Tunnen itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi kun kaikilla vanhoilla kavereilla on lapsia.

Etsi juttuseuraa harrastuksista.

Elämä on valintojen maailma. Älä masennu omistasi.

Käytännössä kaikki alle 15-vuotiaiden vanhemmat vaan on sinne lapsiperhekuplaan menetettyjä, kunnes ne lapset on niin isoja ettei niitä näy kotona ja aikuisseura ja aikuisten puheenaiheet alkaa taas näitä vanhempia kiinnostaa. Siinä välissä suhteet lapsettomiin ystäviin on toki jo yleensä katkenneet, koska on kohtuutonta olettaa että kukaan odottaisi vastavuoroisuuden toteutumista 15 vuoden ajan. 

Yleensä miehet on vanhemmaksi tulon jälkeenkin suht hyviä kavereita myös lapsettomalle. Ei ne jutut miehillä mene niihin sormiruokailuihin ja kestovaippailuihin, eikä miehet myöskään kysy ensimmäiseksi uusilta ihmisiltä että "onko sulla lapsia?" Naisena hankalaa tietysti on että vaikka tällaiseen mieheen harrastuksessa tutustuisikin niin sen muija harvemmin sallii että miehellä olisi naispuolinen ystävä. 

Voit aina hankkia vanhojen kavereiden tilalle uusia kavereita.

Poikani valittaa samaa. Hän ja avovaimonsa ovat veloja, eikä he halua olla tekemisissä lapsia saaneiden pariskunttien kanssa. Sitten eivät ole. Minun on äitinä kyllä mahdollista ymmärtää heitä.

Minä lähdin somesta siinä vaiheessa kun feedi alkoi olla täynnä pelkkiä lapsiperhejuttuja. Jopa yksi yhteiskunnallisesti erittäin valveutunut kaveri, jolla oli siihen mennessä ollut kaikenlaisia politiikkaa ja historiaa koskevia postauksia, alkoi lapsen saatuaan floodata vaan siitä lapsesta. Ja sitten muut mammat aina tuuttaamassa joukolla sydämiä jokaiseen päivitykseen. 

Mielestäni on normaalia, että vanhemmat "katoavat" siihen pikkulapsiarkeen. Se on kuitenkin ihan kohtalainen paketti pyörittää työn ohessa. Vallankin kun isovanhemmuus on vielä muuttunut sen verran, ettei lapsia enää lykätä niin vaan hoitoon heillekään.

Itse olen lapsia saaneille kavereille sanonut, että täällä ollaan jos kaipaa seuraa tai apua, mutta ei tarvitse ottaa mitään paineita yhteydenpidosta. Olen myös aina kiinnostunut tapaamaan niin, että muksut ovat mukana ja lasten asioista puhuminen ei tylsistytä minua. Pidän kyllä lapsista, vaikken omia haluakaan.

Aika voi viedä hetkeksi tai lopullisesti erilleen, mutta uudet elämänvaiheet myös yleensä tuovat uusia ihmisiä. Kurjaa tietenkin, jos kaverit ovat kadonneet totaalisesti ja koet yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintojen maailma. Älä masennu omistasi.

Kunpa aina olisikin kyse omista valinnoista.

Itsekin tunnen ulkopuolisuutta lapsiasioissa. Esim jos ystävä keskustelee jälkikasvustaan ,pienestä tai isosta, niin hetkeksi valtaa surullisuus olon. 

Eikö ne lapset muuta pois kotoa kun tulee täysi ikäiseksi osa jo ennen lähtee opiskelemaan .  Niistä kun tulee aikuisia .  Sitten on nää joilla kehitysvammaisia laitoksissa .  Heillä on kuule vähän kurjaa nähdä niitä reppanoita. 

Kysymys onko venäjän kansalaisia muualla kuin ORTODOKSIKIRKOSSA ja helkareivapareissa?  Niinkuin lestoissa?  Moskeijoissa ?  Synajuudasgoogilla?   Googin sodissa. 

Täällä sitä monet tekee työtä päiväkodeissa hoitaa muiden lapsia eikä ole omia .  Myös sairaita hoitaa .  On opettajina muiden lapsille .   Vaikka ei ole omia JOTEN TE VOISITTE OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN NUMEROA SYNNYTYKSISTÄ JA ME TÄS NYT ON JOTAIN KUN IHMISKUNNAN LAPSETTOMAT HOITAA TEIDÄN LAPSIA JA TEIDÄN OPETUKSET JA SAIRAAT JOPA KÄTILÖINÄ. 

Lapsettomat hoitaa myös vanhukset ja monet on lääkäreitä ettei kannata aukoa päätään heidätkin on joku synnyttänyt tänne . 

En tunnista tilannetta. Ihan aina olen pitänyt yhteyttä ystäviini, eikä minua aina heitä nähdessäni puhua lapsen asioista. Kyllä niitä kotona tulee tarpeeksi puittua. Sehän on hauskaa toisinaan nähdä lapsettomat ystävät ilman lasta. Eikä heitä haittaa silloin, kun lapsi on mukana jossain.

Sitten on adoptiolapset joita JOKU MUU HOITAA KUIN SYNNYTTÄNEET JA NIIDEN OIKEAT ISÄT JA SITTEN ON SIJAIS SYNNYTTÄJIEN MUU JOUKKO JOKA RAHASTA SYNNYTTÄÄ MUILLE.   OVAT NIMELLÄ SYNNYTTÄNEET LAPSETTOMAT.   JA SITTEN ON sodissa kuolleiden jälkeläisiä jotka ei halua että lapsensa joutuu sotiin eikä tee siksi lapsia . Vähentää kärsimystä.  Sitten on raiskarit jotka ei voi eikä halua tehdä lapsia tänne raiskattavaksi . Ja ne jotka ei sairauden tähden voi saada omia tai ne jotka on menettänyt lapsensa sodissa ja kolareissa tai syöpiin.  TE ITSEKESKEISESTI ETTE KOSKAAN AJATTELE LUIDEN KIPUJA KÄRSIMYKSIÄ MENETYKSIÄ UHRAUKSIA MUIDEN ETEEN TAI HUOLENPITOA MUISTA TE ETTE MUISTA VÄLITÄ . 

Minä myös lapseton, mutta tuollaista tilannetta ei tullut. 

Käytä ehkäisyä jos et halua vammaista käydä katsomassa laitoksessa .  

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikki alle 15-vuotiaiden vanhemmat vaan on sinne lapsiperhekuplaan menetettyjä, kunnes ne lapset on niin isoja ettei niitä näy kotona ja aikuisseura ja aikuisten puheenaiheet alkaa taas näitä vanhempia kiinnostaa. Siinä välissä suhteet lapsettomiin ystäviin on toki jo yleensä katkenneet, koska on kohtuutonta olettaa että kukaan odottaisi vastavuoroisuuden toteutumista 15 vuoden ajan. 

Minun eräällä ystävälläni on neljävuotias lapsi ja hän haluaa aina tavata ilman lasta, jotta saisi rauhassa keskustella aikuisten asioista. Kyllä hän lapsenkin kuulumisia kertoo mutta ne ovat sivuosassa. Lapsi oli erittäin toivottu ja pitkään odotettu ja selvästi rakas ystävälleni mutta hän ei halua rakentaa elämäänsä pelkästään lapsen ja äitiyden ympärille. Toki hän vaikuttaa olevan harvinaisuus lähipiirissäni, koska melko moni varsinkin naispuolisista on jäänyt lasten saannin jälkeen sinne ns. äitikuplaan.

Mitä luulet näiden kokevan joiden nuoret lapset kuoli auto onnettomuudessa ?  Entä joiden lapsi murhattiin . Mitä he keskustelevat nyt . Tuttaville ja sukulaisille .