Raskauden yrittäminen - kauanko yrititte esikoista?

Olen ollut vain yhden kerran yhdynnässä lapseni isän kanssa. Siitä voi päätellä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko itse millaisen stressin luot kehollesi elämällä kuukautiskalenterin mukaan? Mitäs jos nauttisit nyt rauhassa elämästäsi ennen kuin tikku tosiaan näyttää plussaa. Sovi itsesi ja miehesi kanssa päivämäärä, johon mennessä pitää olla pulla uunissa ja hakeudu vasta sen jälkeen lääkäriin. Ennen sitä elä niin kuin ennenkin - juot sen lasin viiniä, käyt treeneissä tai mitä ikinä harrastatkaan ja nautit yhdessäolosta. Jos pelkäät sitä, että vahingossa vedät kännit jos tai kun oletkin raskaana, niin ei huolta - kehosi kertoo kyllä maistuuko alkoholi ja toisekseen se olisi silloin niin alussa, että se ei vaikuttaisi mihinkään ratkaisevasti.  

Sitten kun se pikkuinen on siinä, niin elämä mullistuu paljon ja ajoittain kaipaat aikaa kun olitte kahden (vaikka omaa lastaan ei mihinkään antaisikaan). Nyt voi tuntua siltä, että haluat kiihkeästi vauvan ja ajatukset pyörivät sen ympärillä, mutten tekisi asiasta pakkomiellettä vielä tässä vaiheessa. Sitä paitsi voin tasan väarmasti väittää, että sitten kun tärppi käy, tiedät sen varmasti. Naisenvaisto ja hormonimyrskyinen keho kertoo riittävästi. 

Itsehän olin 7 vuotta suhteessa, enkä vain tullut raskaaksi. Kyttäsin kehoani, kellotin aikoja ja mittailin lämpöjä, mutta nyt kun miettii niin voi höpöhöpö mitä meininkiä. Olin sitä paitsi mitä parhaimmassa lisääntymisiässä (vähän päälle parikymppinen), mutta eipä vain kuulunut. Nykyiseni kun tapasin kolmikymppisenä, niin vedimme viskipaukut ja pelehdimme minkä ehdimme, minkä jälkeen tärppäsi ensimmäisestä laakista. Uskon, että aiemassa suhteessa se lapsen saamattomuus oli osaltaan sitä hirveän raskasta elämäntilannetta ja keho aivan sekaisin stressistä, itsensä tarkkailusta ja alituisesta mittailusta. Olen kuullut, että muillekin on käynyt näin. Toisaalta onko se kauhean nautinnollista muutenkaan ajoittamalla ajoittaa seksikertoja? 

Äläpä jauha sontaa. Itse tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, ja kyllä vaan olin todella, todella tukevasti humalassa vain pari päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa, ja minun kehoni kertoi silloin ainoastaan, että vielä olisi yksi olut mennyt. (Raskaus meni sitten itsekseen aika alussa kesken.)

Jaa, mulla taas yhtäkkiä ei enää baarissa alkoholi maistunut. Kesken illan tuli täysi stoppi. Samoin kävi tupakalle. Ei vain pystynyt enää. Jotkuthan polttaa raskaanakin. Mulla loppui tupakointi kuin seinään enkä oo sen koommin ( neljään vuoteen) polttanut. Varmaan aika yksilöllistä. Ei mennyt raskaus kesken ja terve lapsi syntyi. T: Se jolla meni 4kk raskautua ja joka kehotti myös ottamaan rennosti.

Hienoa, että sinulle kävi noin, mutta todella edesvastuutonta sanoa, että "kyllä se keho kertoo kun on raskaana" tai "kyllä sen vaan tietää kun on raskaus alkanut", koska se ei pidä paikkaansa. Joku vielä oikeasti uskoo tuon, ja vetää raskaana ollessaan kännejä, kun "en minä raskaana voi olla, menkat on jostain syystä vähän myöhässä vaan, mutta ei minulla ole yhtään semmoinen olo että olisin raskaana. Eikä tämä siiderikään kai alas menisi jos olisin raskaana, eli en siis ole raskaana!"

- lainaamasi (joka ei muuten olisi juonut pisaraakaan, jos olisi raskaudesta tiennyt. Vieläkin mietityttää se keskenmeno nimittäin.)

Yritystä nyt takana 1v7kk ilman yhtäkään plussaa. Olemme n. 30v. Lapsettomuushoidot käynnissä. Oli lohduttavaa lukea tätä keskustelua, kun kuitenkin niin monella oli mennyt pidempään ennen raskaaksi tulemista. Omassa lähipiirissä on vain niitä ekasta kierrosta onnistuneita.

Kun lapselle annettiin lupa tulla, onnistui ensi kerralla. Olin 29v. Toisen kanssa kävi samoin.

Meillä meni 5vuotta. Oltiin jo melkein luovuttu toivosta ja mietittiin tutkimuksiin menoa. Mutta niin vain raskaustesti näytti ekan kerran plussaa ❤Ja nyt odotellaan pienen syntymää rv 35 tällä hetkellä

Tulin raskaaksi heti kun raskautta alettiin yrittämään. Olin 35 v.

Ekasta kesti 3kk. Kun en ovista tunne, oli apuna sovellus, jossa kiertoni ajankohdat esillä hyvin. Toisesta meni 5 tai 6 kk. Myöskin sovelluksen avulla seuraisin milloin paras hetki.

4kk, N25 & M26.

Eikä se ylipaino mikään totaalinen este ole, itsellä meni tosiaan näin vähän aikaa raskautua vaikka BMI40 raskautuessa.

Raskaus alkoi neljännessä yrityskierrossa mutta meni valitettavasti kesken parin viikon päästä positiivisesta raskaustestistä. Sen jälkeen yritetty lähes kaksi vuotta eikä ole onnistunut. Tutkimuksissa käyty eikä syytä lapsettomuuteen ole löytynyt. Hoidot nyt alkamassa.

Ap:n tuntemukset ovat kuin omalta näppikseltäni. Hurjaa tunteiden vuoristorataa toiveikkuudesta pettymyksiin ja epätoivoon. Enpä olisi arvannut mitä on edessä kun toiveikkaana ehkäisy jätettiin pois lähes 2.5 vuotta sitten... Lähipiirissä helposti raskautuvia henkilöitä ja vauvoja tupsahtelee oikealta ja vasemmalta. Raskasta on ollut.

Voimia kaikille toiveikkaille joita ei vielä ole onnistanut!

Ollaan myös kolmekymppisiä, ekalla kolmanneksella mennään ja viidennestä kerrasta tärppäsi. Tiedän, ei ole helppoa olla stressaamatta, mutta meilläkin tärppäsi juuri silloin kun töissä oli eniten kiire eikö ehtinyt miettiä raskausjuttuja ollenkaan! Aikaisempina kuukausina tikutettiin ovulaatiota ja muuta, heti kun oli liikaa muuta ajateltavaa niin tärppäsi.

Yritä olla itsellesi armollinen, stressi on sun pahin vihollinen😊❤

Yrittäminen aloitettiin 10 kuukautta sitten ja edelleen yritetään. Takana yksi keskenmeno, se raskaus tärppäsi 5 kuukauden yrityksen jälkeen.

Oma kierto on ollut suhteellisen lyhyt 23 päivää, joten niitä pettymyksiä ehti tulla jonkin verran. Koitin elää normaalia elämää mutta väkisinkin sitä jätti juomat ottamatta, jos yhtään epäilytti. Ja kuukautisten alkaminen sai itkemään.

Keskenmenon jälkeen tuli taas ongelmaksi, että kuukautiset eivät alkaneetkaan. Siinä joutuikin nurinkurisesti toivomaan kuukautisia alkavaksi.

Ikää molemmilla aloituksen alkaessa 30.

6 pitkää vuotta, olimme molemmat 28 aloittaessa. Nyt raskaana viikolla 24 ja olen kiitollinen joka hetkestä❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko itse millaisen stressin luot kehollesi elämällä kuukautiskalenterin mukaan? Mitäs jos nauttisit nyt rauhassa elämästäsi ennen kuin tikku tosiaan näyttää plussaa. Sovi itsesi ja miehesi kanssa päivämäärä, johon mennessä pitää olla pulla uunissa ja hakeudu vasta sen jälkeen lääkäriin. Ennen sitä elä niin kuin ennenkin - juot sen lasin viiniä, käyt treeneissä tai mitä ikinä harrastatkaan ja nautit yhdessäolosta. Jos pelkäät sitä, että vahingossa vedät kännit jos tai kun oletkin raskaana, niin ei huolta - kehosi kertoo kyllä maistuuko alkoholi ja toisekseen se olisi silloin niin alussa, että se ei vaikuttaisi mihinkään ratkaisevasti.  

Sitten kun se pikkuinen on siinä, niin elämä mullistuu paljon ja ajoittain kaipaat aikaa kun olitte kahden (vaikka omaa lastaan ei mihinkään antaisikaan). Nyt voi tuntua siltä, että haluat kiihkeästi vauvan ja ajatukset pyörivät sen ympärillä, mutten tekisi asiasta pakkomiellettä vielä tässä vaiheessa. Sitä paitsi voin tasan väarmasti väittää, että sitten kun tärppi käy, tiedät sen varmasti. Naisenvaisto ja hormonimyrskyinen keho kertoo riittävästi. 

Itsehän olin 7 vuotta suhteessa, enkä vain tullut raskaaksi. Kyttäsin kehoani, kellotin aikoja ja mittailin lämpöjä, mutta nyt kun miettii niin voi höpöhöpö mitä meininkiä. Olin sitä paitsi mitä parhaimmassa lisääntymisiässä (vähän päälle parikymppinen), mutta eipä vain kuulunut. Nykyiseni kun tapasin kolmikymppisenä, niin vedimme viskipaukut ja pelehdimme minkä ehdimme, minkä jälkeen tärppäsi ensimmäisestä laakista. Uskon, että aiemassa suhteessa se lapsen saamattomuus oli osaltaan sitä hirveän raskasta elämäntilannetta ja keho aivan sekaisin stressistä, itsensä tarkkailusta ja alituisesta mittailusta. Olen kuullut, että muillekin on käynyt näin. Toisaalta onko se kauhean nautinnollista muutenkaan ajoittamalla ajoittaa seksikertoja? 

Äläpä jauha sontaa. Itse tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, ja kyllä vaan olin todella, todella tukevasti humalassa vain pari päivää ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa, ja minun kehoni kertoi silloin ainoastaan, että vielä olisi yksi olut mennyt. (Raskaus meni sitten itsekseen aika alussa kesken.)

Jaa, mulla taas yhtäkkiä ei enää baarissa alkoholi maistunut. Kesken illan tuli täysi stoppi. Samoin kävi tupakalle. Ei vain pystynyt enää. Jotkuthan polttaa raskaanakin. Mulla loppui tupakointi kuin seinään enkä oo sen koommin ( neljään vuoteen) polttanut. Varmaan aika yksilöllistä. Ei mennyt raskaus kesken ja terve lapsi syntyi. T: Se jolla meni 4kk raskautua ja joka kehotti myös ottamaan rennosti.

Hienoa, että sinulle kävi noin, mutta todella edesvastuutonta sanoa, että "kyllä se keho kertoo kun on raskaana" tai "kyllä sen vaan tietää kun on raskaus alkanut", koska se ei pidä paikkaansa. Joku vielä oikeasti uskoo tuon, ja vetää raskaana ollessaan kännejä, kun "en minä raskaana voi olla, menkat on jostain syystä vähän myöhässä vaan, mutta ei minulla ole yhtään semmoinen olo että olisin raskaana. Eikä tämä siiderikään kai alas menisi jos olisin raskaana, eli en siis ole raskaana!"

- lainaamasi (joka ei muuten olisi juonut pisaraakaan, jos olisi raskaudesta tiennyt. Vieläkin mietityttää se keskenmeno nimittäin.)

Puhut täyttä asiaa! Mutta sen haluan kertoa, että ainakin minulle keskenmenoihin erikoistunut gynekologi sanoi, ettei nainen voi "vahingossa" aiheuttaa keskenmenoa. Eli ellei nyt superperseile, niin esimerkiksi juominen alussa ei itsessään keskenmenoa aiheuta. Se saattaa nopeuttaa keskenmenon tuloa, muttei aiheuta.

Vain jos oikeasti aiheuttaa esim. myrkytystilan yliannostuksella huumeita tai lääkkeitä coi aiheuttaa keskenmenon. Fyysisiä iskujakin tarvitaan monta ja suunnitellusti kohdennettuna jotta se aiheuttaisi keskenmenon. Kyllä se totuus on, ettei naisen pitäisi ikinä keskenmenosta syyttää itseään tai miettiä mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Tämä tieto on ainakin itseäni auttanut kovasti, monia keskenmenoja takana.

Ensimmäistä 3kk, olin silloin 25v. Toista sitten puoli vuotta, 27-vuotiaana.

Yritettiin kerran. olin aina ollut sitä mieltä, että tiedän milloin minulla on ns. tärppipäivä ja mieheni sitä mieltä, että hänkin on siitä varma. Päätettiin sitten kerran ihan huvikseen kokeilla, että ollaanko oikeassa ja oltiin. 

3 minuuttia

Vierailija kirjoitti:

ekaa yritettiin 1v olin 22v. toka tärppäs ekasta kierrosta olin 25v. kolmatta yritettiin 6kk olen nyt puolivälissä raskautta ikää 32v. ikänä en ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. parilla tutulla kuullut myös vuosien hormooniehkäisyn sotkevan oman hormooni tuotannon. toinen tarvitsi lopulta hedelmöityshoitoja.

miksi. et. laita. isoa. kirjainta. pisteen. jälkeen. äikästä. 4.

Ensimmäistä alle puoli vuotta. Nyt toista yritetty vähän vajaa vuosi.

Raskauden todennäköisyys yhtä yrityskiertoa kohden on normaalisti luokkaa 20 %.

Itsellä ollut aika monta raskautta (onnistuneiden raskauksien lisäksi useita keskenmenoja) ja yrityskertojen (kiertojen) määrä ennen on vaihdellut välillä 2-11.

Ekaa 1v 3kk, olin 30v. ja mies vähän yli. Toista yritettiin 1v 5kk ja oli jo aika varattu hoitojen aloitukseen, kun tärppäsi. Itsellä aina ollut epäsäännöllinen kierto ja miehellä paljastui huonosti liikkuvat siittiöt. Olihan se raskasta elää kuukaudesta toiseen toiveikkuuden ja pettymysten kierteessä. Silti se vuoristorata on jo painunut unholaan, kun nämä kaksi ihanaa murusta on vihdoin saatu.