissakin. Toivottavasti näistä neuvoista on jotain apua jollekulle.

Haluaisin erityisesti sanoa nuorille naisille, että jaksaisivat uskoa itseensä. Kauhistuttaa katsoa, miten muovisen ulkonäkökeskeiseksi tämä maailma on mennyt. Tästä olisi paljonkin painavaa sanottavaa, mutta kukaan ei jaksaisi lukea, mutta tiedätte kyllä, mistä puhun. Ole sinä se rohkea, joka ei alistu naurettavaan selfiepyllistely-töröhuuli-pelleilyyn. Pyntättyjä nukkeja näkee pilvin pimein, mutta tässä maailmassa ei ole toista sinua. Ole oma itsesi.

Erittäin hyvä puheenvuoro.

Olen kahden nuoren naisen äiti ja luen tätä siitä näkökulmasta. Toinen tyttöni on "poikamagneetti", mutta on oma luonnollinen ja avoin itsensä. Ei missään tapauksessa mitään irtoripsiä tai hiuspidennyksiä. Ei paljastavia vaatteita myöskään. Hän on kyllä kaunis, mutta enemmän vetovoimatekijänä on hänen luonteensa: hän on avoin, leikkisä, mutta ei missään tapauksessa kaksimielinen. Häntä on luonnehdittu räväkäksi mutta suloiseksi.

Toinen tyttö on hitaasti kypsyvää lajia. Ei ole vielä vakavasti kiinnostunut pojista, ja arvostan sitä, että uskaltaa olla siinä asiassa oma itsensä. Ei koe mitään painetta olla poikien kanssa. Hänellä on kyllä avioliitto- ja äitihaaveet. Hän on myös kaunis, ja uskon että vientiä tulee riittämään, kunhan hän ajallaan kokee itse asian ajankohtaiseksi. Hän ei meikkaa ollenkaan, mutta pukeutuu oikein kivasti.

Tällaisia ajatuksia heräsi tämän edellisen kommentin pohjalta.

Toisilla naisilla naisellisuus on enemmän synnynnäistä kuin toisilla, mutta jokainen voi halutessaan opetella sitä edes jotenkin. Kuitenkin jokainen nainen on erilainen ja siksi kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Jotkut eivät vain yksinkertaisesti viihdy naisellisemmissa vaatteissa, väreissä ja kuvioissa, korvakorut korvissa ja huulipunaa tai huulikiiltoa huulissa ja jotkut taas rakastavat kukkakuvioita, huiveja, koruja yms. naisellisiksi ja tyttömäisiksi miellettyjä asioita. Jos kaikki naiset olisivat samanlaisia, niin sehän vasta tylsää olisi.

Toki kiroilu, liika alkoholin juominen, liian kova käytös yms. eivät ole kenellekään ihmiselle sukupuolesta ja iästä riippumatta hyviä ominaisuuksia, mutta jos nainen on luonteeltaan ja tyyliltään enemmän poikamainen tai maskuliininen, niin ei se vielä sano, että se on huono niin kuin ei sekään ole automaattisesti hyvä, jos nainen on enemmän tai vähemän naisellinen. Kaikkein eniten kysymys on luonteesta, arvoista ja ajatuksista niin kuin miestenkin kohdalla eli se mitä sisimmässä on.

Toki ymmärrän miksi naisellisuus vetää puoleensa, mutta naisellisuus ei voi olla oletusarvo, koska kaikki naiset eivät vain ole luonnostaan naisellisia ja jotkut eivät muutu sellaisiksi edes harjoittelulla. Eikä voi myöskään olettaa, että naiselliset ja tyttömäiset naisetkaan olisivat koko ajan laittautuneina. Esim. kotona pitää pystyä olemaan rennosti vaikka t-paidassa ja collareissa tai jossain rennossa kotimekossa tai muussa kotiasussa ja ilman meikkiä, jos niin haluaa. Ei se naisellisen naisen naisellisuus mihinkään katoa, ainakaan kokonaan, jos hän on vaikka kotioloissa tai vaikka ulkoillessa hieman "epänaisellisemman" näköinen. Ja voihan sen kotiasunkin valita naisellisemmassa mallissa ja värissä, jos niin haluaa. 

Ja ovatko kaikki miehet niitä kaikkein viehättävämpiä ulkoiselta olemukseltaan ja/tai käytökseltään? Miehissäkin on kaikenlaisia menijöitä ja sekin on ihan ok. Toki jotkut voisivat enemän tai vähemmän vilkaista peiliin ulos lähtiessään tai mennessään vaikka teeveestudioon, koska tuolla ulkomaailmassa tai teeveessä näkee miehiä, joilla esim. parta on ajelematta tai siistimättä, hiuksissa ja olkapäillä näkyy paljon hilsettä ja niin poispäin. 

T: nainen

Vierailija kirjoitti:

Älä ole yh, lihava, viinaan menevä tai työtön. Pukeudu naisellisesti ja noudata hyviä käytöstapoja

Sori mutta onko se jotenkin huono asia olla yh? Mä olen ja en ole epäonnistunut parisuhteessa kuten monesti ajatellaan, olen tietoisesti lähtenyt. Tiedän myös esim naisia ketkä yh jos hankkineet yksin lapsen. Onko tämä jotenkin huono asia olla yh tai vähempi arvoisempi sinusta? Tai se että on lapsi siinä vierellä häiritsee jotain miestä? Luuletko haittaako se minua? Mulla maailman rakkain asia häiritsisi jotain tapailu kumppania niin siin tapaukses menee vaihtoon. 😃😄

Siisteys ja perus hygieeninen, ole oma persoonasi. Tee omaa juttuasi ja ole sen kokoinen ja näköinen kuin susta tuntuu itsestä hyvältä. Tee elämästäsi onnellista niin se huokuu susta muille kun oot onnellinen ja vedät silloin myös luontaisesti ihmisiä puoleesi elämästä nauttien. Mitä tykkäät tehdä? Keksi uusia asioita, oli se sitten haluatko kasvaa henkisesti ja oppia olemaan parempi versio itsestäsi vaikkapa ystäville, haluatko opetella tekemään villasukkia(eikun netistä ohjeet vaan tai youtubesta), mitä jos opettelisit muutaman sanan uudella kielellä? Kiinaa? Espanjaa? Aloita joogaamaan, tai ryhdy auttamaan vanhuksia muuten vaan (Laita vaikka lappu alakerran oveen avustasi esim kauppa ostoksia ym). Mitä vaan. Etsi oma juttusi.

Lihota itsesi, ota tatuointeja, polta röökiä, juo kaljaa, kiroile, valehtele, petä, äläkä vahingossakaan opiskele tai urheile

Ehkä typerin kysymys pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti jo tarkistaa oliko joku nostanut aloituksen vuodelta 1930, mutta ei, joku tosiaan miettii asioita tätä kautta, mitä miehet hänestä ajattelee.

No jos heteroliittoon aiot, niin kannattaa miettiä juuri tuota kautta. Enkä tarkoita siis mitenkään provoilumielessä tätä, vaan aivan asiallisesti ja ystävällisenä neuvona. Samoin meille miehille on aivan normaalia ja järkevää miettiä sinkkuaikana, millä tavoin me voimme olla kiinnostavia sellaisille naisille, joista itse kiinnostumme. 

Eli miehen näkökulma: Naisen tulisi olla ihana, naisellinen, fiksu ja luotettava, ja ainakin omasta vinkkelistäni katsottuna myös fyysisesti kiinnostava, ulkonäöltään sellainen jota haluaisin suudella enemmän kuin lääkäri määrää. Sellainen löytyikin. Tämä ei tarkoita, että pitäisi olla jossakin missimitoissa tms. eikä omanikaan ole, ja saisi omastakin mielestään muutaman kilon pudottaa (kuten minäkin), vaan sellainen kivannäköinen itsestään huolehtiva nainen.

Näin naisena voin allekirjoittaa, että jos me kaikki käyttäytyisimme ja pukeutuisimme kuin 30-luvulla, pariutuminen olisi paljon helpompaa.

Ennen vanhaan käytöskoodiin kuului se, että ihmisille haluttiin näyttää se paras itse. Jokainen pukeutui niin hyvin kuin vain taloudelliset rahkeet sallivat -myös miehet. Miehet (kaikkein alimpia sosiaaliluokkia lukuunottamatta) groomasivat itseään enemmän kuin nykyään, kiillottivat jopa kynsiään. Jokainen myös pyrki käyttäytymään hyvin silloin kun oli "seurassa". Hyviin käytöstapoihin kuului myös olla hyvä keskustelija.

Tottakai oli helpompaa pariutua, kun ihmiset edes yritti olla miellyttävän näköisiä, ja miellyttävää ja vaivatonta seuraa.

Kannattaa lukea vanhoja käytösoppaita. Naisten oletettiin olevan hienoja naisia -ja miesten herrasmiehiä. Nykyään nämä keskustelut menevät aina siihen, että naiset itkee että vaan naisilta vaaditaan jotain, ja miehet itkee että naisilla on kohtuuttomat vaatimukset.

Ennen taas vaadittiin kummaltakin sukupuolelta täysin kohtuullisia asioita, jotka hiukan erosivat sukupuolen mukaan. Se, että käytöstavat ovat olleet miehelle eri kuin naiselle, on ollut omanlaistaan leikkiä ja flirttiä: mies kantaa naisen kevyetkin paketit ja menee portaita ylöspäin edellä ja alaspäin naisen takana, ettei vahingossakaan tule vilkaisseeksi hameen alle. Nainen taas saa valita, "tunteeko" jonkun herrasmiehen kadulla, ja muuten naisen roolina on lähinnä ollut sallia miehen olla herrasmies.

Kaiken taustalla on ollut huomaavaisuus ja se, että kun käytöstavoilla säilytetään tietty kohtelias etäisyys, on paljon helpompaa tulla toimeen kaikkien kanssa.

Keräilen itse vanhoja käytös- ja pukeutumisoppaita ja 30-luku on lamasta huolimatta ollut tietynlaista kulta-aikaa. Sen ajan pukeutumistyyli on erityisen ihanaa.

Ettei menisi ihan ot:ksi, paras tapa saada paras mahdollinen kumppani on olla oma paras itsensä. Jokaisen pitäisi tavoitella sitä ihan itsensäkin takia, koska jos ei kehity, taantuu, ja päätyy lopulta vauvikselle itkemään miten toinen sukupuoli vaatii liikaa.

Hei, olipa kiva viesti! Minullakin on muutama vanha käytösopas, jotka ovat peräisin isoäitini kirjastosta, eivätkä monet neuvot ole lainkaan vanhentuneita. Siihen aikaan oli myös hyvän elämän oppaita, joissa korostettiin samoja asioita, mitkä nykyään on todistettu tutkimuksin onnellisuuden osatekijöiksi, kuten henkisen ryhdin, itsekurin ja pitkäjänteisyyden toiminnassa ja käytöksessä.

En jaksanut lukea kuin pari viimeistä sivua, toinenkin kommentti viimeiseltä sivulta oli minusta fiksu, että kaikki naiset eivät ole luonnostaan naisellisia, eikä silloin teeskentely tuota hyvää lopputulosta. Kuitenkin jokainen voi muuttaa olemustaan hieman naisellisempaan suuntaan niin halutessaan. Miehiä viehättää naisellisuus jopa enemmän kuin kauneus, vaikken aivan tarkasti tiedäkään mitä se pitää sisällään. Minua on usein siitä kehuttu, mutta en ole kunnon vastausta saanut siitä mitä se pitää sisällään. Kuunteleminen, kohteliaisuus, muiden arvostaminen eivät ole mitään erityisen naisellisia arvoja, niistä olen saanut kehuja ja "lämmöstä" ja "aurinkoisuudesta", lukuisia kertoja ulkonäön lisäksi.

Sen olen huomannut, että hyvin harva mies viehättyy eräänlaisesta jätkämäisyydestä eli katupoikamaisesta roisista kielenkäytöstä ja tavoista, mikä oman tulkintani mukaan on kehittynyt itsensä ja naisellisuuden suojelemisen tarpeesta. On siis tapahtunut jotain pahaa, että omaa herkkyyttä ja feminiinisyyttä on täytynyt suojata.

Siihen aikaan oli myös hyvän elämän oppaita, joissa korostettiin samoja asioita, mitkä nykyään on todistettu tutkimuksin onnellisuuden osatekijöiksi, kuten henkisen ryhdin, itsekurin ja pitkäjänteisyyden toiminnassa ja käytöksessä.

Mikä on henkinen ryhti?

.

Mies menee portaita ylöspäin edellä ja alaspäin naisen takana, ettei vahingossakaan tule vilkaisseeksi hameen alle. Nainen taas saa valita, "tunteeko" jonkun herrasmiehen kadulla, ja muuten naisen roolina on lähinnä ollut sallia miehen olla herrasmies.

Kaiken taustalla on ollut huomaavaisuus ja se, että kun käytöstavoilla säilytetään tietty kohtelias etäisyys, on paljon helpompaa tulla toimeen kaikkien kanssa.

Olipa mielenkiintoinen tieto! Kuulun milleniaaleihin ja monet entisaikaan hyvät tavat ovat hukassa. Kuulin porrassäännöstä ensimmäistä kertaa Ranskan tapatietouden tunnilla. Yllättävää huomata, että näin on myös Suomessa. Mitä oppaita uosittelisit? Sellaisia, mitä saa helposti pk-seudun kirjastostosta. Haluan muuttua huomaavaisemmaksi.